sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Verrattoman estekisat (Leevi)

Tänään meillä oli ohjelmassa seuraestekisat Tuuloksessa Ratsutalli Verrattomassa ja täytyy kyllä sanoa, että oli hyvin mielenkiintoinen reissu, kaikkea ehti sattua ja tapahtua

Aamu alkoi ihan normaalisti, ensin Wilma koppiin, sitten hakemaan Leevi ja sen jälkeen auto kohti Tuulosta. Noin 50min ajelun jälkeen päästiin kisapaikalle ja siihen se normaalius sitten loppuikin... Ponit piti ottaa ulos traikusta, mutta Leevin suitsia ei löytynytkään mistään. Ponin omistaja vakuutteli kauhuissaan pakanneensa suitset mukaan, mutta autosta niitä ei joka tapauksessa löytynyt. Itseäni koko touhu vaan nauratti ja eipä siinä sitten muuta, kun mentiin kansliaan kyselemään saisiko mistään lainaksi suitsia, että sujuisi tuo ratsastaminen vähän helpommin. Leevin kokoiset suitset ja kuolaimet onneksi löytyi (kiitos vaan kovasti niitä lainanneille!) ja ponille saatiin kaikki ratsastuksessa tarvittavat vermeet niskaan.

Kun suitsi-sekoilusta selvittiin käytiin Iinan kanssa tutustumassa rataan, joka oli tosi kiemurainen. Myös kentän pohja oli osittain todella pehmeä ja liukas, joten kaahailuun ei ollut varaa. Radan kävelyn jälkeen hyppäsin ponin selkään ja lähdin kävelemään verkka-alueelle. Tai siis oma ajatukseni oli, että kävellään, mutta poni oli asiasta vähän eri mieltä, se kävi törkeän kuumana ja poukkoili ja leijutteli koko matkan verkkaan asti. Sama meno jatkui tovin vielä verkassa, mutta jonkun ajan päästä poni alkoi rauhoittua. Kyllä huomasi, ettei Leevi ole hetkeen taas poistunut kotinurkilta.


Hetken ravailun ja laukkailun jälkeen alettiin hyppäämään. Tai siis piti alkaa, mutta poni tökkäsi heti ensimmäisellä hypyllä. Verkassa oli aikamoinen häslinki, joten luulen, että este tuli Leeville jotenkin vaan niin yllätyksenä, että se kielsi sen takia. Tässä vaiheessa Iina oli lainannut minulta raipan Wilman possuillessa, joten paremman puutteessa Leevin omistaja kävi kiskomassa sitä virkaa toimittamaan risunpätkän pusikosta. Kyllä muuten nauratti ratsastella risun kanssa, harvemmin sitä noin hieno raippa on kisoissa ollut kädessä. Otin vielä pari hyppyä pystylle ja okserilla ja kaikki sujuivat hyvin, eikä poni epäröinyt enää ollenkaan. Hetki kävelyä, raippa Iinalta ja sitten lähdettiinkin jo kohti kisakenttää.

Esteen numero seitsemän sai vielä hypätä verryttelyksi ja tottahan tämä mahdollisuus käytettiin. Pientä epäröintiä oli havaittavissa, mutta karjaisulla ja raipan näpäytyksellä päästiin kuitenkin yli. 

Verkkaesteen jälkeen päästiinkin sitten aloittamaan itse rata. Kentän pohja oli juuri sitä, miltä radan kävelyssä vaikutti, eli pehmeä ja liukas. Mentiin tosi varovasti, mutta siitä huolimatta ponilla lähti takapää kerran alta ja sen lisäksi tuli pari pienempää liukastumista. Myös toinen takasuoja putosi matkasta yhden liukastumisen yhteydessä ja samalla vielä etukenkäkin, mutta nämä toki huomattiin vasta radan jälkeen. Kaikesta tästä huolimatta Leevi pääsi yllättämään ihan totaalisesti, se ei radalla ollut kertaakaan aikeissakaan kieltää ja ennen kuin huomasinkaan oltiinkin jo päästy puhtaalla perusradalla uusintaan asti. En edes yrittänyt ratsastaa aikaa, vaan mieluummin varmistelin ja tein hyvät pitkät tiet. Yksi puomi putosi ponin tullessa vähän pohjaan, mutta muuten selvittiin kaikista kunnialla yli ja mikä parasta, ILMAN YHTÄKÄÄN KIELTOA. Kyllä oli voittaja-olo radan jälkeen! Leevin omistajakin oli niin onneessan, ettei oikein tiennyt miten päin olisi ollut. Hieno poni hyppäsi ensimmäistä kertaa yli vuoteen radan loppuun asti ottamatta hylkyä kieltojen takia, joten todellakin saatiin olla tyytyväisiä! Hyvin menneen radan ja pohjan takia päätettiin, ettei hypätä toista luokkaa, vaan jätetään tähän yhteen onnistumiseen, niin jää ponillekin hyvä mieli. Lisäksi huomattiin tässä vaiheessa myös puuttuva kenkä, joten senkään puolesta ei olisi lähdetty enää hyppäämään. Loppukäyntien jälkeen poni koppiin ja onnellisina kotia kohti, kyllä Leevi vaan osaa silloin kun se haluaa. :)



perjantai 27. syyskuuta 2013

Voihan pyllähdys...kisat Fannyn osalta peruttu

Kylmemmät ilmat ovat saaneet hevosen jos toisenkin muuttumaan vähän normaalia virtaisammaksi ja myös Fanny kuuluu tähän joukkoon. Ratsastaessa hyvä juttu, mutta irtojuoksuttaessa eilisen perusteella selvästi ei...

Fanny juoksi eilen siis maneesissa vapaana ja virtaahan riitti. Poni rallitteli pitkin maneesia sellaista vauhtia, että yhdessä kulmassa sen tasapaino ei enää riittänytkään, vaan takapää luisti alta ja poni pyllähti ihmettelemään maneesin hiekkoja. Fanny-raukka näytti kumoon kupsahduksen jälkeen hyvin hölmistyneeltä, kai se mietti, että mihin hitsiin maa sen jalkojen alta yhtäkkiä katosi. Itse tietenkin pelästyin ihan järkyttävän paljon ja mielessä ehti jo käydä luunmurtumat ja kaikki mahdolliset jännevammat sinä aikana, kun pääsin ponin luokse tutkimaan tilannetta. Tuntuu kyllä tällaisissa tapauksissa aina TODELLA pitkältä ne sekunnit, jotka kuluu ponin luokse kävelemisessä ja siinä ehtii jo miettiä kaikki pahimmat vaihtoehdot mielessään.

Jalkoja tunnustellessa ei tuntunut eikä näkynyt onneksi mitään ja sain huokaista vähän helpotuksesta, ei siis poikki menneitä raajoja. Ravuutin Fannya vielä hetken, että näin miten se liikkui, liikkui onneksi hyvin ja puhtaasti. Lopuksi taluttelin vielä pitkään. Karsinassa syynäsin Fannyn vielä monta kertaa huolella läpi korvista kavioihin ja mitään normaalista poikkeavaa ei edelleenkään löytynyt. Levitin Arnikaa suunnilleen koko poniin ja sitten ei auttanut muu, kuin toivoa parasta, eli että selvittäisiin mahdollisimman vähillä vammoilla.

