Katsaus tammikuuhun ja viikon kuulumiset

Se olisi tammikuun viimeinen päivä ja postauksia katsellessa täytyy todeta, että kulunut kuukausi ei ole ratsastusten suhteen mennyt ihan toivotulla tavalla. Tässä kuussa treenaaminen on erinäisten syiden takia jäänyt vähemmälle ja  valmennuksiinkin ollaan päästy ainoastaan alkukuusta, jolloin oli samalla viikolla sekä koulu- että estevalmennus. Kummatkin edellä mainituista sujuivat hyvin ja varsinkin hypäristä jäi ihan mielettömän hyvä fiilis, mutta heti seuraavana päivänä koittikin kova pudotus maanpinnalle, kun Fanny alkoi ontua. Epäpuhtaus liikkeestä hävisi onneksi jo parissa päivässä, mutta viikon verran poni liikkui kuitenkin varuiksi lähinnä kävelytyksen ja liinan päässä hölköttelyn merkeissä. 

Viime viikolla päästiin takaisin treenaamaan ja toissapostauksessa hehkutinkin kuinka mielettömän hyvä Fanny oli ratsastaa. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, sillä sunnuntaina tallille mennessä karsinassa odotteli vaihteeksi itseään telonut ponin ryökäle. Tällä kertaa osumaa oli ottanut vasen kinner, josta löytyi pieni vekki ja luonnollisesti sitten sen seurauksena nestettä. Myös pari pienempää haavaa jalasta löytyi lähemmän tutkimuksen tuloksena, joten meno tarhassa oli tainnut olla taas astetta villimpää. Haaverista huolimatta Fanny kaikeksi onneksi kuitenkin liikkui puhtaasti. 

Maanantaina sain itse kamalan flunssan ja sen seurauksena ponillakin oli kaksi vapaapäivää, kun en itse päässyt tallille ollenkaan. Eilen olo alkoi jo helpottaa, mutta en puolikuntoisena viitsinyt ratsastaa, joten poni sai liikuttaa itsensä liinan päässä. Virtaa riitti ja takapää lensi normaaliin tapaan. Kinnerkin oli jo paljon parempi, eikä nestettä ollut enää nimeksikään.

Tänään ratsastin vähän kevennetysti tehden taas paljon pysähdyksiä ja siirtymisiä. Fanny toimi tosi hyvin heti alusta asti, on se kyllä niin liikuttava, kun muutaman ratsastamattoman päivän jälkeen ennestäänkin loistava työmotivaatio hipoo jo ihan pilviä ja poni on jo alkukäynneissä ihan intopiukeana odottaessaan pääsevänsä tekemään kunnolla töitä. Tunnin verran jumppailtiin ja sen jälkeen talliin saikin taluttaa hyvin tyytyväisen oloisen otuksen. 

Nyt taitaa olla aika siirtyä peiton alle, koska huomenna odottaa aikainen herätys ja kahden hevosen ratsastus ennen iltavuoroon menoa. Kivaa alkavaa viikonloppua! :)

Miksi bloggaan?

Otsikon kysymys oli yksi kysymyspostaukseen osoitetuista kysymyksistä, mutta halusin tehdä tästä oman postauksensa, että pääsen vastaamaan vähän tarkemmin ja pidemmin.

Mikä on siis se syy, että aloitin bloggaamisen viime kesänä? Koko blogi-maailma oli minulle vielä ehkä joskus reilu vuosi sitten aika vieras paikka, muutamaan tunnetumpaan blogiin tuli silloin tällöin eksyttyä ht-netin kautta ja niitä oli kiva lueskella, mutta muuten en ymmärtänyt mitään koko bloggaamisesta. Blogin kirjoittaminen ajatuksena kiehtoi kuitenkin kovasti, koska ajattelin muiden blogeja lukiessani kuinka hienoa olisi, jos itselläkin olisi yhdessä ja samassa paikassa luettavissa kaikki tärkeät asiat, kuten mitä milloinkin on tehty, miten kisoissa on mennyt, millaisia ahaa-elämyksiä olen kokenut ja onko kehitystä  tapahtunut. Vielä enemmän bloggaaminen alkoi houkuttaa, kun yksi tallikavereistani löysi Fannyn vanhan omistajan blogin ja linkkasi sen minulle. Oli tosi kätevää  päästä seuraamaan ponin elämää netin kautta ja kävinkin päivittäin tarkistamassa oliko tullut uusia postauksia. Blogin kautta sain ensimmäistä kertaa yhteyden Nooraan ja vaihdettiinkin jokunen sähköposti Fannyn kuulumisista noihin aikoihin.

