Estevalmennus ja ensimmäinen 100cm este!

Tänään oli vuorossa taas hyppelöintiä parin viikon tauon jälkeen. Mitään materiaalia en valitettavasti saanut, mutta laitoin mukaan pari ennen julkaisematonta kuvaa meidän ekoista kisoista. Huomatkaa hurjan kokoiset esteet... :D

Alkuverkaksi oli paljon väistöjä ja temponvahteluja, joilla pyrittiin notkistamaan hevoset kunnolla ennen hyppäämistä. Alkuun väistätettiin toisella pitkällä sivulla takapäätä sisälle ja toisella taasen etupäätä sisälle. Jokaista harjoitusta tehtiin jokunen kerta aina kumpaankin suuntaan, kunnes vaikeutettiin tehtävää vähän.

Seuraavaksi väistätettiin pitkällä sivulla kulman jälkeen ensin etupäätä, sitten suoristus ja sen jälkeen vielä takapään väistätys, kaikki siis saman pitkän sivun aikana. Näitä taas jokunen kerta ja sitten tehtävä vaikeutui jälleen; etupään väistätys, temponlisäys ravissa ja loppuun taas takapään väistätys. Tosi hyvää jumppaa ja Fanny tekikin ihan loistavaa työtä, varsinkin viimeisessä harjoituksessa, johon kuului tuo temponlisäys se pääsi oikein loistamaan ja saikin Akilta kovasti kehuja. Nämä avomaiset etupään väistätykset ovat Fannylle aika helppoja, mutta takapään väistätys on vähän haastavampaa, kun sitä on tehty vähemmän, mutta nekin sujuivat tänään yllättävän hyvin.

Laukassa tehtiin temponvaihteluja uralla; ensin toisella pitkällä sivulla kunnolla eteen ja toisella sitten vähän koottiin laukkaa. Tätä taas muutama kerta kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen alettiin tehdä kaksi temponlisäystä pitkän sivun aikana; kulman jälkeen eteen, kiinni, taas eteen ja ennen kulmaa kiinni. Fanny lähti tosi hyvin ja terävästi eteen ja pysyi kaiken lisäksi vielä super-tasaisena edestäkin, joten eipä ole turhaan hinkattu ja harjoiteltu näitä. Kokoaminen taas onkin sitten se vaikeampi juttu, sitä kun ei olla vielä ihan hirveän paljoa harjoiteltu. Muutaman kerran olen nyt vähän koonnut pieniä muutaman askeleen pätkiä silloin tällöin ratsastaessani, mutta aika vähän näitä on kuitenkin tehty. Nytkin pyysin vaan ihan pientä kokoamista, koska voima laukassa ei riitä vielä sen kummoisempaan ja ihan hyviä pätkiä saatiinkin. Näiden uralla tehtyjen harjoitusten jälkeen taivuteltiin vielä hetki hevosia ympyröillä ja Fanny toimi yllättäen  vasemmassa laukassa ihan mielettömän hyvin! Tuli tosi hyviä pätkiä ja mä vaan fiilistelin selässä. Kiva onnistuminen niinkin yksinkertaisessa asiassa, mutta tuntui tosi hyvältä, kun vasen laukka on aina ollut se haastava kaikin puolin.

