Aamu alkoi ihan normaalisti, ensin Wilma koppiin, sitten hakemaan Leevi ja sen jälkeen auto kohti Tuulosta. Noin 50min ajelun jälkeen päästiin kisapaikalle ja siihen se normaalius sitten loppuikin... Ponit piti ottaa ulos traikusta, mutta Leevin suitsia ei löytynytkään mistään. Ponin omistaja vakuutteli kauhuissaan pakanneensa suitset mukaan, mutta autosta niitä ei joka tapauksessa löytynyt. Itseäni koko touhu vaan nauratti ja eipä siinä sitten muuta, kun mentiin kansliaan kyselemään saisiko mistään lainaksi suitsia, että sujuisi tuo ratsastaminen vähän helpommin. Leevin kokoiset suitset ja kuolaimet onneksi löytyi (kiitos vaan kovasti niitä lainanneille!) ja ponille saatiin kaikki ratsastuksessa tarvittavat vermeet niskaan.
Kun suitsi-sekoilusta selvittiin käytiin Iinan kanssa tutustumassa rataan, joka oli tosi kiemurainen. Myös kentän pohja oli osittain todella pehmeä ja liukas, joten kaahailuun ei ollut varaa. Radan kävelyn jälkeen hyppäsin ponin selkään ja lähdin kävelemään verkka-alueelle. Tai siis oma ajatukseni oli, että kävellään, mutta poni oli asiasta vähän eri mieltä, se kävi törkeän kuumana ja poukkoili ja leijutteli koko matkan verkkaan asti. Sama meno jatkui tovin vielä verkassa, mutta jonkun ajan päästä poni alkoi rauhoittua. Kyllä huomasi, ettei Leevi ole hetkeen taas poistunut kotinurkilta.
Hetken ravailun ja laukkailun jälkeen alettiin hyppäämään. Tai siis piti alkaa, mutta poni tökkäsi heti ensimmäisellä hypyllä. Verkassa oli aikamoinen häslinki, joten luulen, että este tuli Leeville jotenkin vaan niin yllätyksenä, että se kielsi sen takia. Tässä vaiheessa Iina oli lainannut minulta raipan Wilman possuillessa, joten paremman puutteessa Leevin omistaja kävi kiskomassa sitä virkaa toimittamaan risunpätkän pusikosta. Kyllä muuten nauratti ratsastella risun kanssa, harvemmin sitä noin hieno raippa on kisoissa ollut kädessä. Otin vielä pari hyppyä pystylle ja okserilla ja kaikki sujuivat hyvin, eikä poni epäröinyt enää ollenkaan. Hetki kävelyä, raippa Iinalta ja sitten lähdettiinkin jo kohti kisakenttää.
Esteen numero seitsemän sai vielä hypätä verryttelyksi ja tottahan tämä mahdollisuus käytettiin. Pientä epäröintiä oli havaittavissa, mutta karjaisulla ja raipan näpäytyksellä päästiin kuitenkin yli.
Verkkaesteen jälkeen päästiinkin sitten aloittamaan itse rata. Kentän pohja oli juuri sitä, miltä radan kävelyssä vaikutti, eli pehmeä ja liukas. Mentiin tosi varovasti, mutta siitä huolimatta ponilla lähti takapää kerran alta ja sen lisäksi tuli pari pienempää liukastumista. Myös toinen takasuoja putosi matkasta yhden liukastumisen yhteydessä ja samalla vielä etukenkäkin, mutta nämä toki huomattiin vasta radan jälkeen. Kaikesta tästä huolimatta Leevi pääsi yllättämään ihan totaalisesti, se ei radalla ollut kertaakaan aikeissakaan kieltää ja ennen kuin huomasinkaan oltiinkin jo päästy puhtaalla perusradalla uusintaan asti. En edes yrittänyt ratsastaa aikaa, vaan mieluummin varmistelin ja tein hyvät pitkät tiet. Yksi puomi putosi ponin tullessa vähän pohjaan, mutta muuten selvittiin kaikista kunnialla yli ja mikä parasta, ILMAN YHTÄKÄÄN KIELTOA. Kyllä oli voittaja-olo radan jälkeen! Leevin omistajakin oli niin onneessan, ettei oikein tiennyt miten päin olisi ollut. Hieno poni hyppäsi ensimmäistä kertaa yli vuoteen radan loppuun asti ottamatta hylkyä kieltojen takia, joten todellakin saatiin olla tyytyväisiä! Hyvin menneen radan ja pohjan takia päätettiin, ettei hypätä toista luokkaa, vaan jätetään tähän yhteen onnistumiseen, niin jää ponillekin hyvä mieli. Lisäksi huomattiin tässä vaiheessa myös puuttuva kenkä, joten senkään puolesta ei olisi lähdetty enää hyppäämään. Loppukäyntien jälkeen poni koppiin ja onnellisina kotia kohti, kyllä Leevi vaan osaa silloin kun se haluaa. :)
Hieno juttu, että selvisitte ilman kieltoja! Tiedän tunteen, mikä helpotus se on ja silloin ei tosiaankaan ole mitään väliä, vaikka joka ainoa puomi tippuisi.
VastaaPoistaJos sulla on niitä kuvia meistä, niin voit laittaa niitä vaikka tuohon anu.immonen76@gmail.com -osoitteeseen. Suurkiitos jo etukäteen.
Kuvista tuli mieleen, että mua hiukan hirvitti se kamera siinä kentän aidan vieressä maassa esteen numero 3/9 vieressä. Kuvaaja otti ilmeisestikin kaukolaukaisulla kuvia siltä esteeltä. Olishan ne ollut kivoja kuvia, missä näkyy lähestyvät kaviot...
Juu, kyllä oli hieno fiilis radan jälkeen! Taisivat muut paikalla olijat vähän ihmetellä, että onko meillä lääkkeet ottamatta, kun kummatkin hihkuttiin Leevin omistajan kanssa ihan onnessaan meidän selvittyä maaliin asti. Eivät vaan tienneet kuinka iso juttu tämä oli tuon kiltelykierteen jälkeen. :)
VastaaPoistaJoo ite kanssa ihmettelin sitä kameraa, mahto todella olla mielenkiintoisia kuvia... :D