Illan kuvailuhetki ja villi poni

Tallille lähtiessä nappasin kameran mukaan ja ajatuksena oli vähän kuvailla tänään, kun hetkeen ei oikein ole tullut otettua kuvia. Iina oli sopivasti myös tallilla ja tuli avustamaan kuvauksessa. Päästin Fannyn taas kentän viereiseen isoon tarhaan, koska siellä on parhaat taustat kuvaamiseen. Poni on selvästi oppinut, että tuohon tarhaan päästessään saa riehua kunnolla ja se juoksenteli ympäri tarhaa pukitellen ja loikkien. Taas olin liian hidas, enkä saanut parhaita loikkia kuvattua ja jos sainkin, niin kuvat olivat heilahtaneita.

Ihan hyviä kuvia kuitenkin tuli Fannyn riehumisesta ja pari mielettömän kivaa kuvaa, jotka sain napattua, kun oltiin jo lopettamassa ja poni näki kauempana jotain jännää.

Onko sulla siellä jotain herkkuja?

Liikutuksen suhteen meillä oli tänään vähän höntsäilypäivä. Tarkoitus oli päästää Fanny juoksemaan vapaana maneesiin, mutta siellä olikin vielä ratsastajia, joten tuli muutos suunnitelmiin. Otin ponin narun päähän ja mentiin kentälle pitämään hauskaa maasta käsin. Meillä on kentän reunoilla metsää, jossa on mäkiä ja kiipeiltiin niitä ylös ja alas kaynnissä ja ravissa, pari kertaa Fanny innostui jopa laukkaamaan jonkun ylämäen. Jos eteen sattui tulemaan joku pieni este, niin hypättiin se ja jatkettiin matkaa. Meillä oli älyttömän kivaa ja Fanny oli touhusta ihan innoissaan. Pitää alkaa useamminkin pitämään tällaisia höntsäilypäiviä, tuli niin hyvälle mielelle sekä poni, että omistaja! 

Toivottavasti teidän muidenkin viikonloppu on alkanut yhtä kivoissa merkeissä! :)

Fannylla ilman satulaa+valmennus ja sänkkäritreeniä Leevillä

Eilen ratsastin Fannylla ensimmäistä kertaa kunnolla ilman satulaa. Alkukäyntien aikana mietin, että kuinkahan pysyn kyydissä käyntiä hurjemmassa vauhdissa, kun Fannylla kuitenkin on suht isot liikkeet, mutta hyvinhän se sitten kuitenkin sujui, enkä edes tipahtanut. Kokemukseni mukaan kaikki hevoset toimivat paremmin ilman satulaa, eikä Fanny tehnyt poikkeusta. Se on viime aikoina ollut muutenkin tosi hyvä ratsastaa, mutta eilen se kulki taas paremmin, kun kertaakaan aikaisemmin. Käynti oli alusta asti hyvää ja letkeää, mutta raviin tuli taas ihan uusi ulottuvuus, se ravasi jopa vielä paremmin, kun viimeksi tunnilla. Tein paljon siirtymisiä ja temponvaihteluita ja kaikki toimi. Tehtiin ensimmäistä kertaa myös ravi-seis siirtymisiä ja nekin tuli tosi hyvin ja Fanny pysyi tasaisena edestä. Ravi alkaa olla siinä mallissa, että sitä voisi jopa käydä esittämässä kisoissa, mutta laukka vaatii vielä vähän työtä.

Tänään meillä oli valmennus. Ensin ravailtiin jonkun aikaa vaan suoraa uraa. Aika hyvin Fanny on kyllä jo alkanut suoristumaan, oikeassa kierroksessa menokaan ei ole enää ollenkaan niin vaikeaa, kun vielä joku aika sitten, sisälapakin pysyy jo paljon paremmin uralla, eikä karkaa koko ajan sen sisäpuolelle. 

Siirtymisiä tehtiin taas paljon. Ponin piti pysyä tasaisena ja pehmeänä siirtymisissä ja liikkeen piti lähteä taas kunnolla takaa eteen. Edistystä oli taas tapahtunut, laukassakin poni myötäsi jo nopeammin noston jälkeen, joten eiköhän jonkun ajan päästä nostotkin ala sujua tasaisessa peräänannossa. Myös väistojä otettiin tänään vähän ympyrällä ja nekin sujuivat ihan hyvin, vasempaan kierrokseen oli aluksi vähän hankalampaa. 

Valmentaja kehui taas kuinka paljon Fanny on mennyt eteenpäin ja sanoi, että sillä voi kohta jo mennä koulukisoihin. Myös luonteestaan poni sai kiitosta, on kuulemma mielettömän hyväpäinen tamma, kun ei kyseenalaista mitään, vaan tekee juuri sen mitä pyydetään. Oli se kyllä taas kiva ja hieno, sanoinkin valmentajalle, että on kiva omistaa poni, joka menee aina niin hyvin, että itsellä on monta päivää hyvä mieli. 

Pessimistinä on tullut kuitenkin tässä viime aikoina mietittyä, että nyt kun on menty niin vauhdilla ja isoilla harppauksilla eteenpäin, niin koskakohan sitä takapakkia tulee? Parempi tietysti olisi, ettei tulisi ollenkaan, mutta on kuitenkin tullut huomattua näiden hevosten kanssa, että sieltä pilvilinnoista tullaan jossain vaiheessa aina ryminällä alas. Elättelen kuitenkin toiveita, että tämä nousukausi vai jatkuisi ja jatkuisi. :)

Leevin kanssa oltiin taas sänkkärillä. Aluksi poni tuntui jumiselta ja oli aika vahva kädelle, mutta verryttyään se parani huomattavasti ja oli kiva ratsastaa. Harjoiteltiin pitkästä aikaa taas vähän vastalaukkoja ja ne sujuivat hyvin, niin kuin aina. En ole kyllä aikaisemmin ratsastanut yhdelläkään hevosella, joka tekisi vastalaukat yhtä helposti kuin Leevi. Se menee vastalaukkaa juuri niin kauan, kuin pyydät, eikä raville tiputtamisesta ole mitään pelkoa, se vaan tulee siltä niin luonnostaan. Kokosin myös aika paljon ravissa ja laukassa ja kuuma lihapulla pisti taas parastaan, enkä olisi malttanut lopettaa ratsastusta ollenkaan. Koko illaksi ei tietenkään valitettavasti voinut jäädä ratsastamaan, joten poni pääsi loppukäyntien jälkeen talliin iltaruuille ja yöunille. 

