sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Fannyn kanssa vähän maastoestetreeniä

Fannyn kanssa oli tänään hyppelypäivä ja suunnitelmissa taas vähän maastoesteitä. Alkuverkan jälkeen tultiin ensin pieniä kentältä löytyviä tukkeja. Ensimmäistä kertaa esteelle kääntäessä poni tajusi, että "jee nyt hypätään!" ja vauhti kiihtyi nollasta sataan sekunnissa. Tultiin tukkeja muutama kerta ja sen jälkeen pientä ristikkoa ja vitsit, että Fanny kävi kuumana! Se oli niin innoissaan, etten voinut muuta kun nauraa selässä. :D


JEEE!!

Pikkuhyppyjen jälkeen siirryttiin banketin luokse. Ravattiin ja laukattiin ylä- ja alamäkiä banketin takana muutamaan kertaan ja hypättii vielä pari kertaa banketin vieressä olevaa tukkia. Sen jälkeen alettiinkin hypätä bankettia. Hypättiin ensin matalammasta kohdasta ja Fanny oli ihan innoissaan! Se hyppäsi mielettömän hyvin yhtään epäröimättä. Ensimmäinen hyppy piti tulla ravissa, mutta poni päättikin nostaa laukan, joten tultiin sitten suoraan laukassa. Muutaman hypyn jälkeen hypättiin vielä bankettia korkeammasta kohdasta ja Fanny oli niiiiin täpinöissään, ihana poni!

                          

Ylöshyppyjen jälkeen kokeiltiin tänään ensimmäistä kertaa alashyppyjä, tai siis pudottautumisiahan ne meidän tapauksessa olivat, kun tultiin käynnistä tai  pysähdyksestä. Tai no, ehkä ne olivat lähinnä alaspäin astumisia, kun oli niin lyhyt matka maahan. :D Alasmeno oli Fannysta tosi epäilyttävää, eikä se oikein tiennyt miten olisi jalkansa asetellut. Hetken miettimisen ja steppaamisen jälkeen Fanny kuitenkin uskaltautui alas ja sitten se olikin jo ihan helppo juttu sen mielestä. Siihen oli hyvä lopettaa tämän päivän "maastoestetreenit" ja siirtyä loppuverkkaan.

Super hieno ja rohkea poni! Nyt vaan hyppytreeniä ahkerasti, että saadaan normaaleilla esteillä hommat sujumaan. Siinäkin on vielä paljon opeteltavaa, kun Fanny ei tosiaan ole elämänsä aikana hypännyt ratsastajan kanssa montaakaan kertaa ja nekin kerrat kuulemma vain max 70cm esteitä. Ensi vuoteen mennessä jos saisi hyppypuolen kuntoon, niin voitaisiin ehkä lähteä jonnekin harjoittelemaan ihan oikeita maastoesteitä, meiltä kun löytyy tallilta vain nuo muutama tukki ja banketti. :)

Vuonismestaruuksien esteosuus (Lotti)

Tänään oli siis vuorossa vuonismestaruuksien esteosuus Lotin kanssa, estekorkeutena 80cm. Lotti meni eilen kaverini M:n kanssa kouluosuuden ja teki hyvän ja tasaisen suorituksen, prosentit 61,4, mikä oli mielettömän hyvin, kun ottaa huomioon treenin määrän, Lotti oli M:llä vain kaksi viikkoa ratsastettavana ennen mestaruuksia, muuten se on ollut kotona terapiaratsun hommissa.

Meilläkään ei ollut Lotin kanssa kovin montaa yhteistä ratsastuskertaa takana, talvella taisin käydä selässä kolme kertaa ja nyt sitten sen kerran maanantaina, kun kokeiltiin kuinka poni hyppää. Lotti ei myöskään ole kisannut esteitä, kun ihan pikku luokkia joskus monia vuosia sitten, eikä sillä muutenkaan oikeastaan kotona hypätä, joten kisoihin lähdettiin siis tyylillä lahjattomat treenaa. :D

Lämpötila kisapaikalla oli reilusti yli 20 asteen joten tein aika lyhyen verkan, taivuttelin ravissa ja laukassa ja otettiin ihan muutama hyppy. Luultiin ensin, että on kiire verkata, mutta aikataulut olivatkin vähän myöhässä ja verkan jälkeen tuli vielä suht pitkä aika kävelyä. Sillä aikaa kun ponia kävelytettiin kävin tutustumassa rataan. Tavallisia pystyjä ja oksereita, jokunen portti, sininen lankku ja muuri. M meinasi, ettei Lotti ole koskaan hypännyt muuria ja sanoi, että se on todennäköisesti ainut este, mitä poni saattaa vähän katsoa.

Rataan tutustumisen jälkeen selkään hypätessä huomasin, että Lotti oli jo vähän väsynyt. Olihan se kuitenkin eilen mennyt yhden luokan, ollut yön vieraassa paikassa ja lämpötila ja pitkä odottelu eivät varmasti parantaneet asiaa. Radalle päästessä sai hypätä yhden verkkahypyn ja Lotti hyppäsi sen ihan hyvin.