Tuolloin reilu vuosi sitten pyörittelin ajatusta bloggaamisen aloittamisesta paljon päässäni, mutta lopulta hylkäsin idean, koska uskallus ei riittänyt ja lisäksi ajattelin, ettei ketään kiinnosta lukea tällaisen tavallisen ratsastajan tavallisesta elämästä, josta puuttuu kaikenlainen draama, jota useassa muussa blogissa tuntui olevan enemmän ja vähemmän. Lisäksi Kinkku meni samoihin aikoihin myyntiin, joten koin turhaksi aloittaa blogin, kun sen "päätähti" saattaisi löytää uuden kodin koska tahansa.

Fannyn oston lähestyessä ajatus bloggaamisesta alkoi taas pyöriä mielessä ja tällä kertaa entistä vahvempana. Ponin takaisin osto oli itselleni niin iso juttu, etten halunnut yhdenkään tärkeän asian tai tapahtuman yhteiseltä matkalta unohtuvan, joten järkevimmältä tuntui vihdoin uskaltautua aloittaa blogin kirjoittaminen. Niimpä sitten samana päivänä, kun poni haettiin kotiin alkoi tämä blogikin. Pakko myöntää, että alkuun kyllä hirvitti, ensimmäisten postausten kirjoittaminen oli tosi vaikeaa, kun mietin koko ajan mitä tänne uskaltaa laittaa. Tuntui todella oudolta, että kuka tahansa blogiini eksynyt voisi lukea ajatuksiani ja tekemisiäni Fannyn kanssa.

Nyt kun takana on reilu puoli vuotta bloggaamista olen saanut huomata, että blogin kirjoittaminen on vielä hyödyllisempää, kuin mitä osasin aloittaessani edes arvata. Itse olen ainakin sellainen, että ratsastuksen jälkeen ei  treeniä tule kummemmin mietittyä ellei joku sitten mennyt poikkeuksellisen hyvin tai huonosti, ratsastus on suoritettu ja that's it. Bloggaaminen on kuitenkin muuttanut ratkaisevasti tätä asiaa, sillä treeneistä ylös kirjoittaessa tulee automaattisesti mietittyä ja analysoitua ratsastusta paljon tarkemmin. Mitä tapahtui, kun tein jollain tietyllä tavalla? Miksi näin tapahtui? Mitä pitäisi tehdä toisin? Olen oikeasti nyt vasta herännyt tarkastelemaan ratsastustani kunnolla ja tästä syystä olen myös pystynyt puuttumaan virheisiini entistä paremmin ja nopeammin.

Itsensä kehittämiseen ratsastajana liittyy isona osana myös kuvien ja videoiden katselu ja tässäkin asiassa bloggaamisesta on ollut suuri apua. Itse ainakin haluan saada tänne näytille mahdollisimman paljon kuvamateriaalia ja ilman bloggaamista kuvailut jäisivät varmasti huomattavasti vähemmälle. Omaa istuntaansa ja ratsastusta ylipäätään on paljon helpompi lähteä kehittämään, kun näkee säännöllisin väliajoin miltä se meno siellä selässä oikein näyttää.

Tässäpä nämä tärkeimmät syyt omaan bloggaamiseeni, paitsi mukava harrastus tämä on ainakin itselleni myös paljon muuta.

Miksi te muut bloggaatte? Löytyykö samoja syitä mitä minulta?

Joko uskaltaa huokaista helpotuksesta? S-U-P-E-R poni!

Niin se vaan meni tämäkin viikko taas yhtä nopeasti kuin aikaisemmatkin ja jälleen ollaan perjantaissa. Fannyn kanssa on palailtu tällä viikolla työnteon pariin ja kolmen ratsastuskerran jälkeen ponin liikkeessä ei vieläkään ole epäpuhtautta tai mitään muutakaan normaalista poikkeavaa. Tiistaina ja keskiviikkona ratsastaessa Fanny oli vielä aika vino ja jäykähkö ja jonkin verran sai tehdä töitä, että sen sai hyväksi, mutta lopuksi poni toimi kumpanakin päivänä jo aika kivasti.

