Jokaisen hevosen omistajan pahin painajainen

Vaikeaa löytää sanoja, ajatukset täysin sekaisin, ahdistaa. Suru. Huoli. Murhe. En oikein tiedä miten tästä voi edes kirjoittaa. Omakaan pää ei vielä taida ihan täysin ymmärtää tapahtunutta. Rakas pieni keltainen poni, niin kovin kipeä. Eilen illalla soi puhelin, se oli puhelu, jota yksikään hevosen omistaja ei tahdo saada: "sun poni on täysin rampa, ei varaa painoa oikealle etujalalle." Paniikin sekaisin tuntein tallille, soitto klinikalle ja ajanvaraus heti aamuksi. Tuska joka raastaa sydäntä, näet kuinka rakkaaseen sattuu. Kunpa vaan pystyisit ottamaan kivun itsellesi, helpottamaan toisen oloa. Mielessä päällimmäisenä yksi kysymys: oliko se nyt tässä?

Muutama tunti pätkittäistä unta ja herätys. Tämän piti olla kiva päivä, synttäripäivä. Tämä "lahja" olisi saanut jäädä tulematta. Tätä synttäripäivää ei halua muistella myöhemmin. Murtuma. Pelkkä sanakin kuulostaa jo murskaavalta, lopulliselta. Ei voi leikata, pitää vain odottaa ja katsoa mihin suuntaan tilanne lähtee kehittymään. Kipulääkettä ja karsinalepoa.

Diagnoosi 1: oej hankositeen yläkiinnityskohdan desmiitti
Diagnoosi 2: oej polvi trauma, chip murtuma

Nyt ei löydy enempää sanoja, pitää sisäistää koko asia ensin edes itse.