Hulivili-toipilaalla keittää

Melkein kaksi viikkoa Fanny jaksoi käyttäytyä nätisti ja rauhallisesti ilman mitään ongelmia, mutta sunnuntaina ponin ryökäle kertoi selvästi, että nyt saa tämä kopissa kököttäminen riittää. Menin aamusta tallille ja heti Fannyn nähtyäni huomasin, että nyt on mielentila kokenut aikamoisen muutoksen aiemmasta, silmät pyörivät päässä kuin hedelmäpeli ja koko otus vaikutti muutenkin aika jännittyneeltä. Se huuteli pihalla oleville kavereille vähän väliä ja karsinakin oli myllätty aika lahjakkaasti. Tähän asti poni oli ollut todella lunki eikä sitä ollut haitannut yhtään seistä sisällä, mutta nyt oli selvästi tullut mitta täyteen.

Fannyn karsinassa touhutessani yksi tallilaisista tuli höpöttelemään ja totesi samalla, että ponilla oli ollut juuri ennen tuloani pystyssä kunnon show, se oli hyppinyt pystyyn, pukitellut, potkinut seiniä ja yrittänyt saada karsinan ovea auki. Tällainen riehuminen ei tietenkään ole jalan kannalta ollenkaan hyvä, mutta en nyt oikein tiedä pitäisikö tällaista toimintaa pitää huonona vai hyvänä merkkinä, maalaisjärjellä ajateltuna jalka ei kyllä ihan hirveän kipeä voi olla, jos kerta pukkejakin viitsii alkaa heittelemään... :D Koska kaikenlainen hilluminen on tässä vaiheessa kuitenkin pahasta, hain toisen meidän poneista Fannyn seuraksi ja tämän jälkeen hulivili suostuikin sitten rauhoittumaan. Jatkossakin pidetään tarpeen vaatiessa tallissa kaveria, vaikka Fannyn karsinasta onkin suora näköyhteys pihalla tarhaaviin muihin hevosiin.

Eilen klinikkareissusta tuli kuluneeksi kaksi viikkoa ja Fannya sai mennä taluttamaan ensimmäistä kertaa. Kierrettiin maneesi kerran ja vähän huteran ja jäykän näköistähän se ponin meno oli, mutta eipä tuo nyt ihme ole, jos pari viikkoa on kököttänyt lähes kokoajan karsinassa. Myös tänään käytiin kävelemässä parin kierroksen verran ja meno oli samanlaista kuin eilenkin.

Eilen Fannya olisi saanut alkaa myös tarhaamaan sairastarhassa, mutta koska se sunnuntaihin asti oli ollut sisällä niin nätisti oltiin päätetty, että pidetään sitä kuitenkin mieluummin karsinassa yksi ylimääräinen viikko kontrolliin asti, kuin riskeerataan, että se teloo ulos päästessään itseään lisää. Koska poni nyt kuitenkin alkoi näyttämään kyllästymisen merkkejä sisällä oloon laitetaan se sittenkin ulos jo viimeistään viikonloppuna, kun vaan saadaan tarpeeksi pieni tarha väkerrettyä. Josko ulkona olisi Fannyn mielestä sitten vähän mielekkäämpää katsella maailman menoa.

Terroristi suunnittelee paikalta poistumista

"Koskaan en ole mitään pahaa tehnyt!"

Tällaista tällä erää, eteenpäin mennään päivä kerrallaan ja yritetään pitää turhautunut puuhapete-poni aisoissa. ;)