Villiponi sänkkärillä

Syksy ja sänkkärit - mikäs sen parempaa? Tätä mieltä oli myös Fanny, joka pääsi tänään ensimmäistä kertaa pariin vuoteen nauttimaan sänkipeltojen ihanuudesta. Tarkoituksena oli mennä ottamaan kivoja poseerauskuvia, mutta poni oli selvästi ennenkin ollut sänkkärillä ja tiesi kyllä mitä siellä tehdään. ;) Ei oltu kovin montaa metriä ehditty pellon puolella vielä ottaa, kun poni jo esittelikin kaikki takataskustaan löytyvät pomppukoikkaloikat ja oli viittä vaille, ettei meidän nurkilla kirmannut yksi villi ja vapaa keltainen karvapallo.

Tuttuun tapaansa Fanny oli heti kohtauksen jälkeen taas oma coolisti käyttäytyvä itsensä ja kuvaaminen oli viimeinen asia mikä sitä olisi kiinnostanut. Poni yritti parhaansa mukaan vetää korvia kaikkialla muualla paitsi eteenpäin ja esittää mahdollisimman uskottavasti laamaa, mutta muutamaksi hetkeksi senkin tarkkaavaisuus herpaantui ja kameraan tallentui myös ihan onnistuneitakin otoksia.

Välillä poni halusi myös ravata ja koska nyt eletään aikoja, jolloin ponilta ei kielletä oikeastaan mitään, niin se myös sai ravata. Kuka hullu sitä nyt sänkkärillä vain kävelyyn tyytyisi? Kaunista puhdasta ravia ja maailman kaunein poni, voiko olla mitään parempaa? Pieniä onnen hetkiä, hetkiä ennen väistämätöntä. Nyt vielä nautitaan niin kauan kuin voidaan<3

Vieraileva ratsastaja

Keskiviikkona meillä olikin taas vähän normaalista poikkeva päivä, kun Onnin selässä kävi ensimmäistä kertaa sen minulla olo aikana vieras ratsastaja. O sai selkäänsä ihan oikean kouluratsastajan, kun Kootussa Ravissa-blogia kirjoittava Noora kävi testailemassa, että minkälainen hevonen se tämä meidän Onneroinen oikein onkaan. Jos blogi on jollekin uusi tuttavuus, niin lyhyenä tietoiskuna sen verran, että Noora on siis Järvenpääläinen kouluratsastaja, joka kilpailee tämän hetkisen kisahevosensa Hertan kanssa alue -ja kansallisella tasolla vaativia luokkia. Tällä kaudella ratsukko on startannut myös PSG:tä ja Interiä. Lisää Noorasta ja Hertasta voi käydä lukemassa blogin puolelta.

Olin jo jonkin aikaa miettinyt, että välillä olisi hyvä saada Onnin selkään joku sellainen, jolta löytyy taitoa enemmän kuin minulta ja Noora sattui sopivasti muuttamaan Hertan kanssa meitä lähellä olevalle tallille talvea pakoon. Jokin aika sitten kyselin Nooralta halukkuudesta tulla kokeilemaan Onnia ja pienten aikataulujen sumplimisten jälkeen saatiin kummallekin sopiva aika sovittua keskiviikolle.

Nooran kanssa ei oltu entuudestaan tuttuja, joten hetki siinä höpötettiin hevosesta ja vähän muustakin ja sen jälkeen Onni jo pääsikin töihin. Ruuna oli vähän nukuksissa ja hidas reagoimaan, joten Noora pyrki ratsastamaan sitä aluksi paljon eteen ja saamaan hevoselle fiiliksen, että on kiva päästellä menemään. Jonkun ajan kuluttua Onni alkoi herkistyä jalalle ja muutenkin herätä, jolloin liikkuminen muuttui ihan erinäköiseksi ja raviinkin tuli kivasti joustoa. Ruunaa ei myöskään enää tarvinnut pyytää vähän väliä eteen, vaan se alkoi liikkua omin jaloin ja meno näytti tosi hyvältä. Tähän olikin sitten hyvä lopettaa, kun tavoite herkästä apuihin reagoivasta ja aktiivisesti liikkuvasta hevosesta oli saavutettu. Onni sai Nooralta hurjasti kehuja, joten ilmeisen mukava uusi hevostuttavuus hänellekin. 

Oli kyllä todella mielenkiintoista nähdä Onni toisen ratsastajan alla, kiva nähdä välillä näin sivustakatsojankin roolista miltä se oma hevonen oikein näyttääkään. Työtähän meillä on edessä vielä paljon, mutta potentiaalia ja laatua tuosta hevosesta kyllä löytyy.

Nooralle iso kiitos vierailusta, palataan taas! :)

Karkkilan koulukisat

Viime postausta kirjoitellessani päällä oli lievästi sanottuna pientä jännitystä lauantaisista kisoista hevosen esitellessä parin päivän ajan taas vähän haastavampaa puoltansa, mutta S:n valmennus pelasti onneksi tilanteen ja sen jälkeen hevosen liikkuminen olikin jo ihan erilaista, eikä erimielisyyksistä ollut tietoakaan. Seuraavat pari päivää valmennuksen jälkeenkin menivät vielä oikein kivasti ja perjantain viimeistely-treenikin saatiin tehtyä hyvillä mielin. Jottei kuitenkaan ihan ilman vastoinkäymisiä olisi selvitty, niin pientä vaatekriisiä oli ilmassa vielä edellisenä iltana ennen nukkumaan menoa. Ihan vaan vinkkinä muille, että jos aloittaa salilla treenaamisen keväällä ja menee siitä puolen vuoden kuluttua pitkän tauon jälkeen kisoihin, niin kannattaa ehkä tarkistaa kisavaatetuksen sopivuus hyvissä ajoin, nimimerkillä kaikki kisapaidat hihoista liian tiukkoja ja kaksi kertaa käytetty uusi kisatakki hartoista auttamatta liian kapea... ;)

Kisat alkoivat vasta klo 13 ja ennen meidän luokkaa oli vielä toinen luokka, joten aamulla sai vielä rauhassa putsailla varusteita ja laitella tavaroita kasaan. Kohti kisapaikkaa päästiin lähtemään aikataulussa ja parin mutkan jälkeen perillekin saavuttiin hyvissä ajoin.

Lähtömaksujen maksamisen jälkeen otettiin Onni ulos trailerista ja se sai ihmetellä jonkin aikaa kisapaikan touhuja. Paljon löytyi katseltavaa, mutta ruuna suhtautui aika coolisti tähän uuteen paikkaan ja hetken kuluttua se oli jo kuin kotonaan. Kuntoonlaiton ja kävelytyksen jälkeen suunnattiin maneesiin verkkaamaan, ratsastin askellajit läpi taivutellen ja siirtymisiä tehden ja Onni tuntui ihan super-hyvältä. Ilmeisesti se myös näytti siltä, sillä heppanen sai osakseen ihasteluja ja kehuja maneesin laidalla istuskelevilta katsojilta. Myös hevosen fiksu ja rauhallinen käytös sai ihmettelyä osakseen, kun katsojat kuulivat ruunan olevan 6-vuotias ja vasta ensimmäisissä kisoissaan. Onni toimi koko verkan ajan käsittämättömän hyvin ja teki lopuksi vielä pari huikean hienoa lisäystä, joiden jälkeen saatiinkin siirtyä ulos odottamaan vuoroamme.