Tässä tämän päivän kuvia, sänkkärikuvissa on kyllä ihan oma tunnelmansa! :)

                                                                             Kuuma poni!

Ekaa kertaa sänkkärillä (Leevi)

Tänään pääsin pitkästä aikaa sänkkärille ratsastamaan, viime kerrasta olikin ehtinyt vierähtää kolme vuotta aikaa. Aikasemmin sänkkärille pääsy on ollut yksi syksyn kohokohdista, mutta Fannyn tallilla, jossa edellinenkin hevoseni asui ei valitettavasti ole mahdollisuutta ratsastaa missään lähipelloilla. Leevin tallin ympärillä kaikeksi onneksi sänkkäriä riittää ja sitä on vielä useampi hehtaari.

Tarkoituksena oli ratsastaa poni suht kevyesti, koska se oli viime viikon aika kevyellä liikutuksella, mutta Leevi oli asiasta eri mieltä. Sen mielestä oli paljon hauskempaa pinkoa lisättyä ravia minkä kintuistaan pääsi ja tuhista mennessään. Vähän yritin toppuutella selästä käsin menoa, mutta ei ponin iloa viitsinyt ihan kokonaan pilata, kun toinen oli niin innoissaan. Pätkiä annoin sen touhottaa, mutta sitten taas mentiin hetki vähän rauhallisemmin. Pitää vaan varoa, ettei se taas jumiuta itseään, kun sunnuntaina oltaisiin menossa Nurmijärvelle kisoihin ja toivoa sopii, että Leevi olisi tällä kertaa parempi, kun viimeksi. Melko kevyesti onnistuttiin loppujen lopuksi kuitenkin menemään ja ponillekin jäi vielä virtaa vaikka kuinka. 

Leevin omistajan kanssa mietittiin tänään loppukauden kisoja ja tultiin siihen tulokseen, että jätetään aluestartit ensi kauteen. Ei ole oikein järkeä maksaa ponin aluelupaa kahden startin takia, kun sopivan matkan päässä tänä syksynä olisivat enää Laakso ja Järvenpää. Nyt pysytään siis tämä kausi vielä seuratasolla ja ensi kaudella sitten heti keväästä/alkukesästä voisi katsella, jos pääsisi menemään aluettakin. Tänä vuonnahan meillä alkoi kisakausi vasta aika myöhään, kun menin itse naimisiin toukokuussa ja häävalmistelut jotenkin kummasti vähän häiritsivät hevostelua. ;) Ensi vuonna kuitenkin toivottavasti päästään aloittamaan kunnolla heti alkukaudesta.

Fannylla oli eilen irtojuoksutus-päivä. Menin tallille vasta kahdeksan aikaan illalla, koska tiesin, että silloin maneesi on vapaana ja saan ponin päästettyä sinne juoksemaan. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut miettiä koko ajan tuleeko joku kohta maneesiin, vaan pystyi keskittymään juoksutukseen kunnolla. Fannyn liike on kyllä muuttunut tosi paljon siitä, mitä se oli vielä joskus kuukausi sitten, tasapaino on kehittynyt hurjasti ja takapäähän on tullut jo huomattavasti enemmän voimaa. Ensimmäisiä kertoja irtojuoksuttaessani meno oli vähintäänkin epämääräisen näköistä, poni oli ihan epätasainen ja varsinkaan laukassa sillä ei ollut voimaa työntää takaa oikein ollenkaan. Nyt se näyttää kuitenkin jo ihan erilaiselta, oikein hämmästyin siitä millainen huomattava ero sen liikkumisessa on. Fanny liikkuu selvästi tasapainoisemmin, lähtee venyttämään ravissa jo kivasti askelta ja laukka näyttää tosi paljon paremmalta, eikä enää siltä, että koko takapää luhistuu alta hetkenä minä hyvänsä, treeni on siis tuottanut tulosta. Poni juoksenteli maneesissa n.20 minuuttia ja lopuksi kävelin selästä vielä pitkät loppukäynnit ilman satulaa. 

Tänään Fanny sai pitää vapaapäivän. Huomenna tehdään hommia maneesissa ja torstaina olisikin taas koulutunti ja päästään kunnolla töihin. :)

Harjotuskisat Equiluxxilla, ai että menikö hyvin?

No kyllä meni, meni niin hyvin etten oikein tiedä miten päin olisin! Käsittämätön poni!

Aloitan nyt kuitenkin ihan aamusta ja Fannyn omasta showsta, joka sillä oli ennen kisoihin lähtöä. Muutenhan se on maailman helpoin ja kiltein poni, mutta yhtä asiaa se inhoaa yli kaiken, nimittäin takajalkojen kuljetussuojia, se ei yksinkertaisesti voi sietää niitä. Noora tästä mainitsikin silloin, kun haettiin Fannya ja poni osoitti vähän mieltään kuljetussuojista, mutta silloin päästiin traikulle asti kuitenkin hetken kiukuttelun jälkeen. Tänään Fanny kuitenkin kertoi selvästi, että tälläisiä hökötyksiä hän ei takajalkoihinsa hyväksy. Vanhojen kuljetussuojien kanssa poni suotui vielä juuri ja juuri liikkumaan, koska ne olivat varmaan noin 10 vuotta vanhat ja jo pehmenneet käytössä, mutta nyt, kun se sai jalkaansa uutuuden jäykät suojat, niin ei tullutkaan elämästä yhtään mitään. Normaalit hevoset nostelevat vähän jalkojaan, kun niille laittaa kuljetussuojat ja lähtee kävelemään, mutta Fanny pisti pystyyn kunnon potkuloikkashown, joka alkoi jo karsinassa ja jatkui traikulle asti. 10 metrin matkan aikana traikulle kerkesin korjata suojat paremmin paikoilleen _kolme_ kertaa, kun poni sai ne potkimalla ja hyppimällä valahtamaan kintereitten alle, mutta sitten luovutin. Meno näytti jo vähän vaaralliselta välillä ja ponikin näytti siltä, että kellahtaa kohta kumoon hyppiessään, joten päätin, että meillä siis matkustetaan tästä lähtien vain etukuljetussuojien kanssa. Fanny oli hyvin tyytyväinen saadessaan nämä kamaluudet pois häiritsemästä herkkiä takakinttujaan ja pystyi taas elämään normaalisti ja kävelemään koppiin kuten normaalit hevoset. Yksi sana, tammat.

