Villiä maastoilua, ankaraa tuuppailua ja estetreeniä

Ponin saatua klinikalta terveen paperit on alkuviikko liikuttu taas ihan normaalisti. Maanantaina käytiin maastossa ja saatiin pitkästä aikaa kaverikin mukaan. Fanny on maastossa kaverin kanssa aina vähän reippaampi mitä yksin ollessaan, mutta tällä kertaa "vähän" oli melko lievä ilmaisu.

Koska maastoseuralainen oli iso pv, meni se edellä ja Fanny perässä. Tämä on aikaisemmin ollut ponille ihan fine ja se on ollut tyytyväinen menneessään sitten edessä tai takana, mutta nyt taisi olla muutaman päivän kevyemmästä liikutuksesta sen verran virtaa, että toisen perässä meno ei olisi sopinut ponille ollenkaan, vaan se olisi mieluiten ampaissut ohi tukka hulmuten. Poni-raukka ei ihan tainnut käsittää, ettei sen puolta lyhemmillä jaloilla pitkään kärjessä pötkittäisi, vaikka se niin vauhdin huumassa itse ehkä ajattelikin. Mokomakin poninryökäle kävi niin tajuttoman kuumana, että meinasi laukassa ensimmäistä kertaa ihan jopa lähteä viemään. Myös pari hienoa pukkia lensi ja oli taas täysi työ yrittää pysyä selässä nauramisen lomassa. On se vaan koominen, kun yrittää heittäytyä hurjaksi... Laukan jälkeen tuli vielä sellaista lisättyä ravia, että siinä olis koulutuomaritkin olleet ihmeissään ponin pinkomista katsellessaan.

Tiistaina oli vuorossa ankaraa tuuppailua. Ajattelin ponin olevan ehkä huonohko ratsastaa, kun sitä ei oltu moneen päivään ratsastettu kunnolla läpi ja päätinkin jo ratsastamaan mennessä toteuttaa samaa mitä olen yrittänyt noudattaa nyt jo pidemmän aikaa, eli ei siis päämäärätöntä haahuilua ja sinne päin tekemistä, vaan ihan  oikeaa ratsastusta, jossa on joku tolkkukin. Ratsastin siis alusta asti kunnolla ja vaadin työntekoa, sekä Fannylta, että itseltäni ja yllätyksekseni poni ei ollut huono ollenkaan. Aluksi toki vähän jäykähkö, mutta parani nopeasti ja sitten liikkuikin taipuisana ja aktiivisena. Tehtiin paljon siirtymisiä askellajien sisällä sekä välillä ja Fanny tuli näillä oikein kivaksi. Vasemmassa kierroksessa on edelleen sama ongelma, mikä on ollut nyt jo hetken aikaa, eli etten meinaa saada ponia niin hyvin läpi, kuin haluaisin, mutta toivottavasti valmentaja tekee huomenna taas taikojaan ja saadaan tähänkin asiaan vähän parannusta.

Eilen otettiin Fannyn kanssa vähän hyppyjä. Tein alkuverkan kentällä, kun kerrankin sattui olemaan kiva ilma. Saatiin vähän vaihtelua kumpikin maneesin kiertämiseen. Pitää käyttää nyt vielä kaikki mahdollisuudet kentällä ratsastukseen hyväksi, kun talvella siellä hallissa ehtii kyllä sitten urheilla kyllästymiseen saakka. 

Verkkailin ihan normaalisti, askellajit läpi, siirtymisiä ja taivuttelua. Fanny toimi ihan hyvin ja siirryttiin maneesiin, jonne olin laittanut pienen kolmoissarjan. Tarkoituksena oli taas vaan löytää sopivia etäisyyksiä ja saada hyviä pyöreitä hyppyjä. Itsekseni hypätessä en viitsi mitään kummempia tehdä, vaan säästän kikkailut valmennuksiin valvovan silmän alle.

Aloitettiin ihan vaan maapuomilla ensin ja haettiin sen avulla vähän etäisyyksiä. Tämän jälkeen aloitettiin hyppääminen vasemmasta kierroksesta. Ensimmäinen este oli normaali pysty puomilla, toisessa ja kolmannessa pystyssä oli kummassakin pinkki portti alla. Tästä suunnasta sujui hyvin, eikä poni edes katsonut portteja. Tehtävän jälkeen vaihdoin suuntaa ja tulin saman oikeasta kierroksesta. Nyt, kun portti olikin ensimmäisenä esteenä se oli muka tosi pelottava, eikä Fanny olisi millään halunnut mennä sitä. Esteelle mentiin ihan käsijarru pohjassa ja poni olisi mielellään pysähtynyt ihan kokonaan, mutta laitoin sen hyppäämään noin naurettavan pienen esteen melkein paikaltaan. Myös keskimmäinen portti aiheutti kyttäämistä, sehän tietysti oli AIVAN erinäköinen tästä suunnasta...

Tultiin oikeasta kierroksesta saman tien uudestaan ja olin itse tällä kertaa tarkempana, näpäytin raipalla ennen estettä ja olin muutenkin märätietoisempi ja sitten sujuikin ilman ongelmia. Pitää näköjään itse vaan muistaa varmistella ensimmäinen hyppy aina näille erikoisemmille esteille ja näpäyttämällä kertoa ponille, että mentävä on, koska tuo kieltäminen on ihan selvää testaamista.

Hypättiin tehtävää kummastakin suunnasta ja etäisyydet löytyivät aika kivasti. Muutaman kerran Fanny tuli vähän pohjaan ensimmäiselle esteelle, mutta silti se kuitenkin odotti hypyn hyvin ja toiselle pystylle saatiin homma korjattua. Hyviä hyppyjä tuli ja meno oli muutenkin sujuvaa ilman tuota ensimmäistä hyppykertaa oikeasta kierroksesta, joten tavoite saavutettiin. Jos päästäis ens viikolla taas estevalmennukseen, kun tällä viikolla jäi välistä. Loppuun vielä kuvia eilisen verkkailusta.

 Vähän meinas kuumua :D

Kylläpä muuten nauroin näitä kuvia katsellessani, hyvin pussittaa toi takki, näyttää, että olisin ollut viime aikoina vähän enemmänkin ruoka-aikana kotona... :D

Mielenrauhan hinta: 144,30e

Klinikalla käyty ja täytyy sanoa, että kerrankin oli hyvä reissu, Fannysta ei löytynyt mitään vikaa! Kerta se on ensimmäinenkin, kun lähtee klinikalta terveeksi todetun hevosen kanssa.

Jo klinikalle mentäessä tilanne kintereiden suhteen oli paljon parempi, mutta halusin kuitenkin käydä varmistamassa löytyykö sieltä mitään hälyyttävää. Nesteen kerääntymisen jälkeen poni on liikkunut kevyesti joka päivä ja liikutuksessa turvotus onkin aina laskenut hyvin, mutta ei kuitenkaan ole poistunut kokonaan. Ainoastaan ensimmäisenä päivänä nestettä oli paljon, siitä eteenpäin päivä päivältä vähemmän. Itse olin jaloista tosi huolissani, kuten perjantain postauksesta varmasti kävi ilmi, koska olen tosiaan omistanut enemmän ja vähemmän jalkavaivaisia hevosia ja pelkään heti aina pahinta, kun on jostain jalkaongelmasta kyse. Tällä kertaa pelko oli onneksi turha.

