Joulukalenterin 1.luukku: Mistä kaikki alkoi? Harrastuksen alkumetreiltä hevosen omistajaksi

Hevosharrastukseni alkoi äidin jalanjäljissä ja vietin aikaa tallilla jo ihan pienenä. Rakentelin hiekkakakkuja kentän keskellä äidin ratsastaessa ja odotin innolla loppukäyntejä, koska silloin pääsin yleensä hevosen selkään. Äidin lopettaessa ratsastuksen hevoset jäivät joidenkin vuosien ajaksi, mutta ollessani vähän vanhempi kiinnostus harrastusta kohtaan heräsi ja eihän siinä kauaa mennyt, kun jo suunnilleen asuin tallilla.

20.7.1992, Jonna 2v

Toisella luokalla sain syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen ratsastustuntini ja olin luonnollisesti aivan innoissani. Ratsukseni sain ison kimon ruunan, mutta muita muistikuvia tunnista ei sitten oikein olekaan. Hevosen väri on näköjään kuitenkin sattunut olemaan juuri oikea jo näin heti alkuun. ;) Tämän ensimmäisen tunnin jälkeen kävin vielä muutamalla tunnilla, mutta tunneilla käyminen ei vaan tuntunut omalta jutultani ja se lopahtikin jo heti alkuunsa. Iso syy tähän oli varmasti ratsastuksenopettajassa, joka tunnin pitämisen sijaan keskittyi puhelimessa puhumiseen tai katsojien kanssa juoruamiseen.

Suunnilleen vuoden kuluttua kokeilin tunneilla käymistä uudelleen ja tulos oli jälleen sama. Innostus ratsastukseen lopahti hetkeksi, mutta tallilla käynti jatkui, sillä hevoset kyllä kiinnostivat kovasti. Vähäisestä kokemuksestani huolimatta sain melko pian ensimmäisen hoitohevoseni ja sille tielle sitten jäin. Ensin hoidin tallin hevosia, mutta jonkun ajan kuluttua aloin saada hoidettavakseni myös yksityishevosia. Ratsastusta jatkoin jossain vaiheessa toisella tallilla olevalla vuokraponilla, jonka kanssa kävin myös jonkin verran tunneilla. Enemmän pääsin ratsastamaan, kun sain hoidettavakseni suomenhevos-ruuna Villen, joka oli yksityishevonen. Ville oli vanha ravuri ja tästä syystä myös aika kova menijä, joten vähäisellä kokemuksellani olin välillä hieman pulassa hevosen kanssa. Hammasta purren yritin kuitenkin pärjätä parhaani mukaan, koska olihan se nyt hienoa, että oli päässyt hoitamaan yksityishevosta, jolla pääsi vielä ratsastamaankin. ;)

Vuokraponi Kake

Jonkin aikaa Villeä hoidettuani eräs äidin tuttava alkoi puhua ylläpitäjää vailla olevasta hevosesta, joka asui samalla tallilla hänen oman hevosensa kanssa ja jostain syystä päädyimme katsomaan tätä hevosta ja kokeilemaan olisiko siinä minulle sopiva ratsu. Vuosikaudet mitään tekemättä viettänyt lämppäri-ruuna ei kuitenkaan ehkä olisi ollut kaikista ihanteellisin 13-vuotiaan tytön opettelu-hevoseksi, joten se idea kaatui omaan mahdottomuuteensa. Tämän jälkeen kokeilin vielä erään äidin kaverin tammaa, jolle etsittiin myöskin ylläpitäjää, mutta hevonen oli taitoihini nähden aivan liian vaativa. Tässä vaiheessa taisi itse kullekin käydä selväksi, että sopivan hevosen löytäminen ylläpitoon olisi yhtä helppoa kuin etsiä neulaa heinäsuovasta, joten päädyimme oman ponin ostamiseen. Kuulostaa ehkä hullulta, että omaa alettiin etsiä niin vähäisellä kokemuksella, kuin mitä itselläni tuolloin oli, mutta onneksi ympärillä oli kuitenkin joukko osaavia ihmisiä ja äidiltä löytyi pitkä hevostausta.

"Ostetaan kiltti ja terve iso poni 13-vuotiaalle tytölle, hinta max 3000e"- ilmoitus lähti Keltaiseen Pörssiin ja jäin jännityksellä odottamaan yhteydenottoja. Jokusen yhteydenoton jälkeen lähdimme katsomaan 17-vuotiasta New Forest-ruunaa joka oli tehnyt uran tuntiponina ja kuulosti siltä, että voisi sopia tarpeisiimme. Koeratsastus sujui ihan hyvin ja myyjän kanssa sovittiin, että poni tulisi koeajalle joksikin aikaa. Koeajan loputtua oli vuorossa ostotarkastus, jossa ponilla kuitenkin ilmeni iän tuomia jalkavaivoja, joten kauppoja ei tehty ja ruuna lähti kotimatkalle.

Seuraavaksi tuli viestiä myytävänä olevasta todella kiltistä 9-v poniruunasta, joka kuulosti kaikin puolin oikein hyvältä. Ponin sanottiiin olleen parin vuoden ajan 9-vuotiaan pojan ensimmäisenä ratsuna, joten ruuna kuulosti oikein potentiaaliselta vaihtoehdolta. Myyjän ja äidin välisten pitkien ja perusteellisten puheluiden jälkeen postilaatikkoon kolahti video-pätkä ponista ja sitä monta kertaa katsottuamme olimme varmoja, että poni olisi juuri sopiva. Ja kyllä, tiedän todellakin kuinka iso virhe tässä tehtiin. Ostaa nyt ensimmäinen poni yhden videon ja myyjän puheiden perusteella. Myyjä kuitenkin lupasi, että mikäli poni ei olisikaan sopiva, voisi kaupan purkaa, joten asiassa ei tuntunut olevan ongelmaa. Myöhemmin on kyllä naurettu monet kerrat sille, miten typerä sitä osaakaan olla, kun jotain oikein kovasti haluaa. Maltti on valttia ja tässäkin tapauksessa sille olisi ollut käyttöä. Ponista sovittiin kaupat ja eihän se vaan näillä lähtökohdilla ihan putkeen voinut mennä, mutta se onkin jo toinen tarina.

Sh-ruuna Toto-Ville