keskiviikko 27. elokuuta 2014

Niin hyvä ettei sanotuksi saa

Eilen meillä oli Onnin kanssa taas niin onnistunut kouluvalmennus, että vieläkin hymyilyttää. Uskomatonta miten palaset nyt yhtäkkiä tuntuvat vain loksahtelevan paikoilleen ja oikeat nappulat alkavat alkuhankaluuksien jälkeen löytyä.

Valmennus oli heti aamusta ja hevosen selässä istuinkin jo klo 8.30 eikä tehnyt tiukkaakaan, sillä niin innoissani olin tulevasta tunnista. Meillä oli nyt kolmatta kertaa uusi kouluvalmentaja ja täytyy sanoa, että tykkään kyllä todella todella paljon! Huippua, että löytyi heti valmentaja, jonka kanssa synkkaa ja jonka opetustyyli sopii meille kuin nenä päähän. Myös meidän toisen kouluvalmentajan tunneilla käydään jatkossakin mahdollisuuksien mukaan, mutta viikoittaisia tunteja on tarkoitus jatkaa tämän uuden valmentajan kanssa.


Onni oli alusta asti tosi reippaan tuntuinen ja käveli hyvää letkeää käyntiä. Alkuverkkailun jälkeen tehtiin taas muutama pohkeenväistö keskihalkaisijalta uralle kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen aloitettiin hommat tehtävällä, joka sisälsi lisää pohkeenväistöä ja etuosakäännöksiä. Pitkän sivun alusta väistätettiin keskihalkaisijalle, siitä tehtiin etuosakäännös ja jatkettiin samaa reittiä väistöllä takaisin uralle. En ollut itse tehnyt etuosakäännöksiä ikuisuuteen ja olin alkuun ihan sekaisin siitä mihin suuntaan kääntyy mikäkin osa. Todellinen homma hanskassa ja hanskat hukassa tilanne! Olin niin pihalla, että ensin esitettiin sujuvia takaosakäännöksiä valmentajan nauraessa, että nyt ei kyllä mennyt ihan niin kuin piti. Muutama kerta siinä meni ennen kuin sain tehtyä niitä pyydettyjä etuosakäännöksiä ja yllättävän paljon vaati kyllä keskittymistä kokoajan, kun piti miettiä että mistä käännät ja millä ohjalla pidätät. Blondi mikä blondi, hiustenväristä huolimatta... ;)


Kun kuski sai hevosen ruumiinosat liikkumaan oikeaan suuntaan ja omat ajatukset pysymään suunnilleen kasassa otettiin hetki ravia ja sen jälkeen jatkettiin laukkatehtävää, joka sisälsi myöskin etuosakäännöksiä. T oli ilmeisesti päättänyt, että tämän päivän jälkeen ratsastaja osaa etuosakäännöksen vaikka unissaan. ;) Tässä tehtävässä käännettiin pitkän sivun keskeltä radan poikki, tehtiin I:ssä etuosakäännös, käännöksen jälkeen nostettiin laukka ja laukassa tehtiin ympyrä tai kaksi, ennen I:tä otettiin ravin kautta käyntiin ja I:ssä taas etuosakäännös, jonka jälkeen laukannosto, mutta tällä kertaa ympyrä toisella puolelle maneesia eli kokoajan liikuttiin siis kahdeksikolla. (Hieman hankala yrittää selittää tehtävää, mutta toivottavasti saatte jotain tolkkua. :) Nyt etuosakäännökset onnistuivat jo paremmin, mutta ensimmäiset pari kertaa olin itse noston kanssa liian hätäinen ja T neuvoikin valmistelemaan paremmin. Jostain syystä mulla oli jo kova kiire nostaa laukka heti käännöksen jälkeen, enkä malttanut valmistella kunnolla. Kunnon valmistelulla nostot paranivat yllätys yllätys huimasti ja viimeiset nostot olivatkin jo ihan super-hyviä. Myös laukka itsessään on viime aikoina tuntunut jotenkin todella paljon paremmalta ratsastaa ja olen saanut siinä jotenkin ihan erilaisen fiiliksen, pystyn vaikuttamaan hevoseen kunnolla ja se ihan tosissaan kuuntelee jokaista apuani eikä vain innostuksissaan suihki menemään. Aika huippua! Siirtymiset laukasta raviin vaativat vielä työtä, kun Onni tuppaa kuumumaan laukasta kiitettävästi, mutta lopuksi se malttoi jo todella paljon paremmin ja tuli takaisin pienistä pidätteistä ilman että jäi juoksemaan kättä vasten.

Hevonen toimi koko tunnin loistavasti ja teki jokaisen tehtävän parhaan osaamisensa mukaan. Sitä on kyllä niin kiva ratsastaa nyt, kun se on jotenkin niin positiivisella fiiliksellä koko ajan. Ero parin viikon takaiseen on ihan huima ja tämä on toivottavasti vasta alkua. Hieno, hieno vauva-heppa, ei voi muuta sanoa!

maanantai 25. elokuuta 2014

Blogikirppis!

Lomani aikana sain vihdoin yhden ikuisuus-projekteistani tehtyä ja kävin lähes kaikki varastojen uumenista löytyvät turhat hevostavarani läpi. Samalla kävin myös Fannyn tavaroita läpi ja pistin myyntiin mm. melkein kaikki loimet. Nyt olisi siis edullisesti hyvää tavaraa tarjolla, joten kannattaa käydä tsekkailemassa!