Viime yönä ehdin jo nähdä painajaisia jännevammoista ja aamulla ajelin tallille heti kahdeksan jälkeen. Toivoin, että oltaisiin selvitty ehjin nahoin eilisestä, mutta turha toivo. Karsinassa odotti poni, jolla oli kummatkin kintereet etupuolelta kuumat ja turvonneet, oikea enemmän, kuin vasen. Otin Fannyn liinan päähän ja lähdin maneesiin tsekkailemaan tilannetta. Eihän se tietenkään normaalisti liikkunut, vaan takaa tosi jäykän ja tönkön näköisesti. Kävelytin puolisen tuntia ja sen jälkeen vietinkin vesiboksissa pitkän tovin takajalkoja kylmäten.

Nyt ei auta muu, kuin talutella ja kylmätä ja katsoa mihin suuntaan tilanne kehittyy. Toivottavasti selvitään suht helpolla ja turvotus laskee muutamassa päivässä, eikä jaloissa ole mitään vakavampia vammoja. Poni-parka saa nyt normaaliakin enemmän huolenpitoa ja paljon herkkuja. Sunnuntain kisat jäävät Fannyn osalta nyt sitten tietenkin väliin, mutta se on sivuseikka. Kisoja riittää vielä tälle syksylle, vaikka ne nyt halliin siirtyvätkin, nyt vaan parannellaan rauhassa ja sen jälkeen taas uusin voimin kohti koitoksia.

Fannyn jäädessä kotiin lepäilemään pakataan reissuun mukaan Leevi ja Wilma. Leevin kanssa ollaan menossa hyppäämään samat luokat, mitkä Fannynkin kanssa piti hypätä, eli 60cm ja 80cm. Sen kanssa todellinen ongelma esteillä on siis kieltäminen, edellisen ratsastajan kanssa se kielsi viime syksynä ulos joka kisoissa ja jatkoi samaa myös minun kanssani niissä ainoissa estekisoissa, joissa oltiin tänä kesänä. Sunnuntaina siis nähdään kuinka monta estettä saadaan ylitettyä tällä kertaa, viime kisoissa taidettiin päästä nelos-esteelle, joten pitäisikö ottaa tavoitteeksi päästä tällä kertaa vitoselle... ;)

Lopuksi vielä pari kuvaa jokusen viikon takaa, joissa vajukki riehuu tarhassa.


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Estetreeni sunnuntaita varten

Tänään meillä piti olla estevalmennus raviskalla, mutta jouduimmekin jättämään sen väliin, koska meidän kuskilla olikin myöhempään töitä kun piti. Harmittaa, koska tämä olisi ollut viimeinen tunti ulkona ennen maneesin suojiin siirtymistä.  Ei siis päästy enää ottamaan uusinta-ottelua vihreiden hirviölaatikoiden kanssa, joten niiden voitoksi tämä nyt sitten taisi päättyä. Ensi keväänä palaamme kuitenkin (toivottavasti) rohkaistuneina niiden pariin heti ulkokauden alkaessa ja valmennusten siirtyessä taas raviskalle.

Sunnuntain kisoja varten piti kuitenkin hypätä, joten päädyttiin Iinan kanssa hyppytreeniin kentällä. Harvemmin tulee hypättyä ulkona, kun siellä on vain pari tolppaa ja muutama puomi, mieluummin sitä valitsee aina sen helpoimman vaihtoehdon ja hyppää maneesissa, jossa esteetkin ovat helposti saatavilla. Nyt oltiin kuitenkin ahkeria ja raahattiin esteitä maneesista kentälle hiki hatussa, eipä tuntunut sen jälkeen enää ilmakaan kylmältä, vaikka lämmintä olikin vaan pari hassua astetta.


Esteiden kantamisen jälkeen poni tarhasta, kuntoonlaitto ja kentälle. Alkuverkaksi askellajit normaalisti läpi, taivuttelua, vähän siirtymisiä ja ravipuomeja. Fanny taipui hyvin ja toimi muutenkin kivasti. Aloitettiin hyppääminen pienellä ristikolla, poni tuntui kysyvän olenko ihan tosissani ja hyppeli esteen puolihuolimattomasti pari kertaa kummastakin suunnasta. 

Ristikon jälkeen seuraavaksi piti tulla este, jossa oli laine alla. Fanny oli asiasta kuitenkin vähän eri mieltä ja ilmoitti jo kymmenen metriä ennen estettä, ettei todellakaan aio mennä lähellekään tuota hirvitystä. Arvasin, että se saattaa sunnuntain kisojen jälkeen kokeilla taas onko pakko hypätä, jos ei huvita ja siksi laitettiinkin tänään kaikkia erikoisesteitä. Toisella yrityksellä päästiin esteelle asti ja hyppäämäänkin se, vaikka poni tosin olisi mieluummin kieltänyt, kuin hypännyt tämän kammotuksen. Pari hyppyä tuli vielä aika epäröiden, mutta sitten päästiinkin jo tulemaan ihan normaalisti. Kun este ei Fannyn mielestä ollut enää pelottava alkoi ponikin syttyä ja sen jälkeen mentiinkin korkealta ja kovaa. Laineen lisäksi mikään muu este ei aiheuttanut kyttäämistä, vaikka niissäkin oli alla portteja ja muita pelotuksia. Useampi hyppy tuli taas pohjaan, kun Fanny halusi ottaa mieluummin vielä sinne sen pienen askeleen, kuin lähteä kauempaa, mutta paljon tuli myös hyviä hyppyjä. Pääasia kuitenkin oli, että Fanny hyppäsi hyvin ja epäröimättä kaikki esteet laineen alku-ujostelua lukuunottamatta ja intoakin tuntui löytyvän. Tällä treenillä sitten sunnuntaina Hämeenlinnaan viimeisiin ulkokisoihin. 

Kuvia on tästä päivästä harmillisen vähän eikä laatu todellakaan päätä huimaa, koska kamerassa oli säädöt jotenkin vinksallaan ja melkein kaikki kuvat olivat ihan heilahtaneita. Kyllä harmitti, kun katsoin kuvat ja noin sadasta kuvasta vain muutama oli edes suht selviä. Tässä nyt kuitenkin jokunen.



sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Raviskan kisat ja tuhma tuhma tuhma poni

Tähän kuvaan kiteytyy hyvin tämän päivän kisareissu:


Ei siis "ihan" mennyt putkeen tämän päivän hyppelöt.

