Vähän jännempi maastoreissu

Eilen oli tarkoitus tehdä rento ja rauhallinen maastolenkki sunnuntain kisojen jälkeiseksi palautteluksi, mutta Fannylla olikin ihan muut suunnitelmat. Lämpötila oli aamulla muutaman asteen miinuksen puolella ja vähän taisi olla pakkanen puraissut ponia pyllystä. Heti selkään noustessani se ravaili vähän väliä, eikä olisi malttanut oikein edes kävellä. Hassu poni oli ihan into piukeana menossa, edellisen päivän kisatohinat eivät selvästi olleet ainakaan väsyttäneet sitä.

Ei oltu keretty kävellä varmaan vielä sataakaan metriä, kun tien yli meidän edestä muutaman kymmenen metrin päästä asteli peura. Fanny-raukalle pieni peura oli jo valmiiksi virtaisassa mielentilassa vähän liikaa ja se pysähtyi niille sijoilleen sydän pamppaillen. Poni katsoi hetken peuraa silmät pyöreinä, päätti ettei todellakaan aio mennä lähellekään tuota mörköä ja teki salamana u-käännöksen tulosuuntaan. Ponin reaktio oli niin koominen, että oli täysi työ yrittää saada kerättyä itsensä selässä hihityksen lomassa ja kertoa ponille, että oltiin kyllä menossa vähän toiseen suuntaan.

Pörinällä ja puhinalla päästiin jatkamaan matkaa, mutta samoissa tunnelmissa mentiin melkein koko loppureissu. Milloin poni katsoi kauhuissaan puista putoavia lehtiä ja milloin jäätyneitä heinänkorsia, myös isot kivet olivat hirmuisia ja aiheuttivat sivuloikkia, nehän kun eivät suinkaan olleet olleet siinä aikaisemmin... On se kanssa yks hölmöläinen, ei sille voinut kun nauraa. Hauskaa, että se on välillä myös tuollainen tosi pirtsakka, tänään ei todellakaan tarvinnut pyytää eteen, vaan poni liikkui vallan mainiosti ihan omin avuin reippaassa tahdissa. Loppureissusta Fanny alkoi jo vähän rauhoittua, kun se oli saanut energiaa purettua, eikä kaikkea tarvinnut enää kyttäillä. Tallille päästessä se oli jo aika lailla oma rauhallinen itsensä, joten höyryt oli selvästi saatu päästeltyä.

Mites teillä muilla, vaikuttaako nämä syksyn ensimmäiset kylmemmät ilman teidän hevosiin?