tiistai 31. joulukuuta 2013

Muutosten vuosi 2013

Tämä vuosi alkaa pikku hiljaa vedellä viimeisiään ja taas ei voi kuin ihmetellä kuinka nopeasti aika vierähti. 365 päivää tuntuu kamalan pitkältä ajalta, mutta todellisuudessa se on vain pieni silmän räpäys. Vuosi 2013 oli todellinen yllätysten vuosi ja samalla monella tapaa erilainen, kuin mikään aikaisemmista. Tässä lyhyesti vuoden pääkohtia.

Kinkun myynnin  jälkeen vuosi vaihtui ensimmäistä kertaa lähemmäs kymmeneen vuoteen hevosettomana ja sellaisena sen oletin myös päättyvän. Sain nähdä ensimmäistä kertaa elämästä myös sen puolen, kun hartioilla ei ollutkaan vastuuta minkäänlaisesta kaviokkaasta. Alkuvuodesta ratsastettavaksi löytyi maailman monin poni Leevi ja sen kanssa saatiin kokea niin huikeita onnistumisen hetkiä, kuin niitä huonompiakin hetkiä, jolloin olisi vaan tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin. Välillä sai nauttia ihastuksesta kiljuen ponin esittämistä piffipaffeista ja välillä taas repiä hiuksia päästään miettiessään miksi mikään ei toimi. Viimeisenä mainittua onneksi harvemmin, kuin ensin mainittua. ;)


Vuodessa oli kaksi ehdotonta kohokohtaa, joista ensimmäinen oli naimisiin meno toukokuussa. Pitkän suunnittelun ja valmistelun tuloksena oli elämäni onnellisin päivä, kaikki oli täydellistä säätä myöten, mikään ei olisi voinut sujua paremmin. Häitä seurasi ihana häämatka Roomassa, aurinkoa, rentoutumista, hyvää ruokaa ja taivaallista italialaista jäätelöä, mitä sitä muuta lomalta tarvitseekaan?

(c) Blackpearl Photography



Toinen kesän kohokohdista tuli eteen heinäkuussa, kun kohtalo päätti tuoda Fannyn takaisin elämääni. Hevosettoman elämän alkuhuuma oli ehtinyt haihtua ja kun eteen tarjoutui tilaisuus ostaa poni takaisin ei asiaa tarvinnut montaa sekuntia miettiä. Asiat etenivät vauhdilla ja pian Fanny seisoikin jo trailerissa matkalla uuteen kotiinsa. Alkuun meni hetki vaan ihmetellessä, että onko tuon pienen ponimuksen oikeasti saanut takaisin, mutta useamman kerran itseään nipisteltyä kävi selväksi, että kyllä se totisinta totta oli. Arki ponin kanssa lähti sujumaan paremmin kuin hyvin ja kehitystä tapahtui päivä päivältä. Fanny osoittautui todella miellyttämisenhaluiseksi ja nopeaksi oppijaksi. Ensimmäisiin kisoihin päästiin noin kuukauden yhteiselon jälkeen ja loppukauden aikana startteja kertyi vielä useampi lisää.

Fannyn kanssa puuhastelun lisäksi lisäksi kävin ratsastamassa myös Leeviä, mutta syksyn tullen oli pakko myöntää itselleen se tosiasia, että aika ei millään riittänyt kahden ponin täyspainoiseen treenaamiseen ja tiet Leevin kanssa erkanivat.

Loppu vuosi kuluikin sitten Fannyn kanssa treenaillen. Välillä tuli jokusen päivän taukoja pienten haavereiden tai puuttuvien kenkien takia, mutta aika kivasti päästiin silti tekemään hommia, enkä voi olla kuin todella tyytyväinen siihen miten poni on kehittynyt. Ensi vuoden tavoitteet on asetettu ja niitä kohti mennään.


Tämä pian päättyvä vuosi kuuluu ehdottomasti elämäni parhaimpiin. On tapahtunut hurjasti ihania asioita ja olen saanut enemmän, kuin ikinä olisin edes voinut toivoa. Olen tutustunut uusiin upeisiin ihmisiin ja oppinut myös itsestäni enemmän. Tuntuu, että elämään on löytynyt tasapaino jollaista siinä ei ole vielä aikaisemmin ollut.

Vuotta 2013 on jäljellä enää muutama hassu tunti, joten tässä vaiheessa lienee paikallaan kiittää teitä kaikkia ihania lukijoita siitä, että olette olleet mukana elämässämme, toivottavasti pysytte matkassa myös ensi vuonna! :)

Oikein hyvää alkavaa vuotta 2014!


maanantai 30. joulukuuta 2013

Haaste hevosenomistajille

Sain tämän haasteen Erikalta, kiitos! :)

"Tämä haaste on tarkoitettu niille, jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös että kysymyksiin vastataan laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Kerro blogissasi kenet olet haastanut."

Haastan LiisanJennin ja Iinan

Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta.
Fabricia eli tutummin Fanny on 8-vuotias Suomessa syntynyt risteytyponi-tamma. Luonteeltaan Fanny on maailman kiltein ja suloisin, mutta tarpeen tullen se osaa olla myös todellinen poni. Ratsastaessa Fanny on todella miellyttämisenhaluinen ja yritteliäs, työmotivaatio on siis huippu-luokkaa ja asenne työntekoon loistava.

Tasoltaan Fanny on tällä hetkellä  koulupuolella helppo C, kohta puoliin voinee jo sanoa helppo B. Esteillä tuloksia löytyy 80cm tasolta.


Hevoset vai ponit? Miksi?
Ennen Fannya olen omistanut aina hevosia, mutta siitä huolimatta ponit ovat tuntuneet aina enemmän omalta jutulta. Tiedostan sen tosiasian, että näin poni-iän ylittäneenä hevosen kanssa etenemismahdollisuudet olisivat paremmat, mutta silti poneissa vaan joku viehättää. Ehkä se, ettei tipu niin kovin korkealta? :D Vaikka en mikään kääpiö pituuteni puolesta olekaan, niin olen aina pystynyt ratsastamaan hyvin isoilla poneilla ja jos jonkinmoisen poni-otuksen selästä olenkin itseni löytänyt, aikaisemmin ratsastin mm. paljon myyntiponeja, joita tuttuni toi Tanskasta.