Verkkahypyn jälkeen aloitettiin rata, ykkönen ja kakkonen hyvin, mutta kolmosella tultiin liian pohjaan ja puomi tipahti, sen jälkeen nelonen ja vitonen hyvin ja sitten kutonen olikin muuri...poni suhahti esteestä ohi niin että hujahti. Käytin kyllä pohjetta ja ääntä, mutta ne eivät nyt vaan riittäneet, kun vastassa oli arveluttava muuri. Voltti ja uusi lähestyminen ja tällä kertaa napautin raipalla ennen estettä, jolloin poni hyppäsi mukisematta. Miksi, miksi en voinut näpäyttää jo ensimmäisellä yrityksellä, kun tiesin, että poni saattaa kytätä muuria? Aaaaargh, tämä kielto meni siis omaan piikkiin. Loppuradasta poni alkoi olla jo tosi väsynyt ja yritin tehdä mahdollisimman lyhyet tiet, toiseksi viimeiseltä esteeltä tarttui kuitenkin vielä puomi mukaan, kun tultiin taas liian pohjaan.


12vp tuli, mutta oltiin kaikki tosi tyytyväisiä! Näillä lähtökohdilla maaliin pääsy oli jo iso voitto! Rata oli tosi hyvä ja tasainen ja kaikki muut hypyt pudotuksia lukuun ottamatta olivat tosi hyviä. Hieno Lotti, kyllä oli loistava suorítus terapiaponilta! :)

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Säheltämistä estekisoissa (Leevi) ja Fannyn kanssa ekaa kertaa maastossa

Leevin kanssa oli tänään ohjelmassa meidän ensimmäiset estekisat, eli seuraestekisat Riksun raviradalla ja luokkana 70cm. Jo matkalla raviskalle Leevi oli kummallisen rauhallinen ja naureskeltiin vieressä polkevan omistajan kanssa, että lupaakohan se hyvää vai huonoa kisoja ajatellen. Kisapaikallakin rauhallinen käytös jatkui, eikä  poni aloittanut normaalia huuteluaan ja leijutteluaan, lieneeköhän syynä ollut lämpötila, joka oli jo helteen puolella.

Kävelin radan ja se vaikutti ihan normaalilta, muutama portti ja kaari, mutta ei sen kummempia mörötyksiä. Esteitäkin oli onneksi vain 8, kun arvosteluna oli A.1.0. Ei ollut heti liikaa muistettavaa pitkän etekisatauon jälkeen. :D Radan kävelyn jälkeen kiipesin ponin kyytiin ja lähdettiin verkkaamaan.

Verkan pohja oli melko kova, Leevi varoi sitä aika lailla ja  liikkui aluksi tosi jäykästi. Starttasimme ensimmäisessä luokassa ja vielä heti kolmantena, joten pohja ei ollut vielä ehtinyt pehmitä. Hetken ravailun ja laukkailun jälkeen poni alkoi kuitenkin vertyä ja alettiin hyppäämään. Ensin pystyä kummastakin suunnasta ja sitten pari kertaa okseria. En viitsinyt ottaa montaa hyppyä, kun oli tosiaan aika lämmin. Leevi hyppäsi ihan ok, mutta jotenkin sillä tuntui koko ajan olevan vähän käsijarru päällä, ei se kieltää yrittänyt, mutta pientä epäröintiä tuntui aina ennen estettä.

Heti radalla päästyään Leevi alkoi käydä tosi kuumana. Tervehdin, nostin laukan ja poni oli ihan innoissaan menossa. Ykkönen hyvin, kakkonen hyvin, kolmonen hyvin ja nelosella  poni veti ihan yllättäen jarrut pohjaan. Kielto tuli niin puskista ja niin nopeasti, että meinasin hypätä esteen yksinäni. Esteen alla oli valkoinen kaari, joka oli ilmeisesti liian järkyttävä pelotus hänen ylhäisyydelleen.Olin jo vauhdilla maastotumassa, mutta jotenkin ihmeen kaupalla liimauduin satulaan ja poniin kiinni ja pysyin selässä. Kiskoin itseni kunnolla takaisin satulaan ja sen jälkeen uusi yritys, mutta Leevillä ei ollut aikomustakaan hypätä. Tässä vaiheessa tuli hylkymerkki, mutta radan sai kuitenkin hypätä loppuun. Kolmannella yrittämällä päästiin yli ja sitten taas vitonen hyvin, kutonen hyvin, seiska hyvin, mutta kasille taas kielto. Tässä vaiheessa kuuluttaja ilmoitti, että suoritus joudutaan hylkäämään, koska aloitin ennen, kun lähtömerkki oli annettu. Siis oikeasti, kuinka urpo voi ihminen olla? Lähteä nyt ennen kun on saanut lähtömerkin... Tervehdin ihan normaalisti ennen rataa, eikä mulla tullut mieleenkään etten olisi saanut vielä lähtömerkkiä, kun yleensä se kuitenkin annetaan heti tervehtimisen jälkeen tai jo ennen tervehtimistä. Myöhemmin kuulin, että valmistautuva ratsukko ei ollut vielä radalla ja siksi lähtömerkkiä ei oltu vielä annettu. (Tässä luokassa sai siis olla valmistautuvakin ratsukko radalla.) Sitä en kuitenkaan ymmärrä miksi hylkäämisestä kuulutettiin vasta, kun oltiin päästy viimeiselle esteelle, mitä jos oltaisiinkin hypätty puhdas rata ja sitten kuultu radan jälkeen, että suoritus hylättiin? Olisi voinut ehkä "vähän" ärsyttää.

