Joulukalenterin 16.luukku: Viimeisin hevoseni ennen Fannya - Funkel King

Joulukalenterin 16.luukussa on luvassa viimeinen osa hevoshistoriastani omien -ja ylläpitohevosten osalta, sillä tässä luukussa kerrotaan Kinkusta, joka oli omistuksessani ennen Fannya. 

Pettymys Pausankaan kanssa ei lannistanut minua ja tamman lähdön jälkeen aloinkin katsella uutta hevosta. En suostunut uskomaan, että epäonneni voisi jatkua loputtomiin enkä siksi ollut valmis lyömään hanskoja tiskiin. Olin oppinut paljon mönkään menneistä kaupoista ja tiesin tarkalleen mitkä virheet välttäisin tällä kertaa. Hevosten kokeilureissuja helpotti myös suunnattomasti, että olin tässä välissä ehtinyt täysi-ikäiseksi ja sitä myöten ajokortilliseksi, enkä näin ollen ollut enää muiden kyydeistä riippuvainen. Minulla oli selvä visio siitä millaisen hevosen haluan, enkä tällä kertaa aikonut kiirehtiä. Etsinnässä oli kiltti, helppo ja ennen kaikkea terve opetusmestari-tyyppinen hevonen, joka olisi iältään mieluusti noin 10-vuotias.

Alkuvuodesta ehdin käydä kokeilemassa lähemmäs 20 hevosta, mutta yksikään näistä ei ollut se minun hevoseni. Moni hevonen karsiutui pois terveydellisistä syistä, koska enää en katsonut niitä läpi sormien. Väärät jalka-asennot, turvotus jaloissa, epämääräisen jäykkä liikkuminen tai muut syyt pudottivat muuten hyvältä tuntuneita ehdokkaita pois, koska en enää aikonut ottaa riskejä. Kun mikään kokeilureissu ei tuottanut toivottua lopputulosta päätin kerrankin elämässäni olla viisas ja siirtää hevosen oston kesään. Syynä tähän oli vain muutamien kuukausien päässä kolkuttelevat ylioppilaskirjoitukset, joihin ajattelin voivani keskittyä paremmin hevosettomana. Ratsastamatta en kuitenkaan joutunut olemaan, sillä heti Pausan lähdön jälkeen aloin vuokraamaan samalla tallilla asuvaa tuttuni hevosta, joten senkään puolesta asialla ei ollut kiire. 

Päätöksestäni huolimatta vilkuilin tietysti kaiken aikaa myytäviä hevosia ja loppukeväästä lähdinkin katsastamaan Vähämäen Tiinan myyntihevosia. Parin hevosen kokeilun jälkeen vuorossa oli 6-vuotias FWB-ruuna Funkel King, joka oli aloitellut kisauraa esteillä 80-90cm luokissa. Sileäpuolella ruuna oli vielä aivan keskeneräinen, mutta ihastuin siihen siitä huolimatta heti selkään päästyäni. Esteillä meno oli vielä vähän holtitonta, mutta intoa ei puuttunut ja ratsastuksen jälkeen olin aivan myyty. Hevonen ei ehkä ollut ihan sitä mitä olin alun alkaen etsimässä, mutta kerrankos sitä suunnitelmat hieman muuttuvat matkan varrella. Kävin vielä toistamiseen kokeilemassa Kinkkua ja vaikka tuo pieni kuuma ruuna kiikuttelikin minua pitkin kenttää hetkittäin, olin varma että siinä oli hevonen jonka halusin. Kauppoja ei kuitenkaan tehty vielä kokeilujen jälkeen, sillä halusin edelleen saada ylioppilaskirjoitukset ensin pois jaloista ja sovimmekin myyjän kanssa, että palaan asiaan heti niiden jälkeen.

© Maria Järvinen

Kesäkuun alussa sitten soitin myyjälle ja kyselin vieläkö ruuna löytyy tallista. Onnekseni vastaus oli myöntävä ja seuraavaksi ohjelmassa olikin sitten ostotarkastus, joka toteutettiin tällä kertaa vahingoista viisastuneena kuvien kanssa. Löydöksiä ei ollut ja hevosen todettiin olevan kaikin puolin terve, joten 9.6.2009 haimme Kinkun uuteen kotiinsa. 