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?
Vanha hoitohevoseni suomenhevos-ruuna Toto-Ville eli tutummin Ville. Ikää taisi itselläni olla 12v ja taitoa ei kovin kummoisesti, joten tämä varsin voimakastahtoinen ja reipas ruuna vei mua välillä pitkin maneesia kuin litran mittaa. Ravurinakin aikaisemmin toiminut Ville teki välillä yleensä aina juuri niin kuin itse tahtoi ja pienellä 12-vuotiaalla tytöllä selässä ei ollut asiaan kovin paljon sanottavaa. Välillä jopa vähän hirvittikin Villen selässä vauhdin vaan kasvaessa ja kasvaessa, mutta eihän sitä voinut hevosen omistajalle kertoa, koska oli niin siistiä saada hoitaa yksityishevosta, jolla sai vielä ratsastaakin useamman kerran viikossa... :D



Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko? (Jos se on kengässä)
Riippuu ihan hevosesta ja sen käyttötarkoituksesta. Kevyellä käytöllä oleva hyvän kaviolaadun omaava hevonen ei välttämättä tarvitse kenkiä, mutta aktiivisessa käytössä olevat hevoset eivät yleensä pärjää ilman. Omat hevoseni ovat aina olleet kengässä. 

Fannyn kengän kokoa en itseasiassa edes tiedä, kun ei tarvitse niitä itse hankkia.

Klippaus: Puolesta vai vastaan?
Puolesta, omat hevoseni ovat olleet aina sen verran aktiivisessa käytössä, että helpompaa on ollut klipata talvisin, kuin kuivatella tunteja joka päivä. Toki loimi-rumban kanssa on oma vaivansa, mutta mieluummin se, kuin vilustumisvaara ja monta ylimääräistä tuntia tallilla loimia vaihdellen. 



Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?
Fanny tarhaa isossa laumassa, sen lisäksi samassa tarhassa on kuusi muuta ponia. Olen itse sitä mieltä, että hevosen kuuluu tarhata kaverin kanssa, koska se on sille luontaista. Tästä syystä mun hevoset on tarhanneet yksin vain silloin, kun on ollut pakko. Toki laumassa tarhaamisessa on omat riskinsä ja haavereita tulee väistämättä joskus, mutta ne ovat kuitenkin pientä.

En kuitenkaan tietysti tuomitse niitä, jotka omistavat kalliimman hevosen ja haluavat vahinkojen minimoimiseksi tarhata sen yksin. Tällaisessa tapauksessa on täysin ymmärrettävää, ettei haluta ottaa turhia riskejä. Itselläni ei ole vielä ollut niin arvokasta hevosta, ettenkö olisi uskaltanut laittaa sitä toisten kanssa samaan tarhaan, mutta jos joskus sellaisen hankin (mitä ei todennäköisesti tule tapahtumaan), niin sitten ehkä joudun miettimään tätä asiaa uudestaan.


Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vaiko ulkonäkö (kuten väri)?
Luonne totta kai, mutta en voi väittää etteikö myös ulkonäöllä ole merkitystä. Olen aina tykännyt vähän erikoisemman näköisistä hevosista (esim. juuri värin puolesta) ja hevosta ostaessani mielenkiintoni ovat herättäneet juurikin jollain lailla massasta poikkeavat hevoset. En kuitenkaan ostaisi hevosta vain ulkonäön perusteella, vaan kuten tuli sanottua, niin luonne on se tärkein asia. Itse toivon, että hevonen on miellyttämisenhaluinen ja omaa hyvän työmotivaation, tällöin sen kanssa on kiva toimia.

Millainen on hyvä hevosblogi?
Itse tykkään lukea aktiivisesti postailevien kirjoittajien blogeja, koska heidän elämässään on helpompi "pysyä mukana". Tekstin pitää olla selkeää eikä ripaus huumoriakaan ole pahitteeksi. Kuvia ja videoita on tietenkin aina kiva katsella, mutta ne eivät ole välttämättömiä, jos teksti muuten on mielenkiintoista.


Pahin tippumisesi?
Viime sunnuntain pää edellä maastoutuminen

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?
Tarkkaa määrää en osaa sanoa, mutta suunnilleen 15-20

Kuinka usein hevosesi liikkuu?
Normaalisti 7 kertaa viikossa. Pyrin pitämään Fannyn joka päivä liikkeessä ja sellaisia päiviä, kun se ei tee mitään on tosi harvoin. Kunnon treeni tehdään yleensä 4 kertaa viikossa ja sen lisäksi maastoillaan tai poni juoksee liinan päässä. Vapaapäivä Fannylla on yleensä kerran viikossa ja silloin käyn vaan taluttelemassa.

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?
Jotain näiden kahden väliltä, mutta jos jompi kumpi täytyy valita, niin enemmän varovainen. En ole tyhmän rohkea enkä näin ollen mene esimerkiksi vaarallisesti käyttäytyvien hevosten selkään tahallani rikkomaan itseäni, mutta en kuitenkaan silti hätkähdä pienestä. Nuorempana olisin vastannut olevani uhkarohkea, mutta thank god ikä on tuonut vähän viisautta ja itsesuojeluvaistoa, enkä enää suostu ihan joka hevosen kyytiin.


sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Back in business

Putoamista seuranneen kevyemmän viikon jälkeen on nyt palattu työnteon pariin. Eilen päätin, että ponin on aika palata kunnon liikutukseen ja sainkin tallikaverini S:n ratsastamaan sen, kun en itse vielä viitsinyt mennä selkään. Heinäkuun jälkeen Fannylla ei ole minun lisäkseni ratsastanut kukaan muu, joten vähän jännitti kuinka se suhtautuu uuteen ratsastajaan. Uusi kuski ei kuitenkaan ponia hetkauttanut ja se toimikin tosi hyvin. S teki Fannyn kanssa vaan ihan perusjuttuja, mutta tosi kivannäköistä meno oli siitä huolimatta, tasaista ja rentoa. Siirtymisissä Fanny jäi välillä vähän hitaaksi, mutta muuten ratsastamattomuutta ei edes huomannut. S tykästyi poniin ihan tosissaan ja ilmoittikin voivansa ratsastaa muulloinkin, jos vaan on tarvetta. Kylläpä tuntui kivalta saada positiivista palautetta Fannyn ratsastettavuudesta, en mä varmaan ihan päin metsää ole sitä voinut treenata, jos se on muidenkin kun mun mielestä kiva ratsastaa. :) Oli tosi kiva nähdä joku muu pitkästä aikaa Fannyn selässä, niin näin itsekin vähän maastakäsin sen edistystä, tätä ennen olin nähnyt selässä viimeksi ponin edellisen omistajan ja siitä on jo hetki vierähtänyt aikaa.