(c) Niina Virtanen

Kunnon alkujumpan jälkeen aloitettiin hyppääminen ensin sarjalla, jonka ensimmäinen osa oli ihan pieni kavaletti ja sen jälkeen tultiin muutama kerta pientä linjaa. Ponnistuspaikat oli jotenkin ihan hakusessa ja hommasta ei tuntunut alkuun tulevan yhtään mitään. Poni kyllä hyppäsi kiltiti, mutta itse olin jotenkin ihan hukassa. Aki käski ratsastaa esteille paremmassa tempossa ja niin luulin tekevänikin, mutta mitä vielä. Hetken räpellyksen jälkeen idea-lamppu onneksi vihdoin syttyi tässäkin päässä ja tajusin, että mun pitää _oikeasti_ ratsastaa sitä laukkaa lisää. Kas kummaa, kun alkoikin hyppäminen sujua ihan eri tavalla. Asiaa hetken pohdiskeltuani tajusin, että ilmeisesti syksyisistä kielloista johtuen olen jotenkin alkanut varmistella tosi paljon hypätessä ja yritän liikaa löytää sopivan ponnistuspaikan ja siinä samassa olen unohtanut kokonaan huolehtia, että tempo on riittävä. On Aki siitä yrittänyt kiltisti aina huomautella, mutta on ollut liian lepsu, kun ei ole vaatimalla vaatinut, että tuon sen ponini kunnon laukassa esteelle... Siis tää on oikeasti niin päivänselvä juttu, etten voi ymmärtää miksen ole tajunnut tätä aiemmin. Ihan meidän ensimmäisillä hypäreillä Fanny tuntui tosi hyvältä (kun muistin ratsastaa sitä kunnolle eteen ettei se oppisi kieltämään!) ja hyppääminen oli helpon tuntuista. Sen jälkeen noiden ekojen kertojen fiilis on kuitenkin puuttunut, vaikka poni ihan hyvin onkin suoriutunut kaikista tehtävistä. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että kun ponin oma imu esteille vähän alkoi laantua muutaman hyppykerran jälkeen sen päästessä hyppäämään säännöllisemmin olen itse unohtunut vaan matkustelemaan ja olettanut, että poni hoitaa homman. Ei näin, ei todellakaan näin. On se hyvä, että tajusin tämän kuitenkin nyt, enkä vasta vuoden päästä tai vielä myöhemmin...

(c) Niina Virtanen

Nyt kuitenkin näiden syvällisten pohdiskelujen jälkeen takaisin hypäriin. Noiden pienten verkkahyppyjen lisäksi otettiin mukaan vielä yksi este ja tultiin sitten viiden esteen rataa, jota korotettiin taas kerta kerralta. Hypyt sujuivat ihan erilailla nyt, kun korkeutta oli enemmän ja muistin ratsastaa kokoajan paremmassa laukassa. Viimeisen esteiden noston jälkeen korkeutta oli n.80-90cm, mutta yksi pysty oli metrissä. Vähän alkoi hirvittää, kun vahingossa vilkaisin esteen korkeutta ohi ratsastaessani ja tajusin, että se on oikeasti jo metrin. Niin isoa ei Fannyn kanssa vielä koskaan oltukaan hypätty. Kaksi kertaa tultiin rata tuolla korkeudella, ensimmäisellä kerralla pystyllä tuli pudotus, kun poni oli vähän epätasapainossa ennen estettä, eikä ehtinyt kerätä jalkojaan, mutta toisella kerralla mentiin heittämällä yli. Wow, olen kyllä niin tyytyväinen Fannyyn! Vaikka este nousi huomattavasti se ei kysynyt ollenkaan, että mennäänkö, vaan oli ihan täysillä menossa. Kumpikin hyppy tuolle metrin pystylle lähti vähän kaukaa, mutta poni lähti silti tosi rohkeasti hyppäämään ja teki vielä hyvät hypytkin. Itsekin pysyin koulupenkin kanssa kyydissä ja yllättäen se tuntui tällä kertaa jo helpommalta, vaikka nyt hypättiinkin isompaa, kuin viimeksi.

Kunnon loppuverkan jälkeen vielä pitkät loppukäynnit ja sen jälkeen poni talliin. Fiilis hypärin jälkeen oli ihan super-hyvä, eroa alku ja loppuvalmennuksella oli kuin yöllä ja päivällä. Kummasti se vaan auttaa, kun kuski siellä kyydissä lopettaa säätämisen ja alkaa ratsastaa niin, että ponikin pystyy toimimaan kunnolla... Huh, tulipas pitkä teksti, toivottavasti joku jaksaa edes lukea loppuun asti...

Näiden ahaa-elämysten kanssa innolla kohti seuraavaa hyppykertaa! Mukavaa torstaita!