Ajelimme tänään siis heti aamusta Hyvinkään hevossairaalaan esittelemään ponin jalkoja. Eläinlääkäri tutki ja paineli jalat, katsoi liikkeen käynnissä ja ravissa suoralla sekä ympyrällä ja taivutti takaset vielä lopuksi, eikä mitään vikaa löytynyt. Ei ontumaa, ei minkään sortin epäpuhtautta, terve poni ja kehotus vaan jatkaa treeniä normaaliin tapaan. Kuvia jaloista ell ei katonut tarpeelliseksi edes ottaa, koska poni vaikutti olevan kaikin puolin kunnossa ja edellisestä jalkojen kuvaamisesta oli niin vähän aikaa, ettei kuvista varmasti paljastuisi mitään uutta.

Kintereiden turvotuksen syyksi eläinlääkäri epäili hokkikenkiin siirtymistä. Herkillä hevosilla tällaiset ihan pienetkin asiat voivat kuulemma vaikuttaa jalkoja hetkellisesti turvottavasti. Mietin itsekin aikaisemmin yhtenä vaihtoehtona turvotukseen tuota hokkiasiaa ja sehän se sitten luultavasti olikin, Fannyhan kengitettiin juuri ennen, kuin turvotus ilmestyi. Ell totesi Fannyn historian kuullessaan, että nyt kun se on siirtynyt rankempaan treeniin, kun aikasemmassa elämässään tuollaiset turvotukset ovat ihan normaaleja, eikä niistä tarvitse välittää niin kauan, kuin eivät vaivaa mitenkään. Ne tulevat ja menevät omia aikojaan, eikä niillä tarvitse vaivata päätään.

Kyllä oli huojentunut olo klinikalta lähtiessä! Kannatti taas pelätä pahinta mahdollista, niin nämä uutiset tuntuivat vielä entistä paremmalta! Nyt vaan takaisin treeniin ja pois mielestä turhat murheet! Ihanaa alkavaa viikkoa! :)

"Hei mitäs me täällä tehdään?? Mä oon ihan terve, tää on ihan turha reissu. Tälläkin rahalla vois ostaa mulle vaikka nameja!"

Kinkkua moikkaamassa

Tämän päivän ehdoton kohokohta oli kauan odotettu reissu Nurmijärvelle Kinkkua moikkaamaan. Mikä olisikaan parempi tapa piristää itseään Fannyn voinnin  murehtimisen jälkeen, kuin käydä katsomassa tärkeää hevosystävää? Siinä ajellessani ja elämän menoa miettiessäni oikein hämmästyin, kun tajusin, että Kinkun myymisestä on kohta jo vuosi aikaa. Miten ihmeessä aika voi mennä näin nopeasti? Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen.

Edellisestä Kinkun moikkaamisesta oli ehtinyt kulua jo puolisen vuotta ja täytyy myöntää, että kyllä meinasi itku päästä, kun tuttu pieni heppanen näkyi karsinassa. En ollut edes tajunnut kuinka paljon olin ikävöinyt sitä. Kinkku oli tapaamisestamme hyvin hämmästynyt ja tuijotti simät suurina, kun kävelin kohti karsinaa. Hassu heppa näytti ihmettelevän, että mistäs hitsistä oikein ilmestyin paikalle, kun ei ole muutenkaan näkynyt moniin kuukausiin.

Ennen tätä päivää olin käynyt katsomassa Kinkkua kerran myynnin jälkeen ja silloin kävin vaan rapsuttelemassa ja höpöttelemässä hepan kanssa, tälle päivälle olimme kuitenkin sopineet Kinkun uuden omistajan T:n kanssa maastolenkin. T lainasi yhtä tallin hevosista ja itse ratsastin tietysti Kinkulla. Kun hevoset oli laitettu kuntoon suuntasimme maastoon. Oli ihanaa olla melkein vuoden jälkeen taas Kinkun selässä ja olo tuntui niin kotoisalta, että taas meinasi alkaa itkettämään. Kyllä on kumma juttu, kun en muuten ole mitään itkijä-tyyppiä, mutta tänään joutui nieleskelemään muutamaankin kertaan. On se vaan edelleen tärkeä ja rakas, vaikka ei olekaan enää luonani. Onneksi Kinkku asuu kuitenkin niin lyhyen matkan päässä, että sitä pääsee helposti katsomaan, kun ikävä yllättää, meiltä ajelee Nurmijärvelle vain vaivaiset 45 minuuttia.

"No okei okei, on mullakin ollut sua ehkä vähän ikävä, saanko nyt niitä porkkanoita??"

Tehtiin aivan ihana lenkki upeissa maisemissa ja kyllä unohtui loistavasti viime päivien murheet. Kyllä tuli hyvään saumaan tämä reissu, juuri tällaista tarvitsinkin tällä hetkellä. Olin ihan unohtanut kuinka hienon hevosen ennen omistinkaan, sen liikkeet ovat jotain niin uskomatonta, että toisella samoin liikkuvalla hevosella tuskin tulen koskaan ratsastamaan. Tuntui kuin se olisi oikeasti lentänyt ja välillä mietinkin, että koskettivatkohan sen kaviot maata ollenkaan.

On todella sääli, ettei Kinkku kestänyt kisakäyttöä, sillä olisi ollut niin paljon annettavaa kouluradoilla. Olen kuitenkin tosi onnellinen siitä, miten heppa voi tällä hetkellä. Se ei olisi voinut löytää parempaa kotia ja oli oikea lottovoitto, että juuri T halusi sen omakseen. Myyminen oli henkisesti todella vaikeaa ja on uskomattoman upeaa nähdä, kuinka onnellinen, tyytyväinen ja elämäniloinen hevonen Kinkku uudessa kodissaan on. Kyllä vaan voi yhden pienen hölmön hevosen ja T:n loistava seura saada elämän tuntumaan taas paljon mukavammalta, toivotaan etten huomenna putoa kovaa ja korkealta. Heti aamusta otetaan siis Fannyn kanssa suunta klinikalle, pitäkää peukkuja, ettei mitään vakavaa löytyisi.

Huoleton on hevoseton, klinikka-reissua pukkaa...

Otsikon lausahdus on parina viime päivänä pyörinyt paljon mielessä. Syy siihen on, että Fanny ei nyt voi hyvin, jaloissa on jotain vikana. Kaatumista seurannut kintereiden turvotus palasi ihan yllättäen ja varoittamatta takaisin.

Kävin eilen ponia harjatessani ihan normaalisti jalkoja läpi ja koin aikamoisen järkytyksen päästessäni kintereisiin. "Tää ei voi olla todellista, tää EI SAA olla todellista" oli ainut asia mikä pyöri sillä hetkellä mielessä. Kumpikin kinner oli tosi turvoksissa ja lämmin, oikea taas vähän enemmän, niin kuin viimeksikin. Myös vasen takajalka hokin polkeman kohdalta oli vähän turvoksissa, mutta siitä en ollut niinkään huolissani, ei ollut imppariturvotuksen oloista. Mutta ne kintereet. Päässä oli oikea ajatusten sekamelska. Miksi ne alkoivat nyt yhtäkkiä taas oireilla? Onko tarhassa tapahtunut jotain silloin, kun ponit olivat riehuneet keskenään? Onko Fanny liukastunut alkuviikosta, kun oli vielä jäistä eikä sillä ollut hokkeja? Vaikuttiko tähän se, kun rokotuksen jälkeen oli muutama päivä pelkkää kävelyä ja maanantaina palattiin taas normaaliin liikutukseen. Rasittuivatko jalat tästä jotenkin? Olisiko liikutus kuitenkin pitänyt aloittaa varovaisemmin, vaikka käyntipäivä olikin niin vähän? Tähän viimeiseen en kyllä oikein usko, mutta kaikenlaisia ajatuksia pyöri mielessä.

