Jonna treenailee: Kouluvalmennus, ensimmäinen maasto joulukuisen putoamisen jälkeen, bankettijumppaa ja keväisiä kuvia!

Huikean mahtavat kevätsäät senkun jatkuvat ja fiiliskin on sen mukainen, kaikki tuntuu tällä hetkellä olevan niin mahtavan hyvin! Kuluva viikko on ollut kaikin puolin ihan loistava, hyvien ilmojen lisäksi olen nauttinut talvilomasta ja päässyt pitkästä aikaa nollaamaan päätä oikein kunnolla. On ollut ihanaa, että on ehtinyt tehdä kaiken haluamansa ilman kiirettä ja stressiä. Kaiken huipuksi Fannykin on ollut niin mahdottoman hyvä ratsastaa, etten tiedä oikein miten päin olisin. Pari postausta sitten totesin, että ponia ei ole tarvinnut viime aikoina hehkuttaa, koska siihen ei kiima-ongelmien takia ole ollut aihetta, mutta nyt sitä aihetta vihdoin löytyy -ja paljon, joten koittakaa kestää! Luvassa on paljon asiaa ja pitkästä aikaa myös vähän tarkempaa selitystä valmennuksesta, joten postaus saattaa hieman venyä, mutta toivottavasti jaksatte lukea! :)

Toissapäivänä meillä oli kouluvalmennus, joka meni S-U-P-E-R hyvin. Olen monesti puhunut siitä, kuinka vasen pohje on tosi vaikea saada läpi ja tätä ollaankin valmennuksissa työstetty joka kerta tosi paljon. Kovan työn jälkeen ponin saa jossain vaiheessa läpi myös vasemmalle, mutta yksin mun on vaikea saada samanlaista lopputulosta ja homma jääkin usein puolitiehen. Tällä kertaa aloitettiin samanlaisella jumpalla mitä ollaan parilla viime tunnillakin tehty eli väistätyksiä ympyrällä ja voltilla. Vasemmassa kierroksessa takapäätä väistäteltiin ulos ja oikeassa taas sisälle päin. Nämä on tuntunut aikaisemmin tosi vaikeilta, mutta valmentajan käydessä viimeksi Fannyn selässä sain aikamoisen ahaa-elämyksen, kun näin ihan konkreettisesti kuinka paljon edestä pitää oikeasti ottaa, että pohje menee läpi ja poni väistää, eikä yritä vain päästä helpointa tietä ja lusmuilla. Kas kummaa, kun pysyi ulkolapakin tällä kertaa hallussa, kun vain itse osasin pitää riittävän tuen ohjassa ja olla tarkkana ulkopohkeen kanssa. Oli kyllä niin mahti-fiilis, kun tajusi oppineensa asian, joka vielä viimeksi tuntui tuhottoman vaikealta ja tällä kertaa se sujuikin alusta asti, kuin vettä vaan.

Väistätyksien jälkeen jatkettiin tekemällä sulkua ympyrällä ravissa, muutama askel sulkua, suoristus ja taas muutama askel sulkua jne. Hetken kuluttua tehtävää vaikeutettiin niin, että suoristuksen jälkeen nostettiin laukka, laukattiin hetki, sitten siirtyminen raviin ja siitä heti taas sulkua muutama askel ja suoristuksen jälkeen taas laukannosto, josta taas siirtyminen raviin ja sama uudestaan. Tämä oli ihan mielettömän hyvä tehtävä ja Fanny suoriutui siitä super hyvin! Siis sulut tuli oikeasti niin älyttömän hyvin, että olin itsekin ihan ihmeissäni.

Sulkuharjoituksen jälkeen tehtiin vähän väistöjä käynnissä keskihalkaisijalta uralle ja nekin sujuivat tosi hyvin. Muutaman väistön jälkeen kumpaankin suuntaan otettiin lopuksi vielä pysähdyksiä ravista kekihalkaisijalla alkavaa kisakautta ajatellen ja nämäkin tuli aika kivasti. Oli kyllä niin ihana ratsastaa, kun monen epätoivoisen viikon jälkeen mulla oli alla taas se taipuisa, tasainen, super-hyvin liikkuva ja 100% työnsä tekevä poni, ilman kiukuttelua ja tammailua, super Fanny <3

Eilen päätin upeasta säästä innostuneena suunnata ponin kanssa maastoon, ensimmäistä kertaa sitten joulukuisen putoamisen. Jonkunlaisen mörön kehitin selvästi itselleni maastoilusta kyseisen tapahtuman jälkeen, sillä tähän asti ajatuskin maastoon menosta on tuntunut suoraan sanottuna vähän ahdistavalta, mutta nyt en enää voinut vastustaa sulia ja aurinkoisia hiekkateitä. Ja kylläpä vaan olikin mukava lenkki! Poni oli ihan innoissaan päästessään pois maneesin seinien sisäpuolelta, mutta maastoilutauosta huolimatta se ei silti kyttäillyt turhia, vaan hölkötteli iloisesti eteenpäin. Pientä epävarmuuta oli huomattavissa omalta osaltani ja esimerkiksi laukkapätkät olivat aikaisempiin nähden lyhyitä ja vain kotoa poispäin, mutta uskalsinpa kuitenkin laukata. Hassulta tuntuu jännittää ihan niinkin pientä asiaa, kun laukkaaminen maastossa, mutta ehkä tuollainen putoaminen jättää aina jälkensä. Kai se varmuus ja luotto poniin sieltä tulee takaisin ajan kanssa, mutta nyt on ainakin ensimmäisestä maastoilusta selvitty ja vieläpä ihan hengissä. ;)

Lenkin jälkeen heitin Fannyn kamat talliin ja lähdettiin tallikaverin ja hänen hevosensa kanssa vielä kentälle harrastamaan vähän banketti-jumppaa maasta käsin. Hepat lievästi sanottuna vähän innostuivat hyppelystä ja Fannykin ottikin kerran kunnon lähdöt hypättyään banketilta alas ja hyvä etten itse jäänyt maalilinjalle, kun poni aloitti pomppimisen ja pukittelun. :D Hauskaa oli sekä hevosilla, että ihmisillä, toivottavasti saatte kuvien kautta kiinni edes vähän siitä fiiliksestä mistä me täällä saatiin nauttia.