Olen itse ottanut koko viikon tosi rauhallisesti ja eilen oli ensimmäinen päivä, kun olo tuntui täysin normaalilta pään osalta. Muu kroppakin alkaa olla suhtkoht kunnossa, niskan lihakset ovat vielä jumissa ja vasen lonkka kipuilee, mutta muuten aletaan olla voiton puolella. Kipeiden paikkojen ollessa enää näin vähissä päätin tänään itsekin kiivetä Fannyn kyytiin ensimmäistä kertaa sitten viime sunnuntain. Täytyy myöntää, että vähän kyllä jännitti ratsastamaan lähtiessä, ei niinkään se itse ratsastus, vaan tieto siitä, että nyt ei olisi varaa pudota uudestaan. Oma jännitykseni tarttui tietysti poniinkin ja se säpsähteli alkuun muutaman kerran nähdessään jotain pieniä vihreitä miehiä.

Pyrin pitämään alusta asti itseni ja Fannyn kiireisenä, ettei kumpikaan ehtisi miettiä turhia ja se toimikin hyvin ja aloin itsekin rentoutua. Tehtiin paljon siirtymisiä ja niihin vaadin sitä terävyyttä, mikä eilen jäi vähän uupumaan. Ei tarvittu kuin pari toistoa, niin poni herkistyi jo tosi hyvin ja oli aktiivinen läpi siirtymisten. 

Siirtymisten lisäksi tehtiin paljon väistöjä ravissa ja ne sujuikin ihan kohtalaisen hyvin, vaikkei niitä olla hetkeen edes treenattu. Kaiken kaikkiaan Fanny oli tosi hyvä ratsastaa, kun päästiin kumpikin alun jännityksestä eroon, se oli pehmeä, taipuisa ja vielä yllättävän suorakin. Eiköhän se tästä lähde taas sujumaan, kun saan vaan oman pääni mukaan tähän hommaan. 



Postauksen kuvissa alkukeventelyitä viime viikolta, (c) Laura Aaltonen

torstai 26. joulukuuta 2013

Pari tonttua ja muita joulukuvia

Joulu hujahti ohi jälleen yhtä vauhdilla, kuin joka vuosi. Viimeiset pari päivää ovat menneet oikein rennoissa tunnelmissa, tallilla käynnin lisäksi on kyläilty paljon, rauhoituttu kotona, syöty hyvin(ja syöty vielä vähän lisää), katseltu telkkaria ja tyhjennetty siinä samalla lahjaksi saatuja suklaarasioita. Monen monta suklaa-ähkyäkin on koettu, mutta jotenkin kummasti niitä silti uppoaa taas hetken kuluttua lisää... 

Huomenna tämä ihanan leppoisa joulun aika kuitenkin vaihtuu taas arkeen ja täynnä tohinaa oleviin päiviin. Suklaatkin joutuvat kaapin perälle odottamaan karkkipäivää, eivätkä enää kuulukaan jokapäiväiseen ruokavalioon. Itsensä pitää kaivaa ylös ah niin mukavalta sohvan pohjalta ja yrittää taas aktivoitua joka suhteessa. 

Onneksi arki on edessä kuitenkin vasta huomenna, sitä ennen vielä vähän suklaakonvehteja... ;)





 "Äiti hei vihdoin sulle löyty järkevää käyttöä, oot tosi hyvä turpateline!"
 Iivari




keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Uuden ulkoasun kanssa tuskailua

Olettekin varmaan huomanneet, että koko ulkoasu muuttui pari päivää sitten ja nyt vaihtui taas banneri.
Näin jouluvapailla oli vihdoin aikaa käydä tämän ulkoasun kimppuun ja harjoitella pitkästä aikaa taas vähän bannerien tekoa. Edelliseen ulkoasuun olin totaalisen kyllästynyt ja se oli mielestäni tosi tylsä yksinkertaisuudessaan, mutta nyt on blogissa vihdoin vähän erilaista ja talvisempaa ilmettä. Työn ja tuskan takana se tosin taas oli, miksi pitää olla niin vaativa ulkoasun suhteen, että ikinä ei ole tyytyväinen? :D Asiaa ei helpota se, että on itse ihan aloittelija noiden bannerien väsäämisessä ja niistä ei saa ikinä sellaisia, kuin haluaisi. Tiedän kyllä että ei sitä muuten kehity kuin harjoittelemalla, mutta kun olen luonteeltani vähän sellainen, että kaikki pitäisi osata tehdä aina heti täydellisesti niin monta turhautunutta hetkeä sain taas viettää ennen kuin pääsin omasta mielestäni edes kelvolliseen lopputulokseen. Edelliseen banneriin, joka oli blogissa viimeiset pari päivää en ollut ollenkaan tyytyväinen, mutta pakko oli pitää sitä täällä, kun en heti ehtinyt tehdä uutta.

Mitä te lukijat tykkäätte tästä uudesta bannerista? :)

tiistai 24. joulukuuta 2013

Jouluaatto

Nyt se on vihdoin täällä, ihana jouluaatto. Maailma näyttää tänään paljon valoisammalta, sukatkin sai jalkaan jo kivuttomammin kuin eilen. Tallilla käyty aamusta ja Fanny oli niin suloinen, puhalteli lämmintä ilmaa kasvoille ja hamusi hiuksiani. Ihan kuin se olisi kysynyt olenko kunnossa. Joulukatrilliin osallistuminen jäi tältä vuodelta väliin, mutta muiden ratsastusta oli ihana katsoa. Ensi vuonna mekin sitten päästään. Ponin kanssa käytiin vähän kävelemässä maneesissa, se oli niin hyvällä tuulella, että en voinut kuin hymyillä.

Herkuilla lahjomisen jälkeen poniineille toivotettiin hyvät joulut ja sitä samaa toivotamme Fannyn kanssa myös teille lukijoille:

Oikein ihanaa ja rauhallista Joulua! <3

maanantai 23. joulukuuta 2013

Vuorokausi putoamisesta

Eilisestä putoamisesta alkaa olla kohta vuorokausi ja ensimmäinen yökin on ohi, joten "kriittisin" vaihe päävammojen kanssa alkaa ilmeisesti olla ohi. Yö kului suurelta osin sängyssä pyöriessä, uni ei tullut, koska mielessä oli pelko, entä jos en enää herääkään? Tiedän, että tämä kuulostaa typerältä, mutta itse olen ollut aina terveyteen liittyvissä asiossa melko hysteerinen ja koska eilinen putoaminen oli pahin itselleni tapahtunut tapaturma olin ja olen edelleen aikamoisen hysteerinen.

