lauantai 14. syyskuuta 2013

Keravan maastoestetreenit

Eilen meillä oli siis Fannyn kanssa ensimmäiset maastoestetreenit Keravalla. Omat kokemukset maastoesteistä ennen eilistä olivat aika olemattomat, muutaman kerran olen hypännyt meidän kentällä olevaa bankettia ja joskus pienenä hypännyt metsässä jonkun kaatuneen puunrungon yli ja siinä se. En ole ikinä edes ollut katsomassa kenttäkisoja, joten koko touhu oli itselleni aika vierasta. Into kokeilla maastoesteitä on kuitenkin aina ollut kova, joten soitin Leppäsen Simolle jokunen aika sitten ja sovin treenit.

Siispä ajoin eilen töistä suoraan tallille, pakattiin poni traileriin ja lähdettiin ajelemaan kohti Keravaa. Voin kertoa, että kyllä jännitti ja hirvitti, kun en tiennyt oikein ollenkaan mitä odottaa reissulta. Eniten arvelutti nurmipohja, koska Fannylla ei tietenkään ollut nurmihokkeja, kun ei aikasemmin ole ollut tarvetta. Simo kuitenkin sanoi jo puhelimessa, että ihan hyvin pitäisi pysyä pystyssä ilmankin, joten näillä mentiin. Paikan päällä ponin kuntoonlaitto, hetki kävelyä ja sitten lähdettiinkin maastoesteradalle. Keravalla oli tullut eilen ihan huolella vettä, joten nurmipohja oli paikoittain aika liukas ja itse varoin pohjaa tosi paljon, enkä olisi millään oikein uskaltanut antaa Fannyn laukata kunnolla ja isosti ja siitä Simo mainitsikin useamman kerran. 

Hetken verkkailun jälkeen aloitettiin ensin ihan normaalilla ristikolla. Tultiin kummastakin suunnasta pari kertaa ja Fanny hyppäsi hyvin. Ristikon jälkeen käytiin näyttämässä ponille ensimmäinen hypättävä maastoeste eli pieni tukkikasa. Poni ei jaksanut sen kummemmin ihmetelle estettä, vaan tuli ensimmäiseen hyppyyn ollenkaan epäröimättä, mitä nyt otti isomman hypyn siihen. Tässä vaiheessa Simon kommentti oli jo "kenttäkisoihin".


Otettin vielä jokunen hyppy pienille esteille ja Fannyn suoriutuessa niistä oikein hyvin lähdettiin hyppäämään seuraavalle pelto-osiolle. Tässä vaiheessa Simo kysyi mistä maasta Fanny on tullut, poni näytti kuulemma siltä, että olisi hypännyt isompiakin luokkia ja siksi hän kyseli. Kerroin Fannyn olevan ihan Suomessa syntynyt ja oma kasvattini, jonka nyt reilu neljän vuoden jälkeen ostin takaisin ja sanoin myös Fannyn hyppykokemuksen olevan aika vähäistä ennen minulle tuloa, johon Simo vaan totesi, että siinä on kyllä hyvä poni ollut väärillä ratsastajilla, jos ei siitä ei ole aikaisemmin tajuttu hyppyponia tehdä. 


Seuraavaksi siirryttiin siis hyppäämään hieman isompia esteitä. Pahoittelen, että tästä eteenpäin en tiedä esteille enää oikeita nimiä, joten käytän niistä sanoja, jotka mielestäni parhaiten niitä kuvaavat. Ensin tultiin punainen puukasa-este ja siitä jatkettiin suoraan vielä aika leveällä pöydälle. Pöytä oli ensimmäinen este, jota Fannylle ei käyty näyttämässä ja ennen sitä poni epäröi vähän ja kysyi, että mennäänkö, mutta kun kerroin, että mennän, niin se hyppäsi rohkeasti ilman lisäkysymyksiä. Tämän jälkeen hypättiin vielä jokunen muu este ja lähdettiin sitten vähän kauempana oleville esteille. 