Loimia löytyy joka lähtöön, fleeceä, talliloimea, ulkoloimea, vohveliloimea, ratsastusloimi ym. On enemmän käytettyä, sekä myös lähes uudenveroista. Koko pääasiassa 135cm muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Merkkeinä mm. HW ja Weatherbeeta.

Näiden lisäksi löytyy myös muuta pääosin isolle ponille sopivaa tavaraa, josta en vielä ole saanut otettua kuvia. Ainakin parit suitset (cob), riimuja, Br:n ruskeat suojat eteen ja taakse (pony), uudet kumiohjat ja mitäköhän muuta... Jonkin verran on myös full ja 145cm kokoista tavaraa edellisten hevosten jäljiltä. Kysy jos olet jotain vailla niin katsotaan löytyykö! :)

Blogikirppiksen löydät täältä

Lisäkuvia ja muuta tietoa myytävistä tavaroista saa osoitteesta jonna.lint@gmail.com tai jättämällä kommenttiboksiin viestiä. :)

muun muassa tämä todella vähän käytetty Horsewaren 350g tallitoppis vailla uutta kotia. ;)

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Koulutreeniä ja ratsastuskuvia

Noniin, tänään ehdittiin Iinan kanssa samaan aikaan tallille, joten vihdoin saatiin otettua vähän ratsastuskuviakin. Viime päivien sateiden jälkeen ilmakin suosi sopivasti ja näin ollen saatiin suunnata maneesin sijasta kentälle.

Onnilla oli eilen vapaapäivä ja ajattelin, että odotettavissa ei ehkä ole ihan niin onnistunut ratsastuskerta, kuin mitä muutamat edelliset ovat olleet, mutta ruuna pääsikin yllättämään positiivisesti. Alkukäyntien jälkeen verkkailin kevyessä ravissa ja sen jälkeen kevyessä laukassa. Kun hevonen alkoi tuntua hyvältä annoin sille hetken hengähdystauon ja sen jälkeen aloitettiin työt käynnissä pohkeenväistöjen parissa. Väistättelin keskihalkaisijalta kumpaankin suuntaan, mutta tänään ei selvästi ollut pohkeenväistöpäivä. Ei siis sujunut kovin kummoisesti, varsinkaan vasemmalle. Olen aikaisemminkin kertonut, että pohkeenväistöt eivät ole lemppari-tehtäviäni ja heti huomasi, että eihän siitä oikein mitään tule, kun joku ei ole kokoajan huutamassa mitä pitää tehdä ja miten pitää korjata. Parin suht onnistuneen väistön jälkeen jätettiin asia hautumaan ja jatkettiin tekemällä samaa kolmikaarista laukkatehtävää, kuin viimeksi valmennuksessa. Onni oli heti ihan mukana ja se oli niin tärkeänä esittelemässä taitojaan, kun tiesi mitä missäkin kohdassa pitää tehdä. Laukat nousivat tosi kivasti ja voltitkin onnistuivat hyvin.

alkuraveja

Tämän jälkeen jatkettiin hommia vielä laukassa tekemällä ympyrän pienentämistä ja suurentamista. Oikealle sujui tosi kivasti ja saatiin tehtyä tosi hyviä pätkiä, näin hyvää laukkaa ei olla saatu aikaiseksi vielä kertaakaan aiemmin. Vasemmalle, eli vaikeampaan suuntaan meno ei ollut ihan yhtä sujuvaa, mutta eipä ollut kovasti moitittavaa siinäkään. Aika laukka-painotteinen treeni tuli tehtyä, mutta hyvä joskus näinkin päin. Yleensä tulee keskityttyä enemmän raviin ja sen sujuvaksi saamiseen, joten on hyvä muistaa keskittyä välillä vähän paremmin myös tähän laukka-puoleen.

Laukkojen jälkeen pidettiin taas hetken hengähdystauko ja sen jälkeen jatkoin taivuttelua vielä harjoitusravissa. Laukasta kuumuneella ratsulla oli vähän ongelmia malttamisen kanssa, mutta miljoonien pidätteiden ja pyrryttelyjen jälkeen ravikin alkoi tuntua ihan siedettävältä ja aloin keventää loppuraveja. Oikealle Onni tuntui tosi hyvältä, mutta vasemmalle olisin halunnut saada sen vielä paremmin läpi. Hevosen tehdessä kuitenkin jo hyvin työnsä en enää halunnut lähteä vaatimaan siltä lisää, joten tyydyin saavutettuun tulokseen.




Kuvien katselu oli taas todella hyödyllistä, mutta samalla myös masentavaa. Ystäväni könötys roikkuu sitkeästi mukana, eikä ryhtini ahkerasta yrityksestä huolimatta vaan ota suoristuakseen. Tämän lisäksi olen selvästi hankkinut myös uuden istunta-ongelman, sillä kantapäät näyttivät useassa kuvassa olevan jossain aivan muualla, kuin missä niiden pitäisi olla. No, uskotaan ja toivotaan, että nuokin tuosta treenin myötä alkavat korjaantua, miten se ihmismäisesti selässä istuminen voikin olla niin käsittämättömän vaikeaa? ;)


lauantai 23. elokuuta 2014

Kyllä ne käyttöohjeet löytyy, kun vaan vähän kaivellaan!