Joskus neljän jälkeen nukahdin vihdoin ja sain nukuttua muutaman tunnin. Sängystä noustessa totesin, että melkein joka paikkaan sattuu. Eniten jumissa tuntuvat olevan niskan ja kaulan lihakset ja pään kääntäminen on vaikeaa. Koko pää on kosketusarka, mutta eilinen päänsärky on oikeastaan jo poissa, vähän outo olo on silti edelleen. Oikea puoli kropasta on tosi kipeä, varsinkin lonkka ja tästä syystä en meinannut äsken saada laitettua edes sukkaa jalkaan. Oikeastaan ainut osa, johon ei satu on vasen jalka. Melko koomista, koska normaalitilanteessahan se on juuri se mun heikko kohta.

Putoaminen on pyörinyt taukoamatta mielessä, käyn päässäni matkan selästä maahan uudestaan ja uudestaan. Joka kerta tunnen, kuinka pää iskeytyy maahan ja sen kuinka pyörähdän vielä ympäri. Fannyn jalkoja tuntuu olevan joka puolella, mutta ei se kai silti mun päältä tainnut juosta. Vaikka pää on täynnä ajatuksia yksi pohdituttaa eniten; pelkäänkö tämän jälkeen mennä selkään? Olen elämäni aikana pudonnut useita kymmeniä kertoja, mutta niin kuin tuli todettua, tämä on ensimmäinen kerta, kun sattuu pahemmin. Ikinä en muista, että olisin oikein tosi paljon pelännyt ratsastaessani, mutta mikäköhän on asian laita nyt? Vaikka en normaalisti pelästy helpolla, niin luulen, että tämän jälkeen maastolaukkailut jäävät ainakin hetkeksi pois kuvioista, toivon kuitenkin, että maneesin seinien sisäpuolella pystyn olemaan selässä kuten ennenkin.


Eilen mun piti alun alkaen julkaista postaus perjantain kouluvalmennuksesta, mutta se vaihtuikin tuohon putoamistekstiin. Enää ei jotenkin tunnu tärkeältä kertoa kuinka hyvin tunti meni ja miten Fannyn ravissa ja laukassa oli enemmän jäntevyyttä, voimaa ja ilmavuutta, kuin vielä kertaakaan aikaisemmin. Valmennuksesta tuntuu tällä hetkellä olevan ikusuus, silloin olin todella onnellinen ja tällä hetkellä taas kaikkea muuta. Olen epätietoinen ja murehdin koko ajan onko päässäni kaikki kunnossa, vaikka lääkärin mukaan pitäisi olla. Vuorokauden kuluttua on joulu, juhla jota rakastan yli kaiken, mutta nyt en pysty nauttimaan siitäkään. Toivottavasti huomenna olisi jo parempi päivä.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Se tunne, kun tajuat kuinka pienestä on kiinni, että olet enää tässä

Tälle päivälle suunnitellut pipari-ja torttutalkoot, joulusiivoukset, viimeisten lahjojen ostot ja muut jouluvalmistelut vaihtuivatkin sekunnissa sairaalareissuun, josta kotiuduin äsken.Tänään päästiin Fannyn kanssa vihdoin monen viikon tauon jälkeen maastoon ja eihän se reissu hyvin päättynyt.

Reilusti plussan puolella oleva lämpötila oli vihdoinkin sulattanut jäät maastoreitiltä ja halusin heti käyttää tilaisuuden hyväkseni ja suunnata ponin kanssa vähän tuulettumaan vastapainoksi monen viikon maneesin kiertämiselle. Alkulenkki meni ihan normaalisti, Fanny oli innoissaan päästessään maastoilemaan ja virtaa ei puuttunut. Ravailtiin ja laukkailtiin ja kummallakin oli tosi kivaa. Kotiin päin ylämäkeä laukatessa poni innostui kuitenkin "vähän" turhan paljon, se ampaisi täyteen vauhtiin ja ennen kun ehdin tehdä mitään lensi niin iso pukki, että mulla ei ollut toivoakaan pysyä kyydissä ja maastouduin kovaan hiekkatiehen suoraan päälleni. Ehdin vaan miettiä, että nyt sattuu ja niin sattuikin. Pää otti tosi kovan tällin ja samoin toinen lonkka ja pakara, joille kierähdin sen jälkeen, kun ensin otin iskun vastaan päälläni. Poni ei onneksi irti pääsemisestään huolimatta viilettänyt tallille, vaan ravasi muutaman metrin päähän ihmettelemään tilannetta ja sain siitä pyydystettyä sen. Tunnustelin hetken aikaa sattuuko johonkin tosi pahasti ja, kun päättelin ettei mikään ilmeisesti ole murtunut hyppäsin takaisin selkään ja kävelin parin kilometrin matkan tallille. Silmissä oli näköhäiriöitä ja päähän sattui, joten soitin heti matkalla miehelleni, että lähtee ajamaan tallille viemään mua päivystykseen. Iina oli onneksi tallilla ja jäi laittamaan Fannya pois.


Päivystyksessä pääsin heti jonon ohi tutkittavaksi, mutta aivotärähdystä vakavampaa diagnoosia en onneksi saanut ja päästiin lähtemään kotiin. Heti kotiin päästyä toinen käsi kuitenkin puutui yhtäkkiä ja päivystykseen soittaessani käskettiin tulla heti takaisin, koska kyseessä oli uusi oire. Lääkäri kyseli hetken kädestä, katsoi reaktiot ja käski jäädä vielä odotustilaan seurattavaksi. Reilu tunnin päästä pääsin uudestaan lääkärin juttusille ja kun käsi oli normalisoitunut sain lähteä kotiin. Voinnin huonontuessa/muuttuessa käskettiin tulla heti takaisin päivystykseen. 

Nyt siis makaan täällä sohvan pohjalla ja jossittelen, vaikka tiedän ettei se mitään auta. Miksen mennyt maneesiin ratsatamaan, miksen vaikka juoksuttanut? Miksen ollut nopeampi reagoimaan, niin olisin ehkä saanut Fannyn kiinni ennen kuin se ehti lähteä eikä se silloin olisi pukittanut? Mielessä pyörii myös pelko siitä, että jotain pahempaa on tapahtunut kuitenkin, koska tällaiset iskut päähän eivät koskaan ole leikin asia. 