Leevi ennen rataa

Radan jälkeen kuitenkin vaan nauratti sekä itseäni, että ponin omistajia. Sanoinkin, että jos ratsastaja on niin urpo, ettei osaa edes kuunnella lähtömerkkiä, niin poni saakin kieltää kostoksi ulos. Rataan ei luonnollisestikaan voinut olla tyytyväinen, mutta löytyi sieltä paljon hyvääkin, Leevi imi hyvin niille esteille, jotka hyppäsi ja tuli muutenkin monta hyvää hyppyä. Ainut mikä tämän päiväisessä vähän ärsytti oli se, että Leevi ei sittenkään näytä vielä päässeen epävarmuudestaan esteillä, eli iloittiin liian aikaisin, kun poni hyppäsi valmennuksessa viimeksi niin hyvin. Treeniä vaan siis lisää!

Tai vaihtoehtoisesti, ehkä mun pitäisi kuitenkin vaan pysytellä kiltisti siellä valkoisten aitojen sisäpuolella, kun en näköjään enää edes tiedä, kuinka estekisoissa toimitaan. :D Nyt kuitenkin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Huomenna olisi vielä edessä vuonismestaruudet Lotin kanssa, jos tällä kertaa muistaisi edes kuunnella lähtömerkin, niin siitä olisi hyvä alottaa. :D


Fannyn kanssa käytiin tänään ensimmäistä kertaa maastossa. Mentiin ihan keskenämme, kun tallilla ei ollut ketään muita seuraksi. Poni oli tällä helteellä puolinukuksissa jo tarhasta haettaessa, joten ajattelin tehdä vaan kevyen maaston.

Ponin kuntoon laiton jälkeen suuntasimme kentän läpi maastoon. Fanny katseli kiinnostuneena ympärilleen ja käveli tosi reippaasti, kun tajusi, että nyt mennäänkin johonkin ihan uuteen paikkaan. Käveltiin aluksi aika pitkään ja sitten otettiin pätkiä ravia ja laukkaa. Fanny liikkui hyvin eteen ja käyttäytyi muutenkin tosi hyvin. Välillä se tuijotteli puupinoja ja muita pelotuksia, mutta meni kuitenkin rohkeasti ohi. Muutama autokin ajoi meidän ohi, mutta ne olivat selvästi Fannylle ihan tuttu juttu.

Kotiin päin kääntyessä Fanny tuntui vähän väsähtävän, mikä ei tietenkään näin kuumalla ilmalla ole mikään ihme. Tai ehkä siitä oli tylsää kääntyä ja palata samaa reittiä takaisin, kun siellä ei enää ollut mitään uutta jännittävää nähtävää ja se alkoi siksi hidastella. Mikään kiire sillä ei kotiin tuntunut olevan ja se ehti napata vähän matkaevästäkin tienvierustalta mukaansa. Siinä se sitten käveli melkein kotiin asti pitkä ruohonkorsi suupielestä roikkuen, hölmö poni<3

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Kuvia

Meillä kävi eilen tallilla valokuvaaja kuvailemassa hevosia. Itse en ollut paikalla, mutta äiti oli ottanut Fannynkin kuvattavaksi. Tosi kivoja kuvia oli tullut, ainut mikä itseäni hämää on tuo liian iso tallinomistajan näyttelyriimu, jonka olivat laittaneet Fannylle kuviin. :D







Kiitos Heidille kuvista! :)

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Valmennus, edistystä jo havaittavissa

Meillä oli Fannyn kanssa tänään taas kouluvalmennus. Edellisen valmennuksen jälkeen olin ratsastanut ponilla vain kaksi kertaa. Tämä johtuu siitä, että olen suunnitellut ratsastavani alkuun vain kolme-neljä kertaa viikossa kunnolla, että ponilla pysyy paikat ehjänä eikä sillä tule heti liian rankkaa, kun se tosiaan on ollut aika kevyehköllä käytöllä ennen minulle tuloaan. Kunto Fannylla on myös vielä aika huono ja se väsyy helposti, kun takapäässä ei ole vielä tarpeeksi voimaa. Näiden "kunnon" ratsastusten lisäksi tehdään kaikkea muuta kivaa: irtojuoksutusta, maastoilua, taluttelua ja mitä muuta nyt ikinä keksitäänkään. Vaihtelevilla aktiviteeteilla on tarkoitus pitää ponin mieli virkeänä ja työmotivaatio hyvänä, ei sillä, että Fannyn työmotivaatiossa nytkään mitään moitittavaa olisi, päin vastoin. :D