Viime viikon ongelmat tältä erää selätetty ja fiilis on tällä hetkellä niin hyvä! Kiropraktikon käsittelyn jälkeinen "alkuhuononeminen" on vaihtunut entistä ehompaan ratsuun ja meno on tällä hetkellä ihan päinvastaista viime viikkoiseen verrattuna. Toki tähän edistysaskeleeseen liittyy vahvasti myös kuskin ahaa-elämys, mutta siitä kohta lisää! Kuvaajan puutteessa materiaalia tältä viikolta ei ole, joten postauksen kuvat tällä kertaa parin viikon takaa.

Viime viikon loppua kohden Onni alkoi tuntua jo normaalimmalta ja ratsastettavuuskin muuttui parempaan suuntaan. Parin maastoilupäivän jälkeen suunnattiin maneesiin katsomaan kuinka se dressage alkaisi sujua muutaman kevyemmän pävän jälkeen ja eihän se heti mitenkään kummoisesti sujunut. Jo ratsastamaan lähtiessä kuitenkin päätin, että aion ratsastaa niin kauan, että saan hevosen kunnolla jumpattua auki, joten eikun ajatuksesta toteutukseen. Alkuun meno oli vähän takkuavaa, eikä Onnilla ollut treenistä ollenkaan samat ajatukset kuin kuskilla ja se olisi mielellään mennyt aina sieltä mistä aita on matalin. Tästä jouduimmekin keskustelemaan herra hevosen kanssa useampaan kertaan, mutta lopuksi sinnikäs työ palkittiin ja alla oli jo ihan ok:lta tuntuva hevonen. Seuraavana päivänä meno oli vielä aika samanlaista takkuamista, mutta lopussa saatiin taas ihan hyvää pätkää aikaiseksi.


Uutta hevosta ratsastavana olen viime aikoina tietysti miettinyt tosi paljon, että miten Onnia oikein pitää ratsastaa. Ajatustyö on jatkunut vielä silloinkin, kun en ole enää selässä. Olen käynyt pala palalta päivän ratsastusta läpi; mitä hevonen teki, kun minä tein jotain tietyllä tavalla? Miten se reagoi eri vahvuisiin apuihin? Millaisella ratsastustyylillä juuri tämä hevonen toimi parhaiten? Onni on melko haasteellinen ratsastettava ja käyttöohjeiden hakemiseen onkin tästä syystä mennyt vähän pidemmän aikaa ja paria kertaa lukuunottamatta on aina tuntunut, etten ole oikein löytänyt niitä oikeita nappuloita. Ruuna on todella herkkä suustaan, mutta se tulee silti myös helposti painavaksi kädelle. Se on varsinkin alkuratsastuksesta aina täynnä virtaa eikä keskittyminen ole silloin huipussaan ja tästä syystä siitä tulee myös todella epätasainen edestä. Pohkeelle se on aika ok ja parantunut paljon alkuajoista, mutta silti kaipaan vieläkin nopeampaa reaktiota jalalle.


Onnin ratsastettavuutta pohdittuani otin näiden parin päivän taisteluiden jälkeen ihan uuden taktiikan käyttöön ja siitä se ylämäki sitten alkoi. Uusi taktiikka on nimeltään superhyper-pehmeä käsi, eikä siihen muuta sitten tarvittu. Problem solved ja hevonen toimi aivan erilailla, eikä vastaan tappelemisesta ollut tietoakaan. En ollut tätä aiemmin yksinkertaisesti käsittänyt sitä kuinka herkkä Onni oikeasti onkaan suustaan, vaikka olin tietysti huomannut, että herkkä se on ajoittaisesta painavaksi heittäytymisestä huolimatta. Toinen tärkeä asia minkä huomasin kokeillessani erilaisia alkuverryttely-tapoja on, että heti alkukäyntien jälkeen varsinaista työntekoa ei kannata aloittaa käynnissä. Ei siis pysähdyksiä, väistöjä ym, koska tästä Onni vain kuumuu ja tulee todella epätasaiseksi edestä, jos se ei ole ensin päässyt purkamaan energiaa muissa askellajeissa. Alkuravailuiden -ja laukkailuiden jälkeen ongelmaa ei ole ja ruuna pystyy keskittymään työntekoon myös käynnissä ja tuntumakin pysyy tasaisena.

Samalla hyvällä fiiliksellä jatkettiin myös torstaisessa kouluvalmennuksessa ja meno oli alusta asti aivan erilaista kuin viime viikolla. Alkuverkan jälkeen aloiteltiin hommia tekemällä kumpaankin suuntaan kevyessä ravissa avotaivutusta. Pitkän sivun alkuun tehtiin voltti, jonka jälkeen jatkettiin avotaivutuksessa koko pitkä sivu ja ennen kulmaa suoristettiin. Oikealle sujui tosi kivasti, mutta vasemmalle oli vaikeampaa ja tähän suuntaan tehtiinkin lopuksi vielä sama harjoitusravissa, jossa sainkin Onnin toimimaan huomattavasti paremmin ja saatiin hyvää avoa myös tähän vaikeampaan suuntaan. Avoista jatkettiin väistöihin, jotka tehtiin keskihalkaisijalta uralle, ensin käynnissä vuorotellen kumpaankin suuntaan ja sitten sama ravissa. Pari ensimmäistä kertaa oli vähän hakemista, mutta sitten sain itse jujusta paremmin kiinni ja väistöt alkoivat näyttää jo enemmän siltä miltä kuuluukin. Tärkeää oli muistaa huolehtia siitä, että hevonen liikkui myös eteen, eikä vain sivulle. Onni paransi suoritustaan kerta kerralta ja lopuksi tuli jo todella hyviä väistöjä.