Luojan kiitos käytän aina ratsastaessa kypärää, koskan ilman sitä en nyt olisi tässä kirjoittamassa tätä. Mun Speed Air-parka on nyt entinen, mutta onneksi se on vain materiaa. Mun perheellä ja läheisillä olisi voinut olla ihan erilainen joulu, mutta onneksi nyt ilmeisesti selvittiin suht vähällä. En ole ikinä aiemmin tippunut niin, että olisi tullut mitään mustelmia pahempaa ja tämä pisti kyllä miettimään. Kypärä on oikeasti halpa henkivakuutus, joten kehotan jokaista miettimään tarkasti jättääkö sen seuraavalla kerralla kaappiin ratsastamaan lähtiessään vai kannattaisiko se kuitenkin laittaa päähän, mihin se kuuluu? Siellä kaapissa se ei valitettavasti suojaa ketään. Vaikka olisi kuinka tuttu ja turvallinen hevonen aina voi tapahtua jotain yllättävää. Pidän Fannyakin turvallisena ratsuna välillä tulevista ilopukeista huolimatta, mutta silti kävi näin. Vahinko voi sattua kenelle tahansa, myös sinulle, joka nyt luet tätä tekstiä ja toivon todella, että kypärä on silloin oikealla paikallaan päässä.

Mä otan ihan rennosti seuraavat pari päivää ja jätän jouluhössötykset tänä vuonna muille, teille lukijoille tahdon toivottaa oikein rauhallista joulun odotusta, pitäkää toisistanne huolta<3

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Tehohoito-viikonloppu: kiropraktikko ja kraniosakraaliterapia

Viime viikonloppuna Fanny sai jos jonkinmoista hoitoa, ensin oli lauantaina kiropraktikko ja sunnuntaina sen lisäksi kraniosakraaliterapia. Kiropraktikon käsittelyssä poni oli nyt kolmatta kertaa ja seuraava hoito onkin vasta keväällä, kun nyt oli enää ihan pientä korjattavaa. Lantio oli vielä vähän vinossa ja selässä jotain pientä, mutta muuten kaikki ok.

Sunnuntaina meillä oli tallilla kraniosakraaliterapiaa Pekka Kannuksen johdolla opiskeleva ryhmä.
Kraniosakraaliterapian hoitotekniikat ovat kevyttä manuaalista terapiaa, jonka avulla helpotetaan kehon luontaista kykyä korjata häiriötiloja vapauttamalla mm. kehon kalvojen jännitteitä. Itselläni ei ollut kyseisestä hoito-muodosta mitään aikaisempaa kokemusta, mutta kun tallinomistaja alkuviikosta kyseli olisinko halukas osallistumaan tähän Fannyn kanssa vastasin heti myöntävästi, koska kaikkea uutta on aina mielenkiintoista kokeilla. Homma toimi siis niin, että nämä opiskelijat sekä Pekka katsoivat minun ja kahden muun tallilaisemme ratsastusta maneesissa ja arvioivat  sekä hevosen, että ratsastajan vinouksia ja jäykkyyksiä ja sen jälkeen hoitivat hevoset kraniolla. En ole vielä saanut sähköpostiini kunnon "analyysia" meistä molemmista enkä valitettavasti muista läheskään kaikkea mitä sanottiin, mutta kirjoitan tähän nyt parhaiten mieleen jääneet asiat.

Ongelman ydin olin minä itse, niinhän se yleensä on, että vika löytyy sieltä satulan päältä ja niin tälläkin kertaa. Oma lantioni on aivan vino, josta syystä myös istun selässä vinossa ja vasen jalkani on koko ajan taaempana, kuin oikea ja vinossa oleva lantioni vääntää satulaa koko ajan vinoon. Myös Fanny on toiseen suuntaan vinompi, niin kuin kaikki hevoset, mutta oma vinouteni tekee siitä entistä vinomman, kun se yrittää korjata tätä minun aiheuttamaani epätasapainoa. Toki olen tiennyt olevani vino ja sitä on valmennuksessa saatu jo paljon korjattua, mutta en ole tiennyt vinouden johtuvan lantiostani, vaan olen ajatellut sen olevan "normaalia" toispuoleisuutta.

Kun vinoudet oli katsottu ratsastaessa hevoset tuotiin talliin ja niiden kranio-hoidot aloitettiin. Fanny reagoi hoitoon paljon selvemmin, kuin esimerkiksi tavalliseen hierontaan ja se todella näytti nauttivan olostaan. Alahuuli roikkui rentona ja poni oli ihan puolinukuksissa, välillä kipeän paikan osuessa kohdalle se venytti kaulaansa ja väänteli suutaan, tehokasta näytti siis olevan.



Ratsastuksen jälkeen Pekka katsoi mua vielä ilman, että olin hevosen selässä ja löysi lisää vinouksia, toinen hartia on alempana kuin toinen ja vasen nilkka taittuu vähän sisälle, kun kävelen tai vaan seison. Vino lantioni on syy myös tuohon nilkan virheasentoon, kuten kaikkeen  muuhunkin. Se on todennäköisesti ollut vino syntymästäni asti, mutta alkanut vaivaamaan vasta nyt vanhemmiten (kylläpä kuulosti kamalalta, ihan kuin olisin jo joku vanha mummo :D). Vasen polvi aloitti kipuilun joskus viisi vuotta sitten ja se on haitannut liikkumista tasaisin väliajoin, usein sen kanssa on jopa vaikea ratsastaa. Myös vasenta lonkkaa särkee vähän väliä, joten vaivoja on riittänyt viime vuosien aikana. Ihan huippua, että näihin vaivoihin löytyi nyt vihdoin syy ja ne päästään hoitamaan kuntoon! Sovimme siis Pekan kanssa, että menen itse kraniolla hoidettavaksi seuraavaksi, kun hän tulee näillä suunnille. Googlettelin vähän tuota kraniosakraaliterapiaa ja löytyi kyllä ihan uskomattoman hienoja kokemuksia ihmisillä siitä ja uskon vahvasti, että omakin kroppani saadaan sen avulla kuntoon! Tietysti netistä löytyi myös niitä, joiden mielestä koko juttu on höpö höpöä, mutta itse uskon kyllä sen toimivan. Oon niin innoissani tästä, enkä malttaisi odottaa, että saan lantioni suoraksi ja pääsen näkemään kuinka se vaikuttaa ratsastukseen ja kaikkeen muuhunkin!

Mun ja Fannyn lisäksi katsottiin myös meidän satula ja yllätys yllätys sekin oli tietysti aivan vino. Toppaukset olivat painuneet ihan epätasaisesti, joten ei ihmekään, että satula keikkuu välillä varsinkin laukan jälkeen. Nyt näin ensimmäistä kertaa ihan konkreettisesti kuinka ratsastajan istunta vaikuttaa satulaan. Lantion suoristamisen jälkeen vuorossa on siis heti satulan toppaus, ennen sitä toppaus on turha, koska saan nopeasti satulan taas toispuoleiseksi istunnallani, jos en ole itse ensin suora.