Jatkoimme valmennuksessa tänään samoja asioita mitä viimeksikin tehtiin. Poni rennolle kaulalle eteen alas ja taipuisaksi kyljistä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Sisäpohkeen kanssa taas tarkkana kaarevilla urilla, ettei poni punkea pohjetta vastaan, vaan taipuu sen ympärille. Fanny oli alusta asti jo tosi paljon parempi, kun viimeksi. Valmentaja huomasi saman ja ihmetteli nopeaa edistymistä, vielä enemmän hän ihmetteli, kun kuuli, että olin ollut viime valmennuksen jälkeen vain kaksi kertaa selässä ja poni oli silti heti näin hyvä. Fanny oli jo paljon tasaisempi, taipui paremmin, eikä sisäpohkeella tarvinnut muistutella läheskään niin paljon, kun viimeksi. Poni oli myös paljon suorempi ja oikeassa kierroksessakin pystyi menemään suoraa uraa ilman, että etupää pyrki heti uran sisäpuolelle. Viime tunnilla etupää oli vaikeaa saada pysymään uralla edes muutamaa askelta, jos ei ollut koko ajan sisäpohkeen kanssa tarkkana.

Taipumisen lisäksi keskityttiin tänään myös tahdin säilymiseen, Fanny jää helposti vähän nukkumaan välillä, kun sitä taivuttelee tai vaatii jotain muuta tehtävää ja nyt pitikin huolehtia, että ravi säilyy koko ajan aktiivisena taivutuksesta huolimatta ja takapää on kunnolla töissä.

Laukassa sama juttu, kun ravissa, poni rennolle kaulalle ja aktiivinen laukka. Heti jos poni alkoi himmailemaan, niin pieni herättely muutamalla askeleella enemmän eteen ja sitten takaisin peruslaukkaan. Valmentaja totesi myös laukan olevan jo paljon parempaa ja tasapainoisempaa, kun viimeksi.

Laukan jälkeen huomasin taas, että poni alkoi vähän väsähtää ja valmentaja totesi saman. Laukka on Fannylle melko väsyttävää, koska sillä on iso laukka ja takapäässä ei ole vielä voimaa ylläpitää aktiivista laukkaa pitkiä aikoja. Laukan jälkeen hetki kävelyä ja sitten vielä ravissa vähän taivuttelua kumpaankin suuntaan ja oltiin valmiit lopettamaan. Hieno, hieno poni! Taas sai olla tunnin  jälkeen tosi tyytyväinen!

Tässä vielä pari kuvaa valmennuksesta, maneesikuvissa laatu ei valitettavasti taaskaan ole kummoinen, mutta kyllä niistä jotain selvää saa. :)


tiistai 23. heinäkuuta 2013

Estevalmennus ja rodeoloikkia (Leevi)

Tänään päästiin Leevin kanssa muutaman viikon tauon jälkeen taas estevalmennukseen. Valmennukset pidetään raviradalla, johon Leevin tallilta on vain  2-3 kilometriä, joten kävelemme aina matkat. Poni arvasi taas jo alkumatkasta mihin ollaan menossa ja aloitti touhottamisen.

Leevi käy raviskalle päästessään aina tosi kuumana, koska tietää, että pääsee hyppäämään. Paikallaan tanssahtelu alkoi tälläkin kertaa heti, kun ravirata tuli näkyviin. Kentälle päästessä sama meno jatkui ja tulipahan sitten ponilta pikkasen hienoa ja ilmavaa ravia, kun innostui vähän leijuttelemaan. Sellaista ravia kun saataisiin esitettyä kouluradallakin, niin olisi tuomarit ihmeissään. :D

Alkuverkan jälkeen aloitettiin hyppääminen pienellä kolmen esteen innarilla ja pienillä pystyillä. Leevi ei ollut vielä eläessään hypännyt innaria ja kaiken lisäksi ilkeä valmentaja oli laittanut keskimmäisen esteen alle vielä vesimaton, niin poni raukka veti hämmästyksestä jarrut pohjaan. Melkein kuuli kuinka sen aivoissa raksutti, kun se yritti miettiä miten ihmeessä jalat oikein muka pitäisi asetella, kun joku hölmö on pistänyt noin monta estettä peräkkäin. Uudestaan innarille tultaessa Leevi sai vähän jo idesta kiinni ja lähti rohkeasti hyppäämään, se ei kuitenkaan ihan ymmärtänyt, että hypätessä pitäisi myös edetä ja pari kertaa innari tultiin vähän töksähdellen, enää poni ei kuitenkaan yrittänyt kieltää, kun tiesi jo suunnilleen mitä sen pitää tehdä.

