sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Se tunne, kun tajuat kuinka pienestä on kiinni, että olet enää tässä

Tälle päivälle suunnitellut pipari-ja torttutalkoot, joulusiivoukset, viimeisten lahjojen ostot ja muut jouluvalmistelut vaihtuivatkin sekunnissa sairaalareissuun, josta kotiuduin äsken.Tänään päästiin Fannyn kanssa vihdoin monen viikon tauon jälkeen maastoon ja eihän se reissu hyvin päättynyt.

Reilusti plussan puolella oleva lämpötila oli vihdoinkin sulattanut jäät maastoreitiltä ja halusin heti käyttää tilaisuuden hyväkseni ja suunnata ponin kanssa vähän tuulettumaan vastapainoksi monen viikon maneesin kiertämiselle. Alkulenkki meni ihan normaalisti, Fanny oli innoissaan päästessään maastoilemaan ja virtaa ei puuttunut. Ravailtiin ja laukkailtiin ja kummallakin oli tosi kivaa. Kotiin päin ylämäkeä laukatessa poni innostui kuitenkin "vähän" turhan paljon, se ampaisi täyteen vauhtiin ja ennen kun ehdin tehdä mitään lensi niin iso pukki, että mulla ei ollut toivoakaan pysyä kyydissä ja maastouduin kovaan hiekkatiehen suoraan päälleni. Ehdin vaan miettiä, että nyt sattuu ja niin sattuikin. Pää otti tosi kovan tällin ja samoin toinen lonkka ja pakara, joille kierähdin sen jälkeen, kun ensin otin iskun vastaan päälläni. Poni ei onneksi irti pääsemisestään huolimatta viilettänyt tallille, vaan ravasi muutaman metrin päähän ihmettelemään tilannetta ja sain siitä pyydystettyä sen. Tunnustelin hetken aikaa sattuuko johonkin tosi pahasti ja, kun päättelin ettei mikään ilmeisesti ole murtunut hyppäsin takaisin selkään ja kävelin parin kilometrin matkan tallille. Silmissä oli näköhäiriöitä ja päähän sattui, joten soitin heti matkalla miehelleni, että lähtee ajamaan tallille viemään mua päivystykseen. Iina oli onneksi tallilla ja jäi laittamaan Fannya pois.


Päivystyksessä pääsin heti jonon ohi tutkittavaksi, mutta aivotärähdystä vakavampaa diagnoosia en onneksi saanut ja päästiin lähtemään kotiin. Heti kotiin päästyä toinen käsi kuitenkin puutui yhtäkkiä ja päivystykseen soittaessani käskettiin tulla heti takaisin, koska kyseessä oli uusi oire. Lääkäri kyseli hetken kädestä, katsoi reaktiot ja käski jäädä vielä odotustilaan seurattavaksi. Reilu tunnin päästä pääsin uudestaan lääkärin juttusille ja kun käsi oli normalisoitunut sain lähteä kotiin. Voinnin huonontuessa/muuttuessa käskettiin tulla heti takaisin päivystykseen. 

Nyt siis makaan täällä sohvan pohjalla ja jossittelen, vaikka tiedän ettei se mitään auta. Miksen mennyt maneesiin ratsatamaan, miksen vaikka juoksuttanut? Miksen ollut nopeampi reagoimaan, niin olisin ehkä saanut Fannyn kiinni ennen kuin se ehti lähteä eikä se silloin olisi pukittanut? Mielessä pyörii myös pelko siitä, että jotain pahempaa on tapahtunut kuitenkin, koska tällaiset iskut päähän eivät koskaan ole leikin asia. 


Luojan kiitos käytän aina ratsastaessa kypärää, koskan ilman sitä en nyt olisi tässä kirjoittamassa tätä. Mun Speed Air-parka on nyt entinen, mutta onneksi se on vain materiaa. Mun perheellä ja läheisillä olisi voinut olla ihan erilainen joulu, mutta onneksi nyt ilmeisesti selvittiin suht vähällä. En ole ikinä aiemmin tippunut niin, että olisi tullut mitään mustelmia pahempaa ja tämä pisti kyllä miettimään. Kypärä on oikeasti halpa henkivakuutus, joten kehotan jokaista miettimään tarkasti jättääkö sen seuraavalla kerralla kaappiin ratsastamaan lähtiessään vai kannattaisiko se kuitenkin laittaa päähän, mihin se kuuluu? Siellä kaapissa se ei valitettavasti suojaa ketään. Vaikka olisi kuinka tuttu ja turvallinen hevonen aina voi tapahtua jotain yllättävää. Pidän Fannyakin turvallisena ratsuna välillä tulevista ilopukeista huolimatta, mutta silti kävi näin. Vahinko voi sattua kenelle tahansa, myös sinulle, joka nyt luet tätä tekstiä ja toivon todella, että kypärä on silloin oikealla paikallaan päässä.

Mä otan ihan rennosti seuraavat pari päivää ja jätän jouluhössötykset tänä vuonna muille, teille lukijoille tahdon toivottaa oikein rauhallista joulun odotusta, pitäkää toisistanne huolta<3

14 kommenttia:

  1. Huh mikä kokemus. Koita nyt lepäillä ja toivottavasti uusia oireita ei tule. En olisi kyllä minäkään uskonut että tuollaista Fannyn kanssa tapahtuisi. Onneksi sulla oli se kypärä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, toivotaan. Aika säpäkkä neiti se nykyään osaa välillä olla, kun on saanut niin paljon kuntoa... :D Niimpä, onneksi en kuulu näihin, joiden mielestä omassa päässä ei ole mitään mitä tarvitsisi suojata.

      Poista
    2. Joo pirtsakkahan se on ollut aina, mutta ei sellainen että lähtisi käsistä. Mikä lie hetken mielijohde ollut nyt. Vissiin Fanny on nyt oppinut pukittamaankin kunnolla, ennen vaan perä lensi korkeelle mutta pää oli ylhäällä niin kyydissä oli helppo pysyä.

      Poista
    3. Tuskinpa mikään muu, kuin tosiaan liikaa intoa pitkästä aikaa maastoon päästessä. :) Juu, eilisen perusteella on kyllä treenannut pukittamista kerran jos toisenkin yön pimeinä tunteina...

      Poista
  2. Onneksi ei sattunut pahemmin, kaikki ainekset siihen olisi ollut. Rauhallista ja ennen kaikkea turvallista joulua sinne :)

    VastaaPoista
  3. Huh. Kannattaisikohan kuitenkin kuvauttaa pää? Toivottavasti pääsit säikähdyksellä. Hevosten kanssa ei ikinä tiedä mitä tapahtuu. Onneksi sulla oli hyvä kypärä päässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkärin mukaan tarvetta kuvauttamiselle ei ole, jos vointi ei huonone. Se kun ei kuulemma ole täysin riskitön toimenpide...

      Poista
  4. Pärjäile :) ihana banneri ja ulkoasu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetään. Kiitti, mä en vaan taaskaan saa tästä ulkoasusta sellasta, kun haluisin. Miks pitää olla näin vaativa? :D

      Poista
  5. Kuulostipa rajulta putoamiselta, vaikka "vaan" pukin kautta. :/ Hyh, onneks ei käynyt pahemmin, etkä jäänyt tielle tajuttomana makailemaan!

    Kyllä mäkin olen koko ajan enemmän ja enemmmän alkanut pitämään sitä kypärää päässä, vaikken kovin usein ilman menekkään. Pikkuhiljaa olen kyllä miettinyt pitäisikö kisoissakin jättää silinteri koristeeksi hyllylle, ja laittaa kypärä päähän. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta, tuollakaan tiellä ei liikennettä ihan hirveästi ole, joten pahimmassa tapauksessa siellä olisi saanut pötkötellä hyvän tovin.

      Nythän sun on hyvä jättää se silinteri taka-alalle, kun saat/sait (tuliko se jo, en millään muista? :D) uuden makeen kypärän... :D

      Poista
  6. Kypärän käytön tärkeyden lisäksi, on aina tärkeää ilmoittaa jolle kulle, että missä on. Kun lähtee maastoon on tärkeää ilmoittaa vaikka naapurille, läheiselle tai tallityöntekijälle, että lähtee sinne maastoon ja vähän että mihin suuntaan. Koska jos tielle jää tajuttomaksi niin läheiset osaavat päätellä missä olet. Puhelin kannattaa myös aina olla mukana, niin voi soittaa itselleen apua! :) Apua tulipa sekava, no ymmärrät varmaan.

    Mutta onneksi sinulla oli kypärä päässä, olisi voinut käydä hyvinkin pahasti muuten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja ja näiden mukaan toiminkin. Nytkin tallilla tiedettiin, että olen maastossa ja myös mihin suuntaan menin, niin olisivat kyllä osanneet lähteä etsimään oikeasta suunnasta, jos Fanny olisi palannut tallille yksin. :)

      Poista