sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Rataharjoitukset

Parisen viikkoa sitten yksi tallillaisista heitti ilmoille ehdotuksen, että jos järkättäisiin rataharjoitukset oman tallin porukalle joku viikonloppu ja idean saadessa kannatusta ryhdyttiinkin tuumasta toimeen. Päiväksi valikoitui tämä sunnuntai ja aamu alkoikin tallilla radan rakennuksen parissa. Isolla porukalla rata saatiin nopeasti pystyyn ja sen jälkeen ensimmäinen verkkaryhmä pääsikin maneesiin. Jokainen ratsastaja sai itse valita haluamansa korkeuden ja suorituksia nähtiinkin maapuomeista 80cm rataan asti.

Fannyn kanssa hypättiin kaksi rataa, 70cm ja 80cm. Verkka ennen ensimmäistä rataa ei hyppyjen osalta sujunut kovin hyvin, mutta koska olin viimeinen harjoituksessa hyppäävä en jotenkin viitsinyt odotuttaa muita vain meidän takia, joten aloitin radan vain  muutaman hypyn jälkeen. En yleensäkään ota kuin n.5 verkkahyppyä, mutta tänään pohjalle olisi tarvinnut paljon enemmän, koska homma tuntui olevan "hieman" hakusessa. 70cm rata oli jotain ihan kamalaa, eikä kyllä harmita yhtään, että tytöt sähläsivät kameran kanssa, eikä rataa näin ollen ole videolla. En edes muista koska olisin viimeksi ratsastanut noin huonon radan, mikään ei yksinkertaisesti toiminut. Hypyt lähtivät mistä sattuu, rytmi oli täysin hukassa, poni ei  oikein ollut herännyt koko touhuun ja onnistuin vielä itse kämmäämään ihan huolella pari lähestymistä. Hyvä olla taas jälkiviisas, mutta olisi kaikesta huolimatta vaan pitänyt ottaa rauhassa vielä muutama hyppy lisää verkassa, niin olisi suorituskin voinut olla sujuvampi.

80cm rata oli jo paljon parempi, kun Fanny alkoi herätä ja sain itsenikin jotenkin taas enemmän tilanteen tasalle. Kakkoselle ponnistuspaikka tuli ihan pohjaan, mutta muuten samanlaisia katastrofaalisia loikkia ei tullut kuin 70cm radalla. Vähän hypyt lähtivät kaukaa suurimmaksi osaksi, mutta nyt oli sentään rytmi kunnossa ja poni eteni, ihan hyvä rata kaikin puolin siis.

Tosi hyvä juttu oli kyllä järkätä tällaiset rataharjoitukset näin ennen kisakauden alkua ja puhuttiinkin, että voitaisiin yrittää järjestää näitä ainakin kerran kuukaudessa. Kyllä huomasi, että oli itse ihan hukassa kisatauon jälkeen, eikä asiaa suinkaan helpottanut, että talven estavalmennuksetkin taitaa olla laskettavissa yhden käden sormilla... Oma suoritukseni oli 70cm luokassa ihan ala-arvoinen, mutta poniin saa kuitenkin olla tosi tyytyväinen kummankin radan osalta, se kyllä tsemppasi niin hyvin, kuin vaan pystyi, vaikka kuski sähläsi minkä kerkesi.

Nyt vaan hakemaan sitä kadonnutta rutiinia, niin eiköhän  se tästä taas ala sujumaan! Se estesatula olisi kyllä nyt pakko löytää, kun rataa hypätessä tuo koulusatula ei vaan oikein yksinkertaisesti toimi. Itseasiassa tuo koulusatula ei tällä hetkellä näytä toimivan muutenkaan, mutta siitä en jaksa jaaritella sen enempää tässä postauksessa, kun tämä pääsi muutenkin vähän venähtämään. Lopuksi vielä 80cm rata videolla.

Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

                                       

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Onnea Fanny 9v!