Pystyt poni hyppäsi yhtään epäröimättä ja tosi hyvin alusta asti, vaikka niiden alla oli laatikoita ja erilaisia portteja. Tämä oli iloinen yllätys, kun Leevi on tosiaan ollut hypätessä tosi epävarma heti, jos esteessä on jotain puomeja kummempaa.

Pystyjen ja innarin jälkeen otettiin mukaan pari okseria ja trippeli ja alettiin hyppäämään pientä rataa. Korkeutta nostettiin pikku hiljaa ja lopulta hypättin rata, jossa osa esteistä oli n.90cm. Leevi ei ole pitkään aikaan hypännyt niin isoa ja mietinkin, että alkaako tökkiminen, kun esteet nousevat, mutta mitä vielä, poni oli vain entistä innokkaammin menossa esteille. Korkeuden kasvaessa myös ponin kuumuustaso nousi kohisten ja muutaman kerran se tekikin esteiden välillä oikeat pukkiloikahyppy-rodeot ennen kun päästiin taas jatkamaan matkaa.

Leevi hyppäsi koko valmennuksen super hyvin, ja olin siihen mielettömän tyytyväinen. Kyllä meidän dressage-ponilta vaan ylittyy esteetkin hienosti!  Valmentajakin kehui Leeviä tosi paljon ja oli itsekin ihan yllättynyt siitä, kuinka hyvin se hyppäsi. On se kyllä jännää, yhtäkkiä tuntuu, että poni on saanut hypätessä itsevarmuutensa takaisin ja kaikki epäröinti on poissa. Hienoa kuitenkin, että edistystä tapahtuu näin nopeasti, mehän ei olla Leevin kanssa päästy hyppäämään vielä montaakaan kertaa tämän reilu puolen vuoden aikana, taitaa kerrat melkein olla laskettavissa yhdellä kädellä.

Hyvin menneen valmennuksen jälkeen ja valmentajan annettua suostumuksensa tultiin Leevin omistajan kanssa siihen tulokseen, että helposti voidaan mennä lauantaina hyppäämään samaisessa paikassa oleviin seurakisoihin píkkuluokka, eli 70cm. Toivotaan, että poni hyppää silloin yhtä innokkaasti.

Näyttää siis olevan tulossa aika estepainotteinen viikonloppu, maltan tuskin odottaa siihen asti! Viimeksi olen ollut estekisoissa joskus vuosi sitten ja viime vuonna ylipäätään hyppäsin vain ne yhdet kisat koko kauden aikana, muuten tässä onkin tullut leikittyä ahkerasti kouluratsastajaa. :D



maanantai 22. heinäkuuta 2013

Leevi ja hyppyjä Lotilla

Fannylla oli tänään vapaapäivä, joten oli aikaa käydä ratsastamassa muita poneja.

Päivällä kävin ensin ratsastamassa Leevin. Sen kanssa ei nyt muutamaan viikkoon ole ollut kisoja, joten ollaan tehty vaan perusjuttuja, eilen mentiin myös vähän maapuomeja. Leevi ei ole päässyt hyppäämään muutamaan viikkoon, joten jo pelkät puomit olivat sen mielestä hurjan kivoja. Huomenna se pääsee onneksi valmennuksessa loikkimaan taas kunnolla.

Tänään, samoin kun eilen ja varmaan viimeiset kaksi viikkoa olen ratsastanut Leeviä ilman satulaa. Syy tähän on se, että poni vaan toimii paljon paremmin, kun ei ole satula välissä häiritsemässä. Leevillä on myös ehkä maailman mukavin selkä istua. Osasyy ilman satulaa menoon on kyllä myös laiskuus, se satula vaan on niin kauhean vaivalloista hakea satulahuoneesta ja laittaa sinne selkään. :D

Tänään siis tehtiin taas Leevin kanssa ihan perusjuttuja, poni tuntui aluksi aika jäykältä, joten taivuttelin paljon ja tein väistöjä ympyrällä ja suoralla. Hetken jumppailun jälkeen otin myös siirtymiset ja pysähdykset mukaan. On ollut viime aikoina kiva huomata, kuinka paljon siirtymiset ja pysähdykset ovat parantuneet, ne kun ovat tuottaneet aikaisemmin vähän ongelmia. Kun poni tuntui hyvältä joka askellajissa lopetin ja käytiin vielä kävelemässä maastossa.

Illalla kävin vielä hyppämässä pitkästä aikaa kaverillani M:llä ratsastettavana olevalla vuonohevosella Lotilla. Lotti on  oikealta ammatiltaan terapiaratsu, mutta koska talvi on sillä saralla vähän hiljaisempaa aikaa oli Lotti viime kevättalvena M:llä muutaman kuukauden ratsastettavana ja hyppäsin sillä silloin muutaman kerran. Jo silloin M puhui, että on suunnitellut menevänsä Lotilla vuonohevosten mestaruuskisoihin tuuppaamaan kouluosuuden ja kysyi olisinko kiinnostunut hyppäämään esteosuuden. Vastasin silloin, että olen toki olen käytettävissä. Keväällä Lotti lähti taas terapiaratsun hommiin kotiinsa, eikä vuonismestaruuksista ollut enää oikein puhetta.

