Kiukkupylly-poni ja ensimmäiset hankiratsastelut

Lauantaina treenit jatkui Fannyn kanssa tuuppailun merkeissä ja viime viikon pääasiassa uralla tapahtuneiden siirtymispainotteisten ratsastusten jälkeen poni joutui pitkästä aikaa vähän taivuttelemaan kroppaansa. Alkuun otin taas vähän pysähdyksiä ja siirtymisiä, mutta sen jälkeen jatkettiin ravissa isoja ympyröitä tehden ja usein suuntaa vaihdellen. Hyvin huomasi ettei Fanny ole hetkeen joutunut tekemään kunnolla töitä kaarevalla uralla ja taipuminen oli varsinkin aluksi sille aika hankalaa, takapää yritti karata kokoajan ulos ja sisäpohkeen ympärille taipuminenkin oli vähän hakusessa. Hetken (tai vähän pidemmänkin hetken) jumppailun jälkeen poni parani jonkun verran ja lopussa saatiin jo ihan hyvääkin pätkää aikaiseksi ja siihen oli hyvä lopettaa.

Sunnuntaina Fannysta kuoriutuikin sitten oikea tamma isolla T:llä, mun pieni kiltti poni, joka normaalisti muistuttaa käytökseltään lähinnä ruunan ruppanaa kiskoi herneitä sieraimiinsa oikein urakalla. Fanny kävi alkuverkasta asti vähän kuumana, eikä oikein olisi halunnut taas taipua, mutta laukassa ne ongelmat sitten vasta alkoivatkin. Otin ensin laukkaa oikealla ja se sujui ihan hyvin, vasemman laukan nostosta poni kuitenkin päätti kehittää maailman vaikeimman asian ja siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Fanny ei yksinkertaisesti halunnut tehdä kunnon nostoa, laukka nostettin joko hillittömällä pompulla, turpa taivasta kohti ratsastajaa silmiin katsellen tai muuten vaan kunnon spurtilla. Jostain kumman syystä tällaiset nostot eivät (tylsälle) ratsastajalle kelvanneet ja poni kiukustui oikein huolella, kun siltä kehdattiin vaatia näinkin haastavaa asiaa, kuin vasemman laukan nosto. Pitkän taistelun jälkeen nostoista saatiin juuri ja juuri menetteleviä, mutta hyviksi niitä ei kyllä voinut vieläkään sanoa. Laukka itsessään toimi normaalisti nosto-ongelmista huolimatta.

Eipä tähän voi muuta sanoa, kun että tammat... Taitaa olla ponilla kevättä rinnassa, kun se heittäytyi tuollaiseksi kiukkupyllyksi, kun joku asia tuntui vaikealta. Vasemman laukan nosto on aina ollut hankalampi ja on päiviä jolloin on haastavaa saada kunnon nostoja, mutta noin hankalaa se ei sentään ole ennen ollut. Kun nostot vasemmalla jätettiin tältä erää Fanny muuttui taas tyytyväiseksi omaksi itsekseen.

Lopuksi mentiin vielä hetkeksi kentälle ravailemaan ja tutkimaan missä kunnossa pohja on nyt, kun saatiin vähän lisää lunta tännekin suunnalle. Iina tuli kuvailemaan ja järkytys oli suuri kun pääsin katselemaan kuvia. Edellisistä ratsastuskuvista on jo pidemmän aikaa ja kyllä tuli taas tarpeeseen tämäkin herätys... Siis oikeasti, viimeisimmästä koulutunnista on vasta vajaa kuukausi ja mun istunta on jotain ihan kamalaa. Sama vanha yläselkä pyöreänä-könötys paistoi suurimmasta osasta kuvia ja muutamissa kuvissa kunnossa oleva istunta ei siinä paljon lohduttanut. Perjantaina päästään onneksi vihdoin valmennukseen ja näin ollen takaisin kuriin ja nuhteeseen. Käsken kyllä valmentajan nipottaa istunnastani vielä normaaliakin tarkemmin, että tämä ameeba oppisi joskus istumaankin siellä selässä... Miten se voikin olla niin vaikeaa?

 Könö, könö, könö... mutta poni on hieno<3