Verkassa Fanny tuntui ekassa luokassa hyvältä, ei ollut yhtään sellainen tahmatassu, kun Aulangolla ja paikatkin osui tosi hyvin kohdalleen. Muutaman verkkahypyn jälkeen lähdin siis hyvillä mielin radalle. Poni kyttäsi vähän kentän reunalla olevia ihmisiä, mutta muuten rata lähti tosi hyvin liikkeelle. Ensimmäiset neljä hyppyä menivät tosi hyvin, eikä Fanny epäröinyt olleenkaan. Ongelmat alkoivat vitos-esteellä, joka oli sarja, jossa puomien alla oli vihreät mörkölaatikot. Sarjan ekalle osalle tuli kielto, toinen ja vielä kolmaskin, neljännellä kerralla päästiin karjumiseni siivittämänä yli, mutta sarjan toista osaa Fannylla ei ollut aikomustakaan hypätä ja se veti siitä sikamaisesti ohi melkein tolppaan törmäten. Tämän jälkeen en enää voinut jäädä yrittämään, josko olisimme päässeet yli sarjasta, vaan lähdin verkkaan ja otin siellä muutaman hypyn, jotka sujuivat ilman ongelmia. 

Ihmettelin kieltoja, kun Fannyhan ei tähän mennessä ole kertaakaan vielä kieltänyt, mutta kentän laidalla ollut kaverini kertoi heti syyn, olin lopettanut ratsastamisen ennen sarjaa, heittänyt ohjat pois ja jättänyt ponin yksin. Videolta totesin itsekin ihan saman rataa katsoessani. Ensimmäinen kielto johtui juuri siitä, että lopetin ratsastamisen, mutta loput olivat ponilta ihan selvää pelleilyä. 




Ennen kasikymppiä tein lyhyen verkan ja poni alkoi oikein syttyä ja innostua. Otin pari hyppyä ja sen jälkeen hetki kävelyä ja radalle. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja oikeasti RATSASTIN alusta asti, enkä vaan matkustanut. Eipä se tosin auttanut, koska heti ykköselle tuli kielto. Tyhmä poni keksi selvästi ensimmäisestä luokasta, että kun tekee näin, niin pääsee nopeammin pois radalta. Toisella yrittämällä päästiin kuitenkin yli ja kakkonen ja kolmonen sujuivat hyvin. Sitten olikin vuorossa taas sarja ja mörkölaatikot. Ennakoin ennen estettä näpäyttämällä raipalla, ratsastamalla tosi vahvasti jalalla ja karjumalla ja ekasta osasta päästiinkin yli, mutta toiselle osalle taas sikamainen ohijuoksu niin, että poni törmäsi vielä tolppaankin. Fiksu lapsi, ei voi muuta sanoa... Koska sarjalle ei voitu jäädä loppupäiväksi tappelemaan hyppäsin vielä ykkösesteen  (jota sitäkin piti vielä kytätä, vaikka se oli jo hypätty...) ja menin verkkaan vielä hyppäämään. Hyppäsin muutaman kerran okseria ja tulihan muuten ihan törkeän hyviä hyppyjä, eipä ne tosin siinä vaiheessa paljoa lohduttaneet. Loppuverkan jälkeen tuhma poni traileriin ja kotia kohti. 

Kiva juttu, että poni oppi nyt sitten uuden "hyödyllisen" taidon. Kyllä se selvästi osaa olla myös halutessaan kunnon PONI ja vielä lisäksi TAMMA. Toki raviska on vaikea kisapaikka, kun erikoisesteitä on paljon, mutta ei se ole aikaisemminkaan kieltänyt millekään esteelle, niin tämän päivän kiellot olivat kyllä pelkkää sikailua ja hv-meininkiä. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin ja pitää toivoa, että kieltely ei jää sillä päälle. Jos jotain tässä maailmassa vihaan, niin se on nimenomaan kieltäminen. Keskiviikkona meillä on raviskalla estevalmennus ja taidan sanoa Akille, että hypätään koko tunti vain sarjaa vihreillä mörkölaatikoilla, huoh... 



 Mee yksinäs!


Itseensä tyytyväinen tuhma poni ratojen jälkeen

Ensi viikonlopun ohjelmaksi vaihtuikin nyt sitten estekisat. Tarkoitus oli, että silloin ei ole kisoja, mutta tuo ryökäle joutaa radalle uudestaan mahdollisimman pian. Pakko päästä heti perään ottamaan uusi yritys, että Fanny huomaa ettei hommista pääse luistamaan muutaman kiellon takia. Ensi viikolla siis paremmalla onnella liikenteeseen!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Kouluvalmennus, hieronta ja hyppelyt muiden otusten kanssa

Sateinen  tiistai-aamu alkoi kouluvalmennuksella. Alkuverkan jälkeen aloitettiin väistöillä käynnissä pituushalkaisijalta uraa kohti. Tähän asti ollaan tehty väistöjä vain ympyrällä tai voltilla niin, että on väistätetty joko etupäätä tai takapäätä, joten nyt oli ensimmäinen kerta, kun tehtiin väistöjä keskihalkaisijalta uralle. Väistöt ovat tähän asti olleet vähän haastavia, joten ajattelin, että ne voisivat tälläkin kertaa tuottaa vähän päänvaivaa sekä ponille, että kuskille, mutta väärässä olin jälleen kerran. Fanny teki alusta asti tosi hyvät väistöt kumpaankin suuntaan, taisi jopa olla parhaat väistöt, jotka olen itse ikinä tehnyt käynnissä. Valmentajakin totesi vaan, että on se kyllä näköjään herkistynyt hurjasti kyljistään, kun teki noin hyvät väistöt tuosta vaan. Väistöjen lisäksi tehtiin ravissa vähän temponvaihteluja. Suurta eroa ei vielä vaadittu, kun ei näitä ole vielä paljon harjoiteltu, mutta kivasti Fanny lähti pohkeesta eteen ja tuli hyvin takaisin.

Pääpaino valmennuksessa oli kuitenkin laukannostojen harjoittelussa, nostot piti saada lähtemään hyvin takaa eteen ja Fannyn piti pysyä tasaisessa peräänannossa. Oikealle nostot onnistuivat jo ihan kivasti ja tasaisuuskin säilyi moneen kertaan jo suht hyvin, mutta vasemmalle oli hankalampaa. Vasen kierros on muutenkin laukassa vaikeampi, kun ponilla ei vielä riitä tasapaino hyvään ja siistiin nostoon ja nyt se alkoi jopa vähän kiukuttelemaan, kun nostot tuntuivat siitä niin ylivoimaisen vaikeilta. Lopuksi saatiin pari ihan ok nostoa ja siihen oli hyvä lopettaa. Loppuraveissa Fanny oli ihan kaikkensa antanut, olihan se  joutunut hommiin taas oikein huolella ja rankemmin, kuin vielä kertaakaan aikaisemmin. Poni-parka joutui käyttämään aivosolujaan oikein urakalla, mutta kyllä se oli vaan taas hieno! Karsinassa nenän eteen herkkumössö ja porkkanoita, eikö lahjonta ollutkin yksi lastenkasvatuksen kulmakivistä?


