Joulukalenterin 8.luukku: Ensitapaaminen Onnin kanssa

Onni on huomenna ollut omistuksessani viisi kuukautta ja lähestyvän "kuukausipäivän" tiimoilta ajattelinkin kertoa tässä luukussa vähän tarkempaa selostusta ensitapaamisestani ruunan kanssa

Kesäkuun 28. päivänä kävin noutamassa Iinan kyytiin ja matka kohti Kirkkonummea alkoi. Olin aiemmin soittanut netti-ilmoituksen nähtyäni myytävistä hevosista ja perille päästyämme tarkoituksena oli koeratsastaa kolme eri hevosta. 

Paikan päällä myyjä kyseli vielä tarkemmin minkälaista hevosta olin etsimässä ja tässä vaiheessa yksi hevosista jäi pois laskuista. Jäljelle jäivät 5-vuotias iso tamma ja 6-vuotias kimo ruuna, joka oli tietysti Onni. Tässä vaiheessa lienee paikallaan kertoa, että olin ennen tuota päivää aina sanonut, etten koskaan ostaisi kimoa hevosta, joten jo puhelun perusteella olin ruunan suhteen vähän epäilevällä kannalla. Syy miksi kyseinen väri ei oikein houkuttanut oli hankala puhtaanapito ja kai taustalla kummitteli omalta osaltaan myös kimosyöpä, joka on kuitenkin valitettavan yleinen tämän värisillä hevosilla.

Myyjän kerrottua vähän lisätietoja hevosista tallin ratsuttaja lähti hakemaan ensin kokeiltavaksi tätä ruunaa. Hevonen talutettiin käytävälle ja sillä samalla hetkellä mielestäni katosi kaikki muu, katsoin maailman kauneimpiin silmiin ja olin totaalisen myyty.

Kuntoonlaittaessa ruuna osoittautui erittäin kiltiksi ja seuralliseksi. Se oli kokoajan kiinnostunut siitä mitä ihminen teki ja olisi mieluiten vain seurustellut kaiken aikaa. Kentälle päästyämme ratsuttaja kiipesi selkään ja itse sain toimia hetken katsojan roolissa. Hevosen alkaessa ravata minun oli hyvin vaikea pitää kasvot peruslukemilla. Se oli niin hieno! Juuri tällaista olin etsinyt.  Myöskään laukka ei tuottanut pettymystä, joten askellajien suhteen kaikki näytti olevan enemmän kuin kunnossa. Tässä vaiheessa kuiskasin Iinalle, että jos ruuna on selästä puoliksikaan yhtä kiva, kuin miltä se näyttää maastakäsin, niin kaupat tulee. Hevonen oli toki vielä aika keskeneräinen ja esimerkiksi laukannostot eivät oikein sujuneet, mutta nämä olivat treenillä korjattavia asioita.

Myyjä oli kertonut, että ruunalla oli vasta alettu hyppäämään ja esteillä sen kokemattomuuden huomasikin hyvin. Kaikille esteille lähestyttiin ravissa ja vasta apupuomilta nostettiin laukka. Viimeiseksi ratsuttaja hyppäsi vielä sinisen laineen ja siitäkin Onni suoriutui hyvin, joskin vähän jännittäen. Myyjä oli ihan innoissaan, kun hevonen hyppäsi niin hyvin ja tästä olenkin myöhemmin päätellyt, ettei se tuon hevosen kanssa tuolla edellisessäkään tallissa ollut selvästi aina niin yksinkertaista. Onnilla oli hypätty myös kokeilua edeltävänä päivänä, joten tästä syystä luulen sen koeratsastuksessakin hypänneen niin kiltisti, O:n ei tarvinnut jännittää, kun se oli päässyt hyppäämään samat esteet jo aiemmin.

Tässä vaiheessa pääsin itse selkään ja satulaan istuessani tiesin, että sopiva hevonen oli löytynyt. Ravailin jonkun aikaa hakien vähän käyttöohjeita hevoseen ja sen jälkeen otin laukkaa. Hetken kuluttua aloitettiin hyppääminen ja varsinkin alussa se oli kyllä aikamoista hakemista. Esteille tultiin edelleen ravissa ja Onni hyppäsi kiltisti. Esteitä nostettiin vähä vähältä ja lopuksi hyppäsimme linjaa, jonka toinen este oli jo 100cm korkeudessa. Viimeiseksi kokeilin vielä itsekin lainetta ja yli päästiin ilman epäröintiä. Loppuverkassa sain jo vähän kiinni siitä miten Onnia ratsastetaan, mutta alusta loppuun oli kyllä aikamoista säätämistä, kyseessä kun kuitenkin oli (ja on edelleen) melko haastava ratsastettava. Tästä huolimatta olin täysin varma, että juuri tämän hevosen halusin.

Ilmeestäni ratsastuksen jälkeen ei selvästikään voinut erehtyä, sillä myyjä kysäisikin loppukäyntejä kävellessäni, että onko hän ihan väärässä, jos veikkaa ettei tammaa tarvitse edes kokeilla. Totesin hänen olevan oikeassa, koska koin itsekin turhaksi kokeilla enää yhtäkään toista hevosta, nyt oli nimittäin löytynyt se mitä olin etsinyt.

Ratsastin Onnin vielä toistamiseen pari päivää ensimmäisen ratsastuksen jälkeen ja sitten varailinkin jo klinikka-aikaa ostotarkastusta varten. Pettymyksekseni ensimmäinen vapaa aika oli vasta 9.7, joten luvassa oli pitkiä ja tuskaisia päiviä. Odotus kuitenkin palkittiin ja vajaa pari viikkoa ensitapaamisen jälkeen Onni oli matkalla uuteen kotiinsa terveen paperit saatuaan, hevosen etsiminen oli viimein saatu päätökseen.