Fanny juoksi eilen siis maneesissa vapaana ja virtaahan riitti. Poni rallitteli pitkin maneesia sellaista vauhtia, että yhdessä kulmassa sen tasapaino ei enää riittänytkään, vaan takapää luisti alta ja poni pyllähti ihmettelemään maneesin hiekkoja. Fanny-raukka näytti kumoon kupsahduksen jälkeen hyvin hölmistyneeltä, kai se mietti, että mihin hitsiin maa sen jalkojen alta yhtäkkiä katosi. Itse tietenkin pelästyin ihan järkyttävän paljon ja mielessä ehti jo käydä luunmurtumat ja kaikki mahdolliset jännevammat sinä aikana, kun pääsin ponin luokse tutkimaan tilannetta. Tuntuu kyllä tällaisissa tapauksissa aina TODELLA pitkältä ne sekunnit, jotka kuluu ponin luokse kävelemisessä ja siinä ehtii jo miettiä kaikki pahimmat vaihtoehdot mielessään.
Jalkoja tunnustellessa ei tuntunut eikä näkynyt onneksi mitään ja sain huokaista vähän helpotuksesta, ei siis poikki menneitä raajoja. Ravuutin Fannya vielä hetken, että näin miten se liikkui, liikkui onneksi hyvin ja puhtaasti. Lopuksi taluttelin vielä pitkään. Karsinassa syynäsin Fannyn vielä monta kertaa huolella läpi korvista kavioihin ja mitään normaalista poikkeavaa ei edelleenkään löytynyt. Levitin Arnikaa suunnilleen koko poniin ja sitten ei auttanut muu, kuin toivoa parasta, eli että selvittäisiin mahdollisimman vähillä vammoilla.
Viime yönä ehdin jo nähdä painajaisia jännevammoista ja aamulla ajelin tallille heti kahdeksan jälkeen. Toivoin, että oltaisiin selvitty ehjin nahoin eilisestä, mutta turha toivo. Karsinassa odotti poni, jolla oli kummatkin kintereet etupuolelta kuumat ja turvonneet, oikea enemmän, kuin vasen. Otin Fannyn liinan päähän ja lähdin maneesiin tsekkailemaan tilannetta. Eihän se tietenkään normaalisti liikkunut, vaan takaa tosi jäykän ja tönkön näköisesti. Kävelytin puolisen tuntia ja sen jälkeen vietinkin vesiboksissa pitkän tovin takajalkoja kylmäten.
Nyt ei auta muu, kuin talutella ja kylmätä ja katsoa mihin suuntaan tilanne kehittyy. Toivottavasti selvitään suht helpolla ja turvotus laskee muutamassa päivässä, eikä jaloissa ole mitään vakavampia vammoja. Poni-parka saa nyt normaaliakin enemmän huolenpitoa ja paljon herkkuja. Sunnuntain kisat jäävät Fannyn osalta nyt sitten tietenkin väliin, mutta se on sivuseikka. Kisoja riittää vielä tälle syksylle, vaikka ne nyt halliin siirtyvätkin, nyt vaan parannellaan rauhassa ja sen jälkeen taas uusin voimin kohti koitoksia.
Fannyn jäädessä kotiin lepäilemään pakataan reissuun mukaan Leevi ja Wilma. Leevin kanssa ollaan menossa hyppäämään samat luokat, mitkä Fannynkin kanssa piti hypätä, eli 60cm ja 80cm. Sen kanssa todellinen ongelma esteillä on siis kieltäminen, edellisen ratsastajan kanssa se kielsi viime syksynä ulos joka kisoissa ja jatkoi samaa myös minun kanssani niissä ainoissa estekisoissa, joissa oltiin tänä kesänä. Sunnuntaina siis nähdään kuinka monta estettä saadaan ylitettyä tällä kertaa, viime kisoissa taidettiin päästä nelos-esteelle, joten pitäisikö ottaa tavoitteeksi päästä tällä kertaa vitoselle... ;)
Lopuksi vielä pari kuvaa jokusen viikon takaa, joissa vajukki riehuu tarhassa.
Harmin paikka, että poni loukkasi itsensä. Toivotaan, että menee ohitse eikä ole mitään vakavaa! :(
VastaaPoista