Joulukalenterin 4.luukku: Meidän perheen muut ponit: Wilma

Tallinrakennuspostauksien ja ponien kotiin muuton yhteydessä tuli jokunen kysely siitä, että kuinka monta kaviokasta meidän perheeltä oikein löytyy, joten seuraavaksi olisikin luvassa muun lauman tarkempaa esittelyä. 

Sörbys Velisia
 
shetlanniponi-tamma
s. 14.6.2001

i. Furunäs fernando
e. Fantasia

Sörbys Velisia eli tutummin Wilma on Iinan ensimmäinen oma poni, joka hankittiin syksyllä 2011. Wilma oli ennen meille tuloaan ollut pidemmän aikaa vain pihan koristeena ja tähän päälle vielä koko kesän laitumella, joten järkytys oli lievästi sanottuna melkoinen, kun menimme katsomaan ponia ensimmäistä kertaa. Tarhassa vastassa oli ruoka-aikana kotona ollut pieni ponin pallero, joka näytti lähinnä mäyräkoiralta valtavan vatsan saadessa sen pienet jalat näyttämään kohtuuttoman lyhyiltä. En ollut koskaan nähnyt yhtä lihavaa hevosta tai ponia kuin mitä Wilma oli silloin, joten tästä voitte ehkä päätellä, että mistään parista hassusta liikakilosta ei ollut kysymys.

Pienen metsästyoperaation jälkeen poni saatiin pyydystettyä tarhasta ja "koeratsastusta" lähdettiin suorittamaan hiekkatien pätkälle, jossa Iina käveli jonkun aikaa ja otti lyhyen pätkän ravia. Tämän enempää ei ratsastuksen saralla tehty ponin hurjan elopainon takia, mutta Iina oli luonnollisesti jo täysin myyty. Itse olin hieman epäilevällä kannalla ja huolta aihuttivat erityisesti ponin jalkojen kunto ja muut ylipainon mahdollisesti mukanaan tuomat sairaudet. Hetki siinä mietittiin äidin kanssa mitä tehdään, mutta koska W oli kuitenkin hinnaltaan puoli-ilmainen päätimme lyhyen palaverin jälkeen ottaa riskin ja katsoa miten ponin kanssa käy.

Wilman kunnon kohottaminen ja laihduttaminen aloitettiin pikkuhiljaa ja tehtiin todella maltilla. Liikutus aloitettiin taluttelulla, jonka kestoa lisättiin vähitellen. Kun ponin mahanympärystä saatiin hieman pienemmäksi Iina alkoi kävellä selästä käsin ja mukaan otettiin myös pieniä ravipätkiä. Tässä vaiheessa Wilmalla ei vielä ollut satulaa ja ponin pirulainen karisti omistajansa kyydistä joka ainut päivä, parhaimpina päivinä vain kerran, huonompina päivinä viisikin oli täysin normaali saldo. W koetteli uuden omistajansa (ja kaikkien muidenkin) huumorintajua myös muilla tavoin, esimerkiksi tarhasta se ei alkuun antanut kiinni millään ja sitä olikin turha yrittää hakea sisälle kesken päivän, jos oli yksin liikenteessä. Poni viiletti pitkin tarhaa ilman aikomustakaan antaa kiinni ja iso maha vain hölskyi puolelta toiselle.

Pikkuhiljaa elämä Wilman kanssa alkoi kuitenkin helpottua ja Iina alkoi löytää sen kanssa yhteisen sävelen. Laihtumisen myötä ponin liikutusta pystyttiin lisäämään ja päästessään liikkumaan enemmän koko W:n olemus ja käytös muuttui. Mitä enemmän se pääsi liikkumaan sitä tyytyväisempi se oli. Poni oli oikea työmyyrä, mutta mitään se ei antanut ilmaiseksi ja edelleen se muisti liian pitkään kilttinä oltuaan palauttaa ratsastajansa maanpinnalle tasaisin väliajoin. Iina jatkoi ahkeraa työtä ja satojen tippumisten ja epätoivon hetkien jälkeen Wilmasta kuoriutui lopulta parempi opettaja, kuin mitä kukaan olisi edes ikinä voinut toivoa.

Edistyksen myötä Iina pääsi aloittamaan kilpailemisen ponin kanssa kaudella 2012 vaihtelevalla menestyksellä. Tällä kaudella kierrettiin jokuset pikkukisat ja totuteltiin ylipäätään kilpailemiseen. Kauden huipputapahtuma oli osallistuminen Shetlanninponien SM-kisoihin Ypäjällä ja vaikka sieltä ei tullutkaan mainetta ja kunniaa jäi käteen muistoja ja kokemuksia, jotka eivät varmasti unohdu Iinalta koskaan.

Equiluxx 40-50cm

Aulanko 60cm

Kaudella 2013 Iina ja Wilma starttasivat hyväksytysti koulupuolella Helppoa C:tä ja yhden K.N. Specialin ja esteillä taso nousi 60cm ratoihin, joka on jo ihan kohtuullinen korkeus ponin oman säkäkorkeuden ollessa vaivaiset 99,5cm. Tällä kaudella yhteistyö alkoi toimia myös radalla ja kisoista oli useamman kerran myös ruusuke kotiintuomisina. Mukaan mahtui toki edelleen myös kunnon ponipäiviä, jolloin W saattoi päättää esimerkiksi kesken radan, että tänään ei ole hyvä päivä hypätä. Koulupuolella kuitenkin varsinkin loppukaudesta tuli kivan tasaista tulosta ja viimeisestä startista ennen vuoden vaihdetta Iina ja Wilma nappasivat kuudennen sijan 31 lähtijän joukosta.

Talvella 2012-2013 tapahtui väistämätön ja Wilma alkoi jäädä pieneksi Iinan kasvaessa pituutta, joten aloimme pohtimaan mitä ponin kanssa tehtäisiin seuraavaksi. Myyminen ei tullut missään tapauksessa kyseeseen, sillä W on kiertänyt ennen meille tuloaan jo todella monella omistajalla eikä sen elämä valitettavasti aina ole ollut kaikista helpoimmasta päästä, joten päädyimme etsimään Wilmalle ylläpitokotia. Liikkumista rakastavaa ja hyvää ponia ei haluttu jättää toimettomaksi, joten etsimmekin W:lle uutta kotia, jossa se pääsisi aktiiviseen käyttöön ja mahdollisesti tutustuttamaan seuraavan pienen ihmisen kilpailemisen maailmaan.

Uusi loistava ja ammattitaitoinen koti löytyi hetken etsinnän jälkeen mitä parhaimmasta paikasta, kun Wilma pääsi lähistöllä sijaitsevan ratsastuskoulun omistajan lapsenlapsen ratsuksi. Uusi pieni topakka kuski on opetellut W:n kanssa ratsastuksen saloja nyt suunnilleen vuoden ajan ja suurimmaksi osaksi onkin sujunut oikein hyvin. Välillä W on heittäytynyt tapansa mukaan vähän hankalaksi, mutta kaikeksi onneksi (ja Wilman epäonneksi ;) uudella tallilla on kokeneempia ratsastajia, jotka käyvät tarpeen vaatiessa palauttamassa ponin takaisin ruotuun. Tällä hetkellä ylläpitosopimus on voimassa toistaiseksi ja W jatkaa treenailuja kohti uusia haasteita.