Tasan yhdeksän vuotta sitten tähän maailmaan syntyi pieni keltainen täydellinen poni-vauva. Vuosienkin jälkeen tuo päivä on edelleen kirkaana muistissa, ensimmäiset sekuntit, ensimmäiset minuutit, pienen turvan ensimmäiset henkäykset ja hiljainen tuhina. Kaikki oli vielä niin uutta ja ihmeellistä pienelle hevoslapselle.

19.2.2005 oli yksi elämäni parhaista päivistä, yksi maailman kauneimmista päivistä. Käsittämätöntä kuinka nopeasti aika kuluu, 9 vuotta, vaikka tuntuu kuin se olisi tapahtunut vasta eilen.

Hyvää synttäriä maailman parhaalle Fannylle! <3

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Rankka työ vaatii rankat huvit

Jotta työnteon ja hauskanpidon suhde pysyisi balanssissa pääsi Fanny tänään tehokkaan treeniviikon päätteeksi maneesiin juoksemaan. Poni nautti, virtaa riitti ja kaikenlaista koikkaloikkaa tuli taas nähtyä. On tuo poni kyllä ihan mainio, ensin se hölköttelee ihan rauhassa ja sitten saakin yhtäkkiä noita pomppukohtauksia ilman mitään näkyvää syytä. Huh, aikamoisia pukkeja se kyllä heittelee, ihmekkös kun ei tuolla kyydissä aina meinaa oikein pysyä... ;)




 lopuksi malttoi jo vähän rauhoittuakin...



Kivaa alkavaa viikkoa! :)

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävänpäivän yllätysratsu

Niinhän siinä sitten kävi, että ystävänpäivän kunniaksi eksyin tänään muutaman kuukauden tauon jälkeen pienen kirjavan lihapullan eli Leevin kyytiin. Viime kerrasta taisi olla ainakin kolme kuukautta aikaa, mutta ponin tasaiseen selkään istahtaessa tuntui, että siellä olisi ollut viimeksi eilen. Sama vanha touhottaja se oli, kuin aina ennenkin ja paineli menemään niin tärkeänä. Leevi on kyllä niin symppis, kun tykkää yli kaiken päästessään töihin ja tuhina vaan käy, kun poni yrittää tarjota kaikkia osaamiaan temppuja, josko joku niistä sattuisi olemaan se mitä ratsastaja haluaa. 

Ei tehty mitään kummempaa, lähinnä vaan humputeltiin askellajit läpi, väisteltiin ja tehtiin siirtymisiä. Lopuksi otettiin vähän kokoamisia ravissa ja taas en voinut kuin ihmetellä Leevin hurjaa kokoamiskykyä, se on kyllä ihan  mieletön! Fannynkin kun saisi joskus vielä kokoamaan samalla lailla, niin olisin kyllä niin onnellinen. Siihen taitaa kuitenkin olla vielä "hiukan" matkaa. ;)

Oli kyllä oikea hyvänmielen ratsastus, joka hymyilytti pitkään vielä kotonakin. Ihanaa oli käydä pitkästä aikaa jumppailemassa Leevinkin kanssa ja saattaapa olla, että eksyn toisenkin kerran vielä niille suunnille... ;)

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! <3

torstai 13. helmikuuta 2014

Koulutreeniä ja estevalmennus

Alkuviikkoon on mahtunut kaksi koulutreeniä ja pitkästä aikaa päästiin myös estevalmennukseen. Fannylla on kiima ja muutenkin ilmeisesti vähän kevättä rinnassa ja se on toiminut ratsastaessa vähän vaihtelevasti, ylimääräistä pöllöenergiaa tuntuu tällä hetkellä riittävän ja poni tuijottelee ja säikkyy milloin mitäkin, maneesin kulmat ja kakkakasat(!) osaavat olla aikamoisia mörköjä välillä ja niitä pitää sitten loikkia karkuun. Ilmeisesti pitäisi vähän alkaa taas rankentaa treeniä, että Fanny saisi kaiken turhan energian purettua.