Ajattelin, ettei M olekaan menossa mestiksiin ja unohdin koko asian. Jokunen päivä sitten soi kuitenkin puhelin ja M kertoi ilmoittautuneensa kouluosuuteen ja kysyi vieläkö olisin halukas tulemaan hyppäämään esteosuuden, joka tosin olisi jo tämän viikon sunnuntaina. Totesin, että mikäs siinä, mutta ehkä ponin kanssa pitäisi testata muutama hyppy vielä ennen ilmoittautumista ja katsoa miltä meno näyttää.

Siispä ponin selkään ja menoksi. M viritteli meille samalla mitä ihmeellisimpiä virityksiä, joita kai esteiksikin kutsutaan. Ensimmäiset pienet hypyt Lotti hyppeli vähän miten sattuu, eikä oikein jaksanut keskittyä, mutta kun esteet nousivat, niin johan alkoi poni pompata ja homma sujua. Esteiden korkeus oli lopulta n.85cm ja Lotin suoriuduttua niistä todella hienosti oli hyvä lopettaa. Mestaruuksissa luokka, josta meidän pitäisi selviytyä on 80cm ja tämän päiväisellä treenillä näytti siltä, että hyvillä mielin voidaan lähteä sunnuntaina hyppäämään.

Lotti on kyllä niin ihana hyvänmielen-poni, ihan mahtavaa, että mulla on mahdollisuus ratsastaa näin kivoja hevosia! Tai siis ponejahan nämä mun kaikki ratsut tällä hetkellä ovat, mutta ponit onkin parhaita. :)


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Vähän hyppyjä

Parin viime päivän aikana on tullut vettä sen verran, että pääsimme Fannyn kanssa vihdoinkin kentälle. Sopivasti sattui vielä olemaan tallikaveri paikalla kameran kanssa, joten saatiin vihdoin ratsastuskuviakin. Ajatuksena oli ottaa jokunen hyppy, joten oli sitten mahdollinen puomin nostajakin paikalla.

Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun ratsastin ponia muualla, kuin maneesissa. Kaikkia mahdollisia häiriötekijöitä löytyi sopivasti näin heti alkuun mm. kentän ison pusikon takana grillaavat ihmiset, trampoliinilla pomppivat lapset ja tarhasta sisään tuotavat hevoset, näistä huolimatta Fanny keskittyi yllättävän hyvin ratsastukseen, mitä nyt jonkun kerran vähän pälyili, että mitä ympärillä oikein tapahtuu. 

Ratsastin askellajit läpi ja poni tuntui vähän laiskahkolta. Aloitettiin ihan pienellä ristikolla ja ensimmäistä kertaa esteelle kääntäessä poni ampaisi kuin tykin suusta ja sitten löytyikin joku ihan uusi vaihde, eipä tuntunut poni enää laiskalta. Tallikaveri katseli menoa ja totesi vain, että "mieletön laukka, sillä on ihan kenttäponin laukka!" 

Tultiin muutama kerta ristikkoa kummastakin suunnasta ja sitten este nostettiin pieneksi pystyksi. Tultiin pystyä samoin muutama kerta kummastakin suunnasta ja ai että meillä oli kivaa! Fanny oli niiiiin täpinöissään. Ponnistuspaikat eivät aina osuneet ihan kohdalleen, mutta se ei menoa haitannut, poni hyppäsi intoa täynnä kertaakaan epäröimättä. Näiden muutaman hypyn jälkeen pystyä ei nostettu, kun poni on hypännyt niin vähän, enkä muutenkaan halunnut tehdä ensimmäisellä hyppykerralla liikaa. 

Hyppääminen oli tarkoitus lopettaa siihen, mutta hullu tallikaveri sai yllytettyä kokeilemaan Fannyn kanssa kentältä löytyvää bankettia. Hetken vänkäsin vastaan, mutta tällä kaverilla on käsittämätön kyky saada ihmiset suostumaan ihan päättömiinkin asioihin. :D Siispä poni ensin käynnissä banketin eteen ja pohkeet kiinni ja niinhän se vain kiipesi ylös kyselemättä. Vielä toinen kerta käynnissä ja sitten uskalsinkin jo tulla ravissa. Fanny hyppäsi mielettömän hyvin ja siihen oli hyvä lopettaa. Super, super super poni! <3

Fanny on kyllä niin käsittämättömän miellyttämisen haluinen ja rehellinen poni, se ei kyseenalaista mitään mitä siltä pyydetään ja varmaan kiipeäisi ihmisen perässä puuhunkin. Jälleen jäi ratsastuksen jälkeen mielettömän hyvä fiilis, on mulla vaan hieno poni!





