sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 21.luukku: Onnin kehitys kesästä tähän hetkeen

Onni on tällä hetkellä ollut omistuksessani reilu viisi kuukautta ja joulukalenterin 21.luukkuun olen koonnut kuvia ruunan kehityksestä näiden kuukausien ajalta.

Alku oli melko hankalaa, kuten kesäisistä postauksistakin ehkä käy ilmi ja oikeiden nappuloiden etsimiseen meni tosi kauan. Rehellisesti sanottuna ensimmäisen kuukauden aikana tuli mietittyä kerran jos toisenkin, että haukkasinkohan nyt vähän turhan ison palan ja riittävätkö taitoni sittenkään Onnin kanssa. Kahden koeratsastuksen jälkeen tiedossa toki oli, että O on haastava ratsastaa, mutta kotona tuli silti vähän yllätyksenä kuinka haastava se sitten vasta osasikin olla, kun lähdettiin vaatimaan vähän enemmän, kuin koeratsastustilanteen ympäri kenttää eri askellajeissa tapahtuvaa pyörimistä. 

Alkuun Onni painoi kädelle ihan järkyttävän paljon ja pidätteet menivät kuuroille korville. Ensimmäinen tehtävä ruunan kanssa olikin saada se odottamaan ja ymmärtämään, ettei ole kiire mihinkään. Laukannostot olivat myös tosi vaikeita, varsinkin nosto oikealle oli työn ja tuskan takana.  Ero vasemman ja oikean laukan välillä oli myös huomattava ja vasen oli selvästi huonompi. Näiden lisäksi Onni oli myös todella vino. 

Kuvia Heinäkuulta

15.7


23.7
23.7
Elokuu

2.8
Koko kesä meni oikeastaan siihen, kun opettelin ratsastamaan Onnia. Elokuun lopussa alkoi vihdoin tuntua siltä, että aloin saamaan edes jonkinlaista käsitystä siitä miten ruunaa pitää ratsastaa ja yhteistyö alkoi sujua huomattavasti paremmin. O ei enää painanut kädelle ja nyt se jäi hetkittäin jopa liian hitaaksi ja muuttui vähän Diesel-malliksi Nooran sanoja lainatakseni, mutta mieluummin näin päin kuin kokoajan alta pois juokseva ja apuja vastustava ratsu. Laukannostot alkoivat myös tässä vaiheessa olla todella paljon parempia T:n valmennuksissa teettämien tehtävien jälkeen ja ero laukkojen välillä alkoi muutenkin tasaantua.

24.8
Syyskuu

7.9
Syyskuussa yhteistyö jatkoi paranemistaan ja uskalsin alkaa pikkuhiljaa katsella kisoja, joissa pääsisimme aloittamaan kisauramme. Kuun lopussa starttasimme Karkkilassa Helppo C:1-luokan tuloksella 64,75% ja sijoituimme neljänsiksi.

Lokakuussa kävimme Tuuloksessa seurakoulukisoissa ja saimme C-merkin kouluohjelmasta 64,4% ja sijoituimme tällä kolmansiksi. 

Näihin aikoihin alkoi vähän vaikeampi vaihe ratsastuksessa ja tasaisesti nousseen kehityksen jälkeen tuli pieni taantumavaihe. 

Marraskuu

13.11
Ja tuoreimmat kuvat Marraskuun lopulta

 © Iida Aro



Loppuraveja
Kun nyt katson tästä viisi kuukautta taaksepäin ymmärrän vasta konkreettisesti, miten hurjasti Onni on tänä aikana kehittynyt. Kun hevosen näkee ja sitä ratsastaa joka päivä tulee usein sokeaksi muutoksille, eikä niitä huomaa kuin vasta silloin, kun alkaa ihan tosissaan miettimään ja kelaamaan aikaa taaksepäin. 

Tällä hetkellä Onnin ratsastettavuus on parantunut huomattavasti siitä mitä se oli aloittaessamme. Edelleenkään ruunaa ei silti voi sanoa millään lailla helpoksi. Ratsastus on jatkuvaa opettelua ja tasapainottelua herkän ja reaktiivisen hevosen kanssa, joka osaa olla jo edellä mainittu diesel-malli, mutta myös kuumuu herkästi ja vetää helposti herneen palkoja kauniiseen valkoiseen nenäänsä. En vieläkään voi sanoa, että osaisin ratsastaa O:lla, mutta opin päivä päivältä enemmän ja ymmärrän Onnia paremmin.

 Alkuun verrattuna O on suoristunut hyvin ja vinous on enää pientä kesään verrattuna. Myöskään laukoissa ei ole enää huomattavaa eroa. Perusongelma Onnilla on alusta asti ollut jäykkyys ja tämän asian parantamiseksi teemme kokoajan töitä. Ruuna on saanut paljon lisää voimaa, jaksaa kantaa itsensä paremmin ja lihastakin on vihdoin alkanut viime aikoina olemaan havaittavissa.

Muutos, joka tässä ajassa on tapahtunut on jonkun silmään ehkä vain pientä, mutta omasta mielestäni olemme tehneet jo valtavan harppauksen eteenpäin. Onni on varmasti vaikein koskaan ratsastamani hevonen, mutta juuri tästä syystä koen sen ratsastamisen olevan todella opettavaista ja palkitsevaa, enkä vaihtaisi ruunaa mihinkään. Työtä on vielä paljon edessä, eikä se varmasti koskaan lopu kesken, mutta odotan innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

"Kaikkein vaikeimmilla hevosilla on sinulle eniten annettavaa." - Lendon Gray

Lopuksi vielä rakennekuvat, näettekö te näissä eroa?

Heinäkuu
Joulukuu

8 kommenttia:

  1. Mun silmään ero on ainakin näkyvissä. Olen lueskellut blogiasi vasta viikon pari ja heti hämmästyin noita heinäkuun kuvia, kun Onni näyttää ihan eri hevoselta.

    Hienosti olette jo kehittyneet, tsemppiä jatkoon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että eron huomaavat muutkin kuin minä itse. Juu, aikamoiselta ruipelolta näyttää kyllä noissa kesäisissä kuvissa... :D

      Kiitos paljon Heidi! :)

      Poista
  2. Hieno muutos näinkin lyhyessä ajassa, hyvää työtä olet tehnyt! :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä ero on nähtävissä ja hyvältä näyttää! :) En millään malta odottaa minkä näköinen Onni on vuoden päästä, kun nyt jo noin lyhyellä ajalla on tullut noin paljon muutosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos! :) Itsekin mielenkiinnolla odotan miltä silloin näyttää. :)

      Poista
  4. Hyvältä näyttää! Rakennekuvat ovat kuin eri hevosista :D

    VastaaPoista