Kun virtaa tosiaan on tuntunut riittävän olen ratsastaessa yrittänyt pitää ponin koko ajan kiireisenä niin, että se joutuu keskittymään työntekoon muun hillumisen sijasta. Siirtymisten ja taivuttelun lisäksi ollaan tehty paljon väistöjä käynnissä ja ravissa. Pienestä kiimailusta huolimatta Fanny on kuitenkin toiminut ihan hyvin ja oikeassa laukassa varsinkin  ollaan saatu parempia pätkiä, kuin vielä kertaakaan aikaisemmin. Vasen laukka on edelleen haastavampi, mutta eiköhän sekin sieltä parane ajan kanssa.

Maanantaina käytin Fannyn energisyyttä hyväksi ja pyysin siltä pitkästä aikaa vähän kokoamista ravissa. Tuossa mielentilassa siltä on yleensä paras lähteä vaatimaan vähän vaikeampia asioita ja nytkin se teki mielettömän hyviä pätkiä. Meidän kouluvalmentaja sattui olemaan maneesissa samaan aikaan, kun ratsastin ja hänkin totesi ponin näyttävän tosi hyvältä.


Tiistaina päästiin pitkästä aikaa estevalmennukseen. Fanny oli alkuverkassa ensin taas vähän venkula, eikä sitä meinannut saada millään kahdelle ohjalle ja ohjan ja pohkeen väliin. Tällä kertaa tehtiin vähän perusteellisemmin töitä ensin sileällä ja avojen ja siirtymisten avulla poni alkoi toimia jo paljon paremmin. Ravi-laukkasiirtymisistä se innostui oikein toden teolla ja alkoi ihan kuumuakin. Muutenkin virtaa riitti ja Fanny oli ihan intopiukeana, kun pääsi taas pitkästä aikaa hyppäämään.

Hyppääminen aloitettiin pienellä ristikolla kummastakin suunnasta ja ongelmia tuotti myötälaukan saaminen esteen jälkeen. Aluksi esteeltä tultiin joka kerta alas väärässä laukassa tein sitten selässä mitä tahansa, mutta hetken hyppelyn jälkeen se myötälaukkakin alkoi sieltä löytyä. Ristikon jälkeen siirryttiin hyppäämään kolmen esteen radanpätkää, joka sisälsi kaksi pystyä ja okserin. Paikat olivat vähän hakusessa ja moni ponnistuspaikka jäi liian kauas, mutta sekaan mahtui hyviäkin hyppyjä. Loppuun saatiin pari superhyvää hyppyä ja niihin olikin hyvä lopettaa. Valmennus oli kaiken kaikkiaan ihan onnistunut, sellaista samaa huippufiilistä ei jäänyt, kuin edellisestä hypäristä, mutta poni suoritti kuitenkin hyvin ja oli kokoajan innolla menossa. Valmentaja kehui Fannyn saaneen laukkaan taas lisää voimaa ja saman olen huomannut itsekin, nyt vaan töitä ja töitä siinä laukassa, niin hyvä tulee.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Fannyn tarhapöllöilyt kuvina

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa tallille valoisan aikaan niin ettei ollut kiire mihinkään ja tietysti se piti käyttää heti hyödyksi kuvailun merkeissä. Fanny ei ollut päässyt hetkeen isoon tarhaan juoksemaan ja menokin oli sen mukaista, poni paineli pitkin tarhaa hurjaa vauhtia loikkien ja pomppien, enkä voinut taas kuin ihmetellä miten se oikein taipui niihin kaikkiin ninjailuihin... Siis oikeasti, täysin käsittämätöntä liikehdintää. Pieni ponin palleroinen suhahteli paikasta toiseen ja nautti selvästi joka hetkestä, välillä se pysähtyi pää korkealla tarhan nurkkaan puhaltelemaan ilmaa sieraimistaan ja jatkoi sen jälkeen taas riehumistaan. On se hölmö, täysin hölmö<3