Väistöjen jälkeen jatkettiin töitä  laukassa ja tehtiin ihan super-hyvää harjoitusta kolmikaarisella. Kolmikaarinen ratsastettiin muuten ravissa, mutta aina näihin "kaariin" tehtiin laukassa voltti tai kaksi ja tämän jälkeen jatkettiin taas ravissa, kunnes oli aika nostaa seuraava laukka ja kääntää siitä heti voltille. Nostot ovat Onnille vielä aika vaikeita ja tämä tehtävä toimi niihin ihan loistavana apuna ja lopuksi saatiinkin muutama todella hyvä ja terävä nosto.

Fiilis tunnin jälkeen oli sanoin kuvailemattoman onnellinen. Kaikki toimi ja hevonen tuntui alusta loppuun uskomattoman hyvältä. Nämä on kyllä niin niitä tämän harrastuksen parhaita hetkiä, just nämä, kun vaikeuksien jälkeen kaikki sujuukin kuin tanssi. 

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Fannyn kuulumisia

Mitäs se pieni keltainen oikein onkaan viime aikoina puuhaillut? Tässä vastaus.

syönyt
syönyt vähän lisää
ja vielä vähän lisää...
ja taas siellä on pieni ruttuinen nenä ruohotupsujen kimpussa!
hei täältähän löytyi vielä muutama heinänkorsi!
Huhuu palvelijaaaa! Olisiko jo ruoka-aika!?

Rankkaa on siis ollut pienen ponin elämä viime aikoina. Ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Eikö se niin ole, että kesällä saa vähän höllätä syömisten suhteen? ;)

Fannylle kuuluu siis oikein hyvää, poni on nauttinut kesästä täysin siemauksin ja vaikuttaa oikein tyytyväiseltä oloonsa. F on päässyt tarhan aitojen ulkopuolelle vihreälle aina kun olen ollut paikalla vahtimassa ja siitäkös se on ollut mielissään.

Ponimäärän suhteen on tapahtunut viime aikoina pieniä muutoksia, sillä Iivari lähti takaisin vanhalle tallille, että Iina pääsee ratsastamaan kunnolla. Kotona asustavat siis enää Fanny ja Frida. Iivari on ollut se lauman hulivili, joka yrittää aina villitä koko porukan ja nyt kun se vaihtoi maisemaa uskallettiin poistaa tarhan väliaita ja päästää ponit tarhaamaan yhdessä. Mummo ei jaksa enää hillua, joten tarhassa on käyttäydytty hyvinkin asiallisesti.

Syksy lähestyy pikku hiljaa ja ilmat viilenee, mutta onneksi on vielä kesää jäljellä. Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

perjantai 15. elokuuta 2014

Syy outoon käytökseen

Kyllä sitä vaan voi ihminen olla tyhmä. Viimepäivien aikana on tehnyt mieli potkaista itseään useampaankin kertaan ja ihan vaan sen takia, ettei selvästi osaa käyttää niitä hoksottimiaan.

Viimeksi kerroin maanantaisesta hyppytunnista, joka ei mennyt ihan niin kuin oppikirjoissa. Olin valmennuksen jälkeen harmissani ja todella ihmeissäni. Onnin esittämät ihmeelliset hypyt läpi tunnin ja normaalia useammin tapahtuneet ohijuoksut vaivasivat toden teolla mieltäni ja mietin, että mistä nyt kiikastaa.

Tiistaina hypärin jälkeen meno ei suinkaan ollut parantunut, vaan huomasin kauhukseni heti aluksi, että alla oli todella jäykkä ja kaikin puolin tönkkö hevonen, jolla ei ollut lainkaan eteenpäinpyrkimystä. Yritin siinä sitten jumppailla Onnia kevyesti pidemmän aikaa saavuttamatta kuitenkaan sen kummempaa lopputulosta ja olin jo melkein varma, että hevonen on rikki jostakin.

Ratsastuksen jälkeen kerroin huoleni hevosen huonosta liikkumisesta tallikaverilleni, joka osasikin heti laskea mitä on yksi plus yksi ja tiesi näin ollen syyn tähän jäykkyyteen; kiropraktikon käsittely. Kyseinen tallikaveri kertoi, että hänellä oli aivan samanlaisia kokemuksia kahden edellisen hevosensa kanssa, kumpikin niistä oli mennyt ensimmäisen käsittelyn jälkeen ensin huonommiksi ja vasta reilun viikon päästä käsittelystä oli tapahtunut käänne parempaan. Puhuin myöhemmin tallinomistajan kanssa samasta aiheesta ja myös hän kertoi, että moni hevonen reagoi käsittelyyn juurikin menemällä ensin huonommaksi varsinkin, jos rangassa tehdään isompia korjauksia. Tämä johtuu siitä, että kropalla menee aika tottua tähän uuteen asentoon ja se kipeyttää ensi alkuun lihaksia ja paikkoja ylipäätään. Niin loogista, mutta enhän minä itse tajunnut tällaista miettiä, kun kummatkin edelliset hevoseni ovat kiropraktikon jälkeen aina olleet heti parempia ratsastaa.


