Hiljaista on ollut, mutta kyllä täällä elossa ollaan. Hiljaisuuteen on ollut useampikin syy, mutta aloitetaan vaikka siitä, mistä kaikki sai alkunsa.
Olen alkuvuoden aikana miettinyt paljon elämääni ja sitä mitä minä oikeasti haluan. Kuten on tullut täälläkin todettua on elämäni ollut vuosikaudet aikamoista juoksemista paikasta toiseen ja ainaisessa stressissä elämistä. Kulunut puoli vuotta on näyttänyt selvästi ettei tuollainen elämäntyyli toimi loputtomiin ja olenkin tästä johtuen muun muassa sairastellut enemmän kuin koskaan ennen. Vastustuskyky on tuntunut olevan nollassa jokaisen flunssan ja mahataudin iskiessä kimppuuni ja myös muunlaiset terveysongelmat ovat vaivanneet.
Lähtiessäni muokkaamaan elämääni vähemmän stressaavaksi pohdin ensimmäiseksi mitkä asiat elämässäni vievät eniten aikaa ja mitkä niistä ovat ns. pakollisia asioita, joita ei voi jättää pois. Tämän jälkeen pohdin mitkä ovat vapaaehtoisia tekemisiä ja isona ajanviejänä näiden pakollisten asioiden jälkeen tuli selkeästi tämä blogi.
Olen luonteeltani perfektionisti ja haluan tehdä kaikki asiat parhaan taitoni ja osaamiseni mukaan. Luonnollisesti näin on ollut myös blogin suhteen. Pyrkimykseni mahdollisimman hyvään lopputulokseen on kuitenkin tehnyt sen, että olen stressannut blogin takia aikamoisesti alusta lähtien. Bloggaukseni suhteen on olemassa monia ongelmia ja yhtenä suurimpana on ollut materiaalin saamisen vaikeus, jota olen jo aiemminkin täällä tuskaillut. Usein löytyisi paljonkin kerrottavaa, mutta ilman kuvia en halua postauksia julkaista.
Bloggaus on ollut alusta alkaen todella mukava harrastus ja olen nauttinut kirjoittamisesta. Kuten tuli kuitenkin todettua vie blogi paljon aikaani ja viime aikoina on alkanut enenevissä määrin tuntua siltä, että alkaako blogi ottaa enemmän kuin mitä se antaa. Postauksia kirjoittaessani panostan niihin todella paljon ja ihan tavallisen tekstin kirjoittamiseen kuluu poikkeuksetta vähintään pari tuntia aikaa, usein jopa kolme tai enemmänkin. Jos viikossa kirjoittaisi vaikka kolme postausta, kuluisi aikaa siis vähintään kuusi tuntia. Tämä kaikki aika on poissa jostain muusta.
En haluaisi lopettaa bloggaamista kokonaan, koska kuten todettu on tämä todella mukava harrastus. Fakta kuitenkin on, etten pysty bloggaamaan siinä määrin mitä haluaisin, enkä niin laadukasta sisältöä kuin haluaisin, joten blogin tulevaisuuden suhteen on perusteellisemman pohdinnan paikka.
Viimeisen reilu kuukauden ajalta olisi paljon kerrottavaa, mutta ne jääköön tämän postauksen ulkopuolelle. Kirjoittelen ajatuksistani Onniin liittyen paremmalla ajalla. Se, onko tämä aika huomenna vai kuukauden päästä jää nähtäväksi, paljon on kuitenkin mietittävää myös herra hevosen suhteen.
Heippa! Ymmärrän että blogi vie paljon aikaa, varsinkin kun siihen haluaa panostaa. Olisi mukava kuulla teidän kuulumisia kuitenkin silloin tällöin, ei jokaisen postauksen täydy olla täydellinen! Mä en varmaankaan ole ollenkaan perfektionisti kun usein kirjoitan tekstin vartissa enkä niin hirveästi mieti, kunhan nyt jotain sepustan. Kuvia laitan, jos niitä on. Oon ajatellut, että kirjoittelen ennemminkin muistoksi itselleni, jos toisetkin haluavat lukea, niin kiva, jos eivät, niin ei se niin haittaa.
VastaaPoistaMutta on todella hyvä miettiä välillä sitä, mikä on elämässä oleellista ja mikä ei. Ei kannata polttaa itseään piippuun, vaan olla lempeä itselleen.
Kiitos kivasta kommentista Liisa! :)Yritän kyllä hokea samaa itselleni, ettei jokaisen postauksen täydy olla mitenkään täydellinen, mutta tuohon perfektionismiin taipuvaisena se on hyvin hankalaa. :D Juurikin tuota lempeyttä itseäni kohtaan olen yrittänyt kovasti harjoitella ja harjoitukset jatkuvat edelleen. Liian monia vuosia tullut elettyä sitä paikasta toiseen juoksemista, joten nyt on viimeistään aika höllätä.
PoistaTunnistan itseni tästä postauksesta ja tavastasi elää. Mulla meni monta vuotta niin, että liikutin viikossa 3-4 hevosta ja koulun lisäksi kirjoitin vielä blogiakin. Jossain kohtaa aloitin bloggaamisen puhtaalta pöydältä uuden blogin kautta, mutta sitä blogia päivitin aktiivisesti reilu puoli vuotta. Stressasin blogista kauheasti, etenkin kuvien takia, koska kuvaajaa oli hankala saada mukaan. Nyt en ole viime kesän jälkeen avannutkaan blogiani, mutta olen ollut tyytyväinen tähän tilanteeseen.
VastaaPoistaEi kannata ottaa liikaa paineita postausten kirjoittelusta! Alkuun se saattaa tuntua haastavalta, mutta sitten helpottaa. Toivon tietenkin, että jatkat blogia, vaikka se tarkoittaisi, että postauksia tulisi vain kerran kuukaudessa. Olisi kiva kuulla teidän kuulumisia edes silloin tällöin :)
Kiitos kivasta kommentista Amanda! :) Aluksi tosiaan tuntui todella oudolta, kun ei kokoajan tarvinnut miettiä postauksien kirjoittamista ja sitä mistä siihen löytyisi aikaa (ja materiaalia), mutta sen jälkeen helpotti. On ollut todella vapauttavaa pitää ihan totaalista taukoa, minäkään en ole blogia avannut kuin ihan pari hassua kertaa sen jälkeen, kun olen viime postauksen kirjoittanut. Kamera on samoin saanut pölyttyä nurkassa ja nyt huomaan kuinka kuvaamiseenkin alkaa herätä taas ihan uusi into, kun ei ole ollut "pakko" ottaa kuvia.
PoistaKiva kuulla, että kuulumiset kiinnostavat, vaikka niitä tulisikin paljon entistä harvemmin. :)
Heippa! Mukavaa kuulla taas sinusta. Älä ota liikaa paineita blogin suhteen, sillä touhun tulee olla kuitenkin kivaa. Mukavaa pääsiäistä! :)
VastaaPoistaKiitos mukavasta kommentistasi! :) Kivaa tämän juurikin pitää olla ja pienen tauon jälkeen into kirjoitteluun tuntuu alkavan taas pikkuhiljaa palata, joten eiköhän tämä taas tästä. :)
Poista