Kisapaikalla Fanny käyttäytyi tosi fiksusti. Ennen meidän luokkaa oli parin tunnin odottelu, kun Iina ratsasti ensimmäisessä luokassa, mutta tyytyväisenä poni vaan möllötteli narun päässä ja kävi välillä vähän syömässä vihreää. Koska meillä oli tosiaan paljon ylimääräistä aikaa käytettiin se Fannyn hoitajan Johannan kanssa hyödyksi ja otettiin vähän kuvia. Kerrankin sai helposti hyviä kuvia, kun poni katseli kiinnostuneena ja korvat hörössä kisapaikan touhuja.

Parin tunnin odottelun jälkeen päästiin vihdoin verkkaamaan. Kisapaikalla oli vain yksi kenttä, joten verkka oli ryhmissä ennen suorituksia. Tosi hyvä juttu näin ensimmäisten kisojen kannalta, koska pääsi näyttämään esteet ja muut mörötykset rauhassa jo ennen rataa. Fanny yllätti taas positiivisesti käyttäytymällä, kuin vanha tekijä. Ei kytännyt tolppiin viritettyjä kuusia ja koivunoksia, eikä radan reunalla olevia punavalkoisia muuripalikoita. Ainoastaan toisen päädyn aitaan nojaava portti aiheutti kyttäämistä, mutta siitäkin päästiin menemään vierestä vähän tuijotellen ja sivuaskeleita ottaen. Otin vain pari hyppyä kumpaankin suuntaan ja jätin siihen, koska poni tuntui tosi hyvältä.

Radalla Fanny oli super hyvä ja teki 0-radan! Ei kytännyt eikä tuijotellut mitään esteitä, ei edes sinivalkoista porttia, jolle varmaan lähemmäs kymmenen muuta hevosta kielsi ainakin kerran. Rata oli tasainen ja hyvä, pari hyppyä tuli vähän juureen, mutta Fanny selvitti nekin ilman pudotuksia. Itse jännitin jostain syystä älyttömän paljon, mutta hyvin meni siitä huolimatta! Tasaista hyvää rataa lähdettiin hakemaan ja se sieltä myös tuli, iloisena yllätyksenä saimme myös sijoituksen, en meinannut uskoa korviani, kun kuulutettiin, että olimme neljänsiä. En kyllä ollenkaan osannut edes toivoa, että ensimmäiset kisat menisivät näin hyvin, tästä on oikein hyvä jatkaa kohti uusia koitoksia!

Aamulenkki ihanassa auringonpaisteessa

Aamulla herätessäni ulkona oli vain 8 astetta lämmintä ja ensimmäinen ajatus oli, että hyi kuinka kylmää. Näin kylmää ei ole tainnut vielä kertaakaan aikaisemmin tänä kesänä ollakaan. Kyllä se syksy vaan tekee tuloaan, vaikka nyt onkin taas viime päivinä ollut aurinkoista ja kesäisen lämmintä. Nopeasti  ilma kuitenkin onneksi lämpenee ja niin myös tänään, viimeisiä ylämäkiä ennen tallia polkiessa tuli jo ihan kunnolla hikikin.

Tallilla nappasin ponin narun päähän ja lähdettiin maastoon aamulenkille. Fanny oli ihanan reipas ja ravailikin aina välillä oma-aloitteisesti muutaman askeleen. Tämäkin on suurta edistystä kuukauden takaiseen, silloin Fannyllä ei taluttaessa ollut kiire mihinkään, vaan sitä sai kiskoa perässään kuin mitäkin muulia. Viime aikoina se on kuitenkin reipastunut huomattavasti myös taluttaessa. Tehtiin ihana vajaa puolen tunnin lenkki auringonpaisteessa ja sen jälkeen poni pääsi takaisin tarhaan nauttimaan kauniista päivästä.

Sunnuntain kisojen lähtölistat olivat tulleet järjestävän tallin fb-sivulle. Aika paljon oli osallistujia harjoituskisoiksi, meidänkin luokassa on 18 lähtöä. Jännää päästä näkemään kuinka meidän käy ja miten poni käyttäytyy vieraassa paikassa kisahälinässä. Innolla odotan jo sunnuntaita! Palailen silloin kisakuulumisten kanssa!

Valmennus ja super super super poni!

Päivän ohjelmana oli ankaraa kuviokelluntaa valmennuksen muodossa. Fanny lähti heti alusta asti tosi hyvin liikkeelle, käynti oli tosi letkeää, rentoa ja reipasta. Vähän mietin ennen ratsastusta onko poni väsynyt eilisen hyppäämisen jälkeen, mutta ei se kyllä todellakaan ollut. Aloitettiin taas taivuttelulla ympyrällä ja etupään väistätyksellä ulos aina muutaman askeleen verran. Vasemmassa kierroksessa sujui hyvin alusta alkaen, mutta oikealle joutui taas tekemään hetken töitä ennen kuin Fanny asettui ja taipui rehellisesti, eikä taivuttanut pelkkää kaulaansa, vaan taipui myös kyljestään. Oikeassa kierroksessa piti olla myös koko ajan tarkkana, ettei takapää karkaa ulos ja tähän apuna käytettiin takapään väistätystä sisään päin aina muutama askel. Sisäpohkeella piti vahtia samalla, että poni pysyi taipuneena, eikä kaatunut sisäpohjetta vastaan.

Väistättelyn lisäksi työstettiin tänään taas siirtymisiä, varsinkin ravi-laukka siirtymisiä tehtiin paljon. Laukkaan piti lähteä taas heti avusta ja laukan piti olla alusta asti aktiivista. Fannylla oli hyvin vieläkin muistissa viime tunnin herkistelyt ja se nosti jo tosi hyvin pienestä avusta laukan. Raviin takaisin siirtyessä ponin piti pysyä tasaisena edestä ja jatkaa aktiivista ravia. Aluksi Fannyn nenä nousi aina siirtymisissä, mutta useilla toistoilla poni alkoi pysyä jo lopulta aika tasaisena laukasta raviin siirtyessä. Nostoissa nenä vielä nousi, mutta poni kuitenkin rentoutui ja myötäsi suht nopeasti.