Huhhuh, kylläpä tuli uutta informaatiota muutaman tunnin aikana, olen niin onnellinen, että osallistuttiin tuohon todella mielenkiintoiseen "kurssiin", koska nyt tulee korjattua samalla kertaa monta asiaa ja näiden korjausten jälkeen uskon meidän työnteon ja yhteistyön pääsevän taas ihan uusiin ulottuvuuksiin! Jos jota kuta alkoi kiinnostaa enemmän tämä kranio, niin googlettamalla löytyy aika hyvin tietoa kyseisestä aiheesta, voin suositella tätä ihan kaikille sen perusteella mitä aiheesta sunnuntaina kerrottiin ja mitä itse näin, omia kokemuksiani kerron heti, kun vaan pääsen itse hoidettavaksi! :)


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kuvapostaus: Fannyn tarhahurjastelut

Nyt on vihdoin luvassa lisää kuvia parin viikon takaiselta kuvailupäivältä. Tällä kertaa vuorossa on Fannyn tarhahölmöilyjä ja taidonnäytteitä ponin pomppuloikista. Kuvia katsellessa ei voi kun olla onnellinen siitä, että tuollaista kyytiä ei saa selästä käsin... :D

 lentokone!


 Tätä kuvaa ei oikeasti pysty katsomaan nauramatta... kaunis poni! :D




Mikä Fannyn pompuista ansaitsee parhaat tyylipisteet? ;)

perjantai 13. joulukuuta 2013

Kouluvalmennus ja huimaa edistystä

Kylläpä oli aikamoinen myräkkä viime yönä ja vielä tänään aamullakin. Meillä oli heti aamulla kymmeneltä valmennus ja välillä kuulosti siltä, että maneesin katto lähtee lentoon hetkenä minä hyvänsä. Poni ei onneksi tästä välittänyt, alkuun se vähän tuijotteli maneesin heiluvaa ja kolisevaa ulko-ovea, mutta sen kummemmin ulkona riehuva myrsky ei sitä liikuttanut.

Fanny oli tänään taas alusta asti tosi hyvän tuntuinen, se oli suora, taipui hyvin ja tukeutui tasaisesti kumpaankin ohjaan. Keskityin itse tänään erityisen tarkasti omaan istuntaani ja se näkyi selvästi heti ponissakin. Valmennuspäivinä ratsastan ilmeisesti yleensäkin huomaamattani normaalia paremmin ja tarkemmin jo heti alkuverkassa, koska Fanny toimii näinä päivinä aina poikkeuksellisen hyvin. Tai sitten poni yksinkertaisesti aavistaa, että luvassa on tositoimia ja toimii sen mukaan alkukäynneistä lähtien... :D

Alkuverkan jälkeen Fanny joutuikin taivuttelemaan kroppaansa heti oikein urakalla, koska hommat aloitettiin volttikahdeksikolla harjoitusravissa. Välillä mentin pätkä suoraa uraa ja sitten tehtiin taas volttikahdeksikkoa. Taivutukset ja suoristukset piti tehdä tarkasti oikealla hetkellä ja voltit samankokoisina, joten päästiin heti alkuun tekemään tällaista oikein pikkutarkkaa tehtävää. Kahdeksikon jälkeen jatkettiin volttien työstämistä harjoituksella, jossa tehtiin kulman jälkeen voltti, siitä radan poikki, taas voltti, radan poikki, voltti, radan poikki ja kulmaan vielä voltti. Ihan mielettömän hyvää jumppaa ja super-hyvä tehtävä Fannyn notkistamiseen. Yllättävän hyvin se taipui kummastakin kyljestään, kun vaan muisti olla tarkkana apujen kanssa ja huolehtia, ettei se pääse heittämään pyllyä ulos. Vasemmassa kierroksessakaan ei ollut mitään ongelmia, mistä olin tosi onnellinen, ero puolten välillä oli tänään paljon normaalia vähäisempi.



Voltti-jumpan jälkeen tehtiin vähän laukka-ravi siirtymisiä. Nostot sujui kumpaankin suuntaan taas hyvin ja Fanny ei alaspäin siirtymisissäkään yrittänyt heittää pyllyä enää yhtään samanlailla ulos, kuin aikaisemmin. Olen siis ilmeisesti vihdoin oppinut käyttämään tarpeeksi tehokkaasti ulkopohjetta, niin ponillakin pysyy etu -ja takapää samalla uralla suurimman osan ajasta. Laukka-ravi-siirtymisten jälkeen harjoiteltiin tänään ensimmäistä kertaa nostoja käynnistä. Yllätykseksi ne sujuivatkin odotettua paremmin kumpaankin suuntaan ja Fanny pysyi vielä peräänannossakin läpi siirtymisen, vaikka väsymys alkoikin jo vähän painaa. Kun kumpaankin suuntaan oli saatu muutamia onnistuneita nostoja keventelin ponin eteen alas ja sitten oltiinkin valmiita lopettamaan.



Tänään taas huomasi kuinka huimaa kehitystä viime aikoina on tapahtunut ja valmentajakin ihasteli samaa. Poni on saanut lisää voimaa ja notkistunut ja tästä seurauksena raviin on tullut entistä enemmän joustoa. Valmentaja totesikin Fannyn tänään liikkuvan kuin sen kaikki nivelet olisi rasvattu. :D Laukassa se on myös keventynyt tosi paljon ja kantaa itsensä jo ihan erilailla. Tasapainokin ponilla on jo ihan eri luokkaa, kuin kesällä. Tästä mä kyllä niin tykkään näiden "raakojen" hevosten kanssa, on ihan mielettömän palkitsevaa, kun näkee työnsä tuloksen näin selvästi siinä miten ne kehittyy ja oppii kokoajan paremmiksi. Fannyn kanssa työskentely on vielä ihan poikkeuksellisen antoisaa, koska se on niin viisas, nopea oppimaan ja omaa ihan käsittämättömän työmotivaation. Juuri tuo motivaatio ja asenne työntekoon yhdistettynä ponin liikkeisiin on ne asiat, joiden takia uskon Fannysta oikeasti tulevan vielä tosi upean tulevaisuudessa, sitä odotellessa... :)

Kivaa ja rentouttavaa viikonloppua!