Eniten mietin kuitenkin sitä, että onko Fanny ollut kipeä tämän koko viimeisen kuukauden kaatumisesta lähtien. Tunsin itseni maailman huonoimmaksi hevosen omistajaksi ja ihmiseksi ylipäätään, kun ajattelin ratsastaneeni koko ajan kipeää ponia. Valmentaja sai minut kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, ettei Fanny ole millään voinut olla koko ajan kipeä, koska se on liikkunut niin hyvin, parantanut koko ajan suorituksiaan ja ollut muutenkin ihan normaali, jalat vaan ovat nyt jostain syystä reagoineet johonkin. Alkuviikon pukittelua aloin kuitenkin miettimään uudelta kantilta. Johtuivatko pukit kuitenkin kivusta, vaikka ponilla tuntui vain olevan ylimääräistä virtaa? Enteilikö se jo tulevaa, vaikka turvotusta ei vielä ollutkaan? Niin paljon  kysymyksiä, mutta ei vastauksia.

Vaikka luulin meidän selvinneen säikähdyksellä kaatumisesta, tosiasia on, että jotain vammojahan jalkoihin silloin on tullut, kun ne alkoivat nyt vaivaamaan uudelleen. Soitin tänään heti klinikalle ja sain ajan onneksi jo maanantai-aamuksi, niin ei tarvitse sitten pidempään ihmetellä ja olla epätietoisuudessa. Fiilikset on tällä hetkellä todella synkät, poni on juuri ollut niin mielettömän hyvä ja sitten tulee tällaista. Asiaa mielessä pyöriteltyäni olen tietysti jo saanut itseni vakuuttuneeksi siitä, että jaloissa on vähintään jännevammat tai jotain muuta yhtä vakavaa eikä Fannysta ole enää käyttöponiksi. Eikö se niin ollut, että pessimisti ei pety? Tämä epätietoisuus on kaikista pahinta ja saa mielikuvituksen laukkaamaan. Nyt ei auta kun odotella maanantaita, että saadaan selvyyttää asioihin.

Eilen villi pukkikone, tänään huippu esteponi

Jos luulin, että toissapäiväinen yksi pukki laukannostossa oli villiä käytöstä Fannylta, niin taisi tulla pieni virhearvio. Taisin myös mainita, että Fanny ei pukittele melkein koskaan... heh, olisi ehkä kannattanut pitää mölyt mahassa, koska eilen pukkeja sitten oikein sateli. 

Pakkasta oli aamulla -7 ja näyttää siltä, että mitä enemmän on pakkasta, sitä virtaisampi ponistakin tulee. Heti alettuani ravailemaan alkukäyntien jälkeen energiaa kyllä riitti, mutta kaikki muu sujuikin sitten vähän nihkeästi. Fanny ei oikein taipunut, eikä muutenkaan oikein malttanut keskittyä. Ajattelin sitten, että otan vähän laukkaa, niin saa ponikin paikkoja paremmin vertymään ja on helpompi palata sen jälkeen ravityöskentelyn pariin. No, laukannoston sijaan sainkin sitten oikean sarjan kunnon köyryselkäpukkeja. Poni kävi niin kuumana, että sama toistui ainakin viisi kertaa ennen kuin oikeasti päästiin siihen laukkaamiseen asti. Eikä ne nostot vielä sittenkään normaaleja ollut, vaan poni oikein loikkasi laukkaan ja lähti vaan viipottamaan tuhatta ja sataa. 

Päätin antaa Fannyn purkaa vähän virtaa ja tehtiinkin pitkän aikaa hommia laukassa. Paljon temponvaihteluja, ensin muutama askel kunnolla eteen, sitten kiinni ja takaisin normaaliin laukkaan ja taas eteen. Tämä sujui tosi hyvin, poni lähti terävästi pohkeesta ja tuli istunnalla hyvin takaisin. Tämän jälkeen palattiin taas niihin nostoihin ja johan onnistuivat nekin normaalisti. Laukan jälkeen jatkettiin temponvaihteluja vielä hetki ravissa ja aika kivasti alkaa jo sujumaan siinäkin. Ratsastettavuus parani huimasti laukkailun jälkeen ja lopuksi sainkin taas kaivettua esiin tosi kivaa ravia. Taivuttelin kiemuraurilla ja volteilla ja Fanny oli lopuksi tosi hyvän ja taipuisan tuntuinen, ainut vaan, että en saa vasenta pohjetta vieläkään ratastettua niin hyvin läpi, kuin haluaisin. Sama ongelma on ollut nyt jo pidemmän aikaa, mutta eiköhän tähän saada perjantaina kouluvalmennuksessa taas apua. 

Tänään oli vuorossa estevalmennus. Heti Fannyn tarhasta haettuani huomasin hokin reiän vasemmassa takajalassa vähän kavion yläpuolella. On se kyllä varsinainen koheltaja, eilen vasta sai hokit alle ja nyt jo vekki kintussa, voi hyvää päivää. Pitäisköhän lopputalveksi hommata sille joku kokovartalohaarniska? 

Putsasin haavan, laittelin ponin kuntoon ja suunnattiin maneesiin. Alkuverkassa Fanny toimi aika kivasti, virtaa ei enää ollut samalla lailla, kuin parina aikaisempana päivänä, mutta hyvin se liikkui silti ja oli pehmeä ja taipuisa ratsastaa. 

Hyppääminen aloitettiin kolmella pystyllä. Ensimmäisellä pystyllä oli maapuomi ennen ja jälkeen esteen, toisella ennen estettä ja kolmannella esteen jälkeen. Maapuomien tehtävänä oli saada hevoset tarkoiksi jaloistaan. Tällainen tehtävä on Fannylle tosi hyvä juurikin sen takia, että se oppii nopeammaksi ja tarkemmaksi. Hypyt sujuivat hyvin, eivätkä maapuomitkaan aiheuttaneet ihmettelyä. Korkeutta nostettiin pikku hiljaa ja yksi esteistä muutettiin okseriksi, toisen esteen alle laitettiin sokeripaloja pelotukseksi. Ihan pienen epäröinnin häivän tunsin Fannyssa, kun sokeripala-estettä lähestyttiin ensimmäisen kerran, mutta pitämällä pohkeen vaan hyvin kiinni poni kuitenkin hyppäsi kyselemättä. 

Esteiden korkeus oli lopuksi n.90cm ja helposti sujui vielä silläkin korkeudella. Fanny hyppäsi koko tunnin tosi hyvin ja paikatkin osuivat aika kivasti kohdilleen. Yhtään huonoa hyppyä ei tullut ja vaikka muutama hyppy tuli vähän pohjaan poni odotti hyvin, eikä alkanut säätää omiaan. Vielä kun ratsastajakin muistaisi näissä tilanteissa odottaa eikä syöksyä liikaa hyppyyn, niin helpottaisi tietysti asiaa... Nyt vaan treeniä lisää, niin jää turha epävarmuus pois ja alkaa homma toimia entistä paremmin. 

 (c) Maria Järvinen

Yksi kuva vielä tältä päivältä. Laatu ei päätä huimaa, mutta tätä nämä kuvat nyt aikalailla talven ajan sitten ovat. Meidän maneesi on niin kovin pimeä, ettei kunnollisia kuvia vaan oikein saa. Koittakaa kestää. :) Yritän huomenna vielä laittaa tänne videopätkän tunnista, nyt ei kone suostu yhteistyöhön.

Voihan talvi ja palelevat varpaat...