Eilen Fannylla oli rankan valmennuksen jälkeen kevyt päivä ja sen lisäksi hieronta. Päästin sen vaan maneesiin juoksemaan hetkeksi aamulla. Eipä irronnut kovin montaa pukkia, joten toissa päiväinen taisi vielä tuntua väsymyksenä kropassa. Liikutuksen jälkeen nypin ponin tukkaa taas vähän ja sitten hieroja jo huristelikin paikalle. Ihan ensiksi hieroja ihmetteli Fannyn todella hyväkuntoista ja sileää karvaa, jota valmentajakin kummasteli viime tunnilla, ei kuulemma muista nähneensä edes aikaisemmin samanlaista. Itse en ole ponin karvaan kiinnitänyt sen kummampaa huomiota, mutta on hauskaa, että ulkopuoliset huomaavat tällaisia juttuja.

Fannyn lihaksia tunnustellessaan hieroja totesi Fannyn ilmeisesti pysyvän hyvin rentona ratsastaessa ja olevan rauhallinen ja stressaamaton tyyppi, enpä ole aikaisemmin ajatellut, että tuollaisenkin asian pystyy sanomaan jo pelkästään lihaksistosta, vaikka onhan se itsestään selvää, kun nyt ajattelee. Ainoat jumit löytyivät ristiselästä, muuten poni oli oikein vetreä. Hieroja nauroikin ristiselkään päästessään, että löytyihän täältä jumia, oli kuulemma jo ehtinyt ihmetellä, että onko hänellä ensimmäistä kertaa asiakkaana hevonen, jolla ei ole jumin jumia missään. Seuraava hieronta on kuukauden-parin päästä, riippuu miten poni lähtee toimimaan nyt, kun selän jumit on avattu. 


Fannyn hieronnan jälkeen ajelin Leevin tallille ratsastamaan. Suunnitelmissa oli vähän hyppelyä pitkästä aikaa ja sitä varten Leevin omistaja oli käynyt hakemassa naapuritallilta lainaan pari tolppaa ja muutaman puomin. Tällä kertaa ratsastettavia olikin poikkeuksellisesti kaksin kappalein, koska hommiin otettiin myös Leevin tallikaveri Heppu. Heppu on 4-vuotias Sumppilainen suomenhevos-poika, joka hurmaa taitavuudellaan jokaisen, joka selkään istahtaa. Itse olen ratsastanut Hepulla vain muutaman kerran, nyt olin viimeksi ollut selässä varmaankin joskus alkukesästä ja kylläpä oli heppa kehittynyt! Eipä ole aikaisemmin tullut istuttua noin kivan 4v:n kyydissä. 

Otettiin Hepun kanssa vähän hyppyjä ja hitsit kuinka hienosti ja rohkeasti vauva-heppa suoriutui, vaikka sillä oli takana tätä ennen vain muutama hyppykerta ratsastajan kanssa. Aluksi hypättiin ihan vaan ristikkoa ja lopuksi Heppu pääsi hyppäämään myös elämänsä ensimmäiset pystyt, joiden korkeus oli ehkä huimat 40cm. Intoa riitti ja Heppunen oli taitava!


Jeeee, este!

Hepun jälkeen oli vuorossa Leevi, jonka edellisestä hyppykerrasta olikin ehtinyt vierähtää jo pitkä aika. Kirjava lihapulla kävi niin kuumana, ettei meinannut pysyä nahoissaan, tuollaista intoa sillä ei ole hypätessä ollut vielä kertaakaan sinä aikana, kun olen ratsastanut sitä. Estettä nostettiin pikku hiljaa ja lopulta pysty oli 95cm korkea, eikä ponilla ollut mitään ongelmia vielä tuossakaan korkeudessa. Se ei epäröinyt yhdessäkään hypyssä, vaan oli koko ajan menossa ihan into piukeana. Taas sai huomata, että Leevi kyllä osaa hypätä, silloin kun vaan itse haluaa. 

Ratsastuskuvien laatu ei tänään ole kovin terävä ja Hepun kanssa kaikki hyppykuvat olivat niin tärähtäneitä, että niitä en viitsi tänne edes laittaa. Miten lie tädin kamerassa ollut säädöt vai onko vaan ihaillut hienoja heppojaan... ;) Tässä nyt kuitenkin näitä vähiten tärähtäneitä. 

 wrrruuuuum!


tiistai 17. syyskuuta 2013

Muutama kevyempi päivä ja tänään takaisin töihin

Keravan treenien jälkeen Fannylla oli muutama kevyempi päivä, että se sai palautua kunnolla. Treeni itsessään ei ollut fyysisesti oikeastaan sen rankempi, kuin normaali hyppytunti, esteet olivat kaikki aika pieniä lopun isoja puunrunkoja lukuunottamatta ja kävelyä väleissä tuli paljon, mutta halusin uuden asian jälkeen antaa ponin korvien välille muutaman päivän huilitauon. Fanny sai reissusta taas paljon mietittävää, joten pari vapaapäivää tähän väliin teki sille varmasti hyvää.

Lauantaina päästin ponin maneesiin juoksemaan. Väsymyksestä ei ollut edellispäivän treenistä huolimatta tietoakaan, vaan Fanny viiletti pitkin maneesia loikkien ja välillä pukkeja heitellen.

Sunnuntaina oltiin Iinan kanssa Hevoset Stadikalla-tapahtumassa ja Fannylla oli vapaapäivä. Oli kivaa vaihtelua päästä joka vuotisen Hihsin lisäksi tuollaiseen ihan uuteen tapahtumaan. Expo oli kattava ja mielestäni parempi, kuin Hihsissä, mutta mitään hyviä tarjouksia en kyllä bongannut. Mukaan tarttui Fannylle nimikyltti, riimu, riimunnaru ja satulavyö koulupenkkiin. Itselleni ostin kannukset, esteraipan ja Roecklin kisahanskat, ajattelin kerrankin panostaa ja ostaa kunnon hanskat, ettei parin kuukauden päästä tarvitse taas ostaa uusia hajonneitten tilalle.

Olitteko te kyseisessä tapahtumassa? Mitä tykkäsitte?


Eilen Fannylla oli vielä vapaapäivä ja taluttelin vaan hetken kentällä, mutta tänään palattiin heti aamulla työnteon pariin. Tein ihan perusratsastuksen, taivuttelua, suoristusta, siirtymisiä ja vähän väistöjä. Aluksi Fanny oli vähän sellainen ratsastamaton, kun ei olla kunnon koulutreeniä tehty viime keskiviikon jälkeen, mutta ihan hyvän tuntuinen kuitenkin ja loppua kohti vaan parani.

Huomenna meillä on kouluvalmennus ja torstaina Fannylle tulee aamusta hieroja. Ei se jumiselta ole tuntunut ja on muutenkin ollut kaikin puolin hyvä ratsastaa, mutta ajattelin, että olisi hyvä katsoa se läpi tässä välissä, kun se nyt kuitenkin on tehnyt hommia ihan erilailla, kun ennen minulle tuloaan. Tarkoituksena olisi alkaa hierotuttaa Fanny säännöllisin väliajoin, ettei mitään jumeja pääse syntymäänkään ja mahdolliset lihaskireydet saadaan auki ennen, kuin ne alkavat vaivata.