Laukan jälkeen jatkettiin vielä töitä ravissa eikä Fanny vaikuttanut ollenkaan väsyneeltä. Se esitti lopputunnista niin mielettömän hienoa ravia, että istuin vaan selässä ihan mykistyneenä ja nautin siitä tunteesta, kun poni oli täysin avuilla ja tasapainossa ja ravasi sellaista ravia, mitä en ole vielä ikinä aikasemmin saanut siitä edes esiin. Wow, oli kyllä ihan mieletön fiilis. Tätä lisää! Fanny ei ole ollut vielä kertaakaan niin hyvä ratsastaa, kun tänään ja nyt vaan jotenkin tuntui, että palaset loksahtelivat paikoilleen. Se lähti alusta asti tosi kivasti liikkeelle ja loppua kohden vaan paransi ja paransi. Huh, on se vaan ihan mielettömän hieno! <3

Hyppyjä

Toissa päivänä Fannylla oli vapaa ja eilen käytiin maastossa. Lämmin ilma ja seuran puute verottivat ponin eteenpäinpyrkimystä ja lenkki hölköteltiin tasaista tahtia. Edes laukassa ei oikein löytynyt kaasua, vaikka laukkailtiinkin pitkät pätkät.

Tänään hypeltiin vähän ja meno oli heti alkukäynneistä asti reippaampaa. Kummasti auttaa, kun virittelee vähän esteitä maneesiin ja poni tajuaa pääsevänsä hyppäämään. Oikea kierros oli alkuun taas tooosi vaikea, mutta yllättävän nopeasti sekin alkoi kuitenkin parantua. Suoraan kulkeminen tuntuu vaan olevan ihan mahdoton tehtävä. Kukaan ratsastusta harrastamaton ei kyllä varmasti ikinä voi ymmärtää, että yksi vaikeimmista asioista tässä lajissa on saada hevonen kulkemaan suoraan ja suorana... Vasemmassa kierroksessa Fanny alkaa nykyään olla jo oikeastaan heti alusta asti aika hyvän tuntuinen ja niin myös tänään. Laukassa poni oli aika jäykkä kumpaankin suuntaan ja muutenkin aluksi tosi venkula. Kyllä se siitä hetken laukkailun jälkeen sitten alkoi parantua, mutta aluksi kyllä ajattelin, että voi hyvää päivää...

Verkkailun jälkeen aloitettiin kahdella pienellä ristikolla ja muutaman ekan hypyn poni tuli vähän käsijarru päällä. Näyttää olevan vakio tuo, että aina hypätessä  ekat hypyt tulee vähän jarrutellen ja sitten vasta alkaa homma sujua. Muutaman hypyn jälkeen ristikot nostettiin pieniksi pystyiksi ja tultiin niitä jokunen kerta kummastakin suunnasta. Aluksi ei oikein meinannut askeleet sopia ja tultiin monta kertaa liian lähelle tai liian kauas ja vasta hetken kämmäilyn jälkeen tajusin, etten pyytänyt ponia laukkaamaan tarpeeksi aktiivisesti, kun se ei itse noilla pienillä esteillä jaksa kauheasti innostua. Kerran hypättiin lahjakkaasti ihan yhtä pystyä päinkin, kun tultiin aivan liian lähelle ja Fanny ei enää mitenkään ehtinyt nostaa kinttujaan. Kummasti alkoi kuitenkin hypytkin heti sujua paremmin, kun tajusin pyytää reippaampaa laukkaa. 

Pystyjen lisäksi tultiin estettä, jossa oli monta sokeripalaa rivissä. Ensimmäisellä hypyllä Fanny katsoi estettä kauhuissaan, mutta siitä se on kyllä kiva, että vaikka kuinka olisi erikoinen este, niin ei se kyllä kiellä. Nytkin se tuli vähän jarrutellen, mutta kun vaan piti pohkeen vahvana ja kertoi, että mentävä on, niin ponihan meni, isolla loikalla ja estettä ihmetellen, mutta yli joka tapauksessa. Toisella hypyllä esteessä ei enää ollutkaan mitään ihmeellistä. Lopuksi hypättiin 4 esteen "rataa", jossa oli kaksi pystyä, sokeripala-este ja okseri. Esteiden korkeudet suunnilleen 70cm. 

Ihan hyviä  hyppyjä saatiin loppujen lopuksi, mutta kyllä täytyy sanoa, että on tosi vaikeaa hypätä itsekseen. Tosi harvoin hyppään mualla, kun valmennuksessa ja sen kyllä huomasi. Omien virheiden tajuamiseen meni luvattoman kauan nyt, kun ei kukaan ollutkaan huutelemassa heti mitä pitää korjata. Selvästi näkee myös omasta ratsastuksesta esteillä, että viimeisen reilu puolen vuoden aikana on tullut hypättyä tosi vähän. Edellisen hevosen myynnin jälkeen ja ennen Fannyn tuloa hyppykerrat on laskettavissa yhden käden sormilla. Muutamalla estetunnilla on käyty Leevin kanssa, mutta niilläkään ei olla hypätty mitään isoa ja kertojen välissä on ollut viikkojen, jopa kuukausienkin taukoja. Jospa nyt saisi kuitenkin varmuuden takaisin hypätessä ja kaiken säätämisen pois, kun pääsee Fannyn kanssa hyppäämään säännöllisesti. Ehkä sitten ei ne normaalit 80cm esteetkään enää toivottavasti tunnu niin isoilta... ;)

Lopuksi vielä tarhakuvia sunnuntailta:

    Ja tässä vielä parturoinnin tulos, harmi kun ei tullut otettua kuvaa ennen operaation alkua.

Kuvailupäivä ja poni parturissa

Tänään tallilla vierähtikin monta tuntia, kun kuvailtiin siskoni Iinan kanssa Fannya ja siskon ponia Wilmaa. Kerrankin oli kunnolla aikaa olla tallilla ja pitihän se heti käyttää hyödyksi. Kuvailun lisäksi Fanny pääsi vihdoin parturiin. Tovi jos toinenkin sen harjan kimpussa vierähtikin, miten voi yhdellä ponilla olla niin älyttömän paljon tukkaa? Harjan perusteella voisi arvella ponin isän olevan vähintäänkin islanninhevonen. :D Aina sillä on paksu harja ollut, mutta nyt taisi viimeisestä nyppimisestä olla jo tosi pitkä aika. Uskallan jopa veikata, että minä olen sen harjan viimeksi kunnolla nyppinyt ja se tapahtui juuri ennen kun myin sen silloin 4 vuotta sitten. Vahdossa Fannyn harja oli aina ihan luonnontilassa ja Noorakin sanoi vain leikanneensa harjaa, joten eipä sitä ole taidettu tässä välissä nyppiä. Paljon lähti tukkaa, mutta paljon jäi myös jäljelle, ei sitä saa vielä yhdellä eikä varmasti kahdella eikä kolmellakaan kerralla sopivan paksuiseksi. Huomattavasti parempi se kuitenkin nyt jo onneksi on.

