Kisat Tuusulassa, ei mennyt putkeen ei... (Leevi)

Kisoissa käyty ja otsikko kertookin aika hyvin miten meni, ei ainakaan putkeen. Toissa päivänä kotona ratsastaessa mulla oli alla mielettömän hyvän tuntuinen poni, kuunteli pienimmätkin avut, oli tosi tasainen, sopivan kuuma ja notkea kun pullataikina. Eilen se poni oli kadonnut johonkin ja vaihtunut jumisen tuntuiseen pökkelöön, joka ei halunnut taipua eikä oikein tehdä mitään muutakaan. Kuumana se kyllä kävi, ihan liiankin kuumana ja ratsastettavuus oli tosi huono. Jostain se oli selvästi vetänyt itsensä jumiin, mutta ei aavistustakaan mistä. Välillä sille vaan tulee päiviä, jolloin se tuntuu jumiselta, vaikka edellisenä päivänä ei olisi tehty mitään kummempaa. Toissa päivänä ratsastin ihan normaalisti, eikä sen siitä mitenkään juntturaan olisi pitänyt mennä, varsinkin, kun se oli vielä niin hyvä ratsastaa silloin. Siinä sitten yritin jumppailla ponia, mutta ei se meno siitä kummoiseksi muuttunut. Kokemuksesta tiedän, että kun Leevi on tuollainen, niin eipä siihen oikein mikään auta ja siksi lopetinkin heti, kun se tuntui edes vähän paremmalta. Elin toivoissa, että se olisi tänään parempi, mutta mitä vielä, päinvastoin.

Heti kun aloin verkkaamaan Leevi tuntui kaikkea muuta kun hyvältä. Se oli tosi jännittynyt ja olisi mielellään vaan kipittänyt alta pois. Taipuminen oli todella vaikeaa ja jarrutkin vähän hukassa. Aluksi vaan taivuttelin isolla ympyrällä, väistättelin kumpaankin suuntaan ja yritin saada sen vaan rentoutumaan, mutta huonolla menestyksellä. Aikaisemmin Leevillä on ollut tapana liikkua helposti jäykällä ja lyhyellä kaulalla ja meni kauan, että sen sai liikkumaan pidemmällä ja rennommallalla kaulalla ratsastaessa, mutta tänään se oli niin jännittynyt, että palasi tuohon vanhaan ja väärään "torsokaula"-muotoon. Kaiken lisäksi se oli edestä aika ajoin ihan tyhjä ja liikkui todella paljon luotiviivan takana, mikä ei kyllä ole ollenkaan normaalia Leeville. Toki sillä on päiviä, jolloin se on huono ratsastaa, mutta näin huono se ei ole ollut aikoihin.

Radalla Leevi liikkui yhtä jännittyneenä, kuin verkassa ja kyttäsi milloin mitäkin, keskittymiskyky ei todella ollut huipussaan. Rata oli muuten rikkeetön, mutta vasemman laukan nostossa poni nosti VASTALAUKAN, mikä on käsittämätöntä. Nostoissa ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa, enkä voi uskoa, että olen itse antanut jotenkin niin ristiriitaiset avut, että se nosti väärän laukan, mutta pakkohan se on sitä vikaa kuitenkin sieltä satulan päältä etsiä. Ensimmäinen kerta varmaan ikinä mulla koulukisoissa, kun hevonen nostaa väärän laukan ja ärsytti kyllä ihan vietävästi. Tällä kertaa Leevi ei rentoutunut edes laukkaosuudessa vaan paineli senkin menemään ihan yhtä jännittyneenä. Loppukommenteissa taas maininta siitä, että poni saisi liikkua enemmän ja olla ilmavampi ja rennompi. Prosentit vähän vajaa 58% eli huonoimmat tähän mennessä. 

Näin sitten tällä kertaa, ei mennyt putkeen ei, mutta tätähän tämä on, aina ei voi olla hyvä päivä. Jospa meillekin jossain vaiheessa johonkin kisoihin osuus sitten se hyväkin päivä. :D En jaksa jäädä murehtimaan huonosti menneitä kisoja, kun en sitä muutenkaan pahemmin harrasta, elämä jatkuu ja ensi kerralla menee joko paremmin tai sitten vielä huonommin, joten jälleen vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Fannyn kanssa meillä oli eilen kouluvalmennus. Pääsin ratsastamaan ensimmäistä kertaa koulusatulalla ja voi että se oli ihanaa kuukauden estesatulalla ratsastuksen jälkeen! Ponikin toimi entistä paremmin ja oli tosi hyvä ratsastaa. Valmennuksen pääpaino oli tänään siirtymisissä, joiden kautta herkisteltiin ponia, Fanny kun tuppaa olemaan vähän turta kyljistään, vaikka onkin jo herkistynyt kivasti siitä mitä se oli aluksi. Ensin tehtiin käynti-ravi-siirtymisiä, siirtymisten piti olla nopeita ja ponin reagoida heti pohkeeseen. Jos se ei reagoinut pieneen apuun, niin heti isompi pohje ja muistutus raipalla. Muutaman toiston jälkeen raviin siirtyminen alkoikin sujua jo paljon paremmin. Tämän jälkeen tehtiin ravi-laukka siirtymisiä samalla idealla, ponin piti reagoida heti pohkeeseen ja lähteä liikkeelle aktiivisessa laukassa. Jos se ei lähtenyt tarpeeksi pienestä avusta laukkaan, niin heti takaisin raviin ja uusi yritys ja sitten kun laukka nousi tarpeeksi pienestä avusta jatkettiin laukkaa hetken aikaa. Tämä oli Fannylle tosi hyvä harjoitus, ja se alkoi reagoida hyvin pieneenkin pohkeeseen. Tätä pitää tehdä paljon myös silloin, kun ratsastan itsekseni.

Varsinkin laukassa huomasi  huiman eron kuukauden takaiseen, silloinhan Fanny ei jaksanut laukata pitkää aikaa ja oli laukan jälkeen ravissa ihan poikki, mutta nyt se ei väsähdä enää ollenkaan samalla tavalla, vaan jaksaa tehdä hyvin hommia laukassa ja vielä vähän ravissakin sen jälkeen. Valmentajakin kehui taas, kuinka Fanny on muuttunut tosi paljon parempaan suuntaan tämän kuukauden aikana ja että kunto on kavanut hurjasti. Kun kyselin onko ihan epärealistista ajatella starttaavansa Fannylla jotain vielä tällä kaudella, niin valmentaja vastasi, ettei tietenkään ole ja että helposti voi jo kohta mennä C:tä. Meidän tallilla on yleensä syksyisin ja keväisin pidetty muutamat seurakoulukisat ja pitää toivoa, että myös tänä syksynä pidetään, niin päästäisiin katsomaan Fannyn kanssa ensin kotimaneesissa miten se kuviokellunta oikein sujuu ja siitä voisi sitten jatkaa kohti uusia haasteita. :)

Tänään käytiin Fannyn kanssa maastossa ja siskoni oli mukana toisella ponilla. Tämä oli toinen kerta, kun oltiin maastossa kaverin kanssa ja huomaa kyllä, kuinka Fanny on paljon reippaampi, kun on kaveri matkassa. Yksin ollessaan se hölköttelee yleensä tasaista tahtia, mutta kaverin kanssa vauhtia löytyy paljon enemmän. Tänään Fanny myös jopa venytti askelta ravissa välillä aika kivasti, mitä se ei ole aikaisemmin tehnyt ratsastaessa. Ponit menivät kovaa ja innoissaan ja hyvin pysyi pieni shetlanninponikin Fannyn vauhdissa. Ihana maastolenkki!