Karkkilan koulukisat

Viime postausta kirjoitellessani päällä oli lievästi sanottuna pientä jännitystä lauantaisista kisoista hevosen esitellessä parin päivän ajan taas vähän haastavampaa puoltansa, mutta S:n valmennus pelasti onneksi tilanteen ja sen jälkeen hevosen liikkuminen olikin jo ihan erilaista, eikä erimielisyyksistä ollut tietoakaan. Seuraavat pari päivää valmennuksen jälkeenkin menivät vielä oikein kivasti ja perjantain viimeistely-treenikin saatiin tehtyä hyvillä mielin. Jottei kuitenkaan ihan ilman vastoinkäymisiä olisi selvitty, niin pientä vaatekriisiä oli ilmassa vielä edellisenä iltana ennen nukkumaan menoa. Ihan vaan vinkkinä muille, että jos aloittaa salilla treenaamisen keväällä ja menee siitä puolen vuoden kuluttua pitkän tauon jälkeen kisoihin, niin kannattaa ehkä tarkistaa kisavaatetuksen sopivuus hyvissä ajoin, nimimerkillä kaikki kisapaidat hihoista liian tiukkoja ja kaksi kertaa käytetty uusi kisatakki hartoista auttamatta liian kapea... ;)

Kisat alkoivat vasta klo 13 ja ennen meidän luokkaa oli vielä toinen luokka, joten aamulla sai vielä rauhassa putsailla varusteita ja laitella tavaroita kasaan. Kohti kisapaikkaa päästiin lähtemään aikataulussa ja parin mutkan jälkeen perillekin saavuttiin hyvissä ajoin.

Lähtömaksujen maksamisen jälkeen otettiin Onni ulos trailerista ja se sai ihmetellä jonkin aikaa kisapaikan touhuja. Paljon löytyi katseltavaa, mutta ruuna suhtautui aika coolisti tähän uuteen paikkaan ja hetken kuluttua se oli jo kuin kotonaan. Kuntoonlaiton ja kävelytyksen jälkeen suunnattiin maneesiin verkkaamaan, ratsastin askellajit läpi taivutellen ja siirtymisiä tehden ja Onni tuntui ihan super-hyvältä. Ilmeisesti se myös näytti siltä, sillä heppanen sai osakseen ihasteluja ja kehuja maneesin laidalla istuskelevilta katsojilta. Myös hevosen fiksu ja rauhallinen käytös sai ihmettelyä osakseen, kun katsojat kuulivat ruunan olevan 6-vuotias ja vasta ensimmäisissä kisoissaan. Onni toimi koko verkan ajan käsittämättömän hyvin ja teki lopuksi vielä pari huikean hienoa lisäystä, joiden jälkeen saatiinkin siirtyä ulos odottamaan vuoroamme.

Tuomarin auton ihmettelyä

Kisarata oli kentällä ja kentän vieressä oli pieni alue, jossa kaksi seuraavaa ratsukkoa saivat kävellä omaa vuoroaan odotellessa. Pitkät välikäynnit eivät ole Onnin kanssa ollenkaan hyvä juttu, sillä hevonen tapaa nukahtaa niissä aina kokonaan ja radalle päästessä alla olikin ihan päinvastainen ratsu kuin vielä verkassa, koko pakka siis lösähti ihan totaalisesti. Ehdin juuri ja juuri kiertää koko radan ja käydä näyttämässä tuomarinpäädyn, kun lähtömerkki jo annettiinkin, joten en ehtinyt mitenkään saada hevosta enää kunnolla hereille. Alkurata meni aivan pohkeen takana olevan otuksen eteenpäin tuuppaamiseen ja tästä syystä esimerkiksi askeleenpidennykset eivät lähteneet ollenkaan, viimeisessä Onni myös rikkoi laukalle. Sain korjattua nopeasti takaisin raviin, mutta seuraava rikko tuli heti perään, kun hevonen ei suostunutkaan nostamaan oikeaa laukkaa. Hetki siinä keskusteltiin, että nostetaanko sitä laukkaa vai ei ja vihdoin laukka sitten nousi parin epämääräisen pompun jälkeen.

Laukka-ohjelmassa Onni heräsi päiväuniltaan ja se sujuikin sitten ihan super-hyvin oikeaa laukannostoa lukuunottamatta, kaikki numerot olivat 7 tai 7,5 ja jopa yksi 8 saatiin. Laukan jälkeisessä ravissa eteenpäinpyrkimystä alkoi löytyä omastakin takaa ja lopputervehdykseen tultaessa Onni tuntuikin jo paljon paremmalta. Olin radan jälkeen yhtä hymyä ja niiiiiin tyytyväinen hevoseen. Vaikka rata ei ollut sieltä sujuvimmasta päästä, niin suoritus oli todella kiva ruunan ensimmäiseksi kouluradaksi. Tästä on hyvä jatkaa!

Puolinukuksissa olevasta hevosesta huolimatta prosentteja saatiin yllätyksekseni 64,75%. Vielä suurempana yllätyksenä tuli oman nimen kuuleminen, kun ratsukoita kuulutettiin palkintojenjakoon. Luokassa oli 17 osallistujaa ja sijoituimme jaetulle neljännelle sijalle.

Kunniakierroksen jälkeen suoritettiin vielä pakolliset poseeraukset ja sen jälkeen alettiinkin valmistautua kotiin päin lähtöön. Onni olisi ilmeisesti vielä halunnut jatkaa kisailua ainakin toisen luokan verran, sillä ruuna koki jonkun hetkellisen mielenhäiriön ja päätti olla menemättä traileriin. Tähän asti se on kävellyt aina suoraan sisälle, mutta nyt se ilmeisesti halusi vähän testailla rajojaan nuorille hevosille tyypilliseen tapaan ja kokeili onko ihan pakko. Hetki siinä taas keskusteltiin herra hevosen kanssa, mutta ei se montaa minuuttia jaksanut hanttiin pistää ja sitten jo päästiinkin aloittamaan kotimatka.

Jauuuuu mikä tää härpäke on mikä hyökkää mun naamalle???

Vielä loppuun on kyllä pakko hehkuttaa millainen kultakimpale tuo mun hevoseni on, se käyttäytyi niin esimerkillisesti koko kisojen ajan, että eipä tarvitse kyllä ottaa minkäänlaista stressiä tulevistakaan reissuista. Uuden hevosen kanssa on aina vähän vaikea tietää ensimmäisissä kisoissa miten on järkevintä toimia missäkin tilanteissa (esim. verryttely) ja mikä sopii juuri kyseiselle hevoselle, mutta tälläkin reissulla opittiin jo paljon tulevia kisoja ajatellen.

Karkkilan ratsastajille iso kiitos oikein kivoista ja sujuvista kisoista, tullaan toistekin! :)