Sunnuntaina meillä onkin sitten raviskalla seuraestekisat, joten touhua riittää loppuviikon aikana.

Nyt kuitenkin oikein ihanaa ja aurinkoista tiistaita teille kaikille! :)


lauantai 14. syyskuuta 2013

Keravan maastoestetreenit

Eilen meillä oli siis Fannyn kanssa ensimmäiset maastoestetreenit Keravalla. Omat kokemukset maastoesteistä ennen eilistä olivat aika olemattomat, muutaman kerran olen hypännyt meidän kentällä olevaa bankettia ja joskus pienenä hypännyt metsässä jonkun kaatuneen puunrungon yli ja siinä se. En ole ikinä edes ollut katsomassa kenttäkisoja, joten koko touhu oli itselleni aika vierasta. Into kokeilla maastoesteitä on kuitenkin aina ollut kova, joten soitin Leppäsen Simolle jokunen aika sitten ja sovin treenit.

Siispä ajoin eilen töistä suoraan tallille, pakattiin poni traileriin ja lähdettiin ajelemaan kohti Keravaa. Voin kertoa, että kyllä jännitti ja hirvitti, kun en tiennyt oikein ollenkaan mitä odottaa reissulta. Eniten arvelutti nurmipohja, koska Fannylla ei tietenkään ollut nurmihokkeja, kun ei aikasemmin ole ollut tarvetta. Simo kuitenkin sanoi jo puhelimessa, että ihan hyvin pitäisi pysyä pystyssä ilmankin, joten näillä mentiin. Paikan päällä ponin kuntoonlaitto, hetki kävelyä ja sitten lähdettiinkin maastoesteradalle. Keravalla oli tullut eilen ihan huolella vettä, joten nurmipohja oli paikoittain aika liukas ja itse varoin pohjaa tosi paljon, enkä olisi millään oikein uskaltanut antaa Fannyn laukata kunnolla ja isosti ja siitä Simo mainitsikin useamman kerran. 

Hetken verkkailun jälkeen aloitettiin ensin ihan normaalilla ristikolla. Tultiin kummastakin suunnasta pari kertaa ja Fanny hyppäsi hyvin. Ristikon jälkeen käytiin näyttämässä ponille ensimmäinen hypättävä maastoeste eli pieni tukkikasa. Poni ei jaksanut sen kummemmin ihmetelle estettä, vaan tuli ensimmäiseen hyppyyn ollenkaan epäröimättä, mitä nyt otti isomman hypyn siihen. Tässä vaiheessa Simon kommentti oli jo "kenttäkisoihin".


Otettin vielä jokunen hyppy pienille esteille ja Fannyn suoriutuessa niistä oikein hyvin lähdettiin hyppäämään seuraavalle pelto-osiolle. Tässä vaiheessa Simo kysyi mistä maasta Fanny on tullut, poni näytti kuulemma siltä, että olisi hypännyt isompiakin luokkia ja siksi hän kyseli. Kerroin Fannyn olevan ihan Suomessa syntynyt ja oma kasvattini, jonka nyt reilu neljän vuoden jälkeen ostin takaisin ja sanoin myös Fannyn hyppykokemuksen olevan aika vähäistä ennen minulle tuloa, johon Simo vaan totesi, että siinä on kyllä hyvä poni ollut väärillä ratsastajilla, jos ei siitä ei ole aikaisemmin tajuttu hyppyponia tehdä. 


Seuraavaksi siirryttiin siis hyppäämään hieman isompia esteitä. Pahoittelen, että tästä eteenpäin en tiedä esteille enää oikeita nimiä, joten käytän niistä sanoja, jotka mielestäni parhaiten niitä kuvaavat. Ensin tultiin punainen puukasa-este ja siitä jatkettiin suoraan vielä aika leveällä pöydälle. Pöytä oli ensimmäinen este, jota Fannylle ei käyty näyttämässä ja ennen sitä poni epäröi vähän ja kysyi, että mennäänkö, mutta kun kerroin, että mennän, niin se hyppäsi rohkeasti ilman lisäkysymyksiä. Tämän jälkeen hypättiin vielä jokunen muu este ja lähdettiin sitten vähän kauempana oleville esteille. 



 Tässä ponnistuspaikka jäi tosi kauas, mutta rohkeasti poni lähti silti hyppäämään


Seuraavaksi oli vuorossa pieni hauta ja kaksi mielestäni järkyttävän isoa ja paksua puunrunkoa, jotka näyttivät ainakin metrisiltä, mutta Simo kertoi niiden olevan kauhistelustani huolimatta tuttarin esteitä eli 80cm korkeita. Myös haudan yli meno tuntui tosi pelottavalta ajatukselta ja olin varma, että Fanny ei näe hautaa ja tunkee kinttunsa sinne. Poni talutettiin ensin pari kertaa haudan yli ja hyvinhän se sujui, sitten vaan ravissa hauta pari kertaa ja sen jälkeen peräkkäin iso puunrunko, siitä haudalle ja perään vielä toinen iso puunrunko. Tästä on videopätkäkin, jonka laitan tänne, kun vaan saan sen jossain vaiheessa. Haudastakin selvittiin kauhistelustani huolimatta hyvin, poni otti siihen vaan isomman hypyn ja lähti vähän kaukaa. Näiden jälkeen hypättiin vielä sarja, jossa esteen seassa oli risuja ja oksia. Poni hyppäsi nämäkin hyvin ja rohkeasti. 


Lopuksi oli vuorossa veteenmeno, jonka arvelin aiheuttavan ongelmia, koska neiti hienohelma ei maastossakaan suostu astumaan lätäköihin, koska kaviot saattavat kastua. Varmaan kymmenisen minuuttia saatiinkin keskustella ennen kun poni suostui menemään veteen, mutta ensimmäisen kerran jälkeen se menikin sitten jo helposti. Ensin mentiin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Kun veteenmeno onnistui sujuvasti ja reippaassa vauhdissa oltiin valmiit lopettamaan. Pitkät loppukäynnit ja kotia kohti. Super hieno ja rohkea poni!

Olen tosi tyytyväinen siihen miten suoriuduimme tästä ensimmäisestä treenistä. Fanny hyppäsi tosi rohkeasti ja innoissaan, vaikka ei ollut ikinä aikaisemmin nähnyt maastoesteitä. Pöytä oli ainoa mitä se vähän katsoi ja siitäkin se meni, kun vain kertoi, että kyllä siitä uskaltaa mennä. Ratsastajalla oli käsijarru päällä ja laukkaa olisi saanut olla enemmän, mutta kun en vaan uskaltanut päästää sitä menemään nurmipohjalla isoa laukkaa, niin minkäs teet. Ensi kerralla sitten nurmihokit alle, niin ei tarvitse kuskinkaan panikoida liukastumisista. 