P.S. Pitkästä aikaa sain tänne vähän ratastuskuviakin. Kuvat on otettu pari viikkoa sitten, joten ihan tältä päivältä eivät ole. Pahoittelen tuota laatua, mutta meidän maneesi on, niin kuin sanottu: todella pimeä. Blogger teki jotain hyvin kummallista noiden kuvien jo ennestään huonolle laadulle ja väreille, mutta yrittäkää kestää... Kaikki kuvat (c) Laura Aaltonen

torstai 12. joulukuuta 2013

Estevalmennus ja ensimmäinen 100cm este!

Tänään oli vuorossa taas hyppelöintiä parin viikon tauon jälkeen. Mitään materiaalia en valitettavasti saanut, mutta laitoin mukaan pari ennen julkaisematonta kuvaa meidän ekoista kisoista. Huomatkaa hurjan kokoiset esteet... :D

Alkuverkaksi oli paljon väistöjä ja temponvahteluja, joilla pyrittiin notkistamaan hevoset kunnolla ennen hyppäämistä. Alkuun väistätettiin toisella pitkällä sivulla takapäätä sisälle ja toisella taasen etupäätä sisälle. Jokaista harjoitusta tehtiin jokunen kerta aina kumpaankin suuntaan, kunnes vaikeutettiin tehtävää vähän.

Seuraavaksi väistätettiin pitkällä sivulla kulman jälkeen ensin etupäätä, sitten suoristus ja sen jälkeen vielä takapään väistätys, kaikki siis saman pitkän sivun aikana. Näitä taas jokunen kerta ja sitten tehtävä vaikeutui jälleen; etupään väistätys, temponlisäys ravissa ja loppuun taas takapään väistätys. Tosi hyvää jumppaa ja Fanny tekikin ihan loistavaa työtä, varsinkin viimeisessä harjoituksessa, johon kuului tuo temponlisäys se pääsi oikein loistamaan ja saikin Akilta kovasti kehuja. Nämä avomaiset etupään väistätykset ovat Fannylle aika helppoja, mutta takapään väistätys on vähän haastavampaa, kun sitä on tehty vähemmän, mutta nekin sujuivat tänään yllättävän hyvin.

Laukassa tehtiin temponvaihteluja uralla; ensin toisella pitkällä sivulla kunnolla eteen ja toisella sitten vähän koottiin laukkaa. Tätä taas muutama kerta kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen alettiin tehdä kaksi temponlisäystä pitkän sivun aikana; kulman jälkeen eteen, kiinni, taas eteen ja ennen kulmaa kiinni. Fanny lähti tosi hyvin ja terävästi eteen ja pysyi kaiken lisäksi vielä super-tasaisena edestäkin, joten eipä ole turhaan hinkattu ja harjoiteltu näitä. Kokoaminen taas onkin sitten se vaikeampi juttu, sitä kun ei olla vielä ihan hirveän paljoa harjoiteltu. Muutaman kerran olen nyt vähän koonnut pieniä muutaman askeleen pätkiä silloin tällöin ratsastaessani, mutta aika vähän näitä on kuitenkin tehty. Nytkin pyysin vaan ihan pientä kokoamista, koska voima laukassa ei riitä vielä sen kummoisempaan ja ihan hyviä pätkiä saatiinkin. Näiden uralla tehtyjen harjoitusten jälkeen taivuteltiin vielä hetki hevosia ympyröillä ja Fanny toimi yllättäen  vasemmassa laukassa ihan mielettömän hyvin! Tuli tosi hyviä pätkiä ja mä vaan fiilistelin selässä. Kiva onnistuminen niinkin yksinkertaisessa asiassa, mutta tuntui tosi hyvältä, kun vasen laukka on aina ollut se haastava kaikin puolin.

(c) Niina Virtanen

Kunnon alkujumpan jälkeen aloitettiin hyppääminen ensin sarjalla, jonka ensimmäinen osa oli ihan pieni kavaletti ja sen jälkeen tultiin muutama kerta pientä linjaa. Ponnistuspaikat oli jotenkin ihan hakusessa ja hommasta ei tuntunut alkuun tulevan yhtään mitään. Poni kyllä hyppäsi kiltiti, mutta itse olin jotenkin ihan hukassa. Aki käski ratsastaa esteille paremmassa tempossa ja niin luulin tekevänikin, mutta mitä vielä. Hetken räpellyksen jälkeen idea-lamppu onneksi vihdoin syttyi tässäkin päässä ja tajusin, että mun pitää _oikeasti_ ratsastaa sitä laukkaa lisää. Kas kummaa, kun alkoikin hyppäminen sujua ihan eri tavalla. Asiaa hetken pohdiskeltuani tajusin, että ilmeisesti syksyisistä kielloista johtuen olen jotenkin alkanut varmistella tosi paljon hypätessä ja yritän liikaa löytää sopivan ponnistuspaikan ja siinä samassa olen unohtanut kokonaan huolehtia, että tempo on riittävä. On Aki siitä yrittänyt kiltisti aina huomautella, mutta on ollut liian lepsu, kun ei ole vaatimalla vaatinut, että tuon sen ponini kunnon laukassa esteelle... Siis tää on oikeasti niin päivänselvä juttu, etten voi ymmärtää miksen ole tajunnut tätä aiemmin. Ihan meidän ensimmäisillä hypäreillä Fanny tuntui tosi hyvältä (kun muistin ratsastaa sitä kunnolle eteen ettei se oppisi kieltämään!) ja hyppääminen oli helpon tuntuista. Sen jälkeen noiden ekojen kertojen fiilis on kuitenkin puuttunut, vaikka poni ihan hyvin onkin suoriutunut kaikista tehtävistä. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että kun ponin oma imu esteille vähän alkoi laantua muutaman hyppykerran jälkeen sen päästessä hyppäämään säännöllisemmin olen itse unohtunut vaan matkustelemaan ja olettanut, että poni hoitaa homman. Ei näin, ei todellakaan näin. On se hyvä, että tajusin tämän kuitenkin nyt, enkä vasta vuoden päästä tai vielä myöhemmin...

