Sopivasti päätin sitten juuri eilen sen enempiä miettimättä jättää raipan pois, kun halusin testailla tulevia kisoja ajatellen miten hevonen toimii ilman sitä. Alkutunnista herkisteltiin Onnia pohkeelle nopeilla siirtymisillä, käynnistä raviin piti lähteä heti, eikä hetken päästä. Jos pieni apu ei tehonnut heti, tuli seuraavaksi reilusti isompi apu ja sitten kokeiltiin taas toimisiko jo pienempi apu. Kun kyljet oli saatu herkistettyä jatkettiin taivuttelun, suoristamisen ja temponvaihteluiden parissa. Haettiin raviin enemmän vaihteita kokoamisilla ja eteenratsastuksilla ja Onni toimi ihan mielettömän hyvin! Varsinkin kokoamisissa sain huikeita wow-fiiliksiä, kun hevonen oikein keinahteli rennosti puolelta toiselle polkien kuitenkin aktiivisesti takaa. Kokoamisesta se lähti pienellä pohkeella sujuvasti juuri siihen tempoon kuin pyysin ja toimi muutenkin kuin ajatus. Harmitti kyllä niin paljon, ettei ollut videokameraa mukana, olisi ollut tosi kiva nähdä miltä meno näytti ulospäin.
Ettei koko tunti olisi ollut vain pelkkää vaalenpunaista unelmaa, niin myös yksi kunnon tahtojen taistelu jouduttiin käymään. Tarvittaessa Onnilta löytyy paljonkin omaa tahtoa, mikä on tullut huomattua tässä viime viikkojen aikana, mutta tänään selvisi oikeasti kuinka kovapäinen se halutessaan voi olla. Vasemman kyljen suoristaminen on ruunalle tosi vaikeaa sen vinouden takia ja tätä onkin pyritty korjaamaan väistättelemällä vasemmassa kierroksessa takapäätä ulos. Johtuiko sitten kuumuudesta vai mistä, mutta tänään vasemman kyljen suoristaminen tuntui Onnista selvästi ihan super-hankalalta ja se yksinkertaisesti kieltäytyi tekemästä sitä. Hevonen juurtui paikalleen ja viestitti kuskille selkeästi, että hv vaan. Alkutunnin herkistelystä ei tässä vaiheessa yhtäkkiä tuntunutkaan olevan mitään hyötyä, kun ruuna ei eväänsä liikauttanut haluttuun suuntaan, vaikka paukutin vasenta pohjetta minkä kerkesin. Valmentaja tuli avittamaan maastakäsin ja hetki siinä meni vasenta kylkeä herkistellessä. Naureskeltiin S:n kanssa sitä kuinka kovapäinen Onni osaa olla, ilmekään ei värähtänyt eikä ruuna näyttänyt merkkiäkään hermostumisesta, vaikka sitä joutui komentamaan aluksi ihan kovastikin, että saisi jotain reaktiota kaivettua. Lopputuloksena kuskille erävoitto ja sitten hommat jo sujuikin huomattavasti helpommin.
Lopuksi otettiin vielä vähän laukkaa ja vasemmassa kierroksessa saatiin tehtyä ihan super-hienoja pätkiä. Vasen laukka on selvästi huonompi, mutta eilen tuli niin hienoa pätkää, etten oikein tiennyt miten päin olisin ollut. Oikea laukka jätettiin tällä kertaa väliin, koska oma kunto loppui ihan totaalisesti tuon taistelun seurauksena. Eipä ole montaa kertaa kunto loppunut ihan kokonaan hevosen selässä, mutta kuuma ilma teki selvästi tehtävänsä. Loppukeventelyt vielä kumpaankin suuntaan ja sitten oltiinkin valmiit lopettamaan. Hevosessa olisi vielä tuntunut virtaa riittävän lämpötilasta huolimatta, mutta kuskin laita oli toinen. ;)
On se vaan kertakaikkisen hieno hevonen, varmasti ei riittäisi edes kahden käden sormet, jos yrittäisin laskea kuinka monta wow-hetkeä eilen tuli koettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti