Syy outoon käytökseen

Kyllä sitä vaan voi ihminen olla tyhmä. Viimepäivien aikana on tehnyt mieli potkaista itseään useampaankin kertaan ja ihan vaan sen takia, ettei selvästi osaa käyttää niitä hoksottimiaan.

Viimeksi kerroin maanantaisesta hyppytunnista, joka ei mennyt ihan niin kuin oppikirjoissa. Olin valmennuksen jälkeen harmissani ja todella ihmeissäni. Onnin esittämät ihmeelliset hypyt läpi tunnin ja normaalia useammin tapahtuneet ohijuoksut vaivasivat toden teolla mieltäni ja mietin, että mistä nyt kiikastaa.

Tiistaina hypärin jälkeen meno ei suinkaan ollut parantunut, vaan huomasin kauhukseni heti aluksi, että alla oli todella jäykkä ja kaikin puolin tönkkö hevonen, jolla ei ollut lainkaan eteenpäinpyrkimystä. Yritin siinä sitten jumppailla Onnia kevyesti pidemmän aikaa saavuttamatta kuitenkaan sen kummempaa lopputulosta ja olin jo melkein varma, että hevonen on rikki jostakin.

Ratsastuksen jälkeen kerroin huoleni hevosen huonosta liikkumisesta tallikaverilleni, joka osasikin heti laskea mitä on yksi plus yksi ja tiesi näin ollen syyn tähän jäykkyyteen; kiropraktikon käsittely. Kyseinen tallikaveri kertoi, että hänellä oli aivan samanlaisia kokemuksia kahden edellisen hevosensa kanssa, kumpikin niistä oli mennyt ensimmäisen käsittelyn jälkeen ensin huonommiksi ja vasta reilun viikon päästä käsittelystä oli tapahtunut käänne parempaan. Puhuin myöhemmin tallinomistajan kanssa samasta aiheesta ja myös hän kertoi, että moni hevonen reagoi käsittelyyn juurikin menemällä ensin huonommaksi varsinkin, jos rangassa tehdään isompia korjauksia. Tämä johtuu siitä, että kropalla menee aika tottua tähän uuteen asentoon ja se kipeyttää ensi alkuun lihaksia ja paikkoja ylipäätään. Niin loogista, mutta enhän minä itse tajunnut tällaista miettiä, kun kummatkin edelliset hevoseni ovat kiropraktikon jälkeen aina olleet heti parempia ratsastaa.

Kylläpä tuli huojentunut olo näiden keskustelujen jälkeen.Välillä vähän liiankin tarkkana ja hysteerisenä hevosen omistajana mietin tietysti jo kaikista pahimmat kauhuskenaariot läpi ja olin varma, että Onni on hajonnut jostain. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut ja paikalla oli pari järjen ääntä kertomassa missä se "vika" oikein on ennen kuin ehdin vielä ihan kamalasti ahdistua.

Samassa selvisi sitten syy myös hevosen maanantaiseen outoon käytökseen hypärillä, tai ainakin uskon vahvasti niin. Onnista on varmasti tuntunut omituiselta ja vaikealta hypätä, kun ei kroppa ollut muutenkaan tottunut vielä uuteen asentoon ja hyppyjen seurauksena se on sitten mennyt entistä enemmän jumiin, kun tuollainen rankempi treeni on ollut niin pian käsittelyn jälkeen. Jumeihin ja jäykkyyteen paras lääke on kuitenkin liikunta, joten viimeiset muutama päivä on sitten mentykin suht kevyesti. Keskiviikkona juoksutin liinassa nahdäkseni liikettä maasta käsin. Alkuun melko jäykkää menoa, mutta loppua kohden hevonen vertyi selvästi. Torstaina meillä oli kouluvalmennus ja tehtiin vain jumppaavia helppoja tehtäviä, joilla saatiinkin Onni paranemaan tosi hyvin loppua kohden. Rento, hyvä tahti löytyi, askeleessa oli taas joustoa ja epätasaisuus edestä vaihtui tasaiseen tuntumaan ja miellyttämisen haluiseen hevoseen.

Tänään käytiin aamusta maastossa ja heti alusta asti huomasi, että Onni oli jo paljon parempi. Eteenpäinpyrkimystä löytyi normaaliin malliin ja se tuntui muutenkin omalta itseltään. Metsässä rämpimistä ja mäkitreeniä sisältäneen lenkin jälkeen loppukäynneissä tunsin selvästi miten lantio lähti toimimaan kunnolla ja sain huokaista helpotuksesta.

Tulipa nyt sitten opittua tämäkin kantapään kautta, mutta ainakin osaa seuraavilla kiropraktikko kerroilla varautua, että hevonen saattaa mennä huonommaksi, eikä sovi heti mitään rankempia valmennuksia käsittelyn jälkeen. Ja jos sitä vaikka itsekin muistaisi tämän alku-huononemisen vaaran, eikä alkaisi kauhun vallassa jo melkein kuskata koko otusta klinkalle mikäli sama tapahtuu seuraavillakin kerroilla... ;)