Viimeisenä todistusaineistoa banketilta, tämän kuvan voi kiteyttää loistavasti lauseella "harjasta kiinni ja toivo parasta!" :D

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Valmennus

Tänään meillä oli Fannyn kanssa ensimmäinen valmennus. Valmennuksen ideana oli tehdä kevyesti perusasioita ja katsoa miten poni toimii. Fanny oli alusta asti reippaampi ja paremman tuntuinen, eikä sitä tuntunut jännittävänkään yhtään niin paljon, kuin eilen. Valmentaja ihasteli heti tunnin alettua Fannyn hevosmaista rakennetta ja hyvää käyntiä.

Alkukäyntien ja hetken taivuttelun jälkeen aloitimme ravissa sillä, että Fanny piti saada rennolle ja pitkälle kaulalle, tämä on asia numero yksi, joka sen täytyy oppia. Pidin suht pitkää ohjaa, hyvän ravin tahdin ja taivuttelin kyljistä ja heti, kun suunta oli oikea, eli poni pidensi kaulaansa, niin pieni myötäys ohjasta. Viisaana ponina Fanny tajusi idean nopeasti ja uskalsi alkaa rentouttaa kaulaansa ja laskea nenää alemmas. Valmentaja sanoi, että yksin ratsastaessanikin tämä on asia, jota pitää harjoitella joka kerta, kokoamaan aletaan vasta, kun poni on sisäistänyt tämän asian kunnolla.

Toinen asia, johon keskityimme oli taipuminen ja suoristuminen. Fanny on melko vino ja oikeassa kierroksessa poni siirtää helposti etupäänsä uran sisäpuolelle kulmissa ja jää makaamaan sisäpohkeen päälle. Etupään väistätys kohti uraa ennen kulmia auttoi tähän ongelmaan ja kulmat alkoivat sujua hetken harjoittelun jälkeen paljon paremmin. Myös ympyrällä tehtiin samaa harjoitusta, jos poni ei taipunut sisäkyljestä, niin muutaman askeleen väistätys vasemmalle ja uusi taivutus. Myös suoralla uralla piti olla tarkkana, ettei etupää valahda taas uran sisäpuolelle, sisäpohkeen kanssa piti pysyä skarppina ja olla valmiina tuuppaamaan karannut etupää takaisin uralle.

Vasemmassa kierroksessa poni yliasettui helposti, joten ulko-ohjassa piti pitää kunnon tuntuma, ratsastaa melko vahvasti sisäpohkeella ja käyttää mahdollisimman vähän sisäohjaa. Vasemmassa kierroksessa suoraan kulkeminen oli kuitenkin Fannylle helpompaa.

Teimme samoja harjoituksia kaikissa askellajeissa ja loppua kohti poni parani ja suoristui todella paljon. Valmentaja kehui Fannya hurjasti ja totesi, että nyt oli kyllä hyvä ostos, todella laadukas poni. Kehuja saivat eritoten liikkeet, tahti ja ponin todella ihana ja miellyttämisen haluinen luonne, sekä tietenkin sen kauneus.

Itselleni jäi tunnista älyttömän hyvä fiilis, Fanny on niin viisas ja oppivainen! Maltan tuskin odottaa kuinka hieno siitä vielä tuleekaan! Muutenkin on ihan huippua, kun pääsee taas laittelemaan "nuorta" vähän tehnyttä ratsua, josta pääsee tekemään ihan oman näköisensä. Kaikista hienointa on kuitenkin, että se on juuri Fanny, jonka kanssa näitä asioita saa yhdessä opetella. :)

Loppuun vielä kuva, jonka otin Fannysta hakiessani sitä tarhasta. Vähän tylsää, ettei saada nyt mitään ratsastuskuvia, kun ratsastukset tapahtuvat maneesissa, kenttä pölisee tällä hetkellä niin paljon, että jo käveleminen siellä nostattaa  kamalan pölypilven.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Fannyn ensimmäinen vuorokausi uudessa kodissa ja ensimmäinen ratsastus

Fanny saapui siis uuteen kotiinsa eilen illalla puoli viiden aikoihin kolmen tunnin matkustamisen jälkeen. Matka sujui hyvin, vaikka poni ei ole elämänsä aikana paljoa matkustellut. Loppumatkasta mun piti melkein jo nipistellä itseäni tarkistaakseeni, etten vain näe unta ja Fanny on oikeasti tulossa takaisin kotiin.

Uudessa kodissaan poni katseli rauhallisena ympärilleen, eikä turhia hötkyillyt. Hetken taluttelun jälkeen Fanny pääsi tarhaan ponilaumaan, jossa sitä odotti kolme uutta kaveria. Hetken ponit jaksoivat juoksennella pitkin tarhaa, mutta sitten meno rauhoittui ja kaikki jäivät syömään vieretysten. Illalla taluttelin vielä hetken ja harjasin Fannyn.

Tänään oli vuorossa ensimmäinen ratsastus. Tarkoituksena oli ratsastaa poni kevyesti maneesissa. Hetki taluttelua ja sitten selkään. Noora kertoi Fannyn liikutuksen olleen viimeisen viikon ajan melko kevyttä ja maastoilupainotteista, joten osasin odottaa, ettei poni ehkä ole parhaimmillaan, eikä uusi paikka tietenkään auttanut asiaa. Vaikka Fanny on muuten ollut tosi rauhallinen, niin ratsastaessa sitä kyllä jännitti kovasti. Meno oli kaikin puolin melko huteraa eikä poni oikein olisi tahtonut liikkua eteenpäinkään, urheasti Fanny kuitenkin yritti parhaansa jännityksestä huolimatta. Lopuksi ravailtiin vielä hetki kentällä ja käveltiin siellä loppukäynnit.

Huomenna meillä onkin jo ensimmäinen valmennus edessä, jännityksellä odotan mitä valmentaja sanoo Fannysta, videoiden perusteella kyllä kehui ponin jo maasta taivaaseen. :)


maanantai 15. heinäkuuta 2013

Uusivanha poni, kavioliitossa jälleen

Niin siinä vaan kävi, että "uusi" kaviokas löytyy tallista, vaikka reilu puoli vuotta sitten edellisen hevosen myytyäni vakaasti vannoin, että uutta hevosta ei tule. Toisaalta, enhän mä uutta hevosta ostanutkaan, ponihan on täysin eri asia? Ja toisekseen eihän ponikaan ole uusi, sehän lasketaan vanhaksi, kun on kuitenkin oma kasvatti ja elänyt meillä elämänsä ensimmäiset vähän vajaa 4 vuotta. Näin mä asian näen. :D

Tämä "uusi" täydellinen poni on oikealta nimeltään Fabricia, Suomessa 19.2.2005 syntynyt risteytysponi, oma kasvatti, kuten tuli aiemmin todettua, ensimmäinen ja ainut sellainen. Fannyn emä on viime vuonna edesmennyt Goldy ja isä joku tuntemattomaksi jäänyt orhi Saksan maalta. Fanny oli siis vajaa 4 vuotiaaksi asti omistuksessani ja  talvella 2008 myin Fannyn Vahtoon, jossa se ratsutettiin ja se teki kaksi varsaa, vuonna 2010 ori Vahton Fantasma ja vuonna 2011 tamma Vahton Fiesta, kummankin i. Ilusion. Vahdosta Fanny muutti Poriin viime syksynä ja sieltä se päätyi takaisin minulle.

Miten tähän tilanteeseen sitten päädyttiin, että poni seisoo nyt tallissa? Kaikki alkoi jokunen viikko sitten, kun Fannyn entinen omistaja Noora laittoi sähköpostia, jossa kertoi, että on harkinnut myyvänsä ponin ja kyseli olisiko minulla halua/mahdollisuutta ostaa sitä takaisin. Olimme juuri samaan aikaan alkaneet etsiä pikkusiskolleni isompaa ponia, jolla myös itse pystyisin ratsastamaan ja tuntui, että kohtalo puuttui peliin, kun Noora laittoi sähköpostia. Kaikki nämä vuodet on mietitty, että olis ihanaa saada poni vielä joskus ostettua takaisin ja tässä se tilaisuus nyt sitten oli. Pienen aikataulujen järjestelyn jälkeen suuntasimme äitin kanssa auton kohti Poria Fannya katsomaan ja kokeilemaan.

Noora ratsasti ensin hetken ja sitten hyppäsin itse kyytiin. Hetki käyntiä ja sitten ravia ja WOW. Vielä laukkaa ja vielä enemmän WOW, poni liikkui mielettömän hyvin. Kyllä siitä jo varsana näki, että sillä on kapasiteettia tulevaisuudessa vaikka mihin, mutta että siitä oli tullut niin hieno. Ikäisiään jäljessä Fanny toki on, kun on tehnyt ne kaksi varsaa ja muutenkin ollut aina suht kevyellä käytöllä, Vahdossakin sitä olivat ratsastaneet pääasiassa lapset. Poni on vielä tasapainoton ja askellajeja ei oikein pysty säätelemään, mutta potentiaalia löytyy. Noora sillä on vasta enemmän valmentautunut, mutta kisakentillä poni ei ole vielä koskaan käynyt.

Pari päivää piti miettiä, että haluanko taas vastuulleni hevosen, tai siis ponin, mutta kyllä se taisi alusta asti olla selvää, että Fanny tulee takaisin kotiin. Tein ponista tarjouksen ja kun hinnasta päästiin sopimukseen sovittiin ponin hakupäivä puolentoista viikon päähän. Ja kyllä olivatkin pitkät 10 päivää! Mutta odotus palkittiin ja nyt tallissa seisoo maailman täydellisin poni <3