Back in business

Putoamista seuranneen kevyemmän viikon jälkeen on nyt palattu työnteon pariin. Eilen päätin, että ponin on aika palata kunnon liikutukseen ja sainkin tallikaverini S:n ratsastamaan sen, kun en itse vielä viitsinyt mennä selkään. Heinäkuun jälkeen Fannylla ei ole minun lisäkseni ratsastanut kukaan muu, joten vähän jännitti kuinka se suhtautuu uuteen ratsastajaan. Uusi kuski ei kuitenkaan ponia hetkauttanut ja se toimikin tosi hyvin. S teki Fannyn kanssa vaan ihan perusjuttuja, mutta tosi kivannäköistä meno oli siitä huolimatta, tasaista ja rentoa. Siirtymisissä Fanny jäi välillä vähän hitaaksi, mutta muuten ratsastamattomuutta ei edes huomannut. S tykästyi poniin ihan tosissaan ja ilmoittikin voivansa ratsastaa muulloinkin, jos vaan on tarvetta. Kylläpä tuntui kivalta saada positiivista palautetta Fannyn ratsastettavuudesta, en mä varmaan ihan päin metsää ole sitä voinut treenata, jos se on muidenkin kun mun mielestä kiva ratsastaa. :) Oli tosi kiva nähdä joku muu pitkästä aikaa Fannyn selässä, niin näin itsekin vähän maastakäsin sen edistystä, tätä ennen olin nähnyt selässä viimeksi ponin edellisen omistajan ja siitä on jo hetki vierähtänyt aikaa.

Olen itse ottanut koko viikon tosi rauhallisesti ja eilen oli ensimmäinen päivä, kun olo tuntui täysin normaalilta pään osalta. Muu kroppakin alkaa olla suhtkoht kunnossa, niskan lihakset ovat vielä jumissa ja vasen lonkka kipuilee, mutta muuten aletaan olla voiton puolella. Kipeiden paikkojen ollessa enää näin vähissä päätin tänään itsekin kiivetä Fannyn kyytiin ensimmäistä kertaa sitten viime sunnuntain. Täytyy myöntää, että vähän kyllä jännitti ratsastamaan lähtiessä, ei niinkään se itse ratsastus, vaan tieto siitä, että nyt ei olisi varaa pudota uudestaan. Oma jännitykseni tarttui tietysti poniinkin ja se säpsähteli alkuun muutaman kerran nähdessään jotain pieniä vihreitä miehiä.

Pyrin pitämään alusta asti itseni ja Fannyn kiireisenä, ettei kumpikaan ehtisi miettiä turhia ja se toimikin hyvin ja aloin itsekin rentoutua. Tehtiin paljon siirtymisiä ja niihin vaadin sitä terävyyttä, mikä eilen jäi vähän uupumaan. Ei tarvittu kuin pari toistoa, niin poni herkistyi jo tosi hyvin ja oli aktiivinen läpi siirtymisten. 

Siirtymisten lisäksi tehtiin paljon väistöjä ravissa ja ne sujuikin ihan kohtalaisen hyvin, vaikkei niitä olla hetkeen edes treenattu. Kaiken kaikkiaan Fanny oli tosi hyvä ratsastaa, kun päästiin kumpikin alun jännityksestä eroon, se oli pehmeä, taipuisa ja vielä yllättävän suorakin. Eiköhän se tästä lähde taas sujumaan, kun saan vaan oman pääni mukaan tähän hommaan. 

Postauksen kuvissa alkukeventelyitä viime viikolta, (c) Laura Aaltonen