Kyllä ne käyttöohjeet löytyy, kun vaan vähän kaivellaan!

Viime viikon ongelmat tältä erää selätetty ja fiilis on tällä hetkellä niin hyvä! Kiropraktikon käsittelyn jälkeinen "alkuhuononeminen" on vaihtunut entistä ehompaan ratsuun ja meno on tällä hetkellä ihan päinvastaista viime viikkoiseen verrattuna. Toki tähän edistysaskeleeseen liittyy vahvasti myös kuskin ahaa-elämys, mutta siitä kohta lisää! Kuvaajan puutteessa materiaalia tältä viikolta ei ole, joten postauksen kuvat tällä kertaa parin viikon takaa.

Viime viikon loppua kohden Onni alkoi tuntua jo normaalimmalta ja ratsastettavuuskin muuttui parempaan suuntaan. Parin maastoilupäivän jälkeen suunnattiin maneesiin katsomaan kuinka se dressage alkaisi sujua muutaman kevyemmän pävän jälkeen ja eihän se heti mitenkään kummoisesti sujunut. Jo ratsastamaan lähtiessä kuitenkin päätin, että aion ratsastaa niin kauan, että saan hevosen kunnolla jumpattua auki, joten eikun ajatuksesta toteutukseen. Alkuun meno oli vähän takkuavaa, eikä Onnilla ollut treenistä ollenkaan samat ajatukset kuin kuskilla ja se olisi mielellään mennyt aina sieltä mistä aita on matalin. Tästä jouduimmekin keskustelemaan herra hevosen kanssa useampaan kertaan, mutta lopuksi sinnikäs työ palkittiin ja alla oli jo ihan ok:lta tuntuva hevonen. Seuraavana päivänä meno oli vielä aika samanlaista takkuamista, mutta lopussa saatiin taas ihan hyvää pätkää aikaiseksi.

Uutta hevosta ratsastavana olen viime aikoina tietysti miettinyt tosi paljon, että miten Onnia oikein pitää ratsastaa. Ajatustyö on jatkunut vielä silloinkin, kun en ole enää selässä. Olen käynyt pala palalta päivän ratsastusta läpi; mitä hevonen teki, kun minä tein jotain tietyllä tavalla? Miten se reagoi eri vahvuisiin apuihin? Millaisella ratsastustyylillä juuri tämä hevonen toimi parhaiten? Onni on melko haasteellinen ratsastettava ja käyttöohjeiden hakemiseen onkin tästä syystä mennyt vähän pidemmän aikaa ja paria kertaa lukuunottamatta on aina tuntunut, etten ole oikein löytänyt niitä oikeita nappuloita. Ruuna on todella herkkä suustaan, mutta se tulee silti myös helposti painavaksi kädelle. Se on varsinkin alkuratsastuksesta aina täynnä virtaa eikä keskittyminen ole silloin huipussaan ja tästä syystä siitä tulee myös todella epätasainen edestä. Pohkeelle se on aika ok ja parantunut paljon alkuajoista, mutta silti kaipaan vieläkin nopeampaa reaktiota jalalle.

Onnin ratsastettavuutta pohdittuani otin näiden parin päivän taisteluiden jälkeen ihan uuden taktiikan käyttöön ja siitä se ylämäki sitten alkoi. Uusi taktiikka on nimeltään superhyper-pehmeä käsi, eikä siihen muuta sitten tarvittu. Problem solved ja hevonen toimi aivan erilailla, eikä vastaan tappelemisesta ollut tietoakaan. En ollut tätä aiemmin yksinkertaisesti käsittänyt sitä kuinka herkkä Onni oikeasti onkaan suustaan, vaikka olin tietysti huomannut, että herkkä se on ajoittaisesta painavaksi heittäytymisestä huolimatta. Toinen tärkeä asia minkä huomasin kokeillessani erilaisia alkuverryttely-tapoja on, että heti alkukäyntien jälkeen varsinaista työntekoa ei kannata aloittaa käynnissä. Ei siis pysähdyksiä, väistöjä ym, koska tästä Onni vain kuumuu ja tulee todella epätasaiseksi edestä, jos se ei ole ensin päässyt purkamaan energiaa muissa askellajeissa. Alkuravailuiden -ja laukkailuiden jälkeen ongelmaa ei ole ja ruuna pystyy keskittymään työntekoon myös käynnissä ja tuntumakin pysyy tasaisena.

Samalla hyvällä fiiliksellä jatkettiin myös torstaisessa kouluvalmennuksessa ja meno oli alusta asti aivan erilaista kuin viime viikolla. Alkuverkan jälkeen aloiteltiin hommia tekemällä kumpaankin suuntaan kevyessä ravissa avotaivutusta. Pitkän sivun alkuun tehtiin voltti, jonka jälkeen jatkettiin avotaivutuksessa koko pitkä sivu ja ennen kulmaa suoristettiin. Oikealle sujui tosi kivasti, mutta vasemmalle oli vaikeampaa ja tähän suuntaan tehtiinkin lopuksi vielä sama harjoitusravissa, jossa sainkin Onnin toimimaan huomattavasti paremmin ja saatiin hyvää avoa myös tähän vaikeampaan suuntaan. Avoista jatkettiin väistöihin, jotka tehtiin keskihalkaisijalta uralle, ensin käynnissä vuorotellen kumpaankin suuntaan ja sitten sama ravissa. Pari ensimmäistä kertaa oli vähän hakemista, mutta sitten sain itse jujusta paremmin kiinni ja väistöt alkoivat näyttää jo enemmän siltä miltä kuuluukin. Tärkeää oli muistaa huolehtia siitä, että hevonen liikkui myös eteen, eikä vain sivulle. Onni paransi suoritustaan kerta kerralta ja lopuksi tuli jo todella hyviä väistöjä.

Väistöjen jälkeen jatkettiin töitä  laukassa ja tehtiin ihan super-hyvää harjoitusta kolmikaarisella. Kolmikaarinen ratsastettiin muuten ravissa, mutta aina näihin "kaariin" tehtiin laukassa voltti tai kaksi ja tämän jälkeen jatkettiin taas ravissa, kunnes oli aika nostaa seuraava laukka ja kääntää siitä heti voltille. Nostot ovat Onnille vielä aika vaikeita ja tämä tehtävä toimi niihin ihan loistavana apuna ja lopuksi saatiinkin muutama todella hyvä ja terävä nosto.

Fiilis tunnin jälkeen oli sanoin kuvailemattoman onnellinen. Kaikki toimi ja hevonen tuntui alusta loppuun uskomattoman hyvältä. Nämä on kyllä niin niitä tämän harrastuksen parhaita hetkiä, just nämä, kun vaikeuksien jälkeen kaikki sujuukin kuin tanssi.