 Tässä ponnistuspaikka jäi tosi kauas, mutta rohkeasti poni lähti silti hyppäämään


Seuraavaksi oli vuorossa pieni hauta ja kaksi mielestäni järkyttävän isoa ja paksua puunrunkoa, jotka näyttivät ainakin metrisiltä, mutta Simo kertoi niiden olevan kauhistelustani huolimatta tuttarin esteitä eli 80cm korkeita. Myös haudan yli meno tuntui tosi pelottavalta ajatukselta ja olin varma, että Fanny ei näe hautaa ja tunkee kinttunsa sinne. Poni talutettiin ensin pari kertaa haudan yli ja hyvinhän se sujui, sitten vaan ravissa hauta pari kertaa ja sen jälkeen peräkkäin iso puunrunko, siitä haudalle ja perään vielä toinen iso puunrunko. Tästä on videopätkäkin, jonka laitan tänne, kun vaan saan sen jossain vaiheessa. Haudastakin selvittiin kauhistelustani huolimatta hyvin, poni otti siihen vaan isomman hypyn ja lähti vähän kaukaa. Näiden jälkeen hypättiin vielä sarja, jossa esteen seassa oli risuja ja oksia. Poni hyppäsi nämäkin hyvin ja rohkeasti. 


Lopuksi oli vuorossa veteenmeno, jonka arvelin aiheuttavan ongelmia, koska neiti hienohelma ei maastossakaan suostu astumaan lätäköihin, koska kaviot saattavat kastua. Varmaan kymmenisen minuuttia saatiinkin keskustella ennen kun poni suostui menemään veteen, mutta ensimmäisen kerran jälkeen se menikin sitten jo helposti. Ensin mentiin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Kun veteenmeno onnistui sujuvasti ja reippaassa vauhdissa oltiin valmiit lopettamaan. Pitkät loppukäynnit ja kotia kohti. Super hieno ja rohkea poni!

Olen tosi tyytyväinen siihen miten suoriuduimme tästä ensimmäisestä treenistä. Fanny hyppäsi tosi rohkeasti ja innoissaan, vaikka ei ollut ikinä aikaisemmin nähnyt maastoesteitä. Pöytä oli ainoa mitä se vähän katsoi ja siitäkin se meni, kun vain kertoi, että kyllä siitä uskaltaa mennä. Ratsastajalla oli käsijarru päällä ja laukkaa olisi saanut olla enemmän, mutta kun en vaan uskaltanut päästää sitä menemään nurmipohjalla isoa laukkaa, niin minkäs teet. Ensi kerralla sitten nurmihokit alle, niin ei tarvitse kuskinkaan panikoida liukastumisista. 

Tänään oli tosi positiivista myös se, että vaikka askel ei olisi sopinutkaan ihan kohdalleen, niin Fanny lähti rohkeasti hyppäämään vähän kauempaakin. Normaalisti sillä on tapana ottaa ennen estettä mieluummin aina vielä pikkuaskel, jos paikka ei osu kohdalleen, mutta tänään se jätti turhat askeleet pois ja uskalsi hyvin lähteä kaukaakin hyppyyn. Hengissä selvittiin, vaikka sattui olemaan vielä perjantai 13 päiväkin ja tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia maastoestetreenejä, on se vaan loistava otus, ei voi muuta sanoa!



kuvat (c) Maria Järvinen

5 kommenttia:

  1. Tosi kivan oloinen blogi! Ihana banneri :3

    Jään mielelläni seurailemaan teidän kehitystänne! (:


    t. http://ikuinenponiratsastaja.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. * http://ikuinenponiratsastajakata.blogspot.fi !

    VastaaPoista
  3. Aivan ihania kuvia! Liityin lukijaksi :)

    http://tiiajamaistro.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Kiitos ja tervetuloa seuraamaan meidän touhuja. :)

    VastaaPoista