Ratsastuskuvia

Fanny lomaili pari päivää ja itsekin ehdin siinä välissä käydä vähän mökillä rentoutumassa. Tänään palattiin kuitenkin hommiin ja sain vielä mieheni kuvailemaan meidän menoa. Päätin oikein panostaa, kun kerrankin sai jonkun kuvaamaan kunnolla ja laitoin kamat sävy sävyyn, oikein varusteurheilua parhaimmillaan.

Kylläpä saikin taas järkyttyneenä katsella kuvia, mun istunta oli vielä kamalampi, kun viimeksi otetuissa kuvissa. Joko könötin kyydissä pyöreällä selällä, hartiat jäykkänä ja edessä kuin mikäkin Quasimodo tai sitten istuin ihan yliryhdissä. Myös kädet näyttää nykyään olevan todellinen ongelma, kyynerpäissä ei usein ole tarpeeksi kulmaa ja varsinkin oikea käsi huitelee ihan missä sattuu. Kuvia otettiin monta sataa ja vain murto-osassa kuvia istuin niin kuin siellä selässä pitääkin istua.

Kyllä se vaan todettava on, että estesatula ei sovi mulle, jos ratsuna on yhtään isommin liikkuva otus, aina näyttää käyvän näin. Edellisen hevosen kanssa oli sama juttu, sillä oli ensin vain estesatula ja könöttelin selässä järkyttävän näköisesti, mutta kun ostin koulupenkin, niin johan muuttui istunta kummasti. Onneksi saadaan koulusatula käyttöön heti ensi viikolla, kun vaan ehdin käydä ostamassa siihen satulavyön. Toivoa sopii, että istunta muuttuisi parempaan suuntaan. Tietenkään en syytä kuitenkaan pelkkää satulaa, toki myös se vaikuttaa, että Fanny on ollut vasta niin vähän aikaa, etten vielä osaa ratsastaa sitä kunnolla, enkä ole tottunut sen liikkeisiin.

Mutta kylläpä oli taas hyödyllistä saada joku heilumaan kameran kanssa! Samalla tuli myös huomattua, että ratsastushousut voisi ehkä vaihtaa kokoa pienempiin, ovat tainneet vähän löystyä käytössä. :D Mun könöttelystä huolimatta Fanny oli kuitenkin ihan hyvä ratsastaa, alkuun vähän ehkä laiskahko, mutta parani ratsastuksen edetessä. Tein ihan perusratsastuksen, askellajit läpi ja taivuttelua. Laukassa se meni tosi kivasti ja laukan jälkeen alkoi ravikin toimia paremmin ja poni liikkua aktiivisemmin eteen.

Vaikka Fanny on jo lyhyessä ajassa mennyt kivasti eteenpäin, on silti vielä paljon tehtävää, että takaosaan saadaan niin paljon voimaa, että poni jaksaa kantaa itsensä kunnolla ja oikein. Tällä hetkellä se painuu vielä tosi helposti etupainoiseksi ja myös vähän luotiviivan taakse. Eiköhän se kuitenkin siitä pikku hiljaa ala vahvistua. Nyt kuitenkin kuvia, keskittykää enemmän kauniisen poniin, kuin säätävään ratsastajaan. :)

 

Tässä vielä tätä könötystä, eikä valitettavasti ole edes sieltä pahimmasta päästä kuvia...

Lopuksi sain vielä suostuteltua mieheni ensimmäistä kertaa elämässään hevosen, tai siis ponin selkään. Oli kuulemma alkuun pelottavampaa, kun olla 200km/h kulkevan moottoripyörän kyydissä. Mies myös ihmetteli, että miten ihmeessä pystyn ratsastamaan kunnolla ja hyppäämään vielä esteitäkin, kun käyntikin tuntui jo tarpeeksi vaikealta. Jep jep, ei siellä selässä vaan istuta, mikä viimeistään nyt kävi miehellenikin selväksi. :)