Tänään oli tosi positiivista myös se, että vaikka askel ei olisi sopinutkaan ihan kohdalleen, niin Fanny lähti rohkeasti hyppäämään vähän kauempaakin. Normaalisti sillä on tapana ottaa ennen estettä mieluummin aina vielä pikkuaskel, jos paikka ei osu kohdalleen, mutta tänään se jätti turhat askeleet pois ja uskalsi hyvin lähteä kaukaakin hyppyyn. Hengissä selvittiin, vaikka sattui olemaan vielä perjantai 13 päiväkin ja tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia maastoestetreenejä, on se vaan loistava otus, ei voi muuta sanoa!



kuvat (c) Maria Järvinen

perjantai 13. syyskuuta 2013

Hengissä!

Ensimmäisistä maastoestetreeneistä selvitty hengissä! Hyvin meni ja poni hyppäsi rohkeasti kaikki mitä sen nenän eteen laitettiin. Tulin vasta vähän aikaa sitten kotiin, joten kirjoitan huomenna vasta  kunnon postauksen Keravan-reissusta, tulossa on paljon kuvia ja myös yksi videopätkä. Tässä kuitenkin vähän esimakua:


Mukavaa alkavaa viikonloppua itse kullekin! :)



torstai 12. syyskuuta 2013

Aamun koulutreeni ja muutosta kisakalenteriin

Huh huh, kyllä teki toissa päivän valmennus taas tehtävänsä, ei voi muuta sanoa. Meidän valmentaja on kyllä sellainen taikuri, että oksat pois. Varoituksena, että luvassa on aikamoista hehkutusta, koska alla oli tänään niin kiva poni, ettei ole tosikaan.

Jo alkukäyntejä kävellessä tiesin, että Fanny tulee olemaan hyvä ratsastaa, koska se käveli niin letkeästi ja reippaasti. Kun aloin kerätä ohjia poni oli heti kuulolla, keskittyi hyvin työntekoon ja kuunteli pienimmätkin avut. Taivuttelin hetken käynnissä, tehtiin pari pysähdystä ja sen jälkeen otin ravia ja laukkaa.

Fanny oli alusta asti jotenkin tosi hyvän tuntuinen ja parani vaan koko ajan. Tehtiin takaosan väistätystä, paljon siirtymisiä, tempon lisäyksiä ravissa ja ihan perustaivuttelua. Kokosin tänään myös taas vähän ravissa ja tuli ihan mielettömän hyviä pätkiä ja poni pysyi hyvin aktiivisena. Vaikka ei tehty mitään ihmeempiä, niin ponin ratsastettavuus oli jotain ihan käsittämätöntä, Fanny ei ole vielä ikinä ollut niin hyvä, kuin tänään. Se oli niin taipuisa, tasainen ja avuilla, että olin ihan ihmeissäni. Lisäksi se oli oikeassa kierroksessa paljon suorempi, kuin aikaisemmin. Poni teki kaikki mitä pyysin ja vielä enemmänkin. Palaset vaan loksahtelivat paikoilleen ja kaikki toimi. Voisin oikeasti vaan kehua sitä koko loppu päivän, niin hieno se oli. Tunnin verran tehtiin hommia ja lopuksi käytiin vielä sumuisessa maastossa kävelemässä.

Kylläpä oli kiva aloittaa aamu noin mukavalla ratsastuksella! Tämä kestohymy tuskin haihtuu naamaltani vielä nukkumaan mennessäkään...

Ponilauma ja muita hevosia aamu-usvassa

Sitten toiseen asiaan eli kisakalenteriin, johon on tullut vähän muutoksia. Tarkoituksenahan olis siis mennä koulukisoihin nyt ensi viikon sunnuntaina ja sitä seuraavana viikonloppuna, mutta Aulangon kisojen jälkeen heräsin siihen tosiasiaan, että ulkokausi loppuu ihan kohta ja haluan päästä hyppäämään vielä ainakin yhdet kisat ulkona ennen hallikisojen alkamista. Ulkokentillä kisaaminen kun on kuitenkin hevosillekin helpompaa, niin haluan saada alle vielä pari sujuvaa rataa ennen maneesiin siirtymistä. Raviskalla onkin juuri sopivasti kisat ensi viikon sunnuntaina, joten mennään sinne hyppäämään 70cm ja 80cm. 

Toinen syys siihen, että ensimmäinen koulustartti lykkääntyy on se, että laukka ei vaan vielä ole valmis kouluaitojen sisäpuolelle. Ympyrällä laukka toimii jo tosi kivasti, mutta suoralla uralla laukkaamiseen Fannyn tasapaino ei vielä yksinkertaisesti riitä, joko vauhti nousee ja nousee tai sitten poni putoaa raville. Asiaa kuitenkin treenataan koko ajan, eikä ole paljosta kiinni, että sekin saadaan toimimaan, tasapainossa laukattavat pätkät pitenevät kerta kerralta. Jos laukka paranee tarpeeksi ennen loppukuuta, niin mennään mahdollisesti Aulangolle koulukisoihin 29.9, mutta jos ei, niin ensimmäiset koulukisat ovat sitten oman tallin kisat 13.10. Sinne mennään, vaikka laukka ei ihan kunnossa vielä olisikaan, kun kerran omalla tallilla pääsee kisatouhuja treenaamaan. 

Huomenna koittaakin vihdoin ja viimein se kauan odotettu perjantai ja ensimmäiset maastoestetreenit Keravalla! On kyllä ihan huisin jännittävää! Tulen kertoilemaan vielä illalla kuinka meidän oikein kävi, joten huomiseen! :)


tiistai 10. syyskuuta 2013

Kouluvalmennus

Tänään meillä oli heti aamusta kouluvalmennus ja päästiin taas oikein kunnolla töihin. Normaalisti liikutan kisojen jälkeisenä päivänä kevyesti ja sitä seuraavana päivänä pidän vapaapäivän, mutta nyt oli pakko ottaa valmennus tälle päivälle, kun mikään muu päivä ei olisi sopinut sekä minulle, että valmentajalle.

Ilma oli tänään viileämpi ja sen kyllä huomasi hyvin Fannystakin, se oli saanut kummasti eteenpäinpyrkimyksensä takaisin, eikä tahmatassuilusta ollut enää tietoakaan. Alkukäyntien jälkeen ravailin jonkun aikaa ja taivuttelin isoilla ympyröillä, lisäksi väistättelin etupäätä ulos muutaman askeleen aina tarvittaessa. Poni liikkui hyvin eteen ja taipui kivasti. Kun aloin nostelemaan laukkoja Fanny alkoi taas kuumua tosi paljon, se on kyllä niin hauska, kun on laukannostoista nykyään niin innoissaan, ettei meinaa nahoissaan pysyä. Enpä olisi uskonut vielä vajaa pari kuukautta sitten, että Fannya edes saisi kuumumaan, mutta hyvinhän tuo näyttää kierroksia keräävän. Valmentajakin nauroi, että kyllä huomaa ponin saaneen kuntoa, kun virtaa on vaikka muille jakaa.

