Words will never be enough to thank you for everything

Niin siinä sitten kävi, että Onni siirtyi eilen uudelle omistajalle. Myynnin suhteen kaikki kävi niin totaalisen parhaalla mahdollisella tavalla, ettei paremmin olisi voinut käydä, Onnin vuokraaja päätti nimittäin ostaa sen. Näin ollen O saa jatkaa elämäänsä tutun ihmisen kanssa ja kaiken lisäksi vielä omalla kotitallillaan, joten muutokset sen elämän suhteen pysyvät melko pieninä. Voisiko sitä enempää edes toivoa?

Itselleni tämä koko myymisprosessi ei luonnollisestikaan ollut mikään helppo juttu ja tunteet ehtivät vaihdella laidasta laitaan. Vielä myynti-ilmoituksen julkaistuani pohdin pohtimistani teinkö sittenkään oikean ratkaisun ja olin monta kertaa päivässä poistamassa jo koko ilmoituksen. Ahdisti, kun ihmiset olivat kiinnostuneita Onnista ja laittelivat viestiä. Ahdisti, kun mietin miten voisin olla varma, että O pääsisi parhaaseen mahdolliseen kotiin, eikä minun tarvitsisi murehtia onko sillä kaikki hyvin. Välillä ahdisti niin, ettei edes työn teosta tuntunut tulevan mitään ja pari yötä meni sängyssä pyöriessä. Tiesin kuitenkin, ettei minulla ollut vaihtoehtoja myynnin suhteen. 

Kaikki muuttui jokunen päivä ilmoituksen julkaisun jälkeen, kun Onnin vuokraaja laittoi yllättäen viestiä, että hän yrittää järjestellä asiansa niin, että pystyisi ostamaan O:n itselleen. Olin kuin puulla päähän lyöty ja mietin voiko näin hyvä tuuri osua edes kohdalle. Asiat lähtivät rullaamaan eteenpäin ja eilen eläinlääkärin käytyä tekemässä ostotarkastuksen vaihtoi heppanen sitten omistajaa. 

Tällä hetkellä olo on hieman haikea, mutta olen niin onnellinen, että Onni pääsi parhaaseen mahdolliseen kotiin. Sen suhteen ei tarvitse murehtia, joten saan nukkua yöni rauhassa. Parasta tässä on se, että ikävän yltyessä liian suureksi pystyn hurauttamaan reilussa viidessä minuutissa moikkaamaan tuota pientä höpsöä. 

Mites sitten tästä eteenpäin? Miettiikö joku siellä mahdollisesti miten harrastukseni jatkuu, vai jatkuuko se? Mietiskeleekö joku mikä tämän blogin kohtalo on? 

Harrastus varmasti jatkuu tavalla tai toisella. Kun on elänyt ja hengittänyt tätä hevosarkea suurimman osan elämästään ei tätä niin vaan lopeteta. Omasta hevosesta luopumisen myötä tapa harrastaa muuttuu luonnollisesti todella paljon, mutta aika saa näyttää millä tavalla hevoshommat osaltani jatkuvat. Nyt aion kuitenkin hetken hengähtää, totutella tähän uudenlaiseen arkeeni ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Niin ja mites sitten tämä blogi? Blogi jatkaa päivittymistään silloin kun halu kirjoittaa iskee, joten blogi ei ole menossa minnekään. Aiheista en sen tarkemmin osaa sanoa, mutta todennäköisesti luvassa on tuttuun tapaan edelleen pohdiskelevampia postauksia milloin mistäkin, postauksia meidän muista otuksista ja talliprojektin suhteenkin yritän jotain kirjoitella aina, kun edistystä sen suhteen tapahtuu. Mielessä on paljon ajatuksia yhdestä jos toisestakin asiasta ja Onni, kuten myös Fanny pysyvät edelleen mukana blogin teksteissä.