Fannyn tilanne

Kulunut viikko on ollut aikamoista vuoristorataa oman pääni sisällä, mutta nyt tuntuu siltä, että olen saanut käytyä Fannyn loukkaantumisen kunnolla läpi. Muutamat ensimmäiset päivät olivat kaikkea muuta kuin helppoja ja yritin vain itse ymmärtää mitä oli tapahtunut. Mielessä risteili miljoonia kysymyksiä ja ajatuksia, mutta eniten mietin, että MIKSI? Miksi tämä tapahtui meille? Kelasin myös koko ajan sunnuntain tapahtumia päässäni ja mietin mitä olisin voinut tehdä toisin, ettei onnettomuutta koskaan olisi tapahtunut. Jos olisinkin mennyt vähän myöhemmin tallille? Jos olisinkin harjannut Fannya vähän kauemmin? Järjettömiä ajatuksia, koska en olisi voinut tehdä mitään toisin, tapahtumat eivät olleet millään lailla itsestäni riippuvaisia.

Sunnuntai oli ihan tavallinen päivä, Fannylla oli ollut hirmuisesti virtaa edellisenä päivänä ratsastaessa ja ajattelin päästää sen liinan päähän päästelemään höyryjä. Ja virtaa ponista edelleen löytyikin, noin villi se ei varmaan ole vielä koskaan ollut, joten kevättä taisi olla rinnassa. Siinä (pidemmän) hetken energiavarastoja purettuaan pomppu-poni alkoi rauhoittua ja lopuksi se olikin jo hyvin tyytyväinen ja rauhallinen. Loppukäyntien jälkeen hoidin Fannyn normaalisti pois ja vein sen tarhaan ennen tallilta lähtöä, enkä voinut edes aavistaa mitä ihan hetken kuluttua tapahtuisi.

Vajaa tuntia myöhemmin tallin omistaja soitti, että koko ponilauma oli karannut tarhasta. Fannyn jälkeen tarhaan oli viety vielä yksi poni ja portti oli unohdettu sulkea kunnolla. Tämän seurauksena koko ponilauma sitten lähti kohtalokkaaseen reissuun, jossa Fanny loukkaantui. Haavoista ja naarmuista päätellen se on kaatunut todennäköisesti asfaltilla ja siinä rytäkässä murtanut myös jalkansa.

Tämän epäonnisen karkureissun seurauksena koko tulevaisuus on tällä hetkellä yhtä kysymysmerkkiä. Muutama päivä tapahtuman jälkeen mielessä oli aika synkkiä ajatuksia ja teki mieli vaan luovuttaa ja jäädä sängyn pohjalle makaamaan. Tuntui niin pahalta, että huolimattomuuden takia pieni rakas poni joutui kärsimään ja kaikki suunnitelmat menivät uusiksi. Missään nimessä tästä ei kuitenkaan pidä lähteä syyttelemään ketään, koska virhe olisi saattanut käydä kenelle tahansa. Näin nyt vaan sattui tapahtumaan.

Fannyn polvessa on siis niin sanottu chip murtuma eli luusta on lohjennut muutama pieni irtopala. Mitään toipumisennustetta eläinlääkäri ei vielä pystynyt antamaan klinikalla käydessämme, vaan vasta kontrollissa selviää mihin suuntaan jalan tilanne on lähtenyt kehittymään. Sen verran ell totesi, että on positiivista kuinka hyvin Fanny kuitenkin varaa painoa jalalle niinkin vähällä kipulääkkeellä kuin mitä se oli ennen klinikalle menoa saanut. Murtuman lisäksi myös hankkarin yläkiinnityskohdassa näkyi jotain pientä, mutta siitä ell ei tuntunut olevan huolissaan. Fanny käyttäytyi koko klinikkareissun ajan esimerkillisesti ja se saikin kehuja ihanasta ja rauhallisesta luonteestaan. Röntgenkuvatkin otettiin ilman rauhoitusta ja poni käyttäytyi kuin seisoisi kuvattavana harvasen päivä.

Nyt kun onnettomuudesta on ehtinyt jo kulua useampi päivä olen saanut käännettyä omatkin ajatukseni positiivisempaan suuntaan ja uskon vahvasti, että kyllä tästä selvitään. Fanny on onneksi koko ajan ollut pirteä oma itsensä ja ontuminenkin on parantunut huomattavasti siitä mitä se oli. Tällä hetkellä karsinalepoa on jäljellä vielä viikko ja sen jälkeen ponia saa alkaa taluttelemaan 5 minuuttia päivässä ja se saa mennä ulos karsinan kokoiseen sairastarhaan, mikäli ei enää onnu. Kipulääkettä annetaan vielä muutama päivä. Jalkaa on alusta asti kylmätty kaksi kertaa päivässä ja tätä jatketaan kontrolliin asti.

Nyt kun vielä jaksaisi jokusen viikon sinnitellä epätietoisuudessa, niin sitten saadaankin jo vähän selvyyttä asioihin. Toivon tietysti sormet ja varpaat ristissä, että ennuste olisi hyvä ja poni pystyisi vielä palaamaan normaaliin käyttöön, mutta saa nähdä kuinka käy.

Lopuksi vielä iso kiitos teille kaikille ihanille, jotka olette eläneet meidän vastoinkäymisissä mukana ja laittaneet tsemppaavia kommentteja, niiden avulla olen jaksanut tässä välillä epätoivoiseltakin tuntuneessa tilanteessa! :)