Vaatimustasoa Fannyn kanssa on joka tunti nostettu aina hieman ja tänään se joutui taas tekemään töitä vähän enemmän, kuin aikaisemmin. Työnteko aloitettiin taas samalla takaosan-väistätyksellä, mitä tehtiin viimeksikin. Poni voltille ja takaosan väistätystä voltilta ulos samalla, kun etupää pysyy voltin uralla. Viisas poni muisti mitä sen halutaan tekevän, eikä tehtävä tuntunut enää yhtään niin vaikealta, kuin viime tunnilla. Vasemmalle väistö oli taas vähän hankalampi, kuin oikealle.

Tänään otettiin Fannya ensimmäistä kertaa vähän kootummaksi ravissa. Pieniä pätkiä toki, kun ei kokoamista ole siltä ennen vaadittu, mutta hyvinhän tuo sujui. Hyvin lyheni poni ja aktiivisuuskin pysyi aika kivasti. Kokoaminen tuntui olevan Fannylle yllättävän helppoa. Aina se osaa kyllä yllättää, tähän asti onneksi positiivisesti.

Myös siirtymisiä tehtiin taas paljon, ensin käynti-ravi-siirtymisiä ja sitten ravi-laukka siirtymisiä. Aktiivisuuden piti taas säilyä koko siirtymisen ajan ja ponin piti lähteä kunnolla takaa eteen. Ravi-käynti-siirtymiset alkavat olla jo tosi kivalla mallilla ja poni pysyy koko siirtymisen läpi hyvässä ja tasaisessa muodossa. Laukannostoissa nenä tuppaa vielä nousemaan ylös, mutta siinäkin on tullut jo paljon parannusta ja tänäänkin saatiin taas pari nostoa, joissa muoto pysyi jo hyvin tasaisena koko ajan.

Paljon sai poni taas tunnilta ajateltavaa ja olen super tyytyväinen siihen. Se toimi koko tunnin mielettömän hyvin ja tarjoili taas sellaista ravia, ettei voinut kuin ihmetellä selässä. On kyllä jännä nähdä millainen tuosta ponista loppujen lopuksi oikein kuoriutuukaan, nyt se on ainakin jo väläytellyt niin kivoja pätkiä, että aika kiva peli siitä taitaa vielä tulla... Huomenna Fanny saa hyvin ansaitun vapaapäivän ja todennäköisesti käydään maastossa kävelemässä ja ihmettelemässä puista putoavia syksyn värjäämiä lehtiä. Kyllä se vaan myönnettävä on, että kesä taitaa nyt olla ohi. Tänä vuonna syksy ei kuitenkaan tunnu yhtään niin pahalta, kuin normaalisti, kiitos tuon pienen keltaisen ponin. :)

Lopuksi vielä pari tarhakuvaa tältä päivältä.


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Aulangon kisat

Fannyn ensimmäisistä oikeista kisoista selvitty ja fiilis on loistava!

Aamu alkoi aika hektisesti ja sen voikin kiteyttää kahteen sanaan; TAJUTON KIIRE. Kummatkin ponit lähtivät reissuun mukaan ja jostain systä tallilta lähtö venyi ja kisapaikalle tullessa meillä oli vain puoli tuntia aikaa ennen Iinan luokan alkua. Ainoana shettis-ratsukkona Iina ja Wilma lähtivät tietysti luokan ensimmäisinä, joten vähän kiirettä meinasi pukata. Äiti ja kisahoitaja Sofia jäivät laittamaan Wilmaa kuntoon, kun  itse juoksin Iinan kanssa tutustumaan rataan. Nopea radan kävely ja Iina ponin selkään. Thank god arvostelu oli A.2.0, joten Iinan ei tarvinnut opetella uusintaa. Todella pikaisen verkan ja kolmen hypyn jälkeen ratsukko suuntasikin jo radalle. Iina ja Wilma tekivät mielettömän siistin ja hyvän radan! Yksi pudotus, mutta muuten tosi hyviä hyppyjä. Tämä oli vasta toinen Iinan ja Wilman 60cm rata, joten tulokseen saa kyllä olla tosi tyytyväinen. On se vaan tiukka poni, kun itsellä korkeutta alle metri ja silti se hyppelee kisoissa 60cm luokkia. :)

Iinan radan jälkeen lähdin laittamaan Fannya kuntoon. Se oli tapansa mukaan taas tosi rauhallinen, vaikka oltiinkin uudessa paikassa. Kävelin verkka-alueelle ja aloin hetken päästä ravailemaan. Fanny oli edelleen älyttömän löysä. Kai se on tämä lämmin ilma, mikä sen on väsyttänyt, kun se on nyt joka päivä ollut tuollainen tahmatassu. Kun alettiin hyppäämään sama löysyys jatkui, poni jäi koko ajan pohkeen taakse enkä meinannut millään saada takapäähän tarpeeksi moottoria. Kaikki hypyt lähtivät joko liian kaukaa tai liian läheltä ja ajattelin jo kauhulla millainen radasta tulee, jos sama meno jatkuu sielläkin.


Radalle päästessä Fanny kyttäsi kaikkea. Tilanne oli sille tietysti ihan uusi, kun ensimmäisissä kisoissa Equiluxxilla verkka oli samalla kentällä, kuin rata, joten se ehti nähdä kaikki esteet jo siinä. Nyt tultiin verkkakentältä suoraan erilliselle kisakentälle, joten vähemmästäkin alkaa pientä ponia vähän hirvittää. Fanny tuijotteli epäillen esteiden johteita ja vähän ennen lähtölinjaa kentän reunalla olevat punaiset muurilaatikot saivat aikaan täys-stopin. Ne olivat ponin mielestä yksinkertaisesti aivan liian kamalia. Hetken ihmettelyn jälkeen ohi kuitenkin päästiin, mutta seuraava tuijotuksen kohde olikin jo ykkös-esteen värikkäät johteet. Poni tuli esteelle kiemurrellen ja pohjaan ja sen takia lähti puomikin mukaan. Sama kiemurtelu jatkui koko alkuradan ja itse keskityin vain täysin siihen, ettei poni pääsisi kieltämään, kaikista esteistä mentäisiin yli, tyylistä välittämättä. Ahkeralla punkemisella ja äänitehosteita käyttäen päästiin kuin päästiinkin alkuradan esteistä yli ja loppu puolikas radasta sujuikin jo paremmin. Tuloksena vain se yksi pudotus, vaikka alku näyttikin kaikkea muuta, kun lupaavalta ja olin varma, että nyt tulen kokemaan ensimmäisen kiellon Fannyn kanssa. Onneksi jäi kuitenkin kokematta!

Ennen toista luokkaa otin vaan ihan lyhyen verkan ja pari hyppyä. Fanny tuntui paljon reippaammalta, kuin ensimmäisessä luokassa ja se alkoi jopa ihan innostua. Verkkahypytkin onnistuivat jo paremmin. Radalle lähtiessä tavoitteena oli päästä taas vaan rata loppuun asti. Ne kentän reunalla kummitelleet muurilaatikot olivat nyt nelos-esteenä ja pahoin pelkäsin, että meidän matka tyssää siihen. Valmistautuva ratsukko sai olla radalla, joten edellisen tehdessä suoritustaan kävin näyttämässä muurin ponille. Edelleen se vaikutti Fannyn mielestä epäilyttävältä, mutta se suostui kuitenkin menemään ihan viereen tutkimaan sitä.