Tuomarin auton ihmettelyä

Kisarata oli kentällä ja kentän vieressä oli pieni alue, jossa kaksi seuraavaa ratsukkoa saivat kävellä omaa vuoroaan odotellessa. Pitkät välikäynnit eivät ole Onnin kanssa ollenkaan hyvä juttu, sillä hevonen tapaa nukahtaa niissä aina kokonaan ja radalle päästessä alla olikin ihan päinvastainen ratsu kuin vielä verkassa, koko pakka siis lösähti ihan totaalisesti. Ehdin juuri ja juuri kiertää koko radan ja käydä näyttämässä tuomarinpäädyn, kun lähtömerkki jo annettiinkin, joten en ehtinyt mitenkään saada hevosta enää kunnolla hereille. Alkurata meni aivan pohkeen takana olevan otuksen eteenpäin tuuppaamiseen ja tästä syystä esimerkiksi askeleenpidennykset eivät lähteneet ollenkaan, viimeisessä Onni myös rikkoi laukalle. Sain korjattua nopeasti takaisin raviin, mutta seuraava rikko tuli heti perään, kun hevonen ei suostunutkaan nostamaan oikeaa laukkaa. Hetki siinä keskusteltiin, että nostetaanko sitä laukkaa vai ei ja vihdoin laukka sitten nousi parin epämääräisen pompun jälkeen.

Laukka-ohjelmassa Onni heräsi päiväuniltaan ja se sujuikin sitten ihan super-hyvin oikeaa laukannostoa lukuunottamatta, kaikki numerot olivat 7 tai 7,5 ja jopa yksi 8 saatiin. Laukan jälkeisessä ravissa eteenpäinpyrkimystä alkoi löytyä omastakin takaa ja lopputervehdykseen tultaessa Onni tuntuikin jo paljon paremmalta. Olin radan jälkeen yhtä hymyä ja niiiiiin tyytyväinen hevoseen. Vaikka rata ei ollut sieltä sujuvimmasta päästä, niin suoritus oli todella kiva ruunan ensimmäiseksi kouluradaksi. Tästä on hyvä jatkaa!

Puolinukuksissa olevasta hevosesta huolimatta prosentteja saatiin yllätyksekseni 64,75%. Vielä suurempana yllätyksenä tuli oman nimen kuuleminen, kun ratsukoita kuulutettiin palkintojenjakoon. Luokassa oli 17 osallistujaa ja sijoituimme jaetulle neljännelle sijalle.

Kunniakierroksen jälkeen suoritettiin vielä pakolliset poseeraukset ja sen jälkeen alettiinkin valmistautua kotiin päin lähtöön. Onni olisi ilmeisesti vielä halunnut jatkaa kisailua ainakin toisen luokan verran, sillä ruuna koki jonkun hetkellisen mielenhäiriön ja päätti olla menemättä traileriin. Tähän asti se on kävellyt aina suoraan sisälle, mutta nyt se ilmeisesti halusi vähän testailla rajojaan nuorille hevosille tyypilliseen tapaan ja kokeili onko ihan pakko. Hetki siinä taas keskusteltiin herra hevosen kanssa, mutta ei se montaa minuuttia jaksanut hanttiin pistää ja sitten jo päästiinkin aloittamaan kotimatka.

Jauuuuu mikä tää härpäke on mikä hyökkää mun naamalle???

Vielä loppuun on kyllä pakko hehkuttaa millainen kultakimpale tuo mun hevoseni on, se käyttäytyi niin esimerkillisesti koko kisojen ajan, että eipä tarvitse kyllä ottaa minkäänlaista stressiä tulevistakaan reissuista. Uuden hevosen kanssa on aina vähän vaikea tietää ensimmäisissä kisoissa miten on järkevintä toimia missäkin tilanteissa (esim. verryttely) ja mikä sopii juuri kyseiselle hevoselle, mutta tälläkin reissulla opittiin jo paljon tulevia kisoja ajatellen.

Karkkilan ratsastajille iso kiitos oikein kivoista ja sujuvista kisoista, tullaan toistekin! :)

Lauantaina tapahtuu jänniä!

Jaa että mitäkös jännää silloin oikein tapahtuu? No niin jännää, että nyt jo jännittää, hirvittää, kauhistuttaa ja kaikkea siltä väliltä, ilmoitin nimittäin meidät Onnin kanssa ensimmäisiin yhteisiin kisoihin! Hui! Kilvanajot suoritetaan Karkkilassa ja ohjelmana meillä on Helppo C:1. Jännityksestä huolimatta odotan lauantaita jo ihan innoissani, edellisestä kisastartista on kulunut jo aivan liian pitkä aika ja on ihanaa päästä taas radalle. Mitään kummempia tavoitteita meillä ei lauantaille luonnollisestikaan ole, kunhan käydään näyttämässä hevoselle vähän kisatouhuja ja tutustuttamassa sitä kotitallin ulkopuoliseen elämään.

