Eilen mulla oli jo ratsastamaan lähtiessä selvä suunnitelma, että nyt tehdään jotain ihan uutta juttua, ettei aina mene vaan treenit samojen asioiden hinkkaamiseksi. Olen aikaisemminkin puhunut siitä, että pitäisi lähteä pois sieltä omalta mukavuusalueelta ja tehdä niitä vaikeampiakin juttuja, mutta miksi sitä aina palaa kuitenkin muutaman kerran jälkeen lopulta takaisin sinne mukavuusalueella? Toki sitä ihan perusratsastusta tarvitaan ja PALJON, mutta välillä pitää harjoitella vähän niitä "temppujakin", jos haluaa edetä johonkin suuntaan. Päätin siis (taas) ryhdistäytyä tässä asiassa ja ihan vaatimalla vaatia töitä sekä itseltäni, että ponilta.
Aloitin ratsastuksen ajatuksella, että halusin saada Fannyn tosi taipuisaksi, pehmeäksi ja ennen kaikkea suoraksi ja kahdelle ohjalle. Heti meinasi tulla hankaluuksia, koska poni oli liukas kuin saippuapala, tuntui ettei se mennyt kolmea askeltakaan suoraan "pullahtelematta" joka suuntaan. Varsinkin vasen kierros tuntui vaikealta Fannyn ollessa taas kiinni sen puolen kuolaimessa. Taivuttelin hetken kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen aloitin käynti-ravi siirtymiset ja pysähdykset. Näitä tehtiin tosi paljon ja poni alkoikin parantua kivasti.
Siirtymisten jälkeen otettiin laukkaa ja siinä harjoiteltiinkin sitten sitä uutta "temppua", nimittäin vastalaukkaa. Tätä ei oltukaan ennen testattu, mutta nyt alkaa olla laukassakin jo tasapaino siinä kunnossa, että uskaltauduin vähän kokeilemaan saadaanko minkäänlaista vastalaukkaa aikaiseksi vai meneekö koko juttu ponilla ihan yli hilseen. Ensin tein lyhyen sivun jälkeen laukannostoja myötälaukkaan, laukkasin pitkän sivun ja otin raviin ennen seuraavaa kulmaa, ravasin lyhyen sivun ja kulman jälkeen taas nosto. Kun tätä oli tehty pari kertaa kokeilinkin myötalaukan sijasta nostaa kulman jälkeen vastalaukan ja suureksi yllätyksekseni se onnistui heti ensimmäisellä kerralla. Wow, viisas poni! Laukka säilyi hyvin koko pitkän sivun eikä tuntunut olevan Fannylle edes vaikeaa. Tehtiin tätä kumpaankin suuntaan jokunen kerta ja sitten annoin olla siinä ponin suoriuduttua niin hienosti ensimmäisistä vastalaukka-harjoituksistaan.
Jatkoin työstämistä vielä laukassa kokoamisilla ja temponlisäyksillä ja tein myös nopeita siirtymisiä laukan ja ravin välillä. Fanny innostui ihan kunnolla tästä laukkapainotteisesta treenistä ja loppuraveista ei tästä syystä meinannut ensin tulla yhtään mitään. Poni tarjosi laukkaa joka välissä, kuunteli pienimpiäkin apujani ja odotti josko sieltä tulisi lupa nopeampaan askellajiin... kun lupaa ei herunut Fanny tyytyi kohtaloonsa ja jatkoi matkaa ravissa, hetki siihen kyllä meni, että se suostui sisäistämään päivän laukkailujen olleen siinä. On se hölmöläinen, ei voinut taas kun nauraa toisen ollessa niin tohkeissaan. Ihanaa kun se oli pitkästä aikaa ihan tosi innoissaan ja kuumui, tällaiset vaihtelevat laukkatehtävät ovat selvästi Fannyn mieleen. Laukassakin löytyi tänään taas ihan uusi ulottuvuus, kun ponia sai vähän kuumutettua ensin. Hankalasta alusta huolimatta lopputulokseen sai olla todella tyytyväinen, tätä lisää!
Kaunis poni sulla! :) ja mielenkiintoinen blogi, liityn seuraamaan teidän etenemistä! :)
VastaaPoistaKiitos paljon, tervetuloa mukaan! :)
Poista