Kuvailun ja parturoinnin  lisäksi ratsastin Fannyn tänään. Taas ihan perusratsastus, jatkoin ponin herkistelyä samalla tavalla siirtymisten kautta, kuin mitä tehtiin tunnilla viimeksi. Hyvin se muisti harjoituksen idean ja olikin kyljistään alusta asti jo paljon herkempi. Aluksi poni oli vähän venkula ratsastaa ja kiinni oikeassa ohjassa, mutta parani koko ajan ratsastuksen edetessä. Oikea kierros on kyllä huomattavasti vaikeampi Fannylle, tänään oli taas tosi vaikea saada poni asettumaan  rehellisesti oikealle ja saada se taipumaan kunnolla pohkeen ympärille. Vasemmassa laukassa Fanny oli myös vähän jäykkä ja kaatui sisäpohjetta vastaan, mutta muuten se oli kaikin puolin ihan hyvä ratsastaa varsinkin loppua kohden ja jaksoi taas tehdä hyvin hommia ravissa vielä laukan jälkeenkin.

Ensi viikonlopun kisoja koskien olen taas muuttanut mieltäni ja nyt onneksi viimeistä kertaa, koska ilmoittauduinkin jo. Menemme sittenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan, eli harjotuskisoihin hyppäämään pikkuluokan, eikä raviskalle. Kahden luokan hyppääminen olisi mielestäni Fannylle näin vähällä hyppäämisellä vielä liian rankkaa, enkä halua, että poni vetää itsensä heti ensimmäisissä kisoissa ihan loppuun. Olen myös aika tarkka siitä, että Fanny ei tee liikaa, koska haluan kaikin keinoin välttää, ettei se hajoa mistään. Mielummin siis aloitetaan helposta luokasta niin, että ponillekin jää ensimmäisistä kisoista mahdollisimman hyvä fiilis. Harjoituskisoissa on vielä sekin hyvä puoli, että Iina pääsee lähtemään Wilmalla mukaan, koska sieltä löytyy sopivia luokkia, toisin kuin raviskalla olisi ollut.

Enempiä höpöttelemättä tässä olisi nyt tämän päivän ratsastuskuvia, muita tänään otettuja kuvia laittelen tänne myöhemmin. :)

Ainiin, se täytyy vielä todeta, että tämän päivän kuvia katseltuani saan huokaista helpotuksesta, kuvia oli taas monta sataa ja järkyttävä könötykseni näyttää onneksi häipyneen estesatulan mukana, huh mikä helpotus.

Kisat Tuusulassa, ei mennyt putkeen ei... (Leevi)

Kisoissa käyty ja otsikko kertookin aika hyvin miten meni, ei ainakaan putkeen. Toissa päivänä kotona ratsastaessa mulla oli alla mielettömän hyvän tuntuinen poni, kuunteli pienimmätkin avut, oli tosi tasainen, sopivan kuuma ja notkea kun pullataikina. Eilen se poni oli kadonnut johonkin ja vaihtunut jumisen tuntuiseen pökkelöön, joka ei halunnut taipua eikä oikein tehdä mitään muutakaan. Kuumana se kyllä kävi, ihan liiankin kuumana ja ratsastettavuus oli tosi huono. Jostain se oli selvästi vetänyt itsensä jumiin, mutta ei aavistustakaan mistä. Välillä sille vaan tulee päiviä, jolloin se tuntuu jumiselta, vaikka edellisenä päivänä ei olisi tehty mitään kummempaa. Toissa päivänä ratsastin ihan normaalisti, eikä sen siitä mitenkään juntturaan olisi pitänyt mennä, varsinkin, kun se oli vielä niin hyvä ratsastaa silloin. Siinä sitten yritin jumppailla ponia, mutta ei se meno siitä kummoiseksi muuttunut. Kokemuksesta tiedän, että kun Leevi on tuollainen, niin eipä siihen oikein mikään auta ja siksi lopetinkin heti, kun se tuntui edes vähän paremmalta. Elin toivoissa, että se olisi tänään parempi, mutta mitä vielä, päinvastoin.

Heti kun aloin verkkaamaan Leevi tuntui kaikkea muuta kun hyvältä. Se oli tosi jännittynyt ja olisi mielellään vaan kipittänyt alta pois. Taipuminen oli todella vaikeaa ja jarrutkin vähän hukassa. Aluksi vaan taivuttelin isolla ympyrällä, väistättelin kumpaankin suuntaan ja yritin saada sen vaan rentoutumaan, mutta huonolla menestyksellä. Aikaisemmin Leevillä on ollut tapana liikkua helposti jäykällä ja lyhyellä kaulalla ja meni kauan, että sen sai liikkumaan pidemmällä ja rennommallalla kaulalla ratsastaessa, mutta tänään se oli niin jännittynyt, että palasi tuohon vanhaan ja väärään "torsokaula"-muotoon. Kaiken lisäksi se oli edestä aika ajoin ihan tyhjä ja liikkui todella paljon luotiviivan takana, mikä ei kyllä ole ollenkaan normaalia Leeville. Toki sillä on päiviä, jolloin se on huono ratsastaa, mutta näin huono se ei ole ollut aikoihin.

Radalla Leevi liikkui yhtä jännittyneenä, kuin verkassa ja kyttäsi milloin mitäkin, keskittymiskyky ei todella ollut huipussaan. Rata oli muuten rikkeetön, mutta vasemman laukan nostossa poni nosti VASTALAUKAN, mikä on käsittämätöntä. Nostoissa ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa, enkä voi uskoa, että olen itse antanut jotenkin niin ristiriitaiset avut, että se nosti väärän laukan, mutta pakkohan se on sitä vikaa kuitenkin sieltä satulan päältä etsiä. Ensimmäinen kerta varmaan ikinä mulla koulukisoissa, kun hevonen nostaa väärän laukan ja ärsytti kyllä ihan vietävästi. Tällä kertaa Leevi ei rentoutunut edes laukkaosuudessa vaan paineli senkin menemään ihan yhtä jännittyneenä. Loppukommenteissa taas maininta siitä, että poni saisi liikkua enemmän ja olla ilmavampi ja rennompi. Prosentit vähän vajaa 58% eli huonoimmat tähän mennessä. 

