Harjotuskisat Equiluxxilla, ai että menikö hyvin?

No kyllä meni, meni niin hyvin etten oikein tiedä miten päin olisin! Käsittämätön poni!

Aloitan nyt kuitenkin ihan aamusta ja Fannyn omasta showsta, joka sillä oli ennen kisoihin lähtöä. Muutenhan se on maailman helpoin ja kiltein poni, mutta yhtä asiaa se inhoaa yli kaiken, nimittäin takajalkojen kuljetussuojia, se ei yksinkertaisesti voi sietää niitä. Noora tästä mainitsikin silloin, kun haettiin Fannya ja poni osoitti vähän mieltään kuljetussuojista, mutta silloin päästiin traikulle asti kuitenkin hetken kiukuttelun jälkeen. Tänään Fanny kuitenkin kertoi selvästi, että tälläisiä hökötyksiä hän ei takajalkoihinsa hyväksy. Vanhojen kuljetussuojien kanssa poni suotui vielä juuri ja juuri liikkumaan, koska ne olivat varmaan noin 10 vuotta vanhat ja jo pehmenneet käytössä, mutta nyt, kun se sai jalkaansa uutuuden jäykät suojat, niin ei tullutkaan elämästä yhtään mitään. Normaalit hevoset nostelevat vähän jalkojaan, kun niille laittaa kuljetussuojat ja lähtee kävelemään, mutta Fanny pisti pystyyn kunnon potkuloikkashown, joka alkoi jo karsinassa ja jatkui traikulle asti. 10 metrin matkan aikana traikulle kerkesin korjata suojat paremmin paikoilleen _kolme_ kertaa, kun poni sai ne potkimalla ja hyppimällä valahtamaan kintereitten alle, mutta sitten luovutin. Meno näytti jo vähän vaaralliselta välillä ja ponikin näytti siltä, että kellahtaa kohta kumoon hyppiessään, joten päätin, että meillä siis matkustetaan tästä lähtien vain etukuljetussuojien kanssa. Fanny oli hyvin tyytyväinen saadessaan nämä kamaluudet pois häiritsemästä herkkiä takakinttujaan ja pystyi taas elämään normaalisti ja kävelemään koppiin kuten normaalit hevoset. Yksi sana, tammat.

Kisapaikalla Fanny käyttäytyi tosi fiksusti. Ennen meidän luokkaa oli parin tunnin odottelu, kun Iina ratsasti ensimmäisessä luokassa, mutta tyytyväisenä poni vaan möllötteli narun päässä ja kävi välillä vähän syömässä vihreää. Koska meillä oli tosiaan paljon ylimääräistä aikaa käytettiin se Fannyn hoitajan Johannan kanssa hyödyksi ja otettiin vähän kuvia. Kerrankin sai helposti hyviä kuvia, kun poni katseli kiinnostuneena ja korvat hörössä kisapaikan touhuja.

Parin tunnin odottelun jälkeen päästiin vihdoin verkkaamaan. Kisapaikalla oli vain yksi kenttä, joten verkka oli ryhmissä ennen suorituksia. Tosi hyvä juttu näin ensimmäisten kisojen kannalta, koska pääsi näyttämään esteet ja muut mörötykset rauhassa jo ennen rataa. Fanny yllätti taas positiivisesti käyttäytymällä, kuin vanha tekijä. Ei kytännyt tolppiin viritettyjä kuusia ja koivunoksia, eikä radan reunalla olevia punavalkoisia muuripalikoita. Ainoastaan toisen päädyn aitaan nojaava portti aiheutti kyttäämistä, mutta siitäkin päästiin menemään vierestä vähän tuijotellen ja sivuaskeleita ottaen. Otin vain pari hyppyä kumpaankin suuntaan ja jätin siihen, koska poni tuntui tosi hyvältä.

Radalla Fanny oli super hyvä ja teki 0-radan! Ei kytännyt eikä tuijotellut mitään esteitä, ei edes sinivalkoista porttia, jolle varmaan lähemmäs kymmenen muuta hevosta kielsi ainakin kerran. Rata oli tasainen ja hyvä, pari hyppyä tuli vähän juureen, mutta Fanny selvitti nekin ilman pudotuksia. Itse jännitin jostain syystä älyttömän paljon, mutta hyvin meni siitä huolimatta! Tasaista hyvää rataa lähdettiin hakemaan ja se sieltä myös tuli, iloisena yllätyksenä saimme myös sijoituksen, en meinannut uskoa korviani, kun kuulutettiin, että olimme neljänsiä. En kyllä ollenkaan osannut edes toivoa, että ensimmäiset kisat menisivät näin hyvin, tästä on oikein hyvä jatkaa kohti uusia koitoksia!