torstai 19. helmikuuta 2015
Hyvää syntymäpäivää maailman kauneimmalle enkelille
Tänä helmikuisena torstaina suru ja ikävä ovat olleet vahvasti läsnä. Fanny olisi täyttänyt tänään 10-vuotta. Se olisi ollut hyvä ikä täyttää.
lauantai 14. helmikuuta 2015
Friendship
A best friend isn't someone who's just always there for you.
It's someone who understands you
a bit more than you
understand yourself
a bit more than you
understand yourself
Some friends have to walk on four legs
just so they can carry around such
big hearts
just so they can carry around such
big hearts
Friendship isn't about whom you have known the longest,
it's about who came and never left your side
Many people will walk in and out of your life,
but only true friends will leave
footprints in your heart
Walking with a friend in the dark is better than
walking alone in the light
Some of my best friends never say a word to me
Good friends are hard to find,
harder to leave,
and impossible to forget
Friendship is not a big thing
- it's a million little things
Whoever said diamonds are a girl's best friend,
never owned a horse
The best and most beautiful things
in the world cannot be seen or even touched
- they must be felt with the heart
Ihanaa ystävänpäivää juuri Sinulle<3
torstai 12. helmikuuta 2015
Onni faskiamanipulaatiossa
Olen pidemmän aikaa seuraillut suurella mielenkiinnolla erään kaverini facebook-päivityksiä hänen kahden hevosensa kuntouttamisesta. Kumpikin näistä hevosista on saanut eläinlääkäriltä tuomion, ettei niistä koskaan ole käyttöhevosiksi edes harrastelun tasolle. Kaverini ei kuitenkaan ole näistä mielipiteistä lannistunut, vaan päätti yrittää ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En tarkalleen edes tiedä mitä kaikkia hoitoja hevoset ovat saaneet ja miten niitä on hoidettu, mutta lopputulos on joka tapauksessa se, että tällä hetkellä toinen hevosista on täydessä treenikunnossa ja starttasi viime vuonna useamman kerran raveissa ja tämän toisenkin kohdalla kuntoutuminen on onnistunut täysin yli odotusten ja hevonen paranee päivä päivältä. Näistä menestystarinoista vaikuttuneena laitoin tälle kaverilleni jokin aika sitten viestiä ja kyselin kuka käy hoitamassa hänen hevosiaan ja millaista käsittelyä hevoset saavat. Vastaukseksi sain, että tällä hetkellä hevoset saavat faskiamanipulaatiota pääasiassa Virtasen Niinan toimesta. Enemmän hoitomuodosta kuultuani mielenkiintoni heräsi entisestään ja samalla varasin myös Onnille ajan Niinan käsittelyyn.
Mitä faskiamanipulaatio sitten on?
Faskiamanipulaatio on italialaisen fysioterapeutti Luigi Steccon kehittämä tuki -ja liikuntaelimistön ongelmiin keskittyvä hoitomuoto, jonka avulla voidaan hoitaa kiputiloja sekä toiminnan häiriöitä. Faskiamanipulaatiossa käsitellään faskioita eli kehon kalvorakenteita ja pyritään palauttamaan niiden välinen normaali liukuminen. Faskiamanipulaatio perustuu faskian toiminnan normalisointiin seuraamalla faskiapisteiden muodostamia linjoja.
Lyhyesti sanottuna faskiamanipulaatio on siis lihaskalvojen käsittelyä. Klassiseen hierontaan verrattuna hoitomuoto on tehokkaampi ja vaikuttaa laajemmalla alueella, sillä käsittely tehdään syvemmältä.
Toissapäivänä Niina sitten saapui paikalle ja ensi alkuun sain vastata kysymykseen siitä, onko Onnilla jotain tiedossa olevia ongelmia. Kerroin jäykkyydestä, vinoudesta ja viimeaikojen haasteista ratsastettaessa, sekä epäsopivasta satulasta. Tämän jälkeen Niina kävi koko hevosen läpi ja totesi tämän jälkeen Onnin lantion olevan aivan vinossa. Pääsin itsekin kokeilemaan tuota vinoutta ja se oli todella selvästi tunnettavissa, oikean puolen lonkkakyhmy oli useamman sentin edempänä kuin vasen.