Näin sitten tällä kertaa, ei mennyt putkeen ei, mutta tätähän tämä on, aina ei voi olla hyvä päivä. Jospa meillekin jossain vaiheessa johonkin kisoihin osuus sitten se hyväkin päivä. :D En jaksa jäädä murehtimaan huonosti menneitä kisoja, kun en sitä muutenkaan pahemmin harrasta, elämä jatkuu ja ensi kerralla menee joko paremmin tai sitten vielä huonommin, joten jälleen vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Fannyn kanssa meillä oli eilen kouluvalmennus. Pääsin ratsastamaan ensimmäistä kertaa koulusatulalla ja voi että se oli ihanaa kuukauden estesatulalla ratsastuksen jälkeen! Ponikin toimi entistä paremmin ja oli tosi hyvä ratsastaa. Valmennuksen pääpaino oli tänään siirtymisissä, joiden kautta herkisteltiin ponia, Fanny kun tuppaa olemaan vähän turta kyljistään, vaikka onkin jo herkistynyt kivasti siitä mitä se oli aluksi. Ensin tehtiin käynti-ravi-siirtymisiä, siirtymisten piti olla nopeita ja ponin reagoida heti pohkeeseen. Jos se ei reagoinut pieneen apuun, niin heti isompi pohje ja muistutus raipalla. Muutaman toiston jälkeen raviin siirtyminen alkoikin sujua jo paljon paremmin. Tämän jälkeen tehtiin ravi-laukka siirtymisiä samalla idealla, ponin piti reagoida heti pohkeeseen ja lähteä liikkeelle aktiivisessa laukassa. Jos se ei lähtenyt tarpeeksi pienestä avusta laukkaan, niin heti takaisin raviin ja uusi yritys ja sitten kun laukka nousi tarpeeksi pienestä avusta jatkettiin laukkaa hetken aikaa. Tämä oli Fannylle tosi hyvä harjoitus, ja se alkoi reagoida hyvin pieneenkin pohkeeseen. Tätä pitää tehdä paljon myös silloin, kun ratsastan itsekseni.

Varsinkin laukassa huomasi  huiman eron kuukauden takaiseen, silloinhan Fanny ei jaksanut laukata pitkää aikaa ja oli laukan jälkeen ravissa ihan poikki, mutta nyt se ei väsähdä enää ollenkaan samalla tavalla, vaan jaksaa tehdä hyvin hommia laukassa ja vielä vähän ravissakin sen jälkeen. Valmentajakin kehui taas, kuinka Fanny on muuttunut tosi paljon parempaan suuntaan tämän kuukauden aikana ja että kunto on kavanut hurjasti. Kun kyselin onko ihan epärealistista ajatella starttaavansa Fannylla jotain vielä tällä kaudella, niin valmentaja vastasi, ettei tietenkään ole ja että helposti voi jo kohta mennä C:tä. Meidän tallilla on yleensä syksyisin ja keväisin pidetty muutamat seurakoulukisat ja pitää toivoa, että myös tänä syksynä pidetään, niin päästäisiin katsomaan Fannyn kanssa ensin kotimaneesissa miten se kuviokellunta oikein sujuu ja siitä voisi sitten jatkaa kohti uusia haasteita. :)

Tänään käytiin Fannyn kanssa maastossa ja siskoni oli mukana toisella ponilla. Tämä oli toinen kerta, kun oltiin maastossa kaverin kanssa ja huomaa kyllä, kuinka Fanny on paljon reippaampi, kun on kaveri matkassa. Yksin ollessaan se hölköttelee yleensä tasaista tahtia, mutta kaverin kanssa vauhtia löytyy paljon enemmän. Tänään Fanny myös jopa venytti askelta ravissa välillä aika kivasti, mitä se ei ole aikaisemmin tehnyt ratsastaessa. Ponit menivät kovaa ja innoissaan ja hyvin pysyi pieni shetlanninponikin Fannyn vauhdissa. Ihana maastolenkki!

Kuukausi ponin omistajana, mietteitä ajasta ennen Fannya ja tästä hetkestä

Tänään siitä on tasan kuukausi, kun ostin Fannyn takaisin. Aika on mennyt kamalan nopeasti, mutta toisaalta taas tuntuu, että Fannyn tulosta olisi jo pieni ikuisuus. Pari kuukautta sitten en olisi ikinä uskonut, että olisin taas pian hevosen omistaja, elin helppoa ja huoletonta elämää, kävin ratsastamassa Leevin kolme kertaa viikossa ja muuten puuhailin muita juttuja. Tuntui oudolta, että oli aikaa tehdä muutakin, kun olla tallilla. Tuo reilu puoli vuotta oli pisin aika elämästäni, kun mulla ei ole ollut omaa hevosta, eikä tarkoitus siis ollut uutta ostaakaan. Saatoin välillä heittää jollekin vitsillä, että ostan uuden hevosen, mutta tosissani en sitä harkinnut. Tallitutuilla ja kavereilla oli pystyssä kovat veikkaukset, että koska ostan uuden hevosen, mutta mua vaan nauratti ja mietin, että siinähän luulevat. Kun myin edellisen hevoseni sanoin uuden hevosen ostosta kyseleville, että tässä maailmassa on vain yksi hevonen tai siis poni, jonka voisin ostaa, mutta se tuskin tulee koskaan myyntiin. Puhuin tietysti Fannysta.

Elämä ennen Fannyn tuloa oli helppoa ja huoletonta, kuten tuli todettua, mutta oli myös todella outoa, kun niin monen vuoden jälkeen ei tarvinnutkaan kantaa vastuuta hevosesta. Ei tarvinnut miettiä kengityksiä, eläinlääkäreitä tai muita vastaavia. Alkuun se tuntuikin ihanalta ja vapaalta, mutta kun alkuhuuma oli ohi alkoi tuntua, että jotain puuttui. Ei ollut hevosta, jonka kanssa sait tehdä ihan mitä ikinä halusit ja miten halusit. Hevosta, jolle sä olet se THE ihminen. Hevosta, joka on sulle kaikki. Yksi huonoimmista puolista oli myös se, ettei voinut ostella kaikkia ihania tavaroita, loimia, satulahuopia, suitsia ym. Katselin kaiholla Hööksin kuvastoa ja oli kamalaa, kun ensimmäistä kertaa ei ollut ketään kenelle olisi voinut tilailla kaikkea kivaa. Kuulostaa todella hölmöltä, tiedän. :D Kävin ratsastamassa Leeviä ja sain touhuta sen kanssa, mutta ei se ollut sama asia, oma on kuitenkin aina oma.

Pyörittelin näitä ajatuksia hiljaa päässäni, enkä kertonut tuntemuksistani kenellekään. Yritin saada itsenikin vakuuttuneeksi siitä, että elämä ilman hevosta on paljon helpompaa ja mukavampaa. En siis ajatuksistani huolimatta aikonut ostaa hevosta, ajattelin, että Leevin ratsastus riittää. Leevillä on niin ihanat omistajat, että saan ratsastaa, valmentautua ja kisata sillä oikeastaan miten haluan eli siis ihan loisto-diili, saan käyttää hevosta melkein kuin omaani, mutta ilman kaikkia kuluja ja huolta. Toki jos Leevillä on ollut joku huonosti, olen luonnollisestikin ollut huolissani ja miettinyt omistajien kanssa ratkaisuja tai syytä outoon käytökseen ym, mutta loppupeleissä en kuitenkaan itse ole ollut vastuussa ponista. Kuulostaa unelmatilanteelta ja silti siellä on kuitenkin se iso mutta, se ei kuitenkaan ole oma.

Niin sitä vaan joskus elämä heittää kuperkeikkaa ja yhtenä päivänä Fannyn vanha omistaja Noora laittoi sähköpostia, että on harkinnut ponin myymistä ja kyseli olisiko mulla mahdollisuutta/halua ostaa Fanny takaisin. Sähköpostin luettuani sanoin saman tien äidilleni, että ostan hevosen. Äiti tietysti katsoi mua silmät pyöreänä ja mietti, että mikäs ihme siihen nyt iski. Eipä se ihmetys tosin kovin kauaa kestänyt, kun selvisi, että Fannya tarjottiin mulle takaisin. Sillä hetkellä tein päätöksen, että poni tulee takaisin, vaikka en tiennyt esimerkiksi sen ratsastettavuudesta mitään muuta, kun mitä olin Nooran blogista lukenut. Kävimme katsomassa Fannya ja pyysin vielä pari päivää miettimisaikaa. Tiesin kyllä, että halusin sen takaisin, mutta piti vielä miettiä ja järjestää kaikki asiat kuntoon, että poni oli mahdollista hakea kotiin.

Kun tarjous oli hyväksytty olo oli mielettömän huojentunut ja onnellinen, sitä oloa on vaikea edes sanoin kuvailla, kaikki tuntui vaan niin oikealta. Leijailin jossain satojen kilometrien korkeudessa ja kaikki tuntui täydelliseltä. Hevoseton elämä ei vaan todella ollut mua varten.

Nyt ollaankin tässä hetkessä ja vaikka se reilu puoli vuotta ennen Fannya oli varmasti elämäni helpointa aikaa, niin tämä viimeinen kuukausi on ollut ehdottomasti elämäni onnellisinta ja kaikin puolin ihaninta aikaa. Tuntuu, että näitä erossa vietettyjä vuosia ei koskaan olisi edes ollut. Olen kiitollinen joka päivästä, jonka saan viettää Fannyn kanssa ja se onnellisuus ja rakkaus, jota tunnen ponia katsoessani saa elämän todella tuntumaan elämisen arvoiselta. En olisi ikinä uskonut, että saan Fannya enää takaisin ja kuitenkin se on nyt se poni, joka odottaa tallilla ja on mulle kaikki, pieni täydellinen ponini<3

Irtojuoksutusta ja estevalmennus

Maanantaina päästin Fannyn juoksemaan maneesiin. Nyt ei tullut yhtä vauhdikasta esitystä, kun viime kerralla, mutta pukkeja lensi tälläkin kertaa silti ihan kiitettävästi. Fanny ei oikein osaa venyttää ravissa askeltaan ratsastaessa, eikä se sitä kyllä tehnyt viimeksi irti juostessaankaan, joten päätin, että harjoitellaan vähän sitä.

Ensin poni nosti laukan aina, kun sitä pyysi eteen ravissa, mutta monen toiston jälkeen se vihdoin lähti venyttämään askeltaan ja oikein innostuikin sitten, kun hurjasti kehuja saadessaan tajusi, että tämähän oli sitä mitä siltä haluttiin. Monta kertaa saatiin harjoitella ennen kun alkoi sujua, mutta sitten kun Fanny vihdoin tajusi, että mitä sen pitää tehdä, niin muutamat viimeiset kerrat meni tosi hyvin.

Eilen meillä oli estevalmennus. Fanny lähti heti tosi hyvin ja reippaasti liikkeelle, se taisi arvata maneesin keskellä olevasta esteläjästä, että pääsee hyppäämään. Verkkasin joka askellajissa ja Fanny tuntui tosi hyvältä, viimeiset pari kertaa se on ollut ratsastaessa vähän laiskahko, mutta tänään se liikkui taas tosi kivasti eteen.

Hyppääminen aloitettiin pienellä ristikolla, jonka alle oli laitettu kaksi "sokeripalaa", että nähdään miten Fanny suhtautuu vähän erikoisempiin esteisiin, viime kerralla kun hypättiin pelkkiä normaaleja puomiesteitä. Ensin tultiin muutama kerta ravissa ja Fanny katseli vähän epäröiden pelotuksia, jotka esteen alle oli laitettu. Vähän jarrutellen poni tuli esteelle, mutta kun pidin pohkeen kunnolla kiinni niin se meni kuitenkin kyselemättä yli. Tultiin ristikkoa jokunen kerta ravissa niin, että Fanny ei enää katsellut sitä ja sen jälkeen estettä nostettiin ja se tultiin laukassa. Ristikolta jatkettiin pystylle, jossa siinäkin pelotuksena portti alla. Porttia Fanny katsoi ensimmäisellä kerralla vähän, mutta hyppäsi kuitenkin epäröimättä, kun vaan piti jalan hyvin kiinni. Pystyn jälkeen jatkettiin vielä sarjalle.

Vähän Fannyn piti katsoa ekalla hypyllä, et mikä ihme toi oikein on

Esteitä korotettiin taas pikkuhiljaa ja sokeripala-ristikko muutettiin okseriksi. Alun sokeripalojen ujostelun ja portin ensimmäisen hypyn jälkeen Fanny ei enää katsellut esteitä ollenkaan, vaan hyppäsi tosi hyvin ja innokkaasti. Lopuksi esteet olivat taas reilu 80cm korkeudessa ja poni selviytyi niistä helposti. Hieno Fanny!

Valmentaja sanoi tunnin jälkeen, että Fannyllä voi helposti mennä hyppäämään seuraestekisoihin, jotka ovat raviskalla 25 päivä tätä kuuta. Kannattaisi kuulemma hypätä heti kaksi luokkaa, 70cm pohjalle, jos Fanny katselee siinä vähän esteitä ja 80cm siihen perään, niin poni on sitten jo nähnyt esteet ensimmäisessä luokassa eikä niitä tarvitse enää ihmetellä. Itseäni vähän arveluttaa vaan tuo kahden luokan hyppääminen, tai siis lähinnä se, että jaksaako Fanny hypätä jo kaksi luokkaa. Valmentaja kuitenkin sanoi, ettei usko Fannyn jaksamisen kanssa olevan mitään ongelmaa, ennen toista luokkaa kun ei kuitenkaan tarvitse ottaa kun pari hyppyä ja ihan lyhyt verkka. Valmentaja sanoi myös, että jos kisat sujuvat hyvin, niin 70cm saa jättää jo heti pois seuraavissa kisoissa ja alkaa vaan hyppäämään suoraan 80cm, koska Fanny selviytyy jo helposti siitä korkeudesta.

Olin suunnitellut meneväni hyppäämään harjoituskisoihin pikkuluokan juuri tuona samana päivänä, mutta ehkä se nyt kuitenkin pitää uskaltaa mennä tuonne "oikeisiin" kisoihin. Raviska on kisapaikkana aika haastava useiden erikoisesteiden ja ison ja laakean alueen takia, mutta siinähän sen parhaiten näkisi heti alkuunsa, että miten kisat sujuvat vähän vaativammassa ympäristössä. Pitää nyt vaan vielä miettiä, että hypätäänkö ne kaksi luokkaa vai ottaako varman päälle ja hyppää vaan yhden. Sitten taas jos Fanny kyttääkin esteitä ekassa luokassa, niin olisi hyvä saada se toinen luokka siihen perään. Kylläpä on taas vaikeeta, ehkä kannattaisi kuitenkin vaan kuunnella valmentajaa ja hypätä ne kummatkin luokat, eikä miettiä ja ihmetellä turhia, mikä mulla on valitettavasti usein tapana...

Sarjalta

Ratsastuskuvia

Fanny lomaili pari päivää ja itsekin ehdin siinä välissä käydä vähän mökillä rentoutumassa. Tänään palattiin kuitenkin hommiin ja sain vielä mieheni kuvailemaan meidän menoa. Päätin oikein panostaa, kun kerrankin sai jonkun kuvaamaan kunnolla ja laitoin kamat sävy sävyyn, oikein varusteurheilua parhaimmillaan.

Kylläpä saikin taas järkyttyneenä katsella kuvia, mun istunta oli vielä kamalampi, kun viimeksi otetuissa kuvissa. Joko könötin kyydissä pyöreällä selällä, hartiat jäykkänä ja edessä kuin mikäkin Quasimodo tai sitten istuin ihan yliryhdissä. Myös kädet näyttää nykyään olevan todellinen ongelma, kyynerpäissä ei usein ole tarpeeksi kulmaa ja varsinkin oikea käsi huitelee ihan missä sattuu. Kuvia otettiin monta sataa ja vain murto-osassa kuvia istuin niin kuin siellä selässä pitääkin istua.

Kyllä se vaan todettava on, että estesatula ei sovi mulle, jos ratsuna on yhtään isommin liikkuva otus, aina näyttää käyvän näin. Edellisen hevosen kanssa oli sama juttu, sillä oli ensin vain estesatula ja könöttelin selässä järkyttävän näköisesti, mutta kun ostin koulupenkin, niin johan muuttui istunta kummasti. Onneksi saadaan koulusatula käyttöön heti ensi viikolla, kun vaan ehdin käydä ostamassa siihen satulavyön. Toivoa sopii, että istunta muuttuisi parempaan suuntaan. Tietenkään en syytä kuitenkaan pelkkää satulaa, toki myös se vaikuttaa, että Fanny on ollut vasta niin vähän aikaa, etten vielä osaa ratsastaa sitä kunnolla, enkä ole tottunut sen liikkeisiin.

Mutta kylläpä oli taas hyödyllistä saada joku heilumaan kameran kanssa! Samalla tuli myös huomattua, että ratsastushousut voisi ehkä vaihtaa kokoa pienempiin, ovat tainneet vähän löystyä käytössä. :D Mun könöttelystä huolimatta Fanny oli kuitenkin ihan hyvä ratsastaa, alkuun vähän ehkä laiskahko, mutta parani ratsastuksen edetessä. Tein ihan perusratsastuksen, askellajit läpi ja taivuttelua. Laukassa se meni tosi kivasti ja laukan jälkeen alkoi ravikin toimia paremmin ja poni liikkua aktiivisemmin eteen.

Vaikka Fanny on jo lyhyessä ajassa mennyt kivasti eteenpäin, on silti vielä paljon tehtävää, että takaosaan saadaan niin paljon voimaa, että poni jaksaa kantaa itsensä kunnolla ja oikein. Tällä hetkellä se painuu vielä tosi helposti etupainoiseksi ja myös vähän luotiviivan taakse. Eiköhän se kuitenkin siitä pikku hiljaa ala vahvistua. Nyt kuitenkin kuvia, keskittykää enemmän kauniisen poniin, kuin säätävään ratsastajaan. :)

 

Tässä vielä tätä könötystä, eikä valitettavasti ole edes sieltä pahimmasta päästä kuvia...

Lopuksi sain vielä suostuteltua mieheni ensimmäistä kertaa elämässään hevosen, tai siis ponin selkään. Oli kuulemma alkuun pelottavampaa, kun olla 200km/h kulkevan moottoripyörän kyydissä. Mies myös ihmetteli, että miten ihmeessä pystyn ratsastamaan kunnolla ja hyppäämään vielä esteitäkin, kun käyntikin tuntui jo tarpeeksi vaikealta. Jep jep, ei siellä selässä vaan istuta, mikä viimeistään nyt kävi miehellenikin selväksi. :)