Koulutreeniä ja ratsastuskuvia

Noniin, tänään ehdittiin Iinan kanssa samaan aikaan tallille, joten vihdoin saatiin otettua vähän ratsastuskuviakin. Viime päivien sateiden jälkeen ilmakin suosi sopivasti ja näin ollen saatiin suunnata maneesin sijasta kentälle.

Onnilla oli eilen vapaapäivä ja ajattelin, että odotettavissa ei ehkä ole ihan niin onnistunut ratsastuskerta, kuin mitä muutamat edelliset ovat olleet, mutta ruuna pääsikin yllättämään positiivisesti. Alkukäyntien jälkeen verkkailin kevyessä ravissa ja sen jälkeen kevyessä laukassa. Kun hevonen alkoi tuntua hyvältä annoin sille hetken hengähdystauon ja sen jälkeen aloitettiin työt käynnissä pohkeenväistöjen parissa. Väistättelin keskihalkaisijalta kumpaankin suuntaan, mutta tänään ei selvästi ollut pohkeenväistöpäivä. Ei siis sujunut kovin kummoisesti, varsinkaan vasemmalle. Olen aikaisemminkin kertonut, että pohkeenväistöt eivät ole lemppari-tehtäviäni ja heti huomasi, että eihän siitä oikein mitään tule, kun joku ei ole kokoajan huutamassa mitä pitää tehdä ja miten pitää korjata. Parin suht onnistuneen väistön jälkeen jätettiin asia hautumaan ja jatkettiin tekemällä samaa kolmikaarista laukkatehtävää, kuin viimeksi valmennuksessa. Onni oli heti ihan mukana ja se oli niin tärkeänä esittelemässä taitojaan, kun tiesi mitä missäkin kohdassa pitää tehdä. Laukat nousivat tosi kivasti ja voltitkin onnistuivat hyvin.

alkuraveja

Tämän jälkeen jatkettiin hommia vielä laukassa tekemällä ympyrän pienentämistä ja suurentamista. Oikealle sujui tosi kivasti ja saatiin tehtyä tosi hyviä pätkiä, näin hyvää laukkaa ei olla saatu aikaiseksi vielä kertaakaan aiemmin. Vasemmalle, eli vaikeampaan suuntaan meno ei ollut ihan yhtä sujuvaa, mutta eipä ollut kovasti moitittavaa siinäkään. Aika laukka-painotteinen treeni tuli tehtyä, mutta hyvä joskus näinkin päin. Yleensä tulee keskityttyä enemmän raviin ja sen sujuvaksi saamiseen, joten on hyvä muistaa keskittyä välillä vähän paremmin myös tähän laukka-puoleen.

Laukkojen jälkeen pidettiin taas hetken hengähdystauko ja sen jälkeen jatkoin taivuttelua vielä harjoitusravissa. Laukasta kuumuneella ratsulla oli vähän ongelmia malttamisen kanssa, mutta miljoonien pidätteiden ja pyrryttelyjen jälkeen ravikin alkoi tuntua ihan siedettävältä ja aloin keventää loppuraveja. Oikealle Onni tuntui tosi hyvältä, mutta vasemmalle olisin halunnut saada sen vielä paremmin läpi. Hevosen tehdessä kuitenkin jo hyvin työnsä en enää halunnut lähteä vaatimaan siltä lisää, joten tyydyin saavutettuun tulokseen.

Kuvien katselu oli taas todella hyödyllistä, mutta samalla myös masentavaa. Ystäväni könötys roikkuu sitkeästi mukana, eikä ryhtini ahkerasta yrityksestä huolimatta vaan ota suoristuakseen. Tämän lisäksi olen selvästi hankkinut myös uuden istunta-ongelman, sillä kantapäät näyttivät useassa kuvassa olevan jossain aivan muualla, kuin missä niiden pitäisi olla. No, uskotaan ja toivotaan, että nuokin tuosta treenin myötä alkavat korjaantua, miten se ihmismäisesti selässä istuminen voikin olla niin käsittämättömän vaikeaa? ;)