Hevosen läpikäymisen jälkeen alkoi itse käsittely, jossa käytettiin normaaliin hierontaan verrattuna vahvempia otteita. Totesin heti alkuun, että tämä hoitomuoto näytti minun silmääni paljon klassista hierontaa tehokkaammalta ja Niina totesi asian olevan juurikin näin. Onni nautti käsittelystä silminnähden enkä ole koskaan nähnyt sen reagoivan normaaliin hierontaan samalla tavalla. Onnin ongelmakohdat löytyivät vinon lantion lisäksi jo tutuksi tulleesta lanneselästä, jonka kalvot olivat melko kireät ja tämän lisäksi myös kumpikin lapa oli lukossa, tämä todennäköisesti seurausta eteen valuneesta satulasta. O vastasi hoitoon hyvin ja lopuksi koko hevonen oli lihaksistoltaan kuin muovailuvahaa. Yllätyksekseni myös lantio oli hoidon lopuksi suorassa, vaikka oletin sen suoristamisen vaativan useamman hoitokerran.
Olin näkemäni perusteella jo melko vakuuttunut faskiamanipulaation toimivuudesta, joten odotin innolla selkään pääsyä ja mahdollisten muutosten näkemistä. Eilinen eli käsittelyn jälkeinen päivä piti pitää vielä vapaata, mutta tänään pääsin heti aamusta ratsastamaan satuloiden sovittelun merkeissä, kuten edellisessä postauksessa tulikin jo mainittua. Ei ehkä ihan optimaalinen päivä tunnustella miltä hevonen tuntuu käsittelyn jälkeen, kun muutoksena oli myös sopiva satula, mutta johtuipa se sitten mistä tahansa niin O oli huomattavasti paremman tuntuinen kuin aikoihin. Koska pääasia tänään oli kuitenkin satuloiden sovittelu jäi ratsastus melko kevyeksi ja lyhyeksi, mutta seuraavien päivien aikana selvinnee paremmin, miten käsittely sekä tietysti myös se sopiva satula vaikuttavat Onnin liikkumiseen.
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Ongelmien ratkontaa satula-asioissa
Alkuviikon aikana on saatu paljon aikaan tämän hetkisten ongelmien ratkaisemiseksi. Atte soitteli Hipposportista takaisin päin viime viikolla ja saimme sovittua treffit heti maanantai-aamuksi. Parasta tässä koko hommassa oli vielä se, että Onnia ei tarvinnut kuskata minnekään, vaan Atte tuli tänne meidän luoksemme. Meillä on tällä hetkellä pienimuotoista kyytiongelmaa normaalisti käytössä olevan vetoauton ollessa poissa pelistä ja tästä syystä Aten tänne tulo sopi tietysti paremmin kuin hyvin.
Ihan ensiksi laitettiin Onnin satula selkään ja Atte kysyi miten satula on tuntunut epäsopivalta. Kerroin hankaluuksista ratsastaessa, satulan eteenpäin valumisesta, sekä sen, että oletan satulan myös "läppäävän" takaa. Satulaa tarkasteltuaan Atte totesi sen edelleen näyttävän sopivalta, mutta kertomani perusteella kuulosti siltä, että satula on Onnille kuitenkin liian leveä.
Seuraavaksi suuntasimme maneesiin katsomaan satulan käyttäytymistä ratsastaessa ja oletus leveyden suhteen osoittautui oikeaksi. Nyt kun satulan alla ei ollut sen paremmin huopaa kuin lampaankarvaakaan se valui heti eteen, painui liian alas ja nousi takaa. Eipä ole ihme, että hevonen vastustelee... Onneksi Prestigeissä on leveyden muokkausmahdollisuus, joten "vian" pitäisi olla helposti korjattavissa satulaa kaventamalla.
Kun ongelma oli paikallistettu Atte kyseli olenko noin muutoin tykännyt satulasta ja oli pakko todeta, ettei se itselle kuitenkaan ollut hyvästä ensivaikutelmasta huolimatta tuntunut ihan sopivalta. Ongelmana on ollut jalkojen työntyminen liian eteen ja tunne, etten saa jalkoja kunnolla kiinni kylkiin. Tämä voi toki johtua ja todennäköisesti johtuukin siitä, ettei satula ole pysynyt selässä oikeassa asennossa ja eteen valuessaan myös satulan painopiste on tullut liian taakse, mutta katsotaan miltä vaikuttaa kavennuksen jälkeen.
Atte oli ottanut mukaansa muutaman mahdollisesti Onnille sopivan satulan ja vertailun vuoksi kokeilimme myös niitä nähdäksemme liikkuuko O erilailla ja onko minun parempi istua niissä, kuin omassa satulassani. Ensimmäisenä selkään laitettiin Prestigen uutuusmalli Passion ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Jos satulan voi sanoa olevan kaunis, niin sitä tuo Passion toden totta on. Satulaan istuessani totesin, että ulkonäkö ei ollut vielä mitään siihen verrattuna millaista satulassa oli istua. Ehdottomasti paras satula, johon olen koskaan ahterini laskenut. Arvasin ettei tuollaisen satulan hintalapussa olisi kovin edullinen summa ja melkein teki mieli itkeä kuullessani sen maksavan hitusta vaille 3000e. Hujahti siis selkeästi yli budjetistani, joten haaveet sai haudata saman tien. Lottovoittoa odotellessa...
Passionin jälkeen selkään kokeiltiin vielä Batesia ja toista satulaa, jonka merkkiä en kuollaksenikaan muista, mutta eiväthän ne omaan takapuoleen tuntuneet istuvan lainkaan, kun oli jo saanut kokea palan taivasta. Hevosen liikkumisessa ei ollut vielä suurta eroa, mutta omaan satulaan verrattuna Onni liikkui kokeilluilla satuloilla kuitenkin hieman paremmin.
Postausta kirjoitellessani sain Atelta puhelun, että O:n oma satula on nyt kavennettu ja valmiina kokeiltavaksi. Huomenna jatketaan taas heti aamusta satuloiden parissa. Mukaan lähtee Hipposportista taas muutama muukin vaihtoehto, joten katsotaan miten käy, onko oma satula nyt hyvä vai päädymmekö ehkä sittenkin johonkin toiseen satulaan. Vaikeaa on kyllä yrittää unohtaa tuo Passion, mutta ei tässä muukaan auta. Seuraavaksi taidankin suunnata tästä kioskille ostamaan Viking Loton, jos sieltä saisi vähän avustusta tähän satula-asiaan... ;)
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
Viime viikonlopun estetreenit Poppiksen ja Onnin kanssa
Viime lauantaina ehdittiin pitkästä aikaa Iinan kanssa samaan aikaan tallille niin, ettei kummallakaan ollut kiire minnekään ja käytettiin tämä harvinainen tilaisuus heti hyödyksi - ohjelmassa oli esteitä niin Poppiksen kuin Onninkin kanssa, kun kerrankin oli avustaja paikalla.
Ensimmäiseksi otettiin vuoroon Poppis ja Iinan verkkaillessa rakentelin maneesiin tehtäviä, joihin sisältyi puomeja ja pieniä esteitä. Näiden lisäksi laitoin vielä yhden mörköesteen, jonka perimmäinen tarkoitus oli olla myöhemmin hyppäävälle Onnille taas uusi tutustumis/siedätyskohde. Tämä oli vasta toinen kerta, kun Iina hyppäsi Poppiksella, joten tehtävät pidettiin helppoina ja korkeudet maltillisina.
Poppis on tehnyt uran esteponina, kuten aiemmin taisinkin mainita ja ensimmäisellä hyppykerralla Iinalla oli vähän ongelmia kaasun säätelyn kanssa, kun poni pääsi pitkästä aikaa hyppäämään ja oli lievästi sanottuna hieman innoissaan. Nyt kun edellisestä hyppykerrasta ei ollut ehtinyt vierähtää vielä kovin pitkää aikaa oli Poppis heti alusta asti paremmin kuulolla ja meno oli jo aivan erinäköistä. Iina pääsi hyppy hypyltä paremmin sisälle siihen miten ponia pitää esteillä ratsastaa ja hyppääminen sujui paremmin kuin hyvin.
Saa nähdä kuinka tuolle meidän kouluratsastajalle tämän ponin myötä käy, on ollut nimittäin kummankin hyppykerran jälkeen tytöllä niin leveä hymy kasvoilla, etten ihmettelisi, jos laji vaihtuisi tässä ihan
lennosta. ;)
Iinan talutellessa loppukäyntejä muutin estevälit Onnille sopiviksi ja sen jälkeen lähdin laittamaan ruunaa kuntoon. Alkuverkkasin askellajit läpi ja tämän jälkeen katsastettiin tulevat tehtävät ensin käynnissä, kuten tapana on viime aikoina ollut.
Aloitettiin O:n kanssa tehtävällä, johon sisältyi pari maapuomia, kavaletti ja pieni ristikko. Ensimmäinen hyppy ristikolle oli Onnimaiseen tapaan hieman mielenkiintoinen, mutta jo seuraavalla kerralla tämäkin este saatiin ylitettyä normaalisti. Jokusen hyppykerran jälkeen siirryimme seuraavaan tehtävään, joka oli kahden ristikon innari ja niiden perään pinkki mörköeste. Ensimmäiseksi hoidettiin tutustuminen taas käynnissä, jotta O sai miettiä innarilla miten se oikein jalkojaan asettelee sekä pääsi katsomaan pinkin hirvityksen ajan kanssa.
Hyppäämään alkaessa mörköeste ei tuottanut ollenkaan ihmettelyä ja muutaman kerran jälkeen vaikeusastetta lisättiin nostamalla puomi pinkkien porttien päälle. Puomi oli kuitenkin herran hevoselle vähän liikaa ja ensimmäisellä yrityksellä se veti liinat kiinni. Kiellon jälkeen annoin Onnin katsoa esteen rauhassa ja sen jälkeen hypytin käynnistä yli. Seuraavalla yrityksellä O ei enää yrittänyt kieltää, mutta otti varmuuden vuoksi vähän isomman hypyn esteelle. Tultiin samaa tehtävää jokunen kerta vielä toisesta suunnasta ja myös tästä kierroksesta mörköestettä piti vähän ihmetellä, mutta kieltoa ei yritetty.
Treeni sujui tälläkin kertaa aika mukavasti, muttei kuitenkaan ihan yhtä hyvin, kuin viimeksi kirjoitellessani. Onni oli vähän turhan malttamaton ja jouduin tekemään aika paljon toistoja, että sain sen odottamaan kunnolla ja olemaan kiirehtimättä. Hyppy sillä on vielä kovin keskeneräinen, kuten videoltakin näkee ja se myös hyppää aika paljon lavoilleen - tästä syystä se myös vetää minut samalla aika reilusti irti satulasta varsinkin ottaessaan isompia hyppyjä. Suunta tuntuu kuitenkin tällä hetkellä olevan oikea, joten eiköhän se siitä kehity pikkuhiljaa. Ei sitä Roomaakaan päivässä rakennettu. ;)
Loppuun kokeiltiin vielä ensimmäistä kertaa vähän vaihtoja ja eiväthän ne nyt ihan toivottomilta tuntuneet, vaikka tekniikka ihan hukassa olikin. Eiväthän nuo puhtaita ole tai muutenkaan kovin kehuttavia, mutta selvästi O:lla on kuitenkin joku haju siitä mitä siltä pyydetään, joten tuosta on hyvä jatkaa harjoittelua.
Ensimmäiseksi otettiin vuoroon Poppis ja Iinan verkkaillessa rakentelin maneesiin tehtäviä, joihin sisältyi puomeja ja pieniä esteitä. Näiden lisäksi laitoin vielä yhden mörköesteen, jonka perimmäinen tarkoitus oli olla myöhemmin hyppäävälle Onnille taas uusi tutustumis/siedätyskohde. Tämä oli vasta toinen kerta, kun Iina hyppäsi Poppiksella, joten tehtävät pidettiin helppoina ja korkeudet maltillisina.
Poppis on tehnyt uran esteponina, kuten aiemmin taisinkin mainita ja ensimmäisellä hyppykerralla Iinalla oli vähän ongelmia kaasun säätelyn kanssa, kun poni pääsi pitkästä aikaa hyppäämään ja oli lievästi sanottuna hieman innoissaan. Nyt kun edellisestä hyppykerrasta ei ollut ehtinyt vierähtää vielä kovin pitkää aikaa oli Poppis heti alusta asti paremmin kuulolla ja meno oli jo aivan erinäköistä. Iina pääsi hyppy hypyltä paremmin sisälle siihen miten ponia pitää esteillä ratsastaa ja hyppääminen sujui paremmin kuin hyvin.
