torstai 2. huhtikuuta 2015

Mietteiden maaliskuu

Hiljaista on ollut, mutta kyllä täällä elossa ollaan. Hiljaisuuteen on ollut useampikin syy, mutta aloitetaan vaikka siitä, mistä kaikki sai alkunsa.

Olen alkuvuoden aikana miettinyt paljon elämääni ja sitä mitä minä oikeasti haluan. Kuten on tullut täälläkin todettua on elämäni ollut vuosikaudet aikamoista juoksemista paikasta toiseen ja ainaisessa stressissä elämistä. Kulunut puoli vuotta on näyttänyt selvästi ettei tuollainen elämäntyyli toimi loputtomiin ja olenkin tästä johtuen muun muassa sairastellut enemmän kuin koskaan ennen. Vastustuskyky on tuntunut olevan nollassa jokaisen flunssan ja mahataudin iskiessä kimppuuni ja myös muunlaiset terveysongelmat ovat vaivanneet.



Lähtiessäni muokkaamaan elämääni vähemmän stressaavaksi pohdin ensimmäiseksi mitkä asiat elämässäni vievät eniten aikaa ja mitkä niistä ovat ns. pakollisia asioita, joita ei voi jättää pois. Tämän jälkeen pohdin mitkä ovat vapaaehtoisia tekemisiä ja isona ajanviejänä näiden pakollisten asioiden jälkeen tuli selkeästi tämä blogi. 

Olen luonteeltani perfektionisti ja haluan tehdä kaikki asiat parhaan taitoni ja osaamiseni mukaan. Luonnollisesti näin on ollut myös blogin suhteen. Pyrkimykseni mahdollisimman hyvään lopputulokseen on kuitenkin tehnyt sen, että olen stressannut blogin takia aikamoisesti alusta lähtien. Bloggaukseni suhteen on olemassa monia ongelmia ja yhtenä suurimpana on ollut materiaalin saamisen vaikeus, jota olen jo aiemminkin täällä tuskaillut. Usein löytyisi paljonkin kerrottavaa, mutta ilman kuvia en halua postauksia julkaista. 

Bloggaus on ollut alusta alkaen todella mukava harrastus ja olen nauttinut kirjoittamisesta. Kuten tuli kuitenkin todettua vie blogi paljon aikaani ja viime aikoina on alkanut enenevissä määrin tuntua siltä, että alkaako blogi ottaa enemmän kuin mitä se antaa. Postauksia kirjoittaessani panostan niihin todella paljon ja ihan tavallisen tekstin kirjoittamiseen kuluu poikkeuksetta vähintään pari tuntia aikaa, usein jopa kolme tai enemmänkin. Jos viikossa kirjoittaisi vaikka kolme postausta, kuluisi aikaa siis vähintään kuusi tuntia. Tämä kaikki aika on poissa jostain muusta.

En haluaisi lopettaa bloggaamista kokonaan, koska kuten todettu on tämä todella mukava harrastus. Fakta kuitenkin on, etten pysty bloggaamaan siinä määrin mitä haluaisin, enkä niin laadukasta sisältöä kuin haluaisin, joten blogin tulevaisuuden suhteen on perusteellisemman pohdinnan paikka.


Viimeisen reilu kuukauden ajalta olisi paljon kerrottavaa, mutta ne jääköön tämän postauksen ulkopuolelle. Kirjoittelen ajatuksistani Onniin liittyen paremmalla ajalla. Se, onko tämä aika huomenna vai kuukauden päästä jää nähtäväksi, paljon on kuitenkin mietittävää myös herra hevosen suhteen.