Kylläpä tuli huojentunut olo näiden keskustelujen jälkeen.Välillä vähän liiankin tarkkana ja hysteerisenä hevosen omistajana mietin tietysti jo kaikista pahimmat kauhuskenaariot läpi ja olin varma, että Onni on hajonnut jostain. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut ja paikalla oli pari järjen ääntä kertomassa missä se "vika" oikein on ennen kuin ehdin vielä ihan kamalasti ahdistua.

Samassa selvisi sitten syy myös hevosen maanantaiseen outoon käytökseen hypärillä, tai ainakin uskon vahvasti niin. Onnista on varmasti tuntunut omituiselta ja vaikealta hypätä, kun ei kroppa ollut muutenkaan tottunut vielä uuteen asentoon ja hyppyjen seurauksena se on sitten mennyt entistä enemmän jumiin, kun tuollainen rankempi treeni on ollut niin pian käsittelyn jälkeen. Jumeihin ja jäykkyyteen paras lääke on kuitenkin liikunta, joten viimeiset muutama päivä on sitten mentykin suht kevyesti. Keskiviikkona juoksutin liinassa nahdäkseni liikettä maasta käsin. Alkuun melko jäykkää menoa, mutta loppua kohden hevonen vertyi selvästi. Torstaina meillä oli kouluvalmennus ja tehtiin vain jumppaavia helppoja tehtäviä, joilla saatiinkin Onni paranemaan tosi hyvin loppua kohden. Rento, hyvä tahti löytyi, askeleessa oli taas joustoa ja epätasaisuus edestä vaihtui tasaiseen tuntumaan ja miellyttämisen haluiseen hevoseen.

Tänään käytiin aamusta maastossa ja heti alusta asti huomasi, että Onni oli jo paljon parempi. Eteenpäinpyrkimystä löytyi normaaliin malliin ja se tuntui muutenkin omalta itseltään. Metsässä rämpimistä ja mäkitreeniä sisältäneen lenkin jälkeen loppukäynneissä tunsin selvästi miten lantio lähti toimimaan kunnolla ja sain huokaista helpotuksesta.


Tulipa nyt sitten opittua tämäkin kantapään kautta, mutta ainakin osaa seuraavilla kiropraktikko kerroilla varautua, että hevonen saattaa mennä huonommaksi, eikä sovi heti mitään rankempia valmennuksia käsittelyn jälkeen. Ja jos sitä vaikka itsekin muistaisi tämän alku-huononemisen vaaran, eikä alkaisi kauhun vallassa jo melkein kuskata koko otusta klinkalle mikäli sama tapahtuu seuraavillakin kerroilla... ;)

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Maanantain epäonnistunut estevalmennus

Kun ei suju, niin se ei sitten kanssa suju. 

Maanantaina meillä oli estevalmennus ja sateisen sään vuoksi päätettiin suosiolla pitää tunti maneesissa. Takana oli reilu viikko hyppytaukoa ja ensimmäinen hyppykerta neljän seinän sisällä, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Ihan sellaista floppia en kuitenkaan odottanut, mitä hypäri lopulta oli.

Alkuverkassa Onni oli ihan ok, vähän jäykkä ja ratsastamaton muutaman vapaan ja juoksutuspäivän jäljiltä, mutta kulki kuitenkin ihan kohtalaisesti. Verkkasin askellajit läpi ja tein ravissa paljon avoja, joilla sainkin ruunan huomattavasti paremmaksi ja olin alkamassa hyppäämään ihan hyvillä mielin.

Aloitettiin oikeassa kierroksessa tulemalla muutamaa ravipuomia ja niiden takana olevaa kavalettia. Maneesissa hyppääminen osoittautui odotettua jännemmäksi ja Onni spookaili jo näitä ravipuomeja, vaikka niitä on kentällä menty monta kertaa ilman ongelmia. Puomien jälkeen olevasta kavaletista ruuna yritti ihan muina miehinä sujahtaa ohi, mutta estin sen aikeet ja laitoin menemään paikaltaan yli noin säälittävän kokoisesta esteestä. Kun jokusen toiston jälkeen alkoi sujua vaihdettiin suuntaa ja tultiin sama vasemmassa kierroksessa. Tämän jälkeen puomit kasattiin pieneksi ristikoksi ja tehtävänä oli tulla laukassa kavaletti ja tämä ristikko. Onni kyttäsi tätä hurjan vaikeaa tehtävää ja pudotti raville ennen kavalettia ja ajattelinki sitten antaa sen tulla ensin taas ravissa. Kavaletin jälkeen sillä ei kuitenkaan ollut aikomustakaan jatkaa ristikolle, vaan se teki salaman nopean ohijuoksun hypäten tasajalkapompuilla melkein tolppaa päin ja tässä vaiheessa olin itse maastoutumassa kovaa vauhtia, kun tilanne tuli niin yllättäen. Jollain ihmeen kaupalla onnistuin kuitenkin pysymään kyydissä. Tultiin muutama kerta taas ravissa ja taaempi este oli Onnin mielestä ehkä maailman järkyttävin asia ja se tekikin ihan ihme tasajalka-loikkia siihen. 