Sitten päästäänkin tähän päivään ja olen niin huikean hyvällä fiiliksellä aamun ratsastuksesta, etten oikein tiedä miten päin olisin! Ulkona paukkuvasta reilu parinkymmenen asteen pakkasesta huolimatta suunnattiin maneesiin tekemään normaali treeni. Itse olin kuin Michelin ukko kaikkien vaatekerrastojeni kanssa ja poni oli vuorattu kahden fleeceloimen alle, joten varustautuminen kylmää vastaan oli ainakin kohdallaan.

Päivän teemana oli pysähdykset ja siirtymiset, joiden avulla halusin saada Fannyn hyvin kuulolle ja reagoimaan apuihin viipymättä. Aloitettiin tekemällä paljon pysähdyksiä käynnissä kumpaankin suuntaan ja pysähdyksen jälkeen ponin piti lähteä heti pohkeesta aktiiviseen käyntiin. Pysähdysten sujuessa jatkettiin nopeilla ravi-käynti-siirtymisillä, otin käyntiä aina vain muutaman askeleen ja tässäkin olin tarkkana siitä, että poni oli aktiivinen läpi siirtymisen ja lähti heti jalasta takaisin raviin. Fanny oli yllätyksekseni alusta asti tosi hyvän tuntuinen, eikä yhtään sellainen venkula, kuin alkuviikosta. Se keskittyi koko ajan 100% siihen mitä tehtiin ja oli mielettömän herkkä.

Ravi-käynti-siirtymisten jälkeen jatkettiin ravi-laukka-siirtymisiin ja siitäkös Fanny tykkäsi! Se oli ihan totaalisen innoissaan, mutta keskittyi siitä huolimatta koko ajan täydellisesti ja teki mielettömän hyviä nostoja. Mitä pidemmälle ratsastus eteni sitä paremmaksi poni muuttui ja mä en voinut kuin hymyillä selässä, kun kaikki tuntui olevan niin kivaa ja helppoa. Alla oli pehmeä, taipuisa ja jokaiseen apuun salamana vastaava poni, voiko sitä enää enempää toivoa?

Nyt taidan viimein uskaltaa huokaista helpotuksesta ja todeta, että Fanny näyttää olevan täysin kunnossa ja toipunut toissa viikkoisesta könkkäämisestään. Ilmeisesti jalassa oli kuin olikin vaan joku pieni nyrjähdys tai muu vastaava ja hyvä niin, nyt päästään jatkamaan treenejä hyvillä mielin.

Oikein ihanaa ja rentouttavaa alkavaa viikonloppua! :)

Talvikuvia ja kuulumisia

Pakkanen se vaan jaksaa paukkua, mutta onneksi ihana auringonpaiste piristää kylmyyden keskellä! Ulkona on ihan mielettömän upea talvikeli, mutta pakkasta saisi olla hitusen vähemmän, niin tällainen vilukissakin selviäisi hengissä tuolla Siperia-ilmastossa. ;)

Edellisestä kuulumisten kirjoittelusta onkin ehtinyt vierähtää jo viikko, kun Fannyn ontumisen seurauksena mitään tähdellistä kirjoitettavaa ei treenien suhteen luonnollisestikaan ole ollut. Toissa perjantaina alkaneen könkkäämisen seurauksena jätin ponin täyslepoon muutamaksi päiväksi ja seurailin vain jalan tilannetta. Vuohisen kohdalla ollut lievä turvotus hävisi parin päivän jälkeen ja tiistaina laitoin Fannyn liinan päähän nähdäkseni vähän sen liikkumista. Aluksi meno oli vähän jäykähköä muutaman päivän seisomisen jälkeen, mutta epäpuhtautta liikkeessä ei enää näkynyt. Verryttyään Fanny liikkui normaalisti ja oli muutenkin pirteä oma itsensä, pukkeja ja loikkia lenteli välillä tiuhaankin tahtiin, joten poni ei vaikuttanut kipeältä myöskään käytöksensä perusteella.

Keskiviikkona ja torstaina pidin varmuuden vuoksi vielä taluttelupäivän ja perjantaina juoksutin taas liinassa. Fanny liikkui edelleen puhtaasti ja esitteli tosi hienoa ravia, joten uskalsin vähän jo huokaista helpotuksesta.

Eilen pidin vielä taluttelupäivän ja vähän alkoi selvästi jo tuntua viikon lepäily ponin päänupissa, oltiin keretty kävellä maneesissa ehkä puoli kierrosta, kun Fanny syöksähti yhtäkkiä vinkuen ja pukitellen eteenpäin. Itse en ollut yhtään varautunut tuollaiseen lähtöön ja hyvä ettei tämän seurauksena päässyt koko poni irti... :D Pukkikohtauksen jälkeen Fanny oli oma coolisti käyttäytyvä itsensä ja loppu taluttelu sujui ilman ponin järjestämää lisä-äksöniä.

Tänään oli ohjelmassa aamutalli kirpeässä pakkassäässä ja kun olin saanut hevoset ulos kuvailin Fannya hetken ulkona. Päästin ponin kentän viereiseen tarhaan ja virtaa tuntui taas riittävän. Harmikseni aurinko ei aamusta paistanut juuri tuohon kohtaan melkein ollenkaan ja kuvista tuli melko tummia, mutta ei anneta sen häiritä. Kuvailun jälkeen vein Fannyn takaisin talliin kuntoon laittoa varten ja sen jälkeen suunnattiin maneesiin. Alkukäyntien jälkeen keventelin kumpaankin suuntaan lähinnä suoraa uraa pitkin ja annoin ponin liikkua vaan rennolla ja pitkällä kaulalla. Vieläkään ei ollut havaittavissa ontumaa ja Fanny liikkui oikein pirteästi. Vino se oli eikä olisi millään halunnut tukeutua vasempaan ohjaan, muttä tämä nyt on ihan normaalia yli viikon ratsastamattomuuden jälkeen, joten siitä en ole huolissani. Ravailin vain hetken, kun en viitsinyt äkkiseltään alkaa tekemään liikaa ja sen jälkeen päästin ponin vielä hetkeksi maneesiin juoksemaan, että sain katsottua liikkumisen vielä maasta käsin. Hyvältä näytti edelleen ja Fanny nautti täysin siemauksin rallitellessaan pitkin maneesia pomppien ja loikkien. 

Huh, toivottavasti tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä ja ontuminen johtui jostain ihan pienestä jutusta, joka katosi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Pikku hiljaa aloitellaan nyt työntekoa ja toivon, ettei mitään takapakkeja tule. Tuntuu, että tässä on nyt kesästä asti ollut koko ajan jotain pientä, ettei olla päästy treenaamaan ilman katkoja, on ollut irtokenkää, impparia, Fannyn kaatumisen jälkeistä parantelua ja lisäksi vielä se oma putoamiseni. Josko nämä nyt riittäisi hetkeksi aikaa ja tänä vuonna olisi parempi tuuri, vai onkohan ihan liikaa toivottu? ;)

Kivaa alkavaa viikkoa! 

 Päivän paras kuva! :D

Kysymyspostaus!

Nyt kun treenien osalta ei ole uutta kerrottavaa Fannyn saikkuillessa olisi luvassa blogin ensimmäinen kysymyspostaus. Onko joku asia askarruttanut pidemmän aikaa vai haluatko tietää enemmän Fannysta tai minusta? Ihan mitä tahansa saa kysyä, aihe on vapaa! Vastailen todennäköisesti viikonlopun aikana, jos kysymyksiä vaan tulee tarpeeksi, joten nyt kaikki kyselemään! :)

Ei taas mee niin kuin elokuvissa, ontuva poni

Perjantaista piti tulla hyvä päivä, tiedossa oli vapaapäivä ja kaikkea mukavaa ohjelmaa: luvassa oli taas osteopaatin käsittely ja olin vihdoin saanut järjestettyä aikaa ajella Ypäjälle vaihdattamaan Fannyn koulusatulaan leveämmän kaaren edellisen käydessä ahtaaksi. Ypäjän reissun jälkeen olisi illalla kouluvalmennus ja olin hyvällä mielellä siitä, että vihdoin päästäisiin taas viikottaisen valmentautumisen makuun. Sunnuntaina oli tulossa vielä satulantoppaaja, joten vihdoin näytti olevan kaikki edellytykset kasassa siihen, että saataisiin hommat toimimaan entistä paremmin.

