Paluu takaisin vanhaan tuttuun

Fannyn loukkaannuttua tämän kauden ratsastukselliset suunnitelmat menivät luonnollisesti täysin uusiksi ja ensijärkytyksestä toivuttuani aloinkin mietiskelemään, että jonkinlainen ratsu tarvitsisi varmaankin löytää etteivät omat taidot ihan ehdi ruostumaan tässä ponin saikkuillessa. Kauaa ei onneksi tarvinnut asiaa mielessä pyöritellä, kun Leevin omistaja kyselikin jo sopivasti innostaisiko tulla humputtelemaan vähän kirjavan ponimuksen kanssa. Vastausta ei tarvinnut tietystikään montaa hetkeä miettiä ja niimpä sitten suuntasinkin heti alkuviikosta auton kohti tuttua määränpäätä ja ihanhan se tuntui kuin olisi kotiin palannut, on se kumma kun jotkut asiat vaan tuntuvat pitkänkin ajan jälkeen niin kovin luonnollisilta.

Leevi on ollut talven ajan kevyemmällä liikutuksella, joten maanantaina ja tiistaina vaan jumppailtiin vähän perusjuttuja. Aika jäykkä ja lavoistaan tukkonaisen oloinen otushan sieltä takapuolen alta löytyi, mutta ei kuitenkaan ratsastettavuudeltaan niin paha, kuin mitä odotin. Laukka tuntui olevan aika hankalaa eikä pyörinyt kunnolla, mutta tämä todennäköisesti korjaantuu nyt kun pääsee työstämään sitä kunnolla hyvällä pohjalla lumien lähdettyä. Myös ravissa liike on aika rajoittunutta, mutta eiköhän sekin lähde korjaantumaan juurikin sillä paremmalla pohjalla ja kunnon jumppatreeneillä.

Tänään kiipesin Leevin kyytiin kolmatta kertaa tällä viikolla ja aluksi käytiin vähän maastossa reippailemassa, että saataisiin sillä tavalla ponilta vähän paikkoja auki. Paras lääke tuohon jäykkyyteen ja liikkeen etenemättömyyteen tällä hetkellä ainakin omasta mielestäni olisi juurikin se, että Leevi pääsisi liikkumaan pitkää suoraa reippaassa vauhdissa niin, että lavat lähtisivät toimimaan kunnolla. Ja tämän lisäksi tietysti sitä jumppaa, jumppaa ja jumppaa. Maastoilun jälkeen Leevi lähtikin heti toimimaan jo paremmin kuin alkuviikosta, joten joku positiivinen vaikutus sillä selkeästi oli. Laukassa tuli jo ihan erilaista pätkää kuin parilla edellisellä kerralla ja ravikin oli jo vähän etenevämpää, joten selkeästi suunta oli jo kohti parempaa. 

Oma tilanne ratsastuksen suhteen tällä hetkellä ja kaudella on siis hyvin epäselvä, mutta hevosen selkään on kuitenkin taas viikon tauon jälkeen päästy. Suuremmin en vielä ala suunnittelemaan näitä hevoskuvioita ennen kuin kuulen Fannyn toipumisennusteen kontrolli-käynnillä, mutta katsotaan miten asiat tästä lähtevät suttaantumaan. Leeviä olen kuulemma tervetullut ratsastelemaan jatkossakin, joten sen kanssa on ainakin luvassa yhteisiä jumppahetkiä tästä eteenpäinkin. Kirjavan ponimuksen lisäksi käyn silloin tällöin hyppäämässä tilastotammalla, jonka kanssa yhteistyötä on takana jo useamman vuoden ajalta, joten ihan ratsastamatta ei onneksi tarvitse olla, vaikka oma poni onkin telakalla. Eiköhän nämä asiat tästä kuitenkin kohta puoliin lähde selviämään, joten sitä odotellessa.

Kivaa alkavaa viikkoa!