Kun hypyt alkoivat suunnilleen näyttää siltä miltä pitää ristikko nostettiin pystyksi ja tultiin este laukassa. Nyt kun tehtävää oli tultu ravissa useamman kerran ei se tuottanut laukassakaan ongelmia. Tämän jälkeen tehtävää muutettiin niin, että pystyn jälkeen piti jatkaa laukassa lävistäjälle ja hypätä pieni ristikko. Nimenomaan piti... Onni nimittäin juoksi tästä säälittävän pienestä pystystä taas ohi. Eikun taas ravilähestymisellä ja ensimmäiset pari kertaa kummalisilla kamikaze-hypyillä yli. Tästä jatkettiin vielä lävistäjän jälkeen ristikko-okserille ja katsottiin parhaaksi tulla ensimmäiset kerrat jälleen ravissa tälle "uudelle" esteelle. Tämä olikin ensimmäinen este, joka päästiin heti ensimmäisellä yrittämällä yli. Tultiin tätä samaa tehtävää ensin muutama kerta niin, että tein päätyihin laukassa ympyrät ja otin aina raviin ennen estettä. Ihme loikkia mahtui edelleen mukaan, mutta oli siellä jokunen ihan kelvollinenkin joukossa. Lopputunnista päästiin sitten laukassakin koko tehtävä läpi, kun herra hevonen oli ne mielestään ilmeisesti tarpeeksi monesti jo nähnyt. Ristikko-okseri nostettiin lopuksi ehkä n.90cm korkeuteen ja kuten on tullut todettua niin korkeus ei Onnin kanssa ole se ongelma ja se hyppäsi tämänkin esteen mitään kyselemättä. Viimeiset muutama kerta olivat kokonaisuudessaankin jo ihan ok hyviä koko tehtävän osalta. 

Tunnin jälkeen oma fiilis oli todella turhautunut. Ihan näin surkeaa hyppykertaa en sentään odottanut vaikka taustalla olikin jo aiemmin mainitut muuttujat. Kysyinkin Akilta, että onko tämä ihan toivotonta, kun Onni näyttää olevan tuollainen spookailija, mutta Aki sanoi hevosen vain tarvitsevan rutiinia, rutiinia ja rutiinia. Oma fiilis on silti jotenkin ihan pohjamudissa. Tiedän kyllä, että tässä on tehty vasta tosi vähän aikaa yhteistyötä, mutta silti nämä ongelmat vetävät mielen matalaksi ja oma itseluottamus ratsastajana alkaa kärsiä. En ole mikään super-taitava ratsastaja ja aina ongelmien tultua alan todella herkästi epäillä omia taitojani. Nytkin mielessä pyörii, että saanko MINÄ tätä ikinä onnistumaan. Jos olenkin liian huono ja en vaan osaa. Onneksi en kuitenkaan ole mikään luovuttaja, joten siitä ei ole pelkoa. Kunhan taas aikani synkistelen ja sitten taas treenataankin uudella innolla ja vielä entistäkin ahkerammin. 

Loppuun vielä onnistuneimpia pätkiä valmennuksesta, eikä näissäkään meno mitenkään järin hyvältä näytä. Huoh, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se oli...

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kiropraktikkoa, irtokenkää ja muita kuulumisia

Niin se vaan neljä viikkoa kului ihan hujauksessa ja huomenna pitäisi palata takaisin töiden pariin. Työmotivaatio on tällä hetkellä pyöreä nolla ja mieluusti olisin voinut jatkaa lomailua vielä pari kuukautta pidempään, mutta pakko kai se on töihin palattava ansaitsemaan niitä rahoja, jotka Onni voi sitten taas tuhlata. ;)

Tiistain valmennuksen jälkeen loppuviikko meni vähän kevyemmissä merkeissä. Keskiviikkona ratsastin suht normaalisti, mutta hevonen oli edellisen päivän treenistä vähän väsyneen tuntuinen, joten ajattelin antaa suosiolla tähän väliin pari vapaapäivää. Hyvinhän tässä on taas tehtykin hommia, joten pari tarhailupäivää ei varmasti ollut yhtään huono idea.

Torstaina meillä kävi tallilla kiropraktikko ja Onni pääsi myös Geertin käsittelyyn. Lantion alueelta löytyi aika paljon korjattavaa ja nyt odotankin mielenkiinnolla kuinka radikaalisti tämä korjaus vaikuttaa ratsastettavuuteen. Edellisillä hevosillani kiropraktikon käsittely on helpottanut varsinkin vinoutta huomattavasti, joten toivon, että myös Onnin kohdalla on tapahtunut tämän suhteen jotain helpotusta.




Perjantaina Onnilla oli vielä vapaapäivä ja tämän lisäksi ensimmäinen kengitys minulla olo aikanaan. Ruuna käyttäytyi tässä(kin) toimenpiteessä oikein mallikkaasti ja saikin kengittäjältä kehuja kiltistä luonteestaan.