Radan aloitettuamme Fanny ei yllätyksekseni kyttäillytkään enää ollenkaan johteita tai mitään muutakaan. Nyt kun se oli hypännyt esteet jo kerran ne olivat sille selvästi tuttu juttu. Muurinkin se hyppäsi tuosta vaan epäröimättä, otti vain vähän isomman hypyn siihen. Todella moni edeltävä ratsukko oli ottanut hylyn muurille, joten olin aika varma, että se saattaisi olla liikaa Fannyllekin, mutta mitä vielä. Yksi puomi tipahti perusradalla, mutta muuten rata oli todella hyvä ja sujuva, poni eteni hyvin ja nyt korkeuden noustua se oikein innostui ja imi itsekin tosi hyvin esteille. Hyviä pyöreitä hyppyjä ja melkein kaikki paikatkin osuivat kohdalleen. Fiilis radalla oli ihan mieletön! En edes muista koska viimeksi olisin päässyt radalla tuohon fiilikseen, että kaikki on vaan helppoa ja kivaa. Eroa ensimmäiseen rataan oli, kuin yöllä ja päivällä.

Olen mielettömän tyytyväinen siihen, miten Fanny suoriutui kisoista! Oli kyllä todella fiksu veto hypätä nuo kaksi luokkaa, kun ensimmäisessä luokassa se pääsi ihmettelemään esteitä ja toisessa luokassa pystyikin jo tekemään sujuvan ja hyvän radan. Tuo pitkään arpomani 80cm:kin tuntui korkeutena oikein sopivalta tällä hetkellä, eikä tuottanut mitään ongelmia. Nyt vaan ratoja paljon alle, niin saa poni kokemusta eikä sen tarvitse sitten enää kyttäillä.

Ensi viikolla meillä onkin uutta kivaa tiedossa, mennään nimittäin ensimmäistä kertaa treenaamaan maastoesteitä Keravalle! Olen jo monta vuotta haaveillut pääseväni joskus kokeilemaan koulun ja esteiden lisäksi myös kenttää ja ensi viikon jälkeen unelmani saavuttaminen on ehkä taas yhden askeelen lähempänä. Valmennus on perjantaina ja odotan jo nyt niin innolla, etten tiedä miten pysyn housuissani sinne asti! Nyt kuitenkin vielä tämän päivän kuvia.






perjantai 6. syyskuuta 2013

Estevalmennuksesta koiranpentuja synnyttämään

Tarkoitus oli kirjoittaa tämä postaus jo eilen, mutta ilta meni koiranpentuja synnyttäessä ja tulin vasta niin myöhään kotiin, etten enää jaksanut käydä koneella kuin pikaisesti. Kaverini koira siis synnytti ja lähdin sinne kiireellä heti, kun pääsin tallilta kotiin. En ollut aikaisemmin nähnyt koiran synnyttävän, eikä ollut kukaan muukaan paikalla olija, joten alku meni hyvin jännittyneissä tunnelmissa. Myös koira oli ensisynnyttäjä, joten olimme kaikki ihan amatöörejä koko touhussa.

On se uuden elämän syntyminen vaan ihmeellistä! Ja ihan  uskomatonta miten emo vaan tietää luonnostaan mitä sen pitää pennuille tehdä. Ensimmäisen pennun kohdalla se oli vähän ihmeissään, mutta seuraavat se hoiti jo kuin vanha tekijä. Harmikseni en voinut aikaisen herätyksen takia jäädä seuraamaan kaikkien pentujen syntymää, vaan kolmannen pennun jälkeen oli pakko lähteä kotiin nukkumaan. 

Aamulla pomppasin salamana ylös sängystä tarkistamaan montako pentua loppujen lopuksi oli tullut. Lähtöni jälkeen oli syntynyt vielä neljä pentua eli seitsemän yhteensä! Viisi pennuista oli poikia ja kaksi tyttöjä. Viimeinen oli syntynyt vasta aamulla kuuden-seitsemän aikoihin, joten kyllä siinä vaan aikaa vierähti. Kuvakin löytyi jo facebookista ja ne olivat kaikki niin pieniä ja suloisia! Ihanaa, että kaikki sujui hyvin!

 Ihanat pienet <3

Nyt kuitenkin eiliseen estevalmennukseen. Meillä oli Fannyn kanssa ensimmäistä kertaa valmennus raviradalla. Poni käyttäytyi taas tosi fiksusti uudessa paikassa, vaikka viereisellä nurmikentällä oli paljon lapsia pelaamassa jalkapalloa. Ilmassa lentelevät pallot eivät ponia paljon hetkauttaneet. Fannyn kanssa on kyllä niin kiva ja helppo mennä uusiin paikkoihin, kun ei tarvitse miettiä saako se jonkun kohtauksen tai heittäytyykö se muuten hankalaksi.


Verkattiin normaalisti ratsastamalla kaikki askellajit läpi, taivuttelua ja vähän väistöjä. Fanny tuntui ihan hyvältä ratsastaa, vähän laiskempi se oli, kuin mitä se on nyt viime aikoina ollut, mutta liikkui kuitenkin ihan  ok. Fannylla näyttäisi olevan tapana uudessa paikassa laiskistua ratsastaessa, olen huomannut saman jutun nyt jo muutaman kerran; silloin kun Fanny tuli, Equiluxxin kisoissa ja nyt. Se taitaa olla niitä tyyppejä, jotka eivät ulospäin näytä jännittämistään, mutta se tulee esille tuollaisena tahmatassuiluna. Myös yhtäkkinen lämmin ilma vaikutti varmasti, kesälläkin poni oli aina lämpimillä ilmoilla laiskempi ratsastaa.




Hypätessäkin Fanny oli vähän löysän tuntuinen. En oikein saanut laukkaa takaa tarpeeksi aktiiviseksi ja askel oli vaikea saada sopimaan. Aika monta hyppyä tuli ihan pohjaan ja puomikin tipahti muutaman kerran. Hyviäkin hyppyjä tuli kuitenkin paljon ja positiivista oli, että Fanny hyppäsi taas turhia kyselemättä, vaikka oltiin uudessa paikassa ja oli paljon erikoisesteitä.



Vaikka poni ei ollutkaan parhaimmillaan, niin valmennus sujui kuitenkin ihan hyvin. Pieniä virheitä, jotka on kuitenkin helppo korjata, tärkeintä on muistaa pitää laukka kunnolla aktiivisena takaa. Hypättiin tänään aika pientä, joka sekin saattoi vaikuttaa siihen, ettei poni päässyt oikein vauhtiin. Pienistä esteistä se ei niin jaksa innostua, mutta isommille se alkaa jo imeä itsekin hyvin. Eilisen perusteella olen kuitenkin lähdössä aika luottavaisin mielin Aulangolle sunnuntaina, eiköhän me jopa siitä 80cm radastakin selviydytä. Päivittelen sunnuntaina sitten taas kisakuulumisia. Kivaa viikonloppua! :)