Mikä kuvista oli suosikkisi? :)

perjantai 7. helmikuuta 2014

Dressagea, hammaslääkäriä ja vähän lisää dressagea

Se olisi perjantai taas ja viikonloppu häämöttää jo ihan nurkan takana. Tämä viikko on sujunut pitkästä aikaa normaaleissa merkeissä ilman ponin tai ratsastajan sairasteluja, joten dressagea on päästy harrastamaan ahkerasti. Alkuviikosta koin aikamoisen herätyksen, kun tajusin kisakauden lähestyvän jo huimaa vauhtia. Olin suunnitellut ensimmäisiä kisoja alustavasti maaliskuulle, joten eihän tässä ole enää edes montaa viikkoa jäljellä, mihin se vielä syksyllä niin pitkältä tuntunut treenikausi oikein hujahti?

Tulevat koitokset mielessä hommia on tehty aika laukkapainotteisesti. Normaalisti tulee treenattua enemmän ravissa, joten tässä vaiheessa on ehkä hyvä alkaa keskittyä myös siihen laukkaan, joka askellajeista vaatii Fannylla vielä eniten työtä. Laukka on parantunut jo hurjasti siitä mitä se oli kesällä ja peruslaukka alkaa olla kunnossa, mutta nyt pitäisi alkaa saamaan siihen myös vähän säätelymahdollisuuksia. Varsinkin laukan lyhentämistä ja kokoamista pitäisi alkaa harjoittelemaan nyt ihan tosissaan ja sitä tehtiinkin paljon tiistaina. Käytin apuna maapuomia, jonka avulla sain ponin ensimmäistä kertaa odottamaan, malttamaan ja jäämään kunnolla istunnan alle ja aika huikeita fiiliksiä tuli taas! Oli myös kiva huomata kuinka paljon Fannyn kunto on kasvanut reilussa puolessa vuodessa, kun poni ei väsähtänyt ollenkaan, vaikka tehtiin puomitreeniä ajallisesti pitkään ja vielä ilman taukoja. Muutama puhdas vaihtokin saatiin tehtyä puomin avulla, mistä olin tosi iloinen, Fanny kun ei osaa vaihtoja vielä ollenkaan, eikä asiaa suinkaan auta se, ettei niitä osaa kunnolla ratsastajakaan...

Muutenkin poni oli alkuviikon ihan kohtalaisen hyvä ratsastaa, eikä kiukkuiluja esiintynyt edes siinä vasemman laukan nostossa. Yksi iso ongelma tällä hetkellä on kuitenkin taas piilostaan esiin kaivautunut vinous, joka on saapunut riesaksi aikaisempien parin kevyemmän viikon johdosta. Työtä ja hikeä taitaa taas vaatia, että ponin saa suoristettua siihen, millainen se jo oli aikaisemmin. Jumppaa, jumppaa ja jumppaa on siis tiedossa.


Tiistaina Fannylla oli myös hammaslääkäri, kun Juti kävi tallilla raspaamassa. Suussa oli aika paljon laitettavaa, mutta nyt on ponin purukalusto taas kunnossa.

Raspauksen jälkeen Fanny sai olla pari päivää ilman kuolaimia, mutta tänään jatkui treenit valmennuksen merkeissä. Viime kerrasta oli tosiaan jo kuukauden verran aikaa ja menokin oli sen mukaista. Mikään ei oikein meinannut sujua, ratsastaja ei osannut istua eikä ratsastaa ja poniparka ei ymmärtänyt mitä sen vähintäänkin epämääräisiä apuja antava kuski yritti siltä pyytää. Sen enempää analysoimatta täytyy todeta, että aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta. Seuraavalla kerralla sitten paremmin.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! :)

