Tänään hypeltiin vähän ja meno oli heti alkukäynneistä asti reippaampaa. Kummasti auttaa, kun virittelee vähän esteitä maneesiin ja poni tajuaa pääsevänsä hyppäämään. Oikea kierros oli alkuun taas tooosi vaikea, mutta yllättävän nopeasti sekin alkoi kuitenkin parantua. Suoraan kulkeminen tuntuu vaan olevan ihan mahdoton tehtävä. Kukaan ratsastusta harrastamaton ei kyllä varmasti ikinä voi ymmärtää, että yksi vaikeimmista asioista tässä lajissa on saada hevonen kulkemaan suoraan ja suorana... Vasemmassa kierroksessa Fanny alkaa nykyään olla jo oikeastaan heti alusta asti aika hyvän tuntuinen ja niin myös tänään. Laukassa poni oli aika jäykkä kumpaankin suuntaan ja muutenkin aluksi tosi venkula. Kyllä se siitä hetken laukkailun jälkeen sitten alkoi parantua, mutta aluksi kyllä ajattelin, että voi hyvää päivää...
Verkkailun jälkeen aloitettiin kahdella pienellä ristikolla ja muutaman ekan hypyn poni tuli vähän käsijarru päällä. Näyttää olevan vakio tuo, että aina hypätessä ekat hypyt tulee vähän jarrutellen ja sitten vasta alkaa homma sujua. Muutaman hypyn jälkeen ristikot nostettiin pieniksi pystyiksi ja tultiin niitä jokunen kerta kummastakin suunnasta. Aluksi ei oikein meinannut askeleet sopia ja tultiin monta kertaa liian lähelle tai liian kauas ja vasta hetken kämmäilyn jälkeen tajusin, etten pyytänyt ponia laukkaamaan tarpeeksi aktiivisesti, kun se ei itse noilla pienillä esteillä jaksa kauheasti innostua. Kerran hypättiin lahjakkaasti ihan yhtä pystyä päinkin, kun tultiin aivan liian lähelle ja Fanny ei enää mitenkään ehtinyt nostaa kinttujaan. Kummasti alkoi kuitenkin hypytkin heti sujua paremmin, kun tajusin pyytää reippaampaa laukkaa.
Pystyjen lisäksi tultiin estettä, jossa oli monta sokeripalaa rivissä. Ensimmäisellä hypyllä Fanny katsoi estettä kauhuissaan, mutta siitä se on kyllä kiva, että vaikka kuinka olisi erikoinen este, niin ei se kyllä kiellä. Nytkin se tuli vähän jarrutellen, mutta kun vaan piti pohkeen vahvana ja kertoi, että mentävä on, niin ponihan meni, isolla loikalla ja estettä ihmetellen, mutta yli joka tapauksessa. Toisella hypyllä esteessä ei enää ollutkaan mitään ihmeellistä. Lopuksi hypättiin 4 esteen "rataa", jossa oli kaksi pystyä, sokeripala-este ja okseri. Esteiden korkeudet suunnilleen 70cm.
Ihan hyviä hyppyjä saatiin loppujen lopuksi, mutta kyllä täytyy sanoa, että on tosi vaikeaa hypätä itsekseen. Tosi harvoin hyppään mualla, kun valmennuksessa ja sen kyllä huomasi. Omien virheiden tajuamiseen meni luvattoman kauan nyt, kun ei kukaan ollutkaan huutelemassa heti mitä pitää korjata. Selvästi näkee myös omasta ratsastuksesta esteillä, että viimeisen reilu puolen vuoden aikana on tullut hypättyä tosi vähän. Edellisen hevosen myynnin jälkeen ja ennen Fannyn tuloa hyppykerrat on laskettavissa yhden käden sormilla. Muutamalla estetunnilla on käyty Leevin kanssa, mutta niilläkään ei olla hypätty mitään isoa ja kertojen välissä on ollut viikkojen, jopa kuukausienkin taukoja. Jospa nyt saisi kuitenkin varmuuden takaisin hypätessä ja kaiken säätämisen pois, kun pääsee Fannyn kanssa hyppäämään säännöllisesti. Ehkä sitten ei ne normaalit 80cm esteetkään enää toivottavasti tunnu niin isoilta... ;)
Lopuksi vielä tarhakuvia sunnuntailta:
Ja tässä vielä parturoinnin tulos, harmi kun ei tullut otettua kuvaa ennen operaation alkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti