Satulan metsästystä Hipposportissa

Jokainen hevosen omistaja varmasti tietää kuinka hermoja raastavaa ja toivottomalta tuntuvaa touhua uuden satulan etsintä välillä voi olla. Haastavuus astuu kuvaan varsinkin siinä vaiheessa, kun satula-autojen tai vastaavien sijaan halutaan ostaa satula toiselta yksityiseltä henkilöltä. Heti alkuun pitäisi olla jonkunlainen käsitys siitä minkälaista satulaa ollaan hakemassa, suoraa vai kaarevaa, millaisella leveydellä ja minkä kokoisella penkillä. Sitten pitäisi vielä tietää, että mitkäs niistä satulamerkeistä nyt olivatkaan niitä kaarevia ja mitkä suoria. Ja niitä merkkejähän sitten löytyy, ihan joka lähtöön. Niin paljon, että vähemmästäkin menee pää pyörälle. Ja jottei homma kävisi liian helpoksi, niin pitää tietysti myös miettiä oikeanlaisia paneelikulmia, säkätilaa ja riittävää selkärangantilaa vain muutaman huomionarvoisen asian mainitakseni. Eikä sovi unohtaa sitä edestakaisin ajelua satuloita hakiessa ja palauttaessa, jota saa todennäköisesti harrastaa enemmän kuin tarpeeksi, varsinkin jos hevosella sattuu olemaan yhtään vaikeampi tai normaalista poikkeava selkä.

Kaiken tämän edellä mainitun rumban välttämiseksi olen viime vuodet lähes poikkeuksetta säästänyt hermojani pakkaamalla hevosen traileriin ja huristelemalla Hipposportiin. Kivaa ja helppoa, alle tunnin matka ja saavutaankin jo satuloiden ihmemaahan, kymmeniä vaihtoehtoja samassa  paikassa ja mikä parasta, asiantuntija niitä sovittamassa, joten itse ei tarvitse miettiä ahdistuneena, että onkohan tämä nyt täydellisesti istuva vai kinnaako ehkä millin tuosta tai tuosta. Isona plussana myös se, että Atte ottaa vanhan satulan vihdossa, joten sen myynnistä ei itse tarvitse huolehtia.

Keskiviikko-ilta vietettiin siis Hipposportissa satuloiden ympäröimänä. Alkuperäinen suunnitelmahan oli käyttää Onnilla Fannyn vanhaa satulaa niin kauan, kun hevonen lähtee muotoutumaan johonkin suuntaan, mutta vuodesta -09 asti 16 tai max 16,5 tuuman penkkeihin ahtautuneena ajatus oikeankokoisessa penkissä ratsastamisesta alkoi houkuttaa sen verran paljon, että satulakaupoille lähdettiinkin jo tässä vaiheessa.

Homma alkoi tietysti sillä, että selvitettiin minkälainen budjetti minulla on uuden satulan suhteen. Tämän asian ollessa selvillä Atte alkoi sovitella satuloita Onnin selkään. Hetken sovittelun jälkeen hevoselle laitettiin varusteet päälle ja lähdettiin maneesiin koeratsastamaan kolmea sopivaksi osoittautunutta satulaa. Ensimmäisenä oli vuorossa Henri De Rivel merkkinen penkki, joka ei ollut lainkaan sopiva itselleni ja se vaihtuikin melko nopeasti seuraavaan vaihtoehtoon, joka oli merkiltään Cliff Barnsby. Tämä toinen satula tuntui heti paljon paremmalta, mutta aika kuppimallinen istuin vähän mietitytti ja hetken testailun jälkeen vaihdettiin selkään viimeinen vaihtoehto eli Prestige Roma. Prestige on jo vuosia ollut suosikki satulamerkkini ja niinhän siinä kävi, että tälläkin kertaa oma takapuoli istui siihen kaikista parhaiten, joten valinta oli selvä. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että Onnilla on ns. normaali selkä, joten kaikki kolme satulaa olivat hevoselle sopivia ja näin ollen sain suorittaa valinnan sillä perusteella mikä penkki tuntui itselle parhaalta. Kahden vaikea-selkäisen hevosen omistaneena tätä osasi todella arvostaa, aiemmin kun satulat on pitänyt ostaa vain hevosen mukaan ja kuskin on ollut tyytyminen siihen mikä vähistä vaihtoehdoista on ollut hevoselle sopiva.

Satula oli siis löytynyt ja valittu, mutta matkassa oli vielä yksi pieni viivästys, tuo sovitettu Perstige oli nimittäin testisatula, eikä se näin ollen ollut myytävänä. Satulakuorma oli vielä tuloillaan ja sen piti olla perillä perjantaina tai maanantaina, joten sain lainaksi tuon sovitetun Prestigen siihen asti, kun meidän oma uuden uutukainen satula saapuu. Nyt sitten vaan odottelen soittoa, koska kuorma on perillä ja pääsen noutamaan satulan.

Reissussa vierähti koko ilta ja tallilla takaisin oltiin vasta puoli kymmenen aikoihin. Tämä oli ensimmäinen vieraassa paikassa käynti Onnin kanssa ostotarkastusta lukuunottamatta ja oli kiva huomata kuinka helppoa reissaaminen ruunan kanssa on. Lastauksissa Onni käveli kyselemättä suoraan traileriin, matkusti hiljaa ja nätisti ja Hipposportissakin se käyttäytyi oikein hyvin. Maneesissa se oli pari ensimmäistä kierrosta hieman epäileväinen ja käynti oli vähän sellaista hiipimistä, mutta sen jälkeen  hevonen oli  ratsastaessa täysin normaali. Kaikinpuolin onnistunut reissu ja satula-asia saatiin kuntoon kertaheitolla, suosittelen kyllä Aten asiantuntavaa palvelua muillekin, joilla uuden satulan osto on ajankohtainen! :)