Niin se talvi vaan saapui tänäkin vuonna yhtään varoittamatta tai lupaa kyselemättä. Perjantai-aamuna koin herättyäni melkoisen järkytyksen, kun ikkunasta ulos katsottuani huomasin maan olevan valkoisena ja lunta tuli lisää taivaalta minkä kerkesi. Facebook täyttyi ensilumi-hehkutuksista, mutta omat fiilikset oli täysin päinvastaiset. Lähinnä olisi vaan tehnyt mieli ottaa mallia aina niin viisaista muumeista ahmimalla maha täyteen havunneulasia ja painumalla talviunille. Huhtikuun lopun paikkeilla joku voisi sitten tulla herättelemään, koska ihana kesä olisi silloin jo ihan nurkan takana. En todellakaan ole talvi-ihminen ja voisin skipata kyseisen vuodenajan aina kokonaan. Olen todella kova palelemaan ja siksi koko talvi on yleensä aina silkkaa kärsimystä, ei ole väliä kuinka paljon yritän pukea päälleni, koska silti on kuitenkin aina kylmä. Viime talvi oli vähän normaalia helpompi, koska pitkiä yli -20 asteen pakkasjaksoja ei ollut ollenkaan ja toivoa sopii, että jäisivät pois tänäkin vuonna.

Vaikka talvi ja kylmyys vetävät mielen matalaksi ihana Fanny osaa onneksi aina piristää. Hihsissä vietetyn kolmen päivän aikana en ehtinyt käydä tallilla ollenkaan ja oli ihana nähdä poni sunnuntaina. Tämä olikin pisin aika, minkä olin ollut siitä erossa heinäkuun jälkeen.

Rokotuksen takia Fanny oli torstaista lähtien liikkunut vain taluttelun merkeissä ja päätin sunnuntainakin vielä vain jumpata käynnissä selästä käsin. Tehtiin paljon pysähdyksiä, siirtymisiä käynnin sisällä ja pohkeenväistöjä. Poni oli virtaa täynnä ja kuumui tehtävistä aika tavalla, oli hauska huomata, että se kävi myös käynnissä nyt noin kuumana, tähän asti kun kuumuminen on liittynyt lähinnä vaan laukannostoihin. Muutama kuukausi sitten ajattelin, ettei Fanny edes osaa kuumua, mutta nyt on jo ihan eri meno. Heh, saa nähdä mikä höyrypää siitä vielä kuoriutuu... Kuumumisesta huolimatta poni oli tosi hyvä ratsastaa, se oli taipuisa, pehmeä ja kuunteli todella hyvin istuntaa. Aika hurahti kuin siivillä ja kun sitten varpaat umpijäässä vihdoin maltoin lopettaa oltiin jumppailtu jo melkein tunti.

Tänään tein suht kevyen ratsastuksen, lähinnä vaan askellajit läpi ja taivuttelua. Vähän poni oli venkula ratsastaa ja normaalia hiukan vinompi, mutta ihan ok kuitenkin ja parani loppua kohti. Virtaa riitti taas ja eteenpäinpyrkimys oli loistava. Yksi pukkikin lensi laukannoston yhteydessä, kun Fanny olisi vaan halunnut mennä täysiä, mutta tylsä kuski ei antanut lupaa. Pukkeja Fannylta tulee tosi harvoin, joten tänään se oli selvästi tosi villillä päällä ja heittäytyi omasta mielestään varmaan hirmuisen hurjaksi.

Ratsastuksen jälkeen Fanny pääsi tarhaan nauttimaan aurinkoisesta aamusta, tässä vielä sen söpöilyjä.
Kivaa alkavaa viikkoa!

HIHS 2013

Kolme päivää Horse Showssa meni niin, että hujahti. Odotus palkittiin ja nyt on taas saatu nauttia upeista hevosista, taidokkaasta ratsastuksesta ja loistavasta tunnelmasta, jota vain Hihs voi tarjota. Tarkoitus oli mennä paikalle vielä tänäänkin, mutta koska ehdin eilen tuhlata jo kaikki rahani, eikä junamatka Pasilaan neljäntenä päivänä peräkkäin enää oikein inspannut, niin jätin tämän viimeisen päivän suosiolla väliin.

Torstaina ja perjantaina olin hevosenhoitajana tutullani, joka hyppäsi Junior Touria kahdella hevosella. Ennen hevosten paikalle saapumista ehdin katsella kumpanakin aamuna hetken Amateur Touria ja on kyllä hieno juttu, että sellainen järjestetään nykyään. Ihan mahtavaa, että "tavalliset" pienempiä luokkia hyppäävät ratsukot pääsevät kisaamaan Areenalle suuren yleisön eteen. Kallista lystiähän tuo kuulemma on, mutta varmasti ihan mieletön ja ikimuistoinen kokemus.

Oma hommani alkoi hoidettavien hevosten tullessa paikalle. Kumpaakaan otusta en ollut aikaisemmin edes nähnyt, mutta kilttejä ja hyväkäytöksiä tapauksia olivat molemmat. Oli todella mielenkiintoista nähdä tapahtuma myös hoitajan näkökulmasta, tähän asti kun on aina tullut oltua vain katsojana. Aikamoinen hulina kävi alhaalla, missä verkka ja käsihevosalue olivat, hevosia kulki ristiin rastiin joka suunnassa ja aika ahdasta meinasi olla, mutta onneksi kaikki hevoset osasivat suunnilleen ainakin käyttäytyä. Meno oli tosi hektistä, mutta kivaa oli siitä huolimatta. Oma osuuteni oli kumpanakin päivänä parissa tunnissa ohi ja Areenalta kiiruhdinkin vielä iltavuoroon töihin. Paikasta toiseen sai juosta pää kolmantena jalkana, joten unta ei tarvinnut iltaisin odotella.

Lauantaina saikin sitten keskittyä olennaiseen, eli tapahtumasta nauttimiseen. Mentiin Iinan kanssa jo heti aamusta paikalle, koska haluttiin päästä tutkimaan Expoa. Aamu-näytöksessä ei ollut oikein meitä kiinnostavaa ohjelmaa, joten se aika pystyttiin käyttämään hyödyksi shoppaillen ilman ruuhkia. Mukaan tarttui uudet suitset, satulavyö, Eskadronin fleecepintelit,  muutama satulahuopa, otsapanta ja itselleni fleecetakki ja kahdet talviratsastushanskat. Kaikkea etsimääni en harmikseni kuitenkaan löytänyt, esimerkiksi uusi paksu takki jäi uupumaan. Valikoimaa oli aika runsaasti, mutta olen niin vaativa, että uusien vaatteiden löytäminen on aina vähän haastavaa.

Shoppailun lisäksi seurattiin tietysti myös upeaa ratsastusta niin koulu, kuin esteluokissakin. Kummasti sai taas ihan uutta motivaatiota omaankin treeniin, kun katseli huippuratsastajia ja hevosia työssään.

Rahat kulutettuna ja väsyneenä, mutta onnellisena suuntasin illan päätteeksi kohti juna-asemaa viimeisiä pennosiani laskeskellen. Junalipun hinnan jälkeen rahaa jäi huimat euro ja parikymmentä senttiä. Fanny kiittää, lompakko ei, onneksi Hihs on kuitenkin vaan kerran vuodessa... ;)

Video sunnuntain koulukisojen radoista

Ihan ensiksi täytyy pahoitella videon laatua, radat ovat meidän tallityttöjen kuvaamia ja kuvaajalla ei valitettavasti ole ollut kovin vakaa käsi. Välillä kuva heiluu tosi paljon ja taitaa siellä kadota jossain vaiheessa koko ratsukkokin, mutta myös hyviä ja selkeitä pätkiä löytyy paljon. Videon laadun takia mietin pitkään, että julkaisenko edes tätä, mutta halusin lopulta kuitenkin laittaa näytille vähän tämän hetkistä tilannetta Fannyn kanssa.