Kaviot taas kunnossa!
Lauantaina piti palautella ruuna töiden pariin, mutta kuinka ollakaan se oli saanut toisen etukenkänsä puoliksi irti niin, että kenkä oli kiinni enää kahdella naulalla. Soittelin parille kengittäjälle ja toinen lupasikin tulla laittamaan kengän illalla, mutta kyseisestä tyypistä ei sitten kuitenkaan kuulunut, eikä hän myöskään vastannut enää puhelimeen. Lievästi sanottuna vähän harmitti siinä vaiheessa, ymmärrän kyllä, ettei lauantai-ilta ole mieluisinta aikaa tulla lyömään irtokenkiä, mutta olisi sitten edes sanonut suoraan ettei ehdi tai ilmoittanut, jos estyi muuten tulemasta. Siinä sitten ähkien ja puhkien yritin kaikin tavoin saada kenkää irti, mutta operaatio osoittautui täysin mahdottomaksi. Ei siinä auttanut kuin luovuttaa ja odottaa seuraavaan päivään, että pääsisi kiusaamaan muita kengittäjiä.

Tänään sitten sain puhelimen päähän ihanan kengittäjä-sedän, joka huristeli tallille melkein heti soittoni jälkeen pelastamaan meidät pulasta. Onni sai kengän jalkaansa ja tämän jälkeen ruuna pääsikin maneesiin juoksemaan liinan päässä. Kolmen vapaapäivänkään jälkeen meno ei ollut yhtään villiä, vaan hevonen teki työtä reippaana ja keskittyneenä ilman minkäänlaisia hillumisia. Tässä suhteessa Onni poikkeaa kyllä hyvin paljon Fannysta, blogia kauemmin lukeneet varmasti muistavat minkälaisia loikkia ja spurtteja keltainen poninen harrasti joka kerta liinan päähän päästyään... ;)

Tällä viikolla hypyt jäivät vapaiden takia kokonaan välistä, mutta ensi viikolle oliskin taas estevalmennusta luvassa. Saa nähdä kuinka jännittävää hommaa esteiden ylitys on Onnin mielestä viikon hyppytauon jälkeen... ;)

Aurinkoista alkavaa viikkoa!


keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kouluvalmennusta ja tahtojen taistelua

Eilen meillä oli Onnin kanssa kouluvalmennus puolen päivän aikoihin ja sääkin oli juuri sopivan lämmin kunnon dressage-treeniin, ei tullut kylmä ei. ;)

Sopivasti päätin sitten juuri eilen sen enempiä miettimättä jättää raipan pois, kun halusin testailla tulevia kisoja ajatellen miten hevonen toimii ilman sitä. Alkutunnista herkisteltiin Onnia pohkeelle nopeilla siirtymisillä, käynnistä raviin piti lähteä heti, eikä hetken päästä. Jos pieni apu ei tehonnut heti, tuli seuraavaksi reilusti isompi apu ja sitten kokeiltiin taas toimisiko jo pienempi apu. Kun kyljet oli saatu herkistettyä jatkettiin taivuttelun, suoristamisen ja temponvaihteluiden parissa. Haettiin raviin enemmän vaihteita kokoamisilla ja eteenratsastuksilla ja Onni toimi ihan mielettömän hyvin! Varsinkin kokoamisissa sain huikeita wow-fiiliksiä, kun hevonen oikein keinahteli rennosti puolelta toiselle polkien kuitenkin aktiivisesti takaa. Kokoamisesta se lähti pienellä pohkeella sujuvasti juuri siihen tempoon kuin pyysin ja toimi muutenkin kuin ajatus. Harmitti kyllä niin paljon, ettei ollut videokameraa mukana, olisi ollut tosi kiva nähdä miltä meno näytti ulospäin.

Ettei koko tunti olisi ollut vain pelkkää vaalenpunaista unelmaa, niin myös yksi kunnon tahtojen taistelu jouduttiin käymään. Tarvittaessa Onnilta löytyy paljonkin omaa tahtoa, mikä on tullut huomattua tässä viime viikkojen aikana, mutta tänään selvisi oikeasti kuinka kovapäinen se halutessaan voi olla. Vasemman kyljen suoristaminen on ruunalle tosi vaikeaa sen vinouden takia ja tätä onkin pyritty korjaamaan väistättelemällä vasemmassa kierroksessa takapäätä ulos. Johtuiko sitten kuumuudesta vai mistä, mutta tänään vasemman kyljen suoristaminen tuntui Onnista selvästi ihan super-hankalalta ja se yksinkertaisesti kieltäytyi tekemästä sitä. Hevonen juurtui paikalleen ja viestitti kuskille selkeästi, että hv vaan. Alkutunnin herkistelystä ei tässä vaiheessa yhtäkkiä tuntunutkaan olevan mitään hyötyä, kun ruuna ei eväänsä liikauttanut haluttuun suuntaan, vaikka paukutin vasenta pohjetta minkä kerkesin. Valmentaja tuli avittamaan maastakäsin ja hetki siinä meni vasenta kylkeä herkistellessä. Naureskeltiin S:n kanssa sitä kuinka kovapäinen Onni osaa olla, ilmekään ei värähtänyt eikä ruuna näyttänyt merkkiäkään hermostumisesta, vaikka sitä joutui komentamaan aluksi ihan kovastikin, että saisi jotain reaktiota kaivettua. Lopputuloksena kuskille erävoitto ja sitten hommat jo sujuikin huomattavasti helpommin.

