Kouluvalmennus, hieronta ja hyppelyt muiden otusten kanssa

Sateinen  tiistai-aamu alkoi kouluvalmennuksella. Alkuverkan jälkeen aloitettiin väistöillä käynnissä pituushalkaisijalta uraa kohti. Tähän asti ollaan tehty väistöjä vain ympyrällä tai voltilla niin, että on väistätetty joko etupäätä tai takapäätä, joten nyt oli ensimmäinen kerta, kun tehtiin väistöjä keskihalkaisijalta uralle. Väistöt ovat tähän asti olleet vähän haastavia, joten ajattelin, että ne voisivat tälläkin kertaa tuottaa vähän päänvaivaa sekä ponille, että kuskille, mutta väärässä olin jälleen kerran. Fanny teki alusta asti tosi hyvät väistöt kumpaankin suuntaan, taisi jopa olla parhaat väistöt, jotka olen itse ikinä tehnyt käynnissä. Valmentajakin totesi vaan, että on se kyllä näköjään herkistynyt hurjasti kyljistään, kun teki noin hyvät väistöt tuosta vaan. Väistöjen lisäksi tehtiin ravissa vähän temponvaihteluja. Suurta eroa ei vielä vaadittu, kun ei näitä ole vielä paljon harjoiteltu, mutta kivasti Fanny lähti pohkeesta eteen ja tuli hyvin takaisin.

Pääpaino valmennuksessa oli kuitenkin laukannostojen harjoittelussa, nostot piti saada lähtemään hyvin takaa eteen ja Fannyn piti pysyä tasaisessa peräänannossa. Oikealle nostot onnistuivat jo ihan kivasti ja tasaisuuskin säilyi moneen kertaan jo suht hyvin, mutta vasemmalle oli hankalampaa. Vasen kierros on muutenkin laukassa vaikeampi, kun ponilla ei vielä riitä tasapaino hyvään ja siistiin nostoon ja nyt se alkoi jopa vähän kiukuttelemaan, kun nostot tuntuivat siitä niin ylivoimaisen vaikeilta. Lopuksi saatiin pari ihan ok nostoa ja siihen oli hyvä lopettaa. Loppuraveissa Fanny oli ihan kaikkensa antanut, olihan se  joutunut hommiin taas oikein huolella ja rankemmin, kuin vielä kertaakaan aikaisemmin. Poni-parka joutui käyttämään aivosolujaan oikein urakalla, mutta kyllä se oli vaan taas hieno! Karsinassa nenän eteen herkkumössö ja porkkanoita, eikö lahjonta ollutkin yksi lastenkasvatuksen kulmakivistä?

Eilen Fannylla oli rankan valmennuksen jälkeen kevyt päivä ja sen lisäksi hieronta. Päästin sen vaan maneesiin juoksemaan hetkeksi aamulla. Eipä irronnut kovin montaa pukkia, joten toissa päiväinen taisi vielä tuntua väsymyksenä kropassa. Liikutuksen jälkeen nypin ponin tukkaa taas vähän ja sitten hieroja jo huristelikin paikalle. Ihan ensiksi hieroja ihmetteli Fannyn todella hyväkuntoista ja sileää karvaa, jota valmentajakin kummasteli viime tunnilla, ei kuulemma muista nähneensä edes aikaisemmin samanlaista. Itse en ole ponin karvaan kiinnitänyt sen kummampaa huomiota, mutta on hauskaa, että ulkopuoliset huomaavat tällaisia juttuja.

Fannyn lihaksia tunnustellessaan hieroja totesi Fannyn ilmeisesti pysyvän hyvin rentona ratsastaessa ja olevan rauhallinen ja stressaamaton tyyppi, enpä ole aikaisemmin ajatellut, että tuollaisenkin asian pystyy sanomaan jo pelkästään lihaksistosta, vaikka onhan se itsestään selvää, kun nyt ajattelee. Ainoat jumit löytyivät ristiselästä, muuten poni oli oikein vetreä. Hieroja nauroikin ristiselkään päästessään, että löytyihän täältä jumia, oli kuulemma jo ehtinyt ihmetellä, että onko hänellä ensimmäistä kertaa asiakkaana hevonen, jolla ei ole jumin jumia missään. Seuraava hieronta on kuukauden-parin päästä, riippuu miten poni lähtee toimimaan nyt, kun selän jumit on avattu. 

Fannyn hieronnan jälkeen ajelin Leevin tallille ratsastamaan. Suunnitelmissa oli vähän hyppelyä pitkästä aikaa ja sitä varten Leevin omistaja oli käynyt hakemassa naapuritallilta lainaan pari tolppaa ja muutaman puomin. Tällä kertaa ratsastettavia olikin poikkeuksellisesti kaksin kappalein, koska hommiin otettiin myös Leevin tallikaveri Heppu. Heppu on 4-vuotias Sumppilainen suomenhevos-poika, joka hurmaa taitavuudellaan jokaisen, joka selkään istahtaa. Itse olen ratsastanut Hepulla vain muutaman kerran, nyt olin viimeksi ollut selässä varmaankin joskus alkukesästä ja kylläpä oli heppa kehittynyt! Eipä ole aikaisemmin tullut istuttua noin kivan 4v:n kyydissä. 

Otettiin Hepun kanssa vähän hyppyjä ja hitsit kuinka hienosti ja rohkeasti vauva-heppa suoriutui, vaikka sillä oli takana tätä ennen vain muutama hyppykerta ratsastajan kanssa. Aluksi hypättiin ihan vaan ristikkoa ja lopuksi Heppu pääsi hyppäämään myös elämänsä ensimmäiset pystyt, joiden korkeus oli ehkä huimat 40cm. Intoa riitti ja Heppunen oli taitava!

Jeeee, este!

Hepun jälkeen oli vuorossa Leevi, jonka edellisestä hyppykerrasta olikin ehtinyt vierähtää jo pitkä aika. Kirjava lihapulla kävi niin kuumana, ettei meinannut pysyä nahoissaan, tuollaista intoa sillä ei ole hypätessä ollut vielä kertaakaan sinä aikana, kun olen ratsastanut sitä. Estettä nostettiin pikku hiljaa ja lopulta pysty oli 95cm korkea, eikä ponilla ollut mitään ongelmia vielä tuossakaan korkeudessa. Se ei epäröinyt yhdessäkään hypyssä, vaan oli koko ajan menossa ihan into piukeana. Taas sai huomata, että Leevi kyllä osaa hypätä, silloin kun vaan itse haluaa. 

Ratsastuskuvien laatu ei tänään ole kovin terävä ja Hepun kanssa kaikki hyppykuvat olivat niin tärähtäneitä, että niitä en viitsi tänne edes laittaa. Miten lie tädin kamerassa ollut säädöt vai onko vaan ihaillut hienoja heppojaan... ;) Tässä nyt kuitenkin näitä vähiten tärähtäneitä. 

 wrrruuuuum!