Iinalle kävi pieni moka videota muokatessa ja C:1 tulee siinä ensin, mutta älkää antako sen häiritä. Oli kyllä tosi hyödyllistä katsoa videot, kun ne olivat näin peräjälkeen, itse ainakin huomasin selkeän eron ponin liikkumisessa luokkien välillä. Raviohjelmassa itse tosiaan vähän himmailin, mutta C:ssä ravi näyttää jo vähän erilaiselta. 

Vielä täytyy palata muutenkin sunnuntain kisoihin, kuin tämän videon muodossa, koska tajusin unohtaneeni kirjoittaa monesta "tärkeästä" asiasta, kun taisin vain keskittyä ponin ylistämiseen. ;)

Fannyn harjasta en esimerkiksi muistanut sanoa mitään, vaikka se olisi ehdottomasti ollut yksi tärkeä huomionaihe. Kuten on aikaisemmin tullut todettua ja kuten kuvistakin on ehkä ollut huomattavissa, niin tukkaahan ponilta löytyy paljon. Ennen kisoja en ollut letittänyt Fannya vielä kertaakaan ja tuskailinkin ennen operaatiota, että letitykseen menee varmaan ainakin kaksi tuntia ja sykeröitä tulee ehkä noin sata. Yllätys oli melkoinen, kun sainkin homman päätökseen reilu puolessa tunnissa ja sykeröitäkin tuli vain 9! Kaiken lisäksi sykeröt vielä näyttivätkin ihan siedettäviltä. Ei sitä tukkaa loppujen lopuksi niin paljon ollutkaan, kuin olin luullut. Se vain näyttää niin kovin paksulta, kun Fannylla on tuollainen kunnon peikkotukka, joka on jakautunut kummallekin puolelle. Kylläpä muuten poni olikin ihan eri näköinen letitettynä, se näytti jopa ihan uskottavalta kouluratsulta.

Toinen asia, mistä en kertoillut tarkemmin olivat suoritustemme arvostelut. Raviohjelmassa numerot olivat seiskaa ja kuuttapuolta, myös yksi kutonen löytyi. Tuo kutonen tuli alkutervehdyksestä, joten vähän taisi vielä siinä vaiheessa jänskättää. Loppukommenttina, että hevonen liikkuu melko sujuvasti ja tahdikkaasti. Ratsasta vielä paremmin pohkeisiin.

C:ssä paperista löytyi yksi 5,5 ja yksi 7,5, muut numerot näiden lisäksi 6, 6,5 ja 7. Melkein koko laukka-ohjelma oli pelkkää seiskaa, mikä on todella huvittavaa, kun ajattelee sitä, että vielä vähän ennen kisoja mietittiin, että suoriutuukohan poni edes laukkaosuuksista. Laukkalävistäjistä tuli kummastakin yllätykseksi 7, vaikka treeneissä ne tuntuivat vielä olevan kaikista vaikein asia. Oikeiden teiden seuraamisesta tuli tuo 7,5, josta olen kyllä tosi ylpeä. Eipä ole valmentajan pilkun viilaus teiden ratsastuksen suhteen mennyt hukkaan.
Loppukommenttina: "Ratsasta vasen pohje paremmin läpi, jotta hevonen pysyy suorilla urilla suorana ja kaarevilla urilla asettuu myö vasemmalle. Muuten siisti ja tasapainoinen suoritus". Eipä näihin ole mitään lisättävää, oikein hyvin oli arvosteltu.

 Seuraavaksi olisi vuorossa vielä vähän lisää kuvia toiselta kuvaajalta. Kuvat (c) Iida Aro

Viimeisen parin päivän liikutuksista vielä sen verran, että eilen loikittiin vähän maneesissa. Hypättiin ihan pieniä ja haettiin lähinnä vaan hyviä etäisyyksiä ja sujuvia hyppyjä. Fanny tuntui alkuverkassa vähän väsyneeltä, mutta kun alettiin hyppäämään väsymys kummasti katosi ja ensimmäiset hypyt poni kiisi, kuin nato-ohjus. Ristikko mustavalkoisilla puomeilla aiheutti jostain syystä aluksi kyttäämistä ja epäröintiä, mutta muutaman hypyn jälkeen sekin sujui ihan normaalisti. Paikat osuivat hyvin kohdalleen, vain muutama hyppy tuli vähän pohjaan. Fanny oli koko ajan hyvin ratsastettavissa, lähti terävästi pohkeesta eteen ja tarvittaessa odotti hyvin, joten meillä oli oikein onnistunut hyppykerta.

Tänään laitoin ponin hetkeksi hölköttelemään liinan päähän ja virtaa ei taas puuttunut. Jos se eilen ratsastuksen alussa vaikutti vähän väsyneeltä, niin tänään kyllä taas kaikkea muuta. Kun päästin sen alkukäyntien jälkeen juoksemaan poni vinkui, hyppi ja pukitteli hetken aikaa ennen kuin pystyi käyttäytymään niin kuin normaalit hevoset. Illalla Fanny rokotettiin, joten loppuviikoksi onkin luvassa ihan kevyttä liikuntaa. 

Huomenna se vihdoin alkaa, nimittäin kauan odotettu Horse Show! Tänä vuonna pääsen paikalle ensimmäistä kertaa joka päivä. Huominen ja perjantai kuluu hevosenhoitajan hommissa ja viikonloppu sitten vaan muuten paikan päällä palloillen. Ostoslista on pitkä ja toivon, että Exposta löytyisi kaikkea tarpeellista. 

Nyt kuitenkin nukkumaan ja aamulla kohti Helsinkiä. Mukavaa alkavaa Horse Show-viikonloppua!

Vähän jännempi maastoreissu

Eilen oli tarkoitus tehdä rento ja rauhallinen maastolenkki sunnuntain kisojen jälkeiseksi palautteluksi, mutta Fannylla olikin ihan muut suunnitelmat. Lämpötila oli aamulla muutaman asteen miinuksen puolella ja vähän taisi olla pakkanen puraissut ponia pyllystä. Heti selkään noustessani se ravaili vähän väliä, eikä olisi malttanut oikein edes kävellä. Hassu poni oli ihan into piukeana menossa, edellisen päivän kisatohinat eivät selvästi olleet ainakaan väsyttäneet sitä.

Ei oltu keretty kävellä varmaan vielä sataakaan metriä, kun tien yli meidän edestä muutaman kymmenen metrin päästä asteli peura. Fanny-raukalle pieni peura oli jo valmiiksi virtaisassa mielentilassa vähän liikaa ja se pysähtyi niille sijoilleen sydän pamppaillen. Poni katsoi hetken peuraa silmät pyöreinä, päätti ettei todellakaan aio mennä lähellekään tuota mörköä ja teki salamana u-käännöksen tulosuuntaan. Ponin reaktio oli niin koominen, että oli täysi työ yrittää saada kerättyä itsensä selässä hihityksen lomassa ja kertoa ponille, että oltiin kyllä menossa vähän toiseen suuntaan.

Pörinällä ja puhinalla päästiin jatkamaan matkaa, mutta samoissa tunnelmissa mentiin melkein koko loppureissu. Milloin poni katsoi kauhuissaan puista putoavia lehtiä ja milloin jäätyneitä heinänkorsia, myös isot kivet olivat hirmuisia ja aiheuttivat sivuloikkia, nehän kun eivät suinkaan olleet olleet siinä aikaisemmin... On se kanssa yks hölmöläinen, ei sille voinut kun nauraa. Hauskaa, että se on välillä myös tuollainen tosi pirtsakka, tänään ei todellakaan tarvinnut pyytää eteen, vaan poni liikkui vallan mainiosti ihan omin avuin reippaassa tahdissa. Loppureissusta Fanny alkoi jo vähän rauhoittua, kun se oli saanut energiaa purettua, eikä kaikkea tarvinnut enää kyttäillä. Tallille päästessä se oli jo aika lailla oma rauhallinen itsensä, joten höyryt oli selvästi saatu päästeltyä.