Saa nähdä kuinka tuolle meidän kouluratsastajalle tämän ponin myötä käy, on ollut nimittäin kummankin hyppykerran jälkeen tytöllä niin leveä hymy kasvoilla, etten ihmettelisi, jos laji vaihtuisi tässä ihan
lennosta. ;)
Iinan talutellessa loppukäyntejä muutin estevälit Onnille sopiviksi ja sen jälkeen lähdin laittamaan ruunaa kuntoon. Alkuverkkasin askellajit läpi ja tämän jälkeen katsastettiin tulevat tehtävät ensin käynnissä, kuten tapana on viime aikoina ollut.
Aloitettiin O:n kanssa tehtävällä, johon sisältyi pari maapuomia, kavaletti ja pieni ristikko. Ensimmäinen hyppy ristikolle oli Onnimaiseen tapaan hieman mielenkiintoinen, mutta jo seuraavalla kerralla tämäkin este saatiin ylitettyä normaalisti. Jokusen hyppykerran jälkeen siirryimme seuraavaan tehtävään, joka oli kahden ristikon innari ja niiden perään pinkki mörköeste. Ensimmäiseksi hoidettiin tutustuminen taas käynnissä, jotta O sai miettiä innarilla miten se oikein jalkojaan asettelee sekä pääsi katsomaan pinkin hirvityksen ajan kanssa.
Hyppäämään alkaessa mörköeste ei tuottanut ollenkaan ihmettelyä ja muutaman kerran jälkeen vaikeusastetta lisättiin nostamalla puomi pinkkien porttien päälle. Puomi oli kuitenkin herran hevoselle vähän liikaa ja ensimmäisellä yrityksellä se veti liinat kiinni. Kiellon jälkeen annoin Onnin katsoa esteen rauhassa ja sen jälkeen hypytin käynnistä yli. Seuraavalla yrityksellä O ei enää yrittänyt kieltää, mutta otti varmuuden vuoksi vähän isomman hypyn esteelle. Tultiin samaa tehtävää jokunen kerta vielä toisesta suunnasta ja myös tästä kierroksesta mörköestettä piti vähän ihmetellä, mutta kieltoa ei yritetty.
Treeni sujui tälläkin kertaa aika mukavasti, muttei kuitenkaan ihan yhtä hyvin, kuin viimeksi kirjoitellessani. Onni oli vähän turhan malttamaton ja jouduin tekemään aika paljon toistoja, että sain sen odottamaan kunnolla ja olemaan kiirehtimättä. Hyppy sillä on vielä kovin keskeneräinen, kuten videoltakin näkee ja se myös hyppää aika paljon lavoilleen - tästä syystä se myös vetää minut samalla aika reilusti irti satulasta varsinkin ottaessaan isompia hyppyjä. Suunta tuntuu kuitenkin tällä hetkellä olevan oikea, joten eiköhän se siitä kehity pikkuhiljaa. Ei sitä Roomaakaan päivässä rakennettu. ;)
Loppuun kokeiltiin vielä ensimmäistä kertaa vähän vaihtoja ja eiväthän ne nyt ihan toivottomilta tuntuneet, vaikka tekniikka ihan hukassa olikin. Eiväthän nuo puhtaita ole tai muutenkaan kovin kehuttavia, mutta selvästi O:lla on kuitenkin joku haju siitä mitä siltä pyydetään, joten tuosta on hyvä jatkaa harjoittelua.
lauantai 7. helmikuuta 2015
Lapsi on terve kun se leikkii
Viime sunnuntaina meillä oli Onnin kanssa rento höntsäilypäivä ja O pääsi pitkästä aikaa isoon tarhaan rallittelemaan. Lunta on ainakin näillä suunnilla tällä hetkellä todella paljon ja tästä johtuen heppasenkin menojalka vipatti tällä kertaa normaalia vähemmän aikaa.
Rallittelu alkoi yhtä villinä kuin aina aiemminkin, mutta syvän hangen tuoman vastuksen vuoksi touhu taisi alkaa tuntua hetken kuluttua liian työläältä ja ruuna alkoi tutkia suurella mielenkiinnolla tarhasta löytämiään oksia ja risuja. Kaikenlaisia loikkia ja pomppuja tuli kuitenkin sitä ennen taas todistettua ja eihän sitä touhua voinut nauramatta katsella.
