Joulukalenterin 11.luukku: Hopasta seuraavaan kisakaveriin

Tässä luukussa jälleen jatkoa hevoshistoriaani, edelliset luukut aiheeseen liittyen voi käydä lukemassa täältä, täältä ja täältä, jos ne ovat sattuneet menemään ohi suun.

Hopan jäädessä kevyempään käyttöön kauden 2005 jälkeen oli aika etsiä uutta kisahevosta ja tälläkin kertaa apu löytyi läheltä. Eräs tuttumme tarjosi ylläpitoon pientä ja säpäkkää nuorta estetammaansa Pollia, joka etsi uutta kuskia ollessaan palautumassa edelliseltä ylläpitäjältään takaisin kotiin.

Kokeillessani tammaa kävi selväksi, että se oli vielä melko raaka ja muutenkin aika kuuma tapaus, mutta asenne hyppäämiseen oli kohdallaan ja tästä syystä päädyinkin ottamaan Pollin ratsastettavakseni.

Tasaisen ja varman Hopan jälkeen oli alkuun hieman totuttelemista ratsastaa täysin erilaista hevosta ja jonkin aikaa kuluikin oikeita nappuloita hakiessa. Polli oli todella kuuma ratsastettava ja sileäntyö oli sille myrkkyä, temperamenttisella tammalla ei yksinkertaisesti riittänyt kärsivällisyys minkään sortin dressagetehtäviin. Kerran jos toisenkin tulin ratsastamasta kiukusta kihisten, kun ei mikään tuntunut onnistuvan ja paras lääke siinä vaiheessa olikin heittää Hopalle suitset päähän ja lähteä sen kanssa pellolle ilman satulaa. Takaisin talliin sai tällä tavalla palata aina hyvillä mielin, joten tässäkin tapauksessa Hopan olemassaolo oli kullan arvoista.

Hyppääminen Pollin kanssa kuitenkin sujui paremmin kuin hyvin, mikä oli itselleni vielä tuolloin esteratsastajana tärkeintä ja tästä syystä jaksoinkin päivästä toiseen sen hankalaa sileän ratsastusta. Jos tamma olisi saanut päättää olisi se varmasti vain hypännyt päivät pitkät, sillä Hopan tapaan sekin rakasti esteitä yli kaiken.

Kauden -06 lopussa ehdin käydä hyppäämässä Pollin kanssa muutamat estekisat ja viimeisissä kisoissa menestystäkin tuli jo aika kivasti, kotiin palattiin nimittäin kahden sinivalkoisen ja yhden sinisen ruusukkeen kanssa. Tuona päivänä hyppäsimme 80cm luokan voittaen ja kun samassa luokassa ratkottiin myös seuran junioriestemestaruus napsahti voitto tuolla suorituksella meille. Sininen ruusuke tuli 90cm luokasta, jossa hävisimme voittajalle vain todella pienellä erolla.

Pollilla oli ollut aiemmin jonkin verran jalkavaivoja muun muassa niveltulehdusten muodossa ja ahkerasta jalkojen hoidosta huolimatta oireita alkoi ilmaantua vähän sen jälkeen kun olimme hypänneet kauden viimeiset kilpailut. Seuraavaksi otettiinkin sitten suunta klinikalle ja sieltä tulleen diagnoosin perusteella tulimme tamman omistajan kanssa siihen tulokseen, ettei kilpaura ainakaan siinä vaiheessa näyttänyt Pollin kohdalla kovin todennäköiseltä, joten P lähti kotiin lepäilemään ja parantelemaan jalkojaan.

Loppujen lopuksi tamman jalat eivät koskaan tulleet kestämään rankempaa käyttöä, mikä on sääli. Sillä olisi varmasti ollut todella paljon annettavaa estaradoilla, mutta aina ei kaikki vain mene suunnitelmien mukaan. Omistaja yritti hoitaa jalkoja varmasti kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta aina rankempaan treeniin siirtyessä P alkoi oireilemaan ja taas oli klinikkareissua ja piikityksiä edessä.

Oma hevostilanteeni oli Pollin lähdön jälkeen hieman huono. Uusi kisakaveri tuntui olevan kiven alla ja reilut puoli vuotta menikin Hopan kanssa höntsäillessä. Mieli veti kovasti kisakentille ja treenaamaan kunnolla, joten keväällä 2007 päädyimme etsimään minulle omaa hevosta, kun se rahoituksenkin puolesta vihdoin tuli mahdolliseksi. Tällä kertaa luulimme olevamme paremmalla onnella liikenteessä, mutta eipä se tämäkään kerta sitten lopulta mennyt ihan niin kuin elokuvissa...