Mites teillä muilla, vaikuttaako nämä syksyn ensimmäiset kylmemmät ilman teidän hevosiin?

Ensimmäiset koulukisat ja SUPER Fanny!

Upea, loistava, mahtava, hienoin ja paras Fanny! Tässä tämän päivän koulukisojen saldo:

Fannyn elämän ensimmäiset koulukisat takana ja täytyy sanoa, että paremmin ei olisi voinut mennä. Kokeilemaan ja harjoittelemaan vaan mentiin, mutta kuinkas kävi? On se vaan maaaaailman hienoin ja viisain! 

Ohjelmina tänään olivat siis raviohjelma ja C:1. Verkka oli maneesissa ryhmissä, joka oli tosi hyvä juttu, koska poni pääsi ihmettelemään tuttuun maneesiin yhtäkkiä ilmestyneitä aitoja, tuomarinpöytää ja muita omituisuuksia. Arvelin, että koko toista päätyä tuomarinpöytineen kytättäisiin hulluna, mutta Fanny olikin tyyni, kuin viilipytty. Vähän se toki aluksi katseli, että mitäs sieltä oikein löytyy, mutta ei jännittänyt tai pelännyt ollenkaan. Maneesin ison oven kohdalla olevaa porttia se vähän tuijotteli ensin ohi mennessään, mutta siinä se, kaikki muu oli sille ihan fine. Tein ihan lyhyen verkan, koska halusin säästää ponin jaksamista vielä toiseenkin luokkaan, vähän ravia ja käyntiä, siirtymisiä, jokunen pysähdys ja siinä se. Fanny tuntui hyvältä ja siirryin kentälle odottelemaan vuoroani. 

Radalla poni liikkui samanlaisella tyyneydellä, kuin verkassa, eikä jaksanut turhia tuijotella. Itse ratsastin ehkä vähän turhan varovaisesti ja poni olisi saanut ravata vähän aktiivisemmin ja myös vasemman pohkeen olisin saanut vaatia paremmin läpi, mutta siisti ja rikkeetön rata saatiin tehtyä alusta loppuun. Oli mieletön fiilis olla radalla ponilla, joka ei jännittäyt ollenkaan, vaan liikkui koko ajan rentona ja keskittyneenä. Tätä osasi todella arvostaa, kun viimeisimmät kaksi kisaratsua ennen Fannya ovat kumpikin olleet aikamoisia jännittäjiä kouluradalla. Poni suoritti ohjelman niin kuin olisi viettänyt puolet elämästään kouluradalla ja olin haljeta onnesta, kun olin siihen niin tyytyväinen. Tuloksena luokasta 66,666% ja tuplavoitto Iinan kanssa, joka ratsasti radan ylläpito-ponillaan Fridalla! Kuinka huikeata oikeasti, meillä oli ihan samat pisteet, joten oltiin jaetulla ykkössijalla!

Siskokset palkintojenjaossa

 Hienoin <3

Palkintojenjaon jälkeen päästiinkin jo melkein heti maneesiin verkkaamaan seuraavaa luokkaa varten. Nyt vaadin vähän jo enemmän ravia ja Fanny liikkuikin tosi hyvin. Taas sai selässä niitä huippu-fiiliksiä, joiden takia tätä harrastusta oikeasti vaan rakastaa. Tein jälleen aika lyhyen verkan, koska alla oli jo yksi luokka ja siirryin sitten odottelemaan vuoroani. 

Radalla Fanny oli taas super hyvä. Vähän se alkoi jo väsähtää ja sain käyttää pohjetta aika vahvasti välillä, mutta se oli silti mielettömän hyvä. Vasen pohje olisi taas saanut mennä paremmin läpi, mutta pikkuvikoja. Rata sujui tasaisesti ja ilman rikkeitä, jopa pelkäämäni laukkalävistäjät onnistuivat loppuun asti putoamatta raville liian aikaisin. Tuloksena luokasta 65,5% ja toinen sija.

On tämä vaan ihan mieletöntä, en olisi pari kuukautta sitten voinut hurjimmissa unelmissanikaan uskoa, että Fanny tekisi näin pian tällaiset suoritukset koulukisoissa. Kehitys on ollut ihan hurjaa jo näin lyhyessä ajassa ja toivottavasti jatkuu vaan. Tuo poni on jotain niin täyttä kultaa, etten ikinä päästä sitä pois käsistäni. Voisin kehua sitä seuraavan kuukauden, mutta koska hieman on tainnut jo tulla tämän postauksen aikana hehkutettua, niin taidan vähän yrittää rauhoittua. Mutta hieno päivä meillä tänään oli, aivan loistava. Tästä se Fannyn kouluponin ura alkaa, aloitus uralle tuskin ainakaan olisi voinut olla yhtään parempi. :)

 

Maastoilua ja kouluvalmennus

Eilen käytiin hypärin jälkeen vaan maastossa hömpöttelemässä. Poni oli tosi pirteällä päällä ja ihan innoissaan menossa, eipä näyttänyt edellisen päivän hyppytunti jaloissa painavan. Edellisestä maastoilusta taisikin poikkeuksellisesti olla jo pari viikkoa aikaa, kun normaalisti käydään puskissa rymyämässä vähintään kerran viikossa. Sana hömpöttely kuvaa todella osuvasti meidän maastoilua, silloin en vaadi Fannylta mitään, vaan lenkit ovat meidän yhteisiä pääntuuletus-reissuja ja rentoutumishetkiä. Normaalisti hölkötellään suurin osa matkasta pitkällä ohjalla maisemista nauttien, laukkojen ajaksi saatan vähän kerätä ohjaa enemmän käteen. Ihanaa ja niin rentouttavaa!

Vaikka olen täysin kesä-ihminen, niin jotenkin olen oppinut tykkäämään myös syksystä, kesällä luonto on kauneimmillaan, mutta ei syksylläkään yhtään hullummalta näytä.

Tänään meillä oli kouluvalmennus. Parilla viime ratsastuskerralla Fanny on ollut aluksi aika lailla kiinni vasemmassa ohjassa, mutta tänään ei ollut sitä ongelmaa. Poni liikkui alusta asti tosi hyvin eteen, taipui kivasti ja tuntui jopa kohtalaisen suoraltakin. 

Sunnuntaita silmällä pitäen tehtiin C:1:n asioita. Raviohjelmassa ei ole kuin vähän ympyrällä ja voltilla pyörimistä, joten siihen ei tarvinnut perehtyä sen tarkemmin. Ensin katsottiin laukkoja suoralla uralla ja ne onnistuivat taas hyvin, tahti säilyi ja poni pysyi muutenkin tasaisena. Jännä miten tasapaino laukassa on nyt yhtäkkiä löytynyt. Ainoastaan laukat lävistäjillä tuottivat aluksi vähän hankaluuksia, kun Fanny putosi raville aina liian aikaisin, mutta tätäkin saatiin korjattua hyvin ja lopuksi sujui jo ihan mukavasti. Pitää vaan itse olla tarkkana ja huomauttaa pohkeella heti, jos yhtään tuntuu, että laukka alkaa hiipumaan. 

Temponlisäyksiä ravissa harjoiteltiin myös aika paljon. Muutos ravissa ei ole vielä kovin suuri, mutta kuitenkin ihan riittävä tässä vaiheessa, kun ei niitä olla vielä paljoa tehty. Tehtävä tuntui olevan Fannylle helpompi harjoitusravissa, kuin kevyessä ravissa, mikä on mielestäni hassua, kun normaalisti se on ainakin muilla ratsastamillani hevosilla ollut toisin päin. 