Tarhavisiitin jälkeen talliin tallusteli hyvin tyytyväisen oloinen otus, joten riekkulointivaraston nollaus taidettiin saada onnellisesti suoritettua.
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
7 |
Löytyykö kuvista suosikkia?
maanantai 2. helmikuuta 2015
Miltä se satula nyt sitten näyttää siellä selässä?
Täällä jatketaan ongelmien syiden pohdiskelua entistä suuremmalla vimmalla edelliseen postaukseen tulleiden kommenttien perusteella, paljon tuli hyviä ajatuksia ja neuvoja, kiitos kovasti niistä! Pakko kyllä myöntää, että tällaisena ylihysterisointiin taipuvaisena hevosenomistajana pieni pelko alkoi hiipiä mieleen lukiessani ehdotuksia mahahaavasta ja selkävioista, mutta toivotaan ettei kummastakaan edellä mainitusta tai muusta terveydellisestä seikasta ole tällä kertaa kyse.
Ajatuksenahan on nyt siis ensimmäisenä tarkistuttaa satulan sopivuus ammattilaisella, kuten edellisestä postauksesta kävikin ilmi, mutta tänään otin meidän koulupenkin tarkkaan tutkiskeluun omasta toimestani, että näin vähän mikä on tilanne. Itse en ole tässä asiassa millään lailla asiantuntija, vaikka aika hyvin väitänkin (vai ainakin luulen ;) olevani kartalla siitä miten satulan tulee selkään istua ja siksi ottaisinkin mielelläni vastaan mielipiteitä siitä miltä nämä seuraavat kuvat teidän silmäänne näyttävät.
Omasta mielestäni painopiste tulee satulassa hieman liian taakse ja istuvuus takaa saisi olla parempi. Toppaukset menevät muuten hyvin selkää myöten, mutta takaa satula jää vähän irti selästä. Tämä saattaisi olla syynä tuohon lanneselän kireyteen, mikäli satula siis ratsastaessa pääsee heilumaan ylös-alas. Edestä istuvuus on mielestäni todella hyvä, eikä oikein parempi voisi enää olla.
Onko satuloiden päälle ymmärtäviä kuulolla, miltä näyttää ruudun sille puolelle?
Satula-asia noin muuten on edennyt sen verran, että Hipposportiin on soitettu ja Atelle jätetty soittopyyntö. Lähipäivinä odottelen soittoa takaisin päin ja sen jälkeen pääsemme toivon mukaan pikapuoliin suuntaamaan kohti Espoota.
Ajatuksenahan on nyt siis ensimmäisenä tarkistuttaa satulan sopivuus ammattilaisella, kuten edellisestä postauksesta kävikin ilmi, mutta tänään otin meidän koulupenkin tarkkaan tutkiskeluun omasta toimestani, että näin vähän mikä on tilanne. Itse en ole tässä asiassa millään lailla asiantuntija, vaikka aika hyvin väitänkin (vai ainakin luulen ;) olevani kartalla siitä miten satulan tulee selkään istua ja siksi ottaisinkin mielelläni vastaan mielipiteitä siitä miltä nämä seuraavat kuvat teidän silmäänne näyttävät.
Omasta mielestäni painopiste tulee satulassa hieman liian taakse ja istuvuus takaa saisi olla parempi. Toppaukset menevät muuten hyvin selkää myöten, mutta takaa satula jää vähän irti selästä. Tämä saattaisi olla syynä tuohon lanneselän kireyteen, mikäli satula siis ratsastaessa pääsee heilumaan ylös-alas. Edestä istuvuus on mielestäni todella hyvä, eikä oikein parempi voisi enää olla.
Onko satuloiden päälle ymmärtäviä kuulolla, miltä näyttää ruudun sille puolelle?
Satula-asia noin muuten on edennyt sen verran, että Hipposportiin on soitettu ja Atelle jätetty soittopyyntö. Lähipäivinä odottelen soittoa takaisin päin ja sen jälkeen pääsemme toivon mukaan pikapuoliin suuntaamaan kohti Espoota.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)