Joulukalenterin 23.luukku: Millainen meidän normaalin päivän treeni on?

Joulukalenterin 23.luukussa ajattelin kertoa vähän millainen on meidän normaali ratsatuskertamme Onnin kanssa ja mitä tehtäviä siihen sisältyy.

Maneesiin mentäessä menen joko suoraan selkään tai vaihtoehtoisesti talutan pari kierrosta kumpaankin suuntaan ja menen selkään vasta sitten. Muutaman pitkin ohjin kävellyn kierroksen jälkeen alan kerätä ohjia tuntumalle, mutta tässä vaiheessa ohjat pysyvät vielä ns. puolipitkinä. Taivuttelen isoilla ympyröillä ja Onnin sen hetkisestä mielentilanteesta riippuen saatan tehdä muutaman pysähdyksen. Joinain päivinä ruunalla alkaa keittää heti pysähdyksiä pyydettäessä ja tällöin jätän ne suosiolla välistä ja palaan asiaan myöhemmin. Hetken kuluttua lyhennän ohjia ja alan tehdä erilaisia väistöjä. Alkukäynteihin saattaa parhaimmillaan kulua jopa puoli tuntia, mutta keskiverto aika normaalisti on n.15-20min.

Alkukäyntien jälkeen siirryn suoraan laukkaan, joka tapahtuu vähän pidemmällä ohjalla ja kevyessä istunnassa. Yleensä pyörin pääty-ympyrällä. Hetken aikaa laukattuani istun alas, lyhennän ohjia ja alan vaatia Onnilta jo vähän enemmän työntekoa. Tämän jälkeen teen usein jonkin aikaa siirtymisiä askellajien välillä sekä sisällä ja sen jälkeen treeni jatkuu miten milloinkin, normaalisti erilaisia väistöjä ja siirtymisiä tulee kuitenkin tehtyä läpi ratsastuksen. Joinain päivinä painotan laukkaa ja ravia ei näinä päivinä välttämättä tule juuri ollenkaan ja joinain päivinä taas pääpaino on ravissa, jolloin laukkaa saattaa tulla vain jokusen ympyrän verran.

Lähtiessäni tekemään normaalia sileän treeniä en yleensä mieti ennen ratsastusta mitä tulen tekemään ja mihin asioihin kiinnitän sillä kerralla erityisesti huomiota, sillä nämä asiat selviävät Onnin kanssa aina vasta selässä, kun näkee ruunan sen hetkisen fiiliksen. Jos O tuntuu jo alkujaan kärsimättömältä tai muuten huonolta jätän suosiolla siltä päivältä vaikeammat asiat pois ja siirrän niiden treenaamisen toiseen kertaan. En halua alkaa tieten tahtoen kinaamaan ruunan kanssa tällaisina päivinä, vaan haluan pitää nuoren hevosen työnteon mahdollisimman mieluisena, että into ja motivaatio säilyvät. Tämä ei kuitenkaan tietysti tarkoita sitä, ettei Onni koskaan joudu tekemään mitään sille vaikeaa, mutta mahdollisuuksien mukaan tällaisiin asioihin palataan sellaisina päivinä, kun O:lla on suituisampi mielentila jo heti alkujaan. Onnille ihan vaan perus oikein kulkeminen ja esimerkiksi taipuminen ovat jo sen verran haastavia asioita, että näistä pääsemme keskustelemaan joka päivä ihan riittävästi ilman, että tarvitsee lähteä hakemaan vaikeammista tehtävistä lisäkeskustelun aihetta.

Loppuraveja

Joka päivä ratsastessani tavoittelen luonnollisesti sitä, että saisin Onnin ratsastettua mahdollisimman hyväksi. Pyrin aina lopettamaan onnistumiseen tai muuten hyvään hetkeen, joista palkitsen O:n antamalla sille ohjaa ja ravaamalla tämän jälkeen rennosti eteen alas. Hetken ravailun jälkeen jäljellä ovatkin enää loppukäynnit, jotka talutan yleensä aina maastakäsin. Alkukäyntien lisäksi olen tarkka myös riittävistä loppukäynneistä ja normaalisti käveltyä tuleekin lopuksi vartin verran.

Pituutta ratsastuskerralle tulee yleensä 1h 15min-1,5h. Huonon päivän osuessa kohdalle saattaa joskus mennä lähemmäs kahtakin tuntia, sillä en halua lopettaa ennen kuin Onni kulkee edes suunnilleen niin kuin sen haluan kulkevan. Tällaisia päivä, kun mikään ei meinaa sujua on onneksi melko harvoin.

Millainen teidän normaali ratsastuskertanne on?

kuvat © Iida Aro