Lopuksi tarkastettiin vähän teiden ratsastusta mm. kolmikaarisella ja vähän volttien kokoa ja sen jälkeen mentiin ohjelma pari kertaa läpi. Tässä vaiheessa Fanny alkoi vähän väsähtää, mutta hyvin se silti suoriutui vielä ohjelmista, vähän joutui ratsastamaan vahvasti jalalla, mutta muuten tosi hyvä. Kaikki asia eivät tietenkään suju vielä mitenkään loistavasti, mutta hyvin pystytään suorittamaan tuon ohjelman tehtävät, ainakin näin "normaalitilanteessa". Sitähän ei tietysti tiedä vielä yhtään miten kisoissa sujuu, se on kuitenkin Fannylle ihan uusi tilanne, vaikka kotimaneesissa ollaankin. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta sillä taas ei ole mitään väliä, kun harjoittelemaan ollaan kuitenkin vasta menossa. 

Nyt ei muuta, kun sunnuntaita odottelemaan! Poni-parka, sillä ei ole aavistustakaan mitä sen pään menoksi on taas keksitty... ;)

Eilisen tuuppailut ja tämän päivän estevalmennus

Viikonlopun ja maanantain Fanny liikkui kevyesti ja eilen tuuppailtiin ensimmäistä kertaa perjantaisen kouluvalmennuksen jälkeen. Aluksi Fanny oli ihan kiinni vasemmassa ohjassa ja muutenkin aika jäykkä, joten taas tarvittiin paljon jumppaa. Olisi selvästi pitänyt ratsastaa poni valmennuksen jälkeen läpi, koska luulen, että se oli jäykkä juuri sen takia, ettei ollut valmennuksen jälkeen joutunut tekemään kunnolla töitä, vaan liikkui lähinnä juoksutuksen ja muun hömpöttelyn merkeissä. No, ensi kerralla sitten.

Aloitin taivuttelemalla ympyrällä kumpaankin suuntaan ja väistättelemällä vuorotellen etupäätä ja takapäätä aina muutaman askeleen. Suorilla urilla keskityin siihen, että Fanny liikkuisi suorana. Tein aika paljon väistöjä myös keskihalkaisijalta uralle ja ne sujuivat hyvin. Alkuun tuntui hetken, ettei koko hommasta tule yhtään mitään, mutta ahkeralla jumppaamisella poni alkoi vähitellen toimia. Laukat nousi taas hyvin, kun tein nostot samalla lailla, kuin tunnilla, eli jalalla paljon painetta kohti kättä ja siitä nosto. Tänään kokeilin myös laukata koko uraa ja yllätyksekseni myös pitkät sivut sujuivat yllättävän hyvin, jes! Selvästi tasapaino alkaa pikku hiljaa löytyä myös laukassa. 

Laukan jälkeen jatkoin hommia vielä harjotusravissa ja voi jestas mitä ravia sieltä taas tuli! Nyt muistin matkustelun ja huuhailun sijaan ratsastaa ja kappas, kummasti vaan Fanny liikkui taas mielettömän hienosti! Lopussa kiitos siis seisoi, kun jaksoi kankeasta alusta huolimatta vaan työstää ja työstää, lopputuloksena alla oli pehmeä, taipuisa ja aktiivisesti liikkuva poni.

Tänään meillä oli estevalmennus. Edellisestä kerrasta taisikin olla jo kolme tai peräti neljä viikkoa. Alkuun Fanny oli taas vasemmassa ohjassa jonkun verran kiinni ja muutenkin vähän hitaan oloinen, mutta parani kyllä nopeasti, kun alettiin tekemään hommia ja sitten liikkuikin tosi hyvin. Alkuverkan jälkeen aloitettiin hyppääminen pienellä pystyllä ja parilla ristikolla. Pystyssä oli laine alla, mutta se ei Fannya hetkauttanut, ei se hölmö tainnut edes tajuta koko lainetta ja hyvä niin. Hypättiin aika kauan pienillä korkeuksilla, eikä poni oikein jaksanut tapansa mukaan innostua maahan kaivetuista esteistä. Laukka olisi saanut olla aktiivisempaa ja imua esteille olisin kaivannut enemmän, mutta muuten ihan ok.

Kun vihdoin alettiin hyppäämään vähän isompaa Fanny alkoi jo väsähtää, joten vieläkään en saanut moottoria tarpeeksi taakse. Paljon tuli kuitenkin hyviä hyppyjä, mutta laukkaa pitäisi silti olla enemmän, että olisi jotain mistä ottaa tarvittaessa poiskin. Eiköhän se tästä kuitenkin ala sujumaan paremmin ja paremmin, kun nyt vaan saadaan enemmän treeniä ja sitä voimaa takapäähän. Kaiken kaikkiaan tunti oli onnistunut, poni liikkui sileällä tosi kivasti, ei epäröinyt kertaakaan hypyissä ja hyviä hyppyjä tosiaan tuli paljon, joten tyytyväinen sai kyllä olla. 

Jottei postaus jäisi ihan kuvattomaksi, niin loppuun vielä jokin aika sitten Leevin omistajalta saamiani kuvia raviskan kisojen verkasta. Vaikka poni olikin näissä kisoissa tuhma, niin on se ainakin kaunis katsella, jos ei muuta... ;)

 Oman vuoron odottelua

Kouluvalmennus ja lähestyvät ensimmäiset koulukisat

Vähiin käy päivät ennen meidän ensimmäisiä koulukisoja. Tänään yllätin itseni ilmoittautumalla kisoihin jo nyt, vaikka ilmoittautumisaikaa olisi ollut vielä keskiviikkoon asti. Normaalisti tuppaa jäämään vähän viime tippaan tuo ilmottautuminen, yleensä aina sinne viimeiseen päivään. Miten tuon(kin) asian ajoissa hoitaminen voi olla niin kamalan vaikeaa? Toisaalta tämä myöhäinen ilmottautuminen on jollain tapaa jäänyt edellisten hevosten takia tavaksi, Kinkku varsinkin sairasteli sen verran usein, että "uskalsin" ilmottautua aina vasta ihan viimeisillä hetkillä, kun olin tarkistanut, että hevosella oli suunnilleen kaikki ruumiinosat tallella ja omilla paikoillaan, eikä sillä ollut mikään paikka kipeänä. Voisi melkein yrittää nyt kuitenkin ottaa tavaksi tämän ajoissa olemisen, tosin saattaa olla, että yritykseksi jää... ;)

Perjantaina meillä oli kouluvalmennus ja vietin hyvin hikisen puolitoista tuntisen ponin selässä. Ohjelmassa oli jumppaa, jumppaa ja vielä kerran jumppaa ja paljon harjoitusravia ja hitsi vie jouduin ihan tosissani ratsastamaan. Olen luullut normaalistikin ratsastavani ihan kunnolla, mutta selvästi olen vaan uskotellut itselleni niin, koska nyt siellä selässä joutui ihan oikeasti tekemäänkin jotain. 

Valmennuksessa keskityttiin erityisesti ponin suorana pysymiseen, kummassakaan suunnassa takapää ei saanut karata vasemmalle, eikä etupää oikealle, mikä on ollut Fannyn kanssa ongelmana alusta asti. Poni on kuitenkin jo suoristunut tosi hyvin siitä, mitä se oli aluksi, joten paljon on tapahtunut parannusta siinäkin asiassa. Myös reaktionopeuteen kiinnitettiin erityistä huomiota, Fannyn piti reagoida apuihin viipymättä ja myös minun piti olla nopea ja tehokas apuja antaessani. Matkustelemaan ei siis kerinnyt jäädä ja voi jestas miten poni liikkuikaan nyt, kun sitä oikeasti _ratsasti_... Siis wow! 