Kisoja ajatellen parin viime päivän treenit eivät ole menneet ihan putkeen, mutta en jaksaa ottaa siitä stressiä. Stressataan sitten perjantaina, jos huonolla säkällä sama meno jatkuu vielä silloinkin. ;) Ratsastaessa on ollut hieman erimielisyyksiä ja Onni on muutenkin ollut vähän jäykähkön oloinen. Syynä tähän on todennäköisesti viime viikon loppupuolen ohjelma, jolloin tuli peräkkäin kolme sellaista päivää, kun ei tehty "kunnolla" töitä; perjantaina maastoiltiin, iltapäivällä kävi hieroja ja tästä johtuen lauantaina olikin sitten vaan taluttelu-päivä. Sunnuntaina Onni pääsi takaisin töihin juoksutuksen merkeissä ja virtaahan riitti, muutaman ravikierroksen jälkeen ruuna nosti omatoimisesti laukan eikä halunnutkaan sitten enää siirtyä takaisin raviin. Siinä se paineli menemään hyvän aikaa, kunnes katsoi ilmeisesti tyhjentäneensä energiavarastojaan riittävästi ja malttoi taas siirtyä hitaampaan askellajiin. Hassu hevonen.

Eilen palattiin koulutreenien pariin ja oli kyllä aika kankeaa menoa. Oikean kyljen taivuttaminen oli herra hevosen mielestä kamalan vaikeaa ja lisäksi se oli taas ihan kiinni oikeassa ohjassa. Myöskään laukat eivät pyörineet yhtä hyvin kuin viime aikoina. Ahkeran jumppaamisen, siirtymisten ja väistöjen jälkeen alkoi kuitenkin näyttää jo vähän paremmalta ja loppuraveissa Onni tuntuikin jo aika tosi hyvältä.

Tänään ajattelin pääseväni jo vähän helpommalla eilisen erävoiton jälkeen, mutta väärässä olin. Samanlailla sain tehdä töitä (jos en enemmänkin) ja kuitenkaan en päässyt edes samaan lopputulokseen kuin eilen. Ihan ok pätkää tuli kuitenkin, joten eiköhän suunta ole tästä taas vain ylöspäin.

Huomenna meillä onkin pitkästä aikaa S:n valmennus, joka tulee kyllä niin sopivaan saumaan. Toivotaan että Onnista saadaan kaiveltua taas sitä yhteistyökykyisempää puolta esiin näiden parin heikommin menneen päivän vastapainoksi. Ja jos edelleen näyttää jatkuvan samaa linjaa, niin torstaihin asti on onneksi aikaa panikoida ja perua vielä osallistuminen jos siltä tuntuu... ;)

Satulan metsästystä Hipposportissa

Jokainen hevosen omistaja varmasti tietää kuinka hermoja raastavaa ja toivottomalta tuntuvaa touhua uuden satulan etsintä välillä voi olla. Haastavuus astuu kuvaan varsinkin siinä vaiheessa, kun satula-autojen tai vastaavien sijaan halutaan ostaa satula toiselta yksityiseltä henkilöltä. Heti alkuun pitäisi olla jonkunlainen käsitys siitä minkälaista satulaa ollaan hakemassa, suoraa vai kaarevaa, millaisella leveydellä ja minkä kokoisella penkillä. Sitten pitäisi vielä tietää, että mitkäs niistä satulamerkeistä nyt olivatkaan niitä kaarevia ja mitkä suoria. Ja niitä merkkejähän sitten löytyy, ihan joka lähtöön. Niin paljon, että vähemmästäkin menee pää pyörälle. Ja jottei homma kävisi liian helpoksi, niin pitää tietysti myös miettiä oikeanlaisia paneelikulmia, säkätilaa ja riittävää selkärangantilaa vain muutaman huomionarvoisen asian mainitakseni. Eikä sovi unohtaa sitä edestakaisin ajelua satuloita hakiessa ja palauttaessa, jota saa todennäköisesti harrastaa enemmän kuin tarpeeksi, varsinkin jos hevosella sattuu olemaan yhtään vaikeampi tai normaalista poikkeava selkä.

