Toimivaan tiimiin tarvitaan kaksi hyvinvoivaa osapuolta

En yleensä tapaa tehdä uuden vuoden lupauksia, kun en halua ottaa stressiä siitä saanko lupaukset pidettyä, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen; tänä vuonna aion huollattaa omaa terveyttäni ja kroppaani paremmin, kuin aikasemmin. Olen jo vuosien ajan laiminlyönyt omaa terveydenhoitoani ja laittanut kaiken liikenevän rahan hevoseen. Hevonen on saanut säännöllisesti kaikkia mahdollisia hoitoja hieronnasta kiropraktikon käsittelyihin, mutta toisin on ollut ratsastajan laita. Kaupan kassatätinä työskennellessä rahaa ei ikinä ole liikaa, joten olen vähentänyt omat terveydenhuoltokuluni minimiin rahojen riittämiseksi. Lääkäriin menen yleensä vasta pakon edessä ja vähän sama juttu on esimerkiksi hammaslääkärin kanssa. Ajatuksena on ollut, että itsellä ei ole niin väliä, kunhan hevosella vaan on kaikki hyvin ja tässä on kyllä menty niin metsään...

Ratsukko rakentuu sekä hevosesta, että ratsastajasta ja jotta tiimi pystyisi toimimaan mahdollisimman hyvin täytyy kummankin osapuolen olla parhaassa mahdollisessa kunnossa. Ei auta, että hevonen on hoidettu viimeisen päälle, jos selässä istuva ratsastaja on lihaksistoltaan täysin jumissa tai vino ja vaikeuttaa näin ollen omalla toiminnallaan hevosen työskentelyä. Parhaisiin tuloksiin päästään silloin, kun kummatkin tiimin jäsenet on hoidettu asianmukaisesti, eikä kumpikaan rajoita omilla vaivoillaan tai jumeillaan toisen tekemistä.

Itselläni on ollut jo usemman vuoden jos jonkinmoista vaivaa. Hartiat ja niska ovat tosi usein jumissa ja tästä seuraa melko  koviakin päänsärkyjä. Vasen polvi on vaivannut viimeiset viisi vuotta säännöllisesti ja tämä on vaikeuttanut usein liikkumista, samoin vasen lonkka on kipuillut viime aikoina ja välillä myös alaselän kanssa on ollut ongelmia. Hevosettomana aikanani alkuvuodesta päätin puuttua tuohon niska-hartiaseudun ongelmaan ja kävinkin viikottain hierojalla, josta sain paljon apua ja päänsäryt loppuivat lähes kokonaan. Fannyn oston jälkeen jossain piti kuitenkin alkaa taas säästää ja lopetin hierojalla käynnin, josta olenkin saanut kärsiä seuraukset.

Kraniosakraaliterapiaa opiskelevan ryhmän käynti avasi kunnolla silmäni ja ymmärsin vihdoin kuinka paljon omat vaivani vaikuttavat hevoseen. Vinon istuntani takia Fanny joutuu kokoajan tasapainottamaan meitä kokonaisuutena ja sen on vaikea liikkua suorana. Näin myös konkreettisesti kuinka vino lantioni oli vaikuttanut satulaan (toppauksien painuminen epätasaisiksi). Tajusin myös sen tosiasian, että jos vaivoja on jo tässä iässä näin paljon, niin tilanne on aika hurjan paljon huonompi vanhempana, jos asian eteen ei tee mitään nyt, kun se vielä on mahdollista.

Tämän ahaa-elämyksen jälkeen päätin, että omakin kroppa laitetaan nyt vihdoin kuntoon ja ihan ensimmäiseksi tilasin eilen ajan ostopaatille, johon pääsinkin yllätyksekseni jo tänään. Kävin alukuvuodesta kerran osteopaatilla ja sain siitä todella paljon apua, joten suuntasin samaan paikkaan tälläkin kertaa. Kropan läpikäymisen tuloksena oli jo tiedossa ollut vino lantio, tästä johtuva jalkojen parin sentin pituusero, todella kireät takareidet ja lonkat plus vielä muita kireyksiä, joita en enää edes muista, joten kaiken näköistä kremppaa löytyi. Ihmekkös jos olo on ratsastaessakin välillä tuntunut kaikkea muuta, kuin vetreältä... Hetken "rusauttelun" jälkeen olo tuntui heti suoremmalta ja jalatkin saatiin taas saman pituisiksi. Viikon päästä menen vielä uudestaan ja jatkossa tarpeen mukaan. Myös aikaisemmin mainitsemaani kranio-hoitoon olen menossa heti, kun Pekka on tulossa näille suunnille, joten hyvin lähtee ainakin alkuun tämä "kohti kivuttomampaa elämää projekti".

Kylläpä tulikin heti hyvä fiilis, kun kävi hoidattamassa pitkästä aikaa myös itseään! Josko tämä vuosi alkaisikin entistä suorempana ja vähemmän vaivaisena... :)

Muistatteko te muut hoidattaa myös itseänne vai huolletaanko teilläkin vain tiimin toista osapuolta? Mitä ajatuksia postaus muuten herätti?