Laukannostoissa tapahtui tänään valtava harppaus eteenpäin. Tähän asti nostot on tehty hidastamalla ensin ravia ja tekemällä siitä nosto, mutta nyt vaihdettiinkin taktiikkaa ja tehtiin päin vastoin; poni aktiiviseen raviin ja jalalla paljon painetta takaa kohti kättä ja siinä se oli, aivan loistavat nostot peräänannon säilyessä tulivat kuin vettä vaan. 

Tunti oli kaikin puolin todella onnistunut ja aikamoisen eron kyllä huomasi ponissa, kun jätti matkustelun vähemmälle ja sen sijaan oikein ratsastamalla ratsasti. Pitäisi vaan itsekseen ratsastaessaankin viitsiä lähteä sieltä omalta mukavuusalueelta tekemään oikeasti niitä hommia ja ratsastaa täysillä tehoilla, kun usein sitä huomaa yksinään mennessään tekevänsä asiat vaan vähän sinne päin ja menemällä mieluummin sieltä missä aita on matalin. Tässä pitää nyt tosiaan vähän yrittää ryhdistäytyä. Fiilis tunnin jälkeen oli huikea, enkä taas millään jaksaisi odottaa seuraavaa valmennusta, joka on vasta perjantaina. Olin taktinen ja sovin valmennuksen mahdollisimman lähelle sunnuntaita, että Fanny olisi sitten kisoissa niin hyvä, kuin mahdollista. ;)

Nyt kuitenkin iltalenkki, suihkun kautta peiton alle ja huomenna reippaana tekemään aamutallia.

Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

Takaisin normaaliin liikutukseen

Tässä alkuviikon aikana on palailtu Fannyn kanssa suht normaaliin liikutukseen. Ponin liikkuessa puhtaasti ja mielellään maanantain juoksutuksessa menin tiistaina selkään ensimmäistä kertaa kaatumisen jälkeen. Olin laiska, enkä jaksanut laittaa satulaa, koska tarkoitus oli vaan ratsastaa askellajit läpi ja tunnustella miltä Fanny vaikuttaa. Kävelin pitkät alkukäynnit, tein muutaman pyähdyksen ja sen jälkeen ravailin ja laukkailin vähän. En tehnyt mitään kummempaa, isoja ympyröitä, suoraa uraa ja suunnanvaihtoja, yllätyksekseni Fanny tuntui tosi hyvältä heti alusta asti. Odotin, että se olisi jäykkä ja ratsastamaton, kun selässä ei oltu istuttu viikkoon, mutta mitä vielä. Taisi tehdä hyvää sille tuo muutaman päivän huilitauko ja kiropraktikon käsittely.

Keskiviikko-aamuna oli tosi kylmä ja ihan piti kaivaa pipo kaapista tallille lähtiessä. Lämpötila oli asteen verran pakkasen puolella ja sen kyllä huomasi ponistakin. Sillä oli alusta asti hurjasti virtaa, mutta mikä parasta se ei käyttänyt sitä pöllöilyyn vaan sen pystyi hyödyntämään työntekoon. Eipä ollutkaan ollut kertaakaan vielä alla niin aktiivisena ja hyvin liikkuvaa ponia, kuin keskiviikkona. Kyllä sai taas kokea oikein sitä parasta Fannya! Oli ihana ratsastaa, kun se liikkui kunnolla omalla moottorilla eteen ja oli samaan aikaan pehmeä ja taipuisa. Koska Fanny liikkui mielellään ja virtaakin tuntui riittävän, niin ratsastin jo melko normaalisti. Välikäyntejä otin useammin, mutta muuten tehtiin aika normaali treeni. 

Tänään käytiin pitkästä aikaa maastossa. Virtaa riitti edelleen ja tehtiin ihana maastolenkki auringon paisteessa. Lähitallilta saatiin sattumalta maastoseuraakin hetkeksi ja käytiin katsastamassa samalla uusi metsälenkki. Saa vähän vaihtelua ainaisten samojen reittien sijaan. 

Huomenna olisikin vuorossa kouluvalmennus, vähän varmaan tehdään vielä helpotetusti, mutta töihin joutuu silti varmasti kumpikin, sekä poni, että ratsastaja. :)

Keskittynyt poni <3

Fannyn kuulumiset muutamalta viime päivältä ja vähän rakennekuvaa

Fannyn torstaisen kaatumisen jälkeen otettiin viikonloppu ihan rauhallisesti. Lauantaina käytiin maastossa kävelemässä ja poni oli tosi pirteällä päällä. Se käveli reippaasti ja ravailikin välillä omatoimisesti, joten selvästi jalat alkoivat jo olla paremmat. Turvotuskin oli laskenut huomattavasti. Myös sunnuntaina käytiin maastossa käppäilemässä ja poni oli taas pirteänä menossa, käynti oli tosi letkeää, eikä liikkuminen näyttänyt ollenkaan jäykältä, joten juoksin Fannyn kanssa myös muutaman ravipätkän suoralla ja katsoin miltä liike näytti ravissa. Hyvältähän se näytti ja poni ravasi reippaasti.

Sunnuntaina meillä kävi tallilla kiropraktikko ja myös Fanny käsiteltiin. Kiropraktikon käynti sattuikin sopivasti heti muutama päivä tuon kaatumisen jälkeen, niin sai heti katsottua, ettei rankaan tullut mitään pyllähdyksen seurauksena. Tämä oli toinen kerta, kun poni oli "niksauteltavana", ensimmäinen kerta oli heti sen jälkeen, kun Fanny tuli. Ristiselässä oli taas aika paljon korjailtavaa, niin kun viimeksikin, mutta muuten ei ollut ihmeempiä. Nyt pitäisi ponilla olla nikamat taas oikeilla paikoillaan.

Viikonlopun aikan turvotus kintereissä laski hyvin ja eilen havaittavissa oli enää ihan minimaalista turvotusta. Jalkojen vaikuttaessa suht normaaleilta laitoin ponin hetkeksi liinan päähän ja katsoin liikkumista ympyrällä. Puhtaasti näytti ainakin omaan silmääni liikkuvan, eikä nähtävissä ollut enää mitään sellaista jäykkyyttä, kuin perjantaina. Laukkautin vielä vähän ja laukatkin pyörivät hyvin kumpaankin suuntaan, joten hyvältä näytti kaikin puolin. Fanny liikkui reippaasti, eikä siis senkään puolesta vaikuttanut mitenkään kipeältä. Nyt sitten vaan aletaan palaamaan hiljalleen normaaliin liikutukseen. Huh, toivottavasti nyt sitten selvittiin näin vähällä, eikä tule mitään takapakkeja!

Koska liikutus oli viikonloppuna kevyttä ehdittiin pitkästä aikaa ottaa Fannysta kuvia. Sain vihdoinkin jonkunlaiset rakennekuvatkin otettua, niitä kun ei ollut vielä ollenkaan. Eipä nämä tosin kovin kummoisia ole, kun jotenkin tuntuu kamalan vaikealta saada otettua hyviä kuvia ja näyttää, että näissäkin olisi mittasuhteet vähän pielessä, mutta en sitten tiedä näyttääkö se vain omaan silmään...Vertasin sunnuntaina otettuja kuvia reilu parin kuukauden takaisiin alkuaikojen kuviin ja ihan kivasti on tullut jo muutosta. Poni on saanut massaa ja varsinkin pylly on alkanut pyöristyä hyvin, eikä ole enää niin kulmikas. Lihaksetonhan tuo toki vielä on, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa.

Kattokaa, mä oon kirahvi!