Alku ruunan kanssa oli hieman haastavaa, sillä vauhtia tuosta pienestä ruunasta ei puuttunut, eikä se muutenkaan ollut kovin helppo ratsastettava. Kävin ahkerasti valmennuksissa ja pian se alkoikin tuottaa tulosta. Kun palaset alkoivat loksahdella paikoilleen olin päivä päivältä rakastuneempi ostokseeni, ensimmäistä kertaa omistuksessani oli kaikin puolin todella laadukas hevonen.

© Nea Rinnetmäki

© Nea Rinnetmäki

Hyppääminen Kinkun kanssa ei ollut helpoimmasta päästä, sillä vauhtia löytyi usein hieman liikaakin, eikä meno näin ollen aina pysynyt ihan hallinnassa. Ruuna oli kuitenkin siitä loistava, että se ei kieltänyt lähes koskaan. Kolmen ja puolen vuoden aikana Kinkun tekemät kiellot voi laskea yhden käden sormilla. Mahdottomistakin paikoista se rämpi yli, eikä turhia kysellyt. Ensimmäisen kauden estekisat menivät jonkin verran puomeja keräillen, koska liian intoilun takia vauhtia löytyi varsinkin radalla välistä enemmän kuin tarpeeksi ja silloin ruuna ei muistanut olla kovin tarkkana jalkojensa kanssa. En kuitenkaan stressannut puomeista, sillä nautin täysin siemauksin siitä, että alla oli nyt hevonen, joka ei varmasti kieltänyt. Pausa oli vienyt itseluottamukseni esteillä ja K oli täydellinen hevonen tuomaan sitä takaisin. Esteiden ohella kisasimme myös koulua jonkin verran ja siltä puolelta tulikin hyvää palautetta ja ruusukkeitakin alkoi kerääntyä lähes joka startista.

Jokelan koulukisojen saldo

Syksyllä 2010 Kinkku alkoi olla ratsastaessa huonompi ja käytös karsinassakin muuttui. Ruuna liikkui normaalisti eikä esimerkiksi ontumista ollut havaittavissa, mutta tiesin ettei kaikki ole kunnossa. Vein ruunan klinikalle, mutta eläinlääkäri ei löytänyt muuta vikaa, kuin kipeytyneen selän ja kehotti tarkistamaan satulan istuvuuden sekä määräsi kuurin kipulääkettä. Olin itsekin arvellut ettei satula enää istu ihan optimaalisesti, joten olin huojentunut, kun luulin vian löytyneen siitä, eikä mistään pahemmasta.

Uuden satulan oston ja kipulääkekuurin jälkeen tilanne ei kuitenkaan parantunut ja aloin olla neuvoton. Mietin pääni puhki mikä hevosta voi vaivata ja etsin netistä tietoa oireiden perusteella. Tässä vaiheessa elettiin jo kevättä ja omat keinoni alkoivat olla lopussa. Lopulta löysin oireisiin sopivan vaivan - mahahaava. Kyseinen vaiva ei ollut minulle entuudesta tuttu, joten en ollut osannut yhdistää oireita. Varasin ajan mahantähystykseen ja arveluni osuivat oikeaan, Kinkulla diagnosoitiin todella paha mahahaava. Kotiin viemisenä oli kassillinen lääkkeitä ja reilusti keventynyt lompakko.

Klinikkareissun jälkeen selvittelin kaiken mahdollisen tiedon mahahaavasta, sen syistä, hoidosta ja ehkäisystä. Kinkku asui tuolloin isolla lähes sadan hevosen tallilla, jossa olot eivät olleet kovin optimaaliset ja ensimmäisenä aloinkin etsimään ruunalle rauhallisempaa tallipaikka, jossa se pääsisi toipumaan rauhassa. Uusi mahtava koti löytyi kaverin kautta pieneltä kolmen hevosen yksityistallilta, eikä aikaakaan kun Kinkku jo muuttikin. Lääkekuurin jälkeen pääsimme palaamaan hiljalleen takaisin normaaliin liikutukseen ja kesän aikana ehdimme kiertää kisojakin jonkin verran. Mahavaivoista huolimatta Kinkku oli mennyt koulupuolella isoja harppauksia eteenpäin ja lajipainotuksemme vaihtuikin ihan huomaamatta sille puolelle. Esteillä valmentauduimme myös edelleen, mutta kisat sillä saralla alkoivat jäädä melko vähäisiksi.