Mitä tähän nyt voi enää sanoa..? :D

tiistai 4. helmikuuta 2014

Kiukkupylly-poni ja ensimmäiset hankiratsastelut

Lauantaina treenit jatkui Fannyn kanssa tuuppailun merkeissä ja viime viikon pääasiassa uralla tapahtuneiden siirtymispainotteisten ratsastusten jälkeen poni joutui pitkästä aikaa vähän taivuttelemaan kroppaansa. Alkuun otin taas vähän pysähdyksiä ja siirtymisiä, mutta sen jälkeen jatkettiin ravissa isoja ympyröitä tehden ja usein suuntaa vaihdellen. Hyvin huomasi ettei Fanny ole hetkeen joutunut tekemään kunnolla töitä kaarevalla uralla ja taipuminen oli varsinkin aluksi sille aika hankalaa, takapää yritti karata kokoajan ulos ja sisäpohkeen ympärille taipuminenkin oli vähän hakusessa. Hetken (tai vähän pidemmänkin hetken) jumppailun jälkeen poni parani jonkun verran ja lopussa saatiin jo ihan hyvääkin pätkää aikaiseksi ja siihen oli hyvä lopettaa.

Sunnuntaina Fannysta kuoriutuikin sitten oikea tamma isolla T:llä, mun pieni kiltti poni, joka normaalisti muistuttaa käytökseltään lähinnä ruunan ruppanaa kiskoi herneitä sieraimiinsa oikein urakalla. Fanny kävi alkuverkasta asti vähän kuumana, eikä oikein olisi halunnut taas taipua, mutta laukassa ne ongelmat sitten vasta alkoivatkin. Otin ensin laukkaa oikealla ja se sujui ihan hyvin, vasemman laukan nostosta poni kuitenkin päätti kehittää maailman vaikeimman asian ja siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Fanny ei yksinkertaisesti halunnut tehdä kunnon nostoa, laukka nostettin joko hillittömällä pompulla, turpa taivasta kohti ratsastajaa silmiin katsellen tai muuten vaan kunnon spurtilla. Jostain kumman syystä tällaiset nostot eivät (tylsälle) ratsastajalle kelvanneet ja poni kiukustui oikein huolella, kun siltä kehdattiin vaatia näinkin haastavaa asiaa, kuin vasemman laukan nosto. Pitkän taistelun jälkeen nostoista saatiin juuri ja juuri menetteleviä, mutta hyviksi niitä ei kyllä voinut vieläkään sanoa. Laukka itsessään toimi normaalisti nosto-ongelmista huolimatta.

Eipä tähän voi muuta sanoa, kun että tammat... Taitaa olla ponilla kevättä rinnassa, kun se heittäytyi tuollaiseksi kiukkupyllyksi, kun joku asia tuntui vaikealta. Vasemman laukan nosto on aina ollut hankalampi ja on päiviä jolloin on haastavaa saada kunnon nostoja, mutta noin hankalaa se ei sentään ole ennen ollut. Kun nostot vasemmalla jätettiin tältä erää Fanny muuttui taas tyytyväiseksi omaksi itsekseen.

Lopuksi mentiin vielä hetkeksi kentälle ravailemaan ja tutkimaan missä kunnossa pohja on nyt, kun saatiin vähän lisää lunta tännekin suunnalle. Iina tuli kuvailemaan ja järkytys oli suuri kun pääsin katselemaan kuvia. Edellisistä ratsastuskuvista on jo pidemmän aikaa ja kyllä tuli taas tarpeeseen tämäkin herätys... Siis oikeasti, viimeisimmästä koulutunnista on vasta vajaa kuukausi ja mun istunta on jotain ihan kamalaa. Sama vanha yläselkä pyöreänä-könötys paistoi suurimmasta osasta kuvia ja muutamissa kuvissa kunnossa oleva istunta ei siinä paljon lohduttanut. Perjantaina päästään onneksi vihdoin valmennukseen ja näin ollen takaisin kuriin ja nuhteeseen. Käsken kyllä valmentajan nipottaa istunnastani vielä normaaliakin tarkemmin, että tämä ameeba oppisi joskus istumaankin siellä selässä... Miten se voikin olla niin vaikeaa?

 Könö, könö, könö... mutta poni on hieno<3