No, ei se nyt sitten ihan niin loppupeleissä mennyt. Päivällä kaikki näytti vielä hyvältä, osteopaatilta tuli positiivista palautetta, lantio oli pysynyt suorassa eikä ollut palannut virheasentoon ja muutenkin kuulemma näytti paremmalta, kuin viikko sitten. Tällä kertaa avattiin pari isoa lukkoa lanneselästä ja niskasta ja muualta joitain pienempiä. Olo käsittelyn jälkeen oli viime kertaistakin parempi, tuntui kuin olisin suoristunut vielä entisestään ja joka paikka tuntui olevan "auki". Seuraava kerta sovittiin vasta kahden kuukauden päähän. Odotin innolla hevosen selkään pääsyä, että näkisin olisiko istunnassa taas nähtävillä muutosta.

Ypäjän reissukin oli oikein mukava, kaarenvaihdon aikana kävin vähän shoppailemassa Ratsuriihessä ja reilu tunnin matkat suuntaansa kuluivat oikein leppoisasti autossa popitellessa. Sen jälkeen kävin kotona tekemässä ruuan, söin ja suuntasin tallille. Kuntoonlaiton jälkeen lähdin maneesiin ja alkuverkkasin normaalisti; käyntiä, kevyttä ravia ja sitten laukkaa, poni tuntui ihan ok:lta, vähän oli taas kiinni vasemmassa ohjassa, mutta ei mitään sen suurempaa.

Hetken laukkailun jälkeen siirsin raviin ja huomasin heti, että nyt ei ole kaikki kunnossa, Fanny liikkui epäpuhtaasti. Hyppäsin alas selästä ja ihmettelin mistä ihmeestä yhtäkkinen ontuminen johtui. Ensimmäisenä tuli mieleen satula, vaikka se tallissa katsoessa näytti nyt sopivan levyiseltä, painoiko se kuitenkin jostain? Valmentaja tuli tässä vaiheessa myös paikalle ja ihmeteltiin sitten kummatkin ponin könkkäämistä. Ihan ensiksi otin satulan pois ja juoksin Fannyn kanssa valmentajan katsoessa liikettä, ei vaikutusta, ontuminen jatkui, joten ei siis ollut satulasta johtuvaa. Kiskoin suojat jaloista ja tutkittiin Fanny korvista kavioihin löytämättä mistään turvotusta tai lämpöä. Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin taluttaa ponia hetki ja viedä takaisin karsinaan. Kylmäsin vielä kaikki jalat ja tunnustelin huolellisesti läpi löytämättä vieläkään mitään normaalista poikkeavaa. Päässä risteili taas miljoonia ajatuksia, kun yritin miettiä syitä ontumiselle. Maneesissa oli ruuhkaa verkatessani ja jouduin tekemään pari kertaa laukasta vähän äkkinäisemmän pysähdyksen, joten oliko jalka nyrjähtänyt tai venähtänyt siinä jotenkin? Vai liittyikö ontuminen edellisen päivän hyppäämiseen, kun viime hyppykerrasta oli ehtinyt kulua jo yli kuukausi? Miksi se alkoi vasta kesken ratsastuksen? Taas oli paljon kysymyksiä, mutta ei vastauksia, huoh.

Eilen vuohisessa oli turvotusta, joten siitä löytyi sitten ilmeisesti kohta, josta kipu on peräisin. Nestettä ei ollut paljon, mutta koska Fannylla on normaalisti niin kuivat jalat sen huomasi silti helposti. Tänään tilanne ei ollut juuri muttunut. Fanny on ollut viikonlopun liikuttamatta ja katson vielä pari päivää mihin suuntaan jalan tilanne menee vai meneekö mihinkään. Jos muutosta ei tapahdu parempaa suuntaan täytyy varata aika klinikalle. En ala edes arvailemaan mikä jalassa on vikana, perus-pessimistinä mielessä pyörii tietysti kaikki vakavimmat vaihtoehdot, kuten jännevamma ym, mutta yritän siirtää nämä ajatukset taka-alalle. Silti harmittaa kyllä ihan toden teolla, miksi juuri kun kaikki sujuu tulee tällaista? Fanny oli niiiin hyvä torstain hypärillä ja sitten sieltä pilvilinnoista tultiinkin jo ryminällä alas seuraavana päivänä... Miksi nämä otukset eivät vaan yksinkertaisesti voi pysyä kunnossa? No, minkäs teet, nyt ei auta, kuin seurