Voihan talvi ja palelevat varpaat...

Niin se talvi vaan saapui tänäkin vuonna yhtään varoittamatta tai lupaa kyselemättä. Perjantai-aamuna koin herättyäni melkoisen järkytyksen, kun ikkunasta ulos katsottuani huomasin maan olevan valkoisena ja lunta tuli lisää taivaalta minkä kerkesi. Facebook täyttyi ensilumi-hehkutuksista, mutta omat fiilikset oli täysin päinvastaiset. Lähinnä olisi vaan tehnyt mieli ottaa mallia aina niin viisaista muumeista ahmimalla maha täyteen havunneulasia ja painumalla talviunille. Huhtikuun lopun paikkeilla joku voisi sitten tulla herättelemään, koska ihana kesä olisi silloin jo ihan nurkan takana. En todellakaan ole talvi-ihminen ja voisin skipata kyseisen vuodenajan aina kokonaan. Olen todella kova palelemaan ja siksi koko talvi on yleensä aina silkkaa kärsimystä, ei ole väliä kuinka paljon yritän pukea päälleni, koska silti on kuitenkin aina kylmä. Viime talvi oli vähän normaalia helpompi, koska pitkiä yli -20 asteen pakkasjaksoja ei ollut ollenkaan ja toivoa sopii, että jäisivät pois tänäkin vuonna.

Vaikka talvi ja kylmyys vetävät mielen matalaksi ihana Fanny osaa onneksi aina piristää. Hihsissä vietetyn kolmen päivän aikana en ehtinyt käydä tallilla ollenkaan ja oli ihana nähdä poni sunnuntaina. Tämä olikin pisin aika, minkä olin ollut siitä erossa heinäkuun jälkeen.

Rokotuksen takia Fanny oli torstaista lähtien liikkunut vain taluttelun merkeissä ja päätin sunnuntainakin vielä vain jumpata käynnissä selästä käsin. Tehtiin paljon pysähdyksiä, siirtymisiä käynnin sisällä ja pohkeenväistöjä. Poni oli virtaa täynnä ja kuumui tehtävistä aika tavalla, oli hauska huomata, että se kävi myös käynnissä nyt noin kuumana, tähän asti kun kuumuminen on liittynyt lähinnä vaan laukannostoihin. Muutama kuukausi sitten ajattelin, ettei Fanny edes osaa kuumua, mutta nyt on jo ihan eri meno. Heh, saa nähdä mikä höyrypää siitä vielä kuoriutuu... Kuumumisesta huolimatta poni oli tosi hyvä ratsastaa, se oli taipuisa, pehmeä ja kuunteli todella hyvin istuntaa. Aika hurahti kuin siivillä ja kun sitten varpaat umpijäässä vihdoin maltoin lopettaa oltiin jumppailtu jo melkein tunti.

Tänään tein suht kevyen ratsastuksen, lähinnä vaan askellajit läpi ja taivuttelua. Vähän poni oli venkula ratsastaa ja normaalia hiukan vinompi, mutta ihan ok kuitenkin ja parani loppua kohti. Virtaa riitti taas ja eteenpäinpyrkimys oli loistava. Yksi pukkikin lensi laukannoston yhteydessä, kun Fanny olisi vaan halunnut mennä täysiä, mutta tylsä kuski ei antanut lupaa. Pukkeja Fannylta tulee tosi harvoin, joten tänään se oli selvästi tosi villillä päällä ja heittäytyi omasta mielestään varmaan hirmuisen hurjaksi.

Ratsastuksen jälkeen Fanny pääsi tarhaan nauttimaan aurinkoisesta aamusta, tässä vielä sen söpöilyjä.
Kivaa alkavaa viikkoa!