Aulangon kisat

Fannyn ensimmäisistä oikeista kisoista selvitty ja fiilis on loistava!

Aamu alkoi aika hektisesti ja sen voikin kiteyttää kahteen sanaan; TAJUTON KIIRE. Kummatkin ponit lähtivät reissuun mukaan ja jostain systä tallilta lähtö venyi ja kisapaikalle tullessa meillä oli vain puoli tuntia aikaa ennen Iinan luokan alkua. Ainoana shettis-ratsukkona Iina ja Wilma lähtivät tietysti luokan ensimmäisinä, joten vähän kiirettä meinasi pukata. Äiti ja kisahoitaja Sofia jäivät laittamaan Wilmaa kuntoon, kun  itse juoksin Iinan kanssa tutustumaan rataan. Nopea radan kävely ja Iina ponin selkään. Thank god arvostelu oli A.2.0, joten Iinan ei tarvinnut opetella uusintaa. Todella pikaisen verkan ja kolmen hypyn jälkeen ratsukko suuntasikin jo radalle. Iina ja Wilma tekivät mielettömän siistin ja hyvän radan! Yksi pudotus, mutta muuten tosi hyviä hyppyjä. Tämä oli vasta toinen Iinan ja Wilman 60cm rata, joten tulokseen saa kyllä olla tosi tyytyväinen. On se vaan tiukka poni, kun itsellä korkeutta alle metri ja silti se hyppelee kisoissa 60cm luokkia. :)

Iinan radan jälkeen lähdin laittamaan Fannya kuntoon. Se oli tapansa mukaan taas tosi rauhallinen, vaikka oltiinkin uudessa paikassa. Kävelin verkka-alueelle ja aloin hetken päästä ravailemaan. Fanny oli edelleen älyttömän löysä. Kai se on tämä lämmin ilma, mikä sen on väsyttänyt, kun se on nyt joka päivä ollut tuollainen tahmatassu. Kun alettiin hyppäämään sama löysyys jatkui, poni jäi koko ajan pohkeen taakse enkä meinannut millään saada takapäähän tarpeeksi moottoria. Kaikki hypyt lähtivät joko liian kaukaa tai liian läheltä ja ajattelin jo kauhulla millainen radasta tulee, jos sama meno jatkuu sielläkin.

Radalle päästessä Fanny kyttäsi kaikkea. Tilanne oli sille tietysti ihan uusi, kun ensimmäisissä kisoissa Equiluxxilla verkka oli samalla kentällä, kuin rata, joten se ehti nähdä kaikki esteet jo siinä. Nyt tultiin verkkakentältä suoraan erilliselle kisakentälle, joten vähemmästäkin alkaa pientä ponia vähän hirvittää. Fanny tuijotteli epäillen esteiden johteita ja vähän ennen lähtölinjaa kentän reunalla olevat punaiset muurilaatikot saivat aikaan täys-stopin. Ne olivat ponin mielestä yksinkertaisesti aivan liian kamalia. Hetken ihmettelyn jälkeen ohi kuitenkin päästiin, mutta seuraava tuijotuksen kohde olikin jo ykkös-esteen värikkäät johteet. Poni tuli esteelle kiemurrellen ja pohjaan ja sen takia lähti puomikin mukaan. Sama kiemurtelu jatkui koko alkuradan ja itse keskityin vain täysin siihen, ettei poni pääsisi kieltämään, kaikista esteistä mentäisiin yli, tyylistä välittämättä. Ahkeralla punkemisella ja äänitehosteita käyttäen päästiin kuin päästiinkin alkuradan esteistä yli ja loppu puolikas radasta sujuikin jo paremmin. Tuloksena vain se yksi pudotus, vaikka alku näyttikin kaikkea muuta, kun lupaavalta ja olin varma, että nyt tulen kokemaan ensimmäisen kiellon Fannyn kanssa. Onneksi jäi kuitenkin kokematta!

Ennen toista luokkaa otin vaan ihan lyhyen verkan ja pari hyppyä. Fanny tuntui paljon reippaammalta, kuin ensimmäisessä luokassa ja se alkoi jopa ihan innostua. Verkkahypytkin onnistuivat jo paremmin. Radalle lähtiessä tavoitteena oli päästä taas vaan rata loppuun asti. Ne kentän reunalla kummitelleet muurilaatikot olivat nyt nelos-esteenä ja pahoin pelkäsin, että meidän matka tyssää siihen. Valmistautuva ratsukko sai olla radalla, joten edellisen tehdessä suoritustaan kävin näyttämässä muurin ponille. Edelleen se vaikutti Fannyn mielestä epäilyttävältä, mutta se suostui kuitenkin menemään ihan viereen tutkimaan sitä.

Radan aloitettuamme Fanny ei yllätyksekseni kyttäillytkään enää ollenkaan johteita tai mitään muutakaan. Nyt kun se oli hypännyt esteet jo kerran ne olivat sille selvästi tuttu juttu. Muurinkin se hyppäsi tuosta vaan epäröimättä, otti vain vähän isomman hypyn siihen. Todella moni edeltävä ratsukko oli ottanut hylyn muurille, joten olin aika varma, että se saattaisi olla liikaa Fannyllekin, mutta mitä vielä. Yksi puomi tipahti perusradalla, mutta muuten rata oli todella hyvä ja sujuva, poni eteni hyvin ja nyt korkeuden noustua se oikein innostui ja imi itsekin tosi hyvin esteille. Hyviä pyöreitä hyppyjä ja melkein kaikki paikatkin osuivat kohdalleen. Fiilis radalla oli ihan mieletön! En edes muista koska viimeksi olisin päässyt radalla tuohon fiilikseen, että kaikki on vaan helppoa ja kivaa. Eroa ensimmäiseen rataan oli, kuin yöllä ja päivällä.

Olen mielettömän tyytyväinen siihen, miten Fanny suoriutui kisoista! Oli kyllä todella fiksu veto hypätä nuo kaksi luokkaa, kun ensimmäisessä luokassa se pääsi ihmettelemään esteitä ja toisessa luokassa pystyikin jo tekemään sujuvan ja hyvän radan. Tuo pitkään arpomani 80cm:kin tuntui korkeutena oikein sopivalta tällä hetkellä, eikä tuottanut mitään ongelmia. Nyt vaan ratoja paljon alle, niin saa poni kokemusta eikä sen tarvitse sitten enää kyttäillä.

Ensi viikolla meillä onkin uutta kivaa tiedossa, mennään nimittäin ensimmäistä kertaa treenaamaan maastoesteitä Keravalle! Olen jo monta vuotta haaveillut pääseväni joskus kokeilemaan koulun ja esteiden lisäksi myös kenttää ja ensi viikon jälkeen unelmani saavuttaminen on ehkä taas yhden askeelen lähempänä. Valmennus on perjantaina ja odotan jo nyt niin innolla, etten tiedä miten pysyn housuissani sinne asti! Nyt kuitenkin vielä tämän päivän kuvia.