Uudesta paremmasta tallista ja olosuhteiden muutoksista huolimatta oireet palasivat muutaman kuukauden kuluttua ja otimme jälleen suunnan klinikalle. Pelkoni osoittautuivat todeksi ja mahahaava oli uusinut. Tällä kertaa tilanne ei ollut yhtä paha kuin ensimmäisellä kerralla, mutta se ei siinä tilanteessa lohduttanut. Taas oli edessä lääkitsemistä ja stressaamista siitä miten saisin hevoseni olot vielä entistäkin paremmiksi. Mahaa paranneltiin monta kuukautta ja välillä tuntui, ettei kierre loppuisi koskaan. Syksyllä muutimme nykyiseen talliimme ja tilanne alkoi mennä parempaan suuntaan. Pääsimme kuukausien jälkeen taas treenaamaan ja alkukausi 2011 olikin oikein onnistunut. Kiersimme seurakisoja koulupuolella helppo B-tasolla ja melkein joka kisoissa sijoituimme. Elokuussa pääsin sarttaamaan elämäni ensimmäiset aluekisat kouluratsastuksen saralla, joista niistäkin nappasimme sijoituksen.

Tampereen aluekisat elokuussa 2012

Loppukesästä Kinkun maha alkoi kuitenkin jälleen oireilla ja edessä oli taas klinikkareissu. Tällä kertaa löytyi vain ihan pieni haavauma, mutta aloin siitä huolimatta miettiä muita vaihtoehtoja Kinkun suhteen. Oli pakko hyväksyä se tosiasia, että stressiherkkänä hevosena kilpaileminen ei yksinkertaisesti näyttänyt sopivan ruunalle, enkä kokenut reiluksi väkisin yrittää pitää sitä kisakäytössä.

Lääkekuurin jälkeen palasimme taas hiljalleen takaisin normaaliin treeniin. Olin päättänyt tehdä Kinkun elämästä mahdollisimman stressitöntä, joten valmennuksia sisältyi ohjelmaan vain harvoin. Kotona treenatessa mahan kanssa ei ollut ongelmia ja hevonen pysyi tyytyväisenä. Mitään kisatavoitteita en enää tehnyt ja loppuvuodesta ajatus ruunan myymisestä alkoi olla mielessä yhä useammin. Tiesin etten itse voisi jatkaa ratsastusta vain kotona harrastelun parissa ilman tavoitteita, joten koin järkevimmäksi alkaa etsiä Kinkulle siihen käyttöön sopivaa kotia.

Marraskuussa laitoin myynti-ilmoituksen nettiin, mutta olin valmistautunut siihen, että myynnissä tulisi kestämään kauan. Halusin löytää ruunalle täydellisesti sopivan kodin, enkä ollut valmis myymään sitä mihin tahansa. Yllätyksekseni kaikki tapahtuikin todella nopeasti ja vain vajaa kaksi viikkoa ilmoituksen laitosta hevonen oli myyty. Ensimmäinen Kinkkua katsomaan tullut kokeilija osti ruunan eikä se olisi voinut päästä parempaan kotiin. Kerroin luonnollisesti hevosen koko taustan ja kaiken mitä minä siitä tiesin, sekä annoin ostajalle diagnoosit kaikilta klinikkakäynneiltä ja painotin, että mahahaava saattaisi joskus vielä uusia. Tämä ei kuitenkaan säikäyttänyt ostajaa ja ostotarkastuksen jälkeen Kinkku matkasi uuteen kotiinsa Nurmijärvelle.

Ruunan myymisen jälkeen olin niin väsynyt hevosten ainaiseen sairasteluun, stressaamiseen ja vastoinkäymisiin, että päätin jatkaa harrastusta ilman omaa hevosta. Mahahaavan kanssa eläminen oli todella uuvuttavaa, enkä toivo samaa kenellekään, en hevoselle enkä sen omistajalle. Vaivan kanssa tuli lopulta niin vainoharhaiseksi, että löysin kaikesta merkkejä siitä, että Kinkku olisi taas mahastaan kipeä silloinkin kun näin ei ollut. Loppupeleissä tämäkään koettelemus ei kuitenkaan päättänyt hevosen omistajan "uraani", kuten enkä onkin ilmeistä... ;)

Kesä 2012

Tällä hetkellä Kinkku on ollut uudessa kodissaan hieman vajaa kaksi vuotta ja se on elämänsä kunnossa. Uusi omistaja harrastaa ruunan kanssa monipuolisesti kaikkea paitsi kisaamista, eikä maha ole oireillut kertaakaan. Olen niin onnellinen, että ruuna sai kodin, jossa se pääsee olemaan sille sopivassa käytössä ja voi kaikin puolin paremmin kuin koskaan.

5.12.12 Päivä jolloin Kinkku lähti uuteen kotiinsa