Ongelmien ratkontaa satula-asioissa

Alkuviikon aikana on saatu paljon aikaan tämän hetkisten ongelmien ratkaisemiseksi. Atte soitteli Hipposportista takaisin päin viime viikolla ja saimme sovittua treffit heti maanantai-aamuksi. Parasta tässä koko hommassa oli vielä se, että Onnia ei tarvinnut kuskata minnekään, vaan Atte tuli tänne meidän luoksemme. Meillä on tällä hetkellä pienimuotoista kyytiongelmaa normaalisti käytössä olevan vetoauton ollessa poissa pelistä ja tästä syystä Aten tänne tulo sopi tietysti paremmin kuin hyvin.

Ihan ensiksi laitettiin Onnin satula selkään ja Atte kysyi miten satula on tuntunut epäsopivalta. Kerroin hankaluuksista ratsastaessa, satulan eteenpäin valumisesta, sekä sen, että oletan satulan myös "läppäävän" takaa. Satulaa tarkasteltuaan Atte totesi sen edelleen näyttävän sopivalta, mutta kertomani perusteella kuulosti siltä, että satula on Onnille kuitenkin liian leveä. 

Seuraavaksi suuntasimme maneesiin katsomaan satulan käyttäytymistä ratsastaessa ja oletus leveyden suhteen osoittautui oikeaksi. Nyt kun satulan alla ei ollut sen paremmin huopaa kuin lampaankarvaakaan se valui heti eteen, painui liian alas ja nousi takaa. Eipä ole ihme, että hevonen vastustelee... Onneksi Prestigeissä on leveyden muokkausmahdollisuus, joten "vian" pitäisi olla helposti korjattavissa satulaa kaventamalla. 

Kun ongelma oli paikallistettu Atte kyseli olenko noin muutoin tykännyt satulasta ja oli pakko todeta, ettei se itselle kuitenkaan ollut hyvästä ensivaikutelmasta huolimatta tuntunut ihan sopivalta. Ongelmana on ollut jalkojen työntyminen liian eteen ja tunne, etten saa jalkoja kunnolla kiinni kylkiin. Tämä voi toki johtua ja todennäköisesti johtuukin siitä, ettei satula ole pysynyt selässä oikeassa asennossa ja eteen valuessaan myös satulan painopiste on tullut liian taakse, mutta katsotaan miltä vaikuttaa kavennuksen jälkeen.

Atte oli ottanut mukaansa muutaman mahdollisesti Onnille sopivan satulan ja vertailun vuoksi kokeilimme myös niitä nähdäksemme liikkuuko O erilailla ja onko minun parempi istua niissä, kuin omassa satulassani. Ensimmäisenä selkään laitettiin Prestigen uutuusmalli Passion ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Jos satulan voi sanoa olevan kaunis, niin sitä tuo Passion toden totta on. Satulaan istuessani totesin, että ulkonäkö ei ollut vielä mitään siihen verrattuna millaista satulassa oli istua. Ehdottomasti paras satula, johon olen koskaan ahterini laskenut. Arvasin ettei tuollaisen satulan hintalapussa olisi kovin edullinen summa ja melkein teki mieli itkeä kuullessani sen maksavan hitusta vaille 3000e. Hujahti siis selkeästi yli budjetistani, joten haaveet sai haudata saman tien. Lottovoittoa odotellessa...

Passionin jälkeen selkään kokeiltiin vielä Batesia ja toista satulaa, jonka merkkiä en kuollaksenikaan muista, mutta eiväthän ne omaan takapuoleen tuntuneet istuvan lainkaan, kun oli jo saanut kokea palan taivasta. Hevosen liikkumisessa ei ollut vielä suurta eroa, mutta omaan satulaan verrattuna Onni liikkui kokeilluilla satuloilla kuitenkin hieman paremmin. 

Postausta kirjoitellessani sain Atelta puhelun, että O:n oma satula on nyt kavennettu ja valmiina kokeiltavaksi. Huomenna jatketaan taas heti aamusta satuloiden parissa. Mukaan lähtee Hipposportista taas muutama muukin vaihtoehto, joten katsotaan miten käy, onko oma satula nyt hyvä vai päädymmekö ehkä sittenkin johonkin toiseen satulaan. Vaikeaa on kyllä yrittää unohtaa tuo Passion, mutta ei tässä muukaan auta. Seuraavaksi taidankin suunnata tästä kioskille ostamaan Viking Loton, jos sieltä saisi vähän avustusta tähän satula-asiaan... ;)