Lopuksi otettiin vielä vähän laukkaa ja vasemmassa kierroksessa saatiin tehtyä ihan super-hienoja pätkiä. Vasen laukka on selvästi huonompi, mutta eilen tuli niin hienoa pätkää, etten oikein tiennyt miten päin olisin ollut. Oikea laukka jätettiin tällä kertaa väliin, koska oma kunto loppui ihan totaalisesti tuon taistelun seurauksena. Eipä ole montaa kertaa kunto loppunut ihan kokonaan hevosen selässä, mutta kuuma ilma teki selvästi tehtävänsä. Loppukeventelyt vielä kumpaankin suuntaan ja sitten oltiinkin valmiit lopettamaan. Hevosessa olisi vielä tuntunut virtaa riittävän lämpötilasta huolimatta, mutta kuskin laita oli toinen. ;)

On se vaan kertakaikkisen hieno hevonen, varmasti ei riittäisi edes kahden käden sormet, jos yrittäisin laskea kuinka monta wow-hetkeä eilen tuli koettua.

lauantai 2. elokuuta 2014

Viikon toinen estetreeni ja pohdintaa nuoren hevosen epävarmuudesta

Tänään meillä oli vuorossa viikon toinen estetreeni ja pysyttiin edelleen saman kolmoissarjan parissa, kuin viime kerrallakin. Ensimmäinen väli oli edelleen kahden laukan väli ja toinen yhden laukan väli. Muutoksena viime kertaiseen tehtiin viimeisestä esteestä okseri, kun niitä ei ole vielä tullut kotona hypättyä. Korkeudet pidettiin taas ihan pieninä, okserin korkeus taisi olla lopuksi huimat 70cm.

Meillä oli eilen kouluvalmennus, jonka jäljiltä Onni olikin tosi hyvä ratsastaa heti alusta asti. Verkkailin askellajit läpi tehden samalla jonkun verran siirtymisiä ravin ja käynnin välillä ja sen jälkeen aloitettiin hyppääminen pienellä ristikolla. Tultiin este ensin taas pari kertaa ravissa kummastakin suunnasta ja heppa hyppäsi oikein hienosti. Tätä samalla paikalla olevaa ristikkoa ollaan hypätty jo muutama kerta aiemminkin, joten se alkaa olla jo niin tuttu, ettei aiheuta ongelmia edes ensimmäisillä hypyillä. Ravilähestymisten jälkeen otettiin vielä muutama hyppy laukasta ja niidenkin sujuessa oikein kivasti heppa sai vähäksi aikaa pitkät ohjat ja hetken hengähdystauon.



Seuraavaksi siirryttiin kolmoissarjan pariin johon tultiin taas ravissa sisälle. Pientä epäröintiä ensimmäisellä kerralla, mutta ei läheskään samanlaista kiemurtelua kuin vielä viimeksi ja hyvin saatiin ylitettyä kaikki kolme estettä. Seuraavalla kerralla jälleen ravissa sisään, sitten keskimmäinen ristikko ja tässä vaiheessa oma ratsastus ilmeisesti herpaantui sen verran, että hevonen päättikin sujahtaa viimeisestä esteestä ohi. Vähän olin ihmeissäni tästä ohijuoksusta, kun esteet oli kertaalleen jo hypätty, mutta ilmeisesti siinä okserissa sitten vielä jotain jännää Onnin mielestä oli. Uusi yritys heti perään, jossa itse taas skarpimpana ja kaikki kolme estettä yli ilman ongelmia. Vasen puoli on selvästi se, josta hevonen pyrkii aina ohi, joten oikean ohjan kanssa pitää pysyä koko ajan tarkkana ja valmiina jopa vähän johtamaan sillä tarpeen vaatiessa. Tultiin vielä muutama kerta samalla lailla ja meno alkoi jo tuntua aika kivan varmalta. Viimeinen kerta tultiin laukassa sisään ja tähän onnistuneeseen suoritukseen olikin sitten hyvä lopettaa.




Aika kiva hyppykerta taas takana, vähän kyllä ärsyttää tuo yksi ohijuoksu, sitä ei käy kieltäminen. ;) On kyllä jännä tuo hevonen, se tykkää hyppäämisestä ihan hirmuisesti, mutta kuitenkin on siinä niin kovin epävarma, että aina ensin menisi mielellään ohi, kun aletaan hyppäämään jotain uutta estettä. Parin kerran jälkeen este on kuitenkin sille aina ihan fine ja esimerkiksi tuolle okserille Onni teki lopuksi ihan mielettömän hienot ja pyöreät hypyt. En ole Onnin lisäksi aikaisemmin hypännyt kuin parilla sellaisella hevosella, joilla estetouhut on juuri vasta aloitettu, joten mulla ei ole hajuakaan onko tämä ns. normaalia. Maalaisjärjellä ajateltuna olettaisin tämän kyttäämisen ja epävarmuuden vähenevän treenin myötä, mutta minkälaisia kokemuksia teiltä muilta löytyy nuorten hevosten suhteen?

Onnin mielestä ilmeisesti niin helppoa, että onnistuu myös silmät kiinni. ;)
Postauksen kuvista iso kiitos Iinalle!