(c) Niina Virtanen

Nyt kuitenkin näiden syvällisten pohdiskelujen jälkeen takaisin hypäriin. Noiden pienten verkkahyppyjen lisäksi otettiin mukaan vielä yksi este ja tultiin sitten viiden esteen rataa, jota korotettiin taas kerta kerralta. Hypyt sujuivat ihan erilailla nyt, kun korkeutta oli enemmän ja muistin ratsastaa kokoajan paremmassa laukassa. Viimeisen esteiden noston jälkeen korkeutta oli n.80-90cm, mutta yksi pysty oli metrissä. Vähän alkoi hirvittää, kun vahingossa vilkaisin esteen korkeutta ohi ratsastaessani ja tajusin, että se on oikeasti jo metrin. Niin isoa ei Fannyn kanssa vielä koskaan oltukaan hypätty. Kaksi kertaa tultiin rata tuolla korkeudella, ensimmäisellä kerralla pystyllä tuli pudotus, kun poni oli vähän epätasapainossa ennen estettä, eikä ehtinyt kerätä jalkojaan, mutta toisella kerralla mentiin heittämällä yli. Wow, olen kyllä niin tyytyväinen Fannyyn! Vaikka este nousi huomattavasti se ei kysynyt ollenkaan, että mennäänkö, vaan oli ihan täysillä menossa. Kumpikin hyppy tuolle metrin pystylle lähti vähän kaukaa, mutta poni lähti silti tosi rohkeasti hyppäämään ja teki vielä hyvät hypytkin. Itsekin pysyin koulupenkin kanssa kyydissä ja yllättäen se tuntui tällä kertaa jo helpommalta, vaikka nyt hypättiinkin isompaa, kuin viimeksi.

Kunnon loppuverkan jälkeen vielä pitkät loppukäynnit ja sen jälkeen poni talliin. Fiilis hypärin jälkeen oli ihan super-hyvä, eroa alku ja loppuvalmennuksella oli kuin yöllä ja päivällä. Kummasti se vaan auttaa, kun kuski siellä kyydissä lopettaa säätämisen ja alkaa ratsastaa niin, että ponikin pystyy toimimaan kunnolla... Huh, tulipas pitkä teksti, toivottavasti joku jaksaa edes lukea loppuun asti...

Näiden ahaa-elämysten kanssa innolla kohti seuraavaa hyppykertaa! Mukavaa torstaita!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Viikon kuulumiset

Tältä viikolta ei olekaan vielä kuulumispostausta, joten lienee parasta korjata asia näin sunnuntaina.

Maanantai alkoi klippauksella, kun kauan odotettu klipperini saapuikin yllättäen jo viikonloppuna. Fannya ei oltu klipattu vielä kertaakaan aikaisemmin ja itsellä takana oli tasan yksi klippaus, joten vähän hirvitti mitä touhusta tulee. Ponin käyttäytymisen puolesta en ollut niinkään huolissani, kun se muutenkin käyttäytyy yleensä tilanteessa kuin tilanteessa fiksusti, vaan suurin huolen aiheeni oli klippaus-jälki, heh.

Fanny suhtautui toimenpiteeseen kuin se olisi sille arkipäivää ja vain seistä möllötti paikallaan. Oikein hyvä homma, koska panikoivan klippaajan lisäksi en olisi kaivannut vielä panikoivaa poniakin. Ai kamala, mun mielestä klippaus oli just niin pelottavaa, kuin muistinkin, en kyllä ikinä suostuisi leikkaamaan kenenkään hiuksia, kun tässäkin on mulle jo tarpeeksi jännitystä... :D Lopputulos oli kuitenkin ihan kohtuullinen ensimmäiseen kilppaukseeni verrattuna, vähän olisi voinut vielä siistiä sieltä täältä, mutta en jaksanut odotella klipperin akun latautumista enää kolmatta kertaa, joten se sai nyt jäädä. Ostoslistan kärkipäässä on nyt siis vara-akku, että homma sujuu seuraavilla kerroilla ilman odottelutaukoja. Kahdella akulla yhden ponin ajaa varmasti jatkossa helposti, kun nyt kului ihan turhaa aikaa ihmettelyyn ja panikoimiseen.

Tässä vähän todistusaineistoa nakupelle-ponista.




Klippauksen jälkeen Fanny pääsi hetkeksi juoksemaan maneesiin. Tämä olikin ensimmäinen kerta kaatumisen jälkeen, kun uskalsin irtojuoksuttaa ja poni otti kyllä tästä huvista kaiken ilon irti. Jos jonkinmoista pukkia ja loikkaa lensi taas ja itse yritin pitää homman edes joten kuten kohtuullisuuden rajoissa. Mua hirvitti, mutta poni nautti ja pysyi tällä kertaa jopa pystyssä, ehkä sekin oppi jotain viime kerrasta?

Tiistaina ja keskiviikkona tehtiin ihan normaali sileätreeni ja Fanny tuntui tosi hyvältä. Perushommia ja jumppaa vaan, mutta poni toimi oikeinkin mallikkaasti. Laukannostotkin oli taas ihan super ja nousivat välillä jopa ihan vaan pelkällä sisäistuinluulla, huippua! 

Keskiviikko-iltana Fannylla oli taas rokotus, kun siihen piti tuikata Herpesrokotuksen vahviste, joten pari päivää meni sen jälkeen vaan talutellessa ja tehdessä maastakäsin juttuja.

Eilen laitoin ponin ihan hetkeksi liinan päähän ja virtaahan riitti. En ehtinyt edes vielä pyytää sitä alkukäyntien jälkeen ympyrälle, kun se jo vinkaisi ja ampaisi vauhtiin. Mulla oli tässä vaiheessa liina ja kaikki vielä ihan solmussa joten vähän piti toppuutella ponimuksen intoa ennen kuin se sai luvan mennä. Tarkoitus oli antaa Fannyn hölkötellä hetki kevyesti kumpaankin suuntaan, mutta ponilla oli jälleen kerran vähän omat suunnitelmat. Ei näytä nuo vapaapäivät enää oikein sopivan sille, kun kerää heti ihan järjettömästi pomppu-virtaa. Meno liinan päässä oli siis kaikkea muuta, kuin rauhallista; pomppu, pomppu, loikka, pukki, kaikki jalat ilmaan-hyppy, pukki ja tätä useampi kierros. En oikeasti vaan pysty käsittämään mistä se nuo muuvinsa kiskoo ja miten ihmeessä se edes kykenee niihin..? 

Fannyn taidonnäyte "pikku-pukista" viime sunnuntailta

Tänään pääsin vihdoin taas selkään ja Fanny oli ihan uskomattoman hyvä ratsastaa. Se oli alusta asti niin pehmeä ja kevyt, ettei se ole noin hyvä vielä koskaan tainnut ollakaan. Kaikki oli vaan yksinkertaisesti kivaa ja helppoa. Aikamoista hehkutusta nämä tämän viikon ratsastukset, mutta on kiva kun välillä hommat toimii useamman kerran putkeen poikkeuksellisen hyvin. 

Huomenna jatkuu treenit ja estevalmennustakin olis tälle viikolle luvassa, estesatulaa ei ole vieläkään löytynyt, mutta pikkuvikoja... 

Kivaa alkavaa viikkoa!