Kaiken tämän edellä mainitun rumban välttämiseksi olen viime vuodet lähes poikkeuksetta säästänyt hermojani pakkaamalla hevosen traileriin ja huristelemalla Hipposportiin. Kivaa ja helppoa, alle tunnin matka ja saavutaankin jo satuloiden ihmemaahan, kymmeniä vaihtoehtoja samassa  paikassa ja mikä parasta, asiantuntija niitä sovittamassa, joten itse ei tarvitse miettiä ahdistuneena, että onkohan tämä nyt täydellisesti istuva vai kinnaako ehkä millin tuosta tai tuosta. Isona plussana myös se, että Atte ottaa vanhan satulan vihdossa, joten sen myynnistä ei itse tarvitse huolehtia.

Keskiviikko-ilta vietettiin siis Hipposportissa satuloiden ympäröimänä. Alkuperäinen suunnitelmahan oli käyttää Onnilla Fannyn vanhaa satulaa niin kauan, kun hevonen lähtee muotoutumaan johonkin suuntaan, mutta vuodesta -09 asti 16 tai max 16,5 tuuman penkkeihin ahtautuneena ajatus oikeankokoisessa penkissä ratsastamisesta alkoi houkuttaa sen verran paljon, että satulakaupoille lähdettiinkin jo tässä vaiheessa.

Homma alkoi tietysti sillä, että selvitettiin minkälainen budjetti minulla on uuden satulan suhteen. Tämän asian ollessa selvillä Atte alkoi sovitella satuloita Onnin selkään. Hetken sovittelun jälkeen hevoselle laitettiin varusteet päälle ja lähdettiin maneesiin koeratsastamaan kolmea sopivaksi osoittautunutta satulaa. Ensimmäisenä oli vuorossa Henri De Rivel merkkinen penkki, joka ei ollut lainkaan sopiva itselleni ja se vaihtuikin melko nopeasti seuraavaan vaihtoehtoon, joka oli merkiltään Cliff Barnsby. Tämä toinen satula tuntui heti paljon paremmalta, mutta aika kuppimallinen istuin vähän mietitytti ja hetken testailun jälkeen vaihdettiin selkään viimeinen vaihtoehto eli Prestige Roma. Prestige on jo vuosia ollut suosikki satulamerkkini ja niinhän siinä kävi, että tälläkin kertaa oma takapuoli istui siihen kaikista parhaiten, joten valinta oli selvä. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että Onnilla on ns. normaali selkä, joten kaikki kolme satulaa olivat hevoselle sopivia ja näin ollen sain suorittaa valinnan sillä perusteella mikä penkki tuntui itselle parhaalta. Kahden vaikea-selkäisen hevosen omistaneena tätä osasi todella arvostaa, aiemmin kun satulat on pitänyt ostaa vain hevosen mukaan ja kuskin on ollut tyytyminen siihen mikä vähistä vaihtoehdoista on ollut hevoselle sopiva.

Satula oli siis löytynyt ja valittu, mutta matkassa oli vielä yksi pieni viivästys, tuo sovitettu Perstige oli nimittäin testisatula, eikä se näin ollen ollut myytävänä. Satulakuorma oli vielä tuloillaan ja sen piti olla perillä perjantaina tai maanantaina, joten sain lainaksi tuon sovitetun Prestigen siihen asti, kun meidän oma uuden uutukainen satula saapuu. Nyt sitten vaan odottelen soittoa, koska kuorma on perillä ja pääsen noutamaan satulan.

Reissussa vierähti koko ilta ja tallilla takaisin oltiin vasta puoli kymmenen aikoihin. Tämä oli ensimmäinen vieraassa paikassa käynti Onnin kanssa ostotarkastusta lukuunottamatta ja oli kiva huomata kuinka helppoa reissaaminen ruunan kanssa on. Lastauksissa Onni käveli kyselemättä suoraan traileriin, matkusti hiljaa ja nätisti ja Hipposportissakin se käyttäytyi oikein hyvin. Maneesissa se oli pari ensimmäistä kierrosta hieman epäileväinen ja käynti oli vähän sellaista hiipimistä, mutta sen jälkeen  hevonen oli  ratsastaessa täysin normaali. Kaikinpuolin onnistunut reissu ja satula-asia saatiin kuntoon kertaheitolla, suosittelen kyllä Aten asiantuntavaa palvelua muillekin, joilla uuden satulan osto on ajankohtainen! :)

Uskottava kouluratsukko?

Eilen piti tietysti heti päästä testaamaan Ypäjän tuliaisia, joten Onni pääsikin leikkimään kouluhevosta pinteleineen kaikkineen. Käyttöön pääsi ensimmäistä kertaa myös yksi uusista rakkauksista eli GG:n musta kiiltäväkankainen satulahuopa, joka mätsäsi pinteleiden kanssa paremmin kuin hyvin. Kylläpä näytti hevonen heti ihan erilaiselta kouluratsuksi naamioituna, vai mitä olette mieltä?

Ratsastelin vapaapäivän jäljiltä vaan suht kevyesti heppasen läpi. Yksi huilipäivä oli selvästi tehnyt hyvää, sillä Onni tuntui taas jo paremmalta, kuin mitä se viime viikolla muina päivinä oli. Pientä vaikeutta oli vielä havaittavissa oikeaan kierrokseen, mutta ihan eri meninki jo kuitenkin kuin alkuviikosta.

Tänään meillä oli kouluvalmennus ja alkuun ravin toimimisessa olisi ollut vähän toivomisen varaa. Onni oli aika jäykähkö, josta syystä ravissa ei meinannut löytyä kunnon joustoa ja hevonen paineli menemään jäykin ja suorin jaloin. Myös oikeassa ohjassa se oli taasen aika lailla kiinni. Laukka sen sijaan toimi heti todella hyvin kumpaankin suuntaan, oikeassa kierroksessakaan ei ollut mitään ongelmaa, vaikka viime kerralla se tuntui todella hankalalta. Näin ne päivät vaihtelee, viimeksi laukka ei toiminut kunnolla ja tänään sitten oli ravin vuoro olla se vaikeampi askellaji.

Alkuverkkailun jälkeen aloitettiin tulemalla pari väistöä käynnissä keskihalkaisijalta uralle kumpaankin suuntaan ja nämä tulivat ihan ok. Seuraavaksi tehtiin muutama raviväistö ja myös nämä tulivat parin toiston jälkeen ihan kohtalaisesti. Väistöjen jälkeen tultiin kolmikaarista kiemurauraa, jonka avulla haettiin sitä kaivattua joustoa askeleeseen ja parempaa taipumista. Hetken työstämisen jälkeen tavoite saavutettiinkin ja Onnin ratsastettavuus muuttui ihan toisenlaiseksi. Tästä jatkettiin temponlisäysten pariin, joiden treenaamista aloiteltiinkin jo viime valmennuksessa. Alusta asti sujui jo paremmin kuin viimeksi, joten muutamien toistojen jälkeen jätettiin lisäykset hetkeksi hautumaan.

Laukassa tehtiin harjoitusta, jossa pitkän sivun alkuun tehtiin voltti, jossa koottiin hieman, voltin jälkeen suoristettiin, suoristuksen jälkeen n.6-7 askelta keskilaukkaa, ennen kulmaa takaisin kootumpaan laukkaan ja toinen voltti vielä pitkän sivun loppuun. Tämä tehtävä sujui ihan käsittämättömän hyvin -ja vielä kumpaankin suuntaan! Laukka oli niin hyvin säädeltävissä, etten ollut uskoa sitä todeksi. Onni lähti keskilaukkaankin niin pehmeästi ja pyöreänä, että se oli kuin suoraan jostain oppikirjoista. Vautsi!

Hetken huilitauon jälkeen jatkettiin töitä vielä harjoitusravissa ja tarkoituksena oli tehdä vielä vähän lisäyksiä. Ne lisäykset jäivätkin sitten kuitenkin vain yhteen kertaan, sillä Onni yllätti tekemällä sellaisen lisäyksen, että se sai sekä kuskin, että valmentajan hetkeksi täysin sanattomiksi. En ole ikinä aiemmin istunut sellaisessa lisäyksessä ja se tuli kyllä täysin puun takaa. Hyvä etten keikahtanut järkytyksestä alas selästä. :D Kuskin ja valmentajan saadessa puhekykynsä takaisin oltiin yhtä mieltä siitä, että tunti loppui juurikin siihen paikkaan, sillä hevonen teki niin loistavan suorituksen, että paras kiitos oli siirtää käyntiin, antaa pitkä ohja ja kävellä loppukäynnit.

Huhhuh mikä valmennus! Sain tänään niin mahtavia fiiliksiä, että sitä ei edes pysty pukemaan sanoiksi. Lopputunnista mielessä päällimäisenä oli yksi sana -WOW, isolla W:llä. Uskomaton hevonen<3

Suomenratsujen kuninkaalliset

Upeaakin upeampia suomenhevosia, aurinkoa ja iloisia ihmisiä=täydellinen lauantai-päivä 

Eilen tuli siis katsastettua Suomenratsujen Kuninkaalliset ja oli kyllä ihan mahtavan kiva päivä! Aiemmin ei ollutkaan näissä karkeloissa tullut käytyä, mutta kun kyseistä tapahtumaa oli niin kovasti kehuttu, niin pitihän se käydä katsastamassa minkälaiset hippalot nämä oikein onkaan. Ja onneksi kävin, kerta ei nimittäin taatusti jäänyt viimeiseksi! 

Siis oikeasti, mä olin välillä ihan mykistynyt. Omat kokemukseni suokeista ovat aika vähäisiä enkä suoraan sanottuna ollut ennen eilistä edes nähnyt yhtäkään sellaista oikeasti hienoa suokkia, en vaan ilmeisesti ole onnistunut osumaan samalle tontille tällaisen yksilön kanssa. Tämä asia muuttui kuitenkin kertaheitolla, eilen näitä upeita suomenhevosia nimittäin tuntui putkahtelevan ovista ja ikkunoista, jos nyt näin voin asian ilmaista. En vieläkään lakkaa ihmettelemästä näitä ilmestyksiä, melkein teki jo itselläkin mieli siirtyä suomenhevoseen... :D

Kaikkea tuli nähtyä, niin koulua, esteitä kuin sivusilmällä vähän laatuarvostelunkin hevosia. Kauniita hevosia, taitavia ratsastajia, onnistuneita ja toki myös niitä vähän epäonnistuneempiakin suorituksia. Myös muutamasta seuraamastani blogista tuli bongattua "tuttuja", mikä on aina yhtä mukavaa. On hauska nähdä tällaisten ratsukoiden suorituksia livenä, kun normaalisti niitä pääsee seuraamaan vain blogin kautta. 

Kamera oli käsillä melkein kokoajan ja aika paljon tulikin kuvattua, joten seuraavaksi vähän kuvasatoa.

Tunnistaako joku tämän ratsukon? ;)

Upea Silvolan Hemminki!

Ja upeaakin upeampi Hessin Leevi!

Expossa ei ollut kovin paljon meidän ostoslistalla olevia juttuja, mutta jotain tarttui mukaan kuitenkin. Eihän tällaisista tapahtumista nyt tyhjin käsin kotiin lähdetä. ;)

Huippupäivä ja huipputunnelma, suosittelen kyllä jokaista suuntamaan kulkunsa ensi vuonna näihin karkeloihin, jos vaan kalenterista löytyy siltä viikonlopulta tyhjää! :)