Leevin kanssa oli tänään ohjelmassa meidän ensimmäiset estekisat, eli seuraestekisat Riksun raviradalla ja luokkana 70cm. Jo matkalla raviskalle Leevi oli kummallisen rauhallinen ja naureskeltiin vieressä polkevan omistajan kanssa, että lupaakohan se hyvää vai huonoa kisoja ajatellen. Kisapaikallakin rauhallinen käytös jatkui, eikä poni aloittanut normaalia huuteluaan ja leijutteluaan, lieneeköhän syynä ollut lämpötila, joka oli jo helteen puolella.
Kävelin radan ja se vaikutti ihan normaalilta, muutama portti ja kaari, mutta ei sen kummempia mörötyksiä. Esteitäkin oli onneksi vain 8, kun arvosteluna oli A.1.0. Ei ollut heti liikaa muistettavaa pitkän etekisatauon jälkeen. :D Radan kävelyn jälkeen kiipesin ponin kyytiin ja lähdettiin verkkaamaan.
Verkan pohja oli melko kova, Leevi varoi sitä aika lailla ja liikkui aluksi tosi jäykästi. Starttasimme ensimmäisessä luokassa ja vielä heti kolmantena, joten pohja ei ollut vielä ehtinyt pehmitä. Hetken ravailun ja laukkailun jälkeen poni alkoi kuitenkin vertyä ja alettiin hyppäämään. Ensin pystyä kummastakin suunnasta ja sitten pari kertaa okseria. En viitsinyt ottaa montaa hyppyä, kun oli tosiaan aika lämmin. Leevi hyppäsi ihan ok, mutta jotenkin sillä tuntui koko ajan olevan vähän käsijarru päällä, ei se kieltää yrittänyt, mutta pientä epäröintiä tuntui aina ennen estettä.
Heti radalla päästyään Leevi alkoi käydä tosi kuumana. Tervehdin, nostin laukan ja poni oli ihan innoissaan menossa. Ykkönen hyvin, kakkonen hyvin, kolmonen hyvin ja nelosella poni veti ihan yllättäen jarrut pohjaan. Kielto tuli niin puskista ja niin nopeasti, että meinasin hypätä esteen yksinäni. Esteen alla oli valkoinen kaari, joka oli ilmeisesti liian järkyttävä pelotus hänen ylhäisyydelleen.Olin jo vauhdilla maastotumassa, mutta jotenkin ihmeen kaupalla liimauduin satulaan ja poniin kiinni ja pysyin selässä. Kiskoin itseni kunnolla takaisin satulaan ja sen jälkeen uusi yritys, mutta Leevillä ei ollut aikomustakaan hypätä. Tässä vaiheessa tuli hylkymerkki, mutta radan sai kuitenkin hypätä loppuun. Kolmannella yrittämällä päästiin yli ja sitten taas vitonen hyvin, kutonen hyvin, seiska hyvin, mutta kasille taas kielto. Tässä vaiheessa kuuluttaja ilmoitti, että suoritus joudutaan hylkäämään, koska aloitin ennen, kun lähtömerkki oli annettu. Siis oikeasti, kuinka urpo voi ihminen olla? Lähteä nyt ennen kun on saanut lähtömerkin... Tervehdin ihan normaalisti ennen rataa, eikä mulla tullut mieleenkään etten olisi saanut vielä lähtömerkkiä, kun yleensä se kuitenkin annetaan heti tervehtimisen jälkeen tai jo ennen tervehtimistä. Myöhemmin kuulin, että valmistautuva ratsukko ei ollut vielä radalla ja siksi lähtömerkkiä ei oltu vielä annettu. (Tässä luokassa sai siis olla valmistautuvakin ratsukko radalla.) Sitä en kuitenkaan ymmärrä miksi hylkäämisestä kuulutettiin vasta, kun oltiin päästy viimeiselle esteelle, mitä jos oltaisiinkin hypätty puhdas rata ja sitten kuultu radan jälkeen, että suoritus hylättiin? Olisi voinut ehkä "vähän" ärsyttää.
Leevi ennen rataa
Radan jälkeen kuitenkin vaan nauratti sekä itseäni, että ponin omistajia. Sanoinkin, että jos ratsastaja on niin urpo, ettei osaa edes kuunnella lähtömerkkiä, niin poni saakin kieltää kostoksi ulos. Rataan ei luonnollisestikaan voinut olla tyytyväinen, mutta löytyi sieltä paljon hyvääkin, Leevi imi hyvin niille esteille, jotka hyppäsi ja tuli muutenkin monta hyvää hyppyä. Ainut mikä tämän päiväisessä vähän ärsytti oli se, että Leevi ei sittenkään näytä vielä päässeen epävarmuudestaan esteillä, eli iloittiin liian aikaisin, kun poni hyppäsi valmennuksessa viimeksi niin hyvin. Treeniä vaan siis lisää!
Tai vaihtoehtoisesti, ehkä mun pitäisi kuitenkin vaan pysytellä kiltisti siellä valkoisten aitojen sisäpuolella, kun en näköjään enää edes tiedä, kuinka estekisoissa toimitaan. :D Nyt kuitenkin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Huomenna olisi vielä edessä vuonismestaruudet Lotin kanssa, jos tällä kertaa muistaisi edes kuunnella lähtömerkin, niin siitä olisi hyvä alottaa. :D
Fannyn kanssa käytiin tänään ensimmäistä kertaa maastossa. Mentiin ihan keskenämme, kun tallilla ei ollut ketään muita seuraksi. Poni oli tällä helteellä puolinukuksissa jo tarhasta haettaessa, joten ajattelin tehdä vaan kevyen maaston.
Ponin kuntoon laiton jälkeen suuntasimme kentän läpi maastoon. Fanny katseli kiinnostuneena ympärilleen ja käveli tosi reippaasti, kun tajusi, että nyt mennäänkin johonkin ihan uuteen paikkaan. Käveltiin aluksi aika pitkään ja sitten otettiin pätkiä ravia ja laukkaa. Fanny liikkui hyvin eteen ja käyttäytyi muutenkin tosi hyvin. Välillä se tuijotteli puupinoja ja muita pelotuksia, mutta meni kuitenkin rohkeasti ohi. Muutama autokin ajoi meidän ohi, mutta ne olivat selvästi Fannylle ihan tuttu juttu.
Kotiin päin kääntyessä Fanny tuntui vähän väsähtävän, mikä ei tietenkään näin kuumalla ilmalla ole mikään ihme. Tai ehkä siitä oli tylsää kääntyä ja palata samaa reittiä takaisin, kun siellä ei enää ollut mitään uutta jännittävää nähtävää ja se alkoi siksi hidastella. Mikään kiire sillä ei kotiin tuntunut olevan ja se ehti napata vähän matkaevästäkin tienvierustalta mukaansa. Siinä se sitten käveli melkein kotiin asti pitkä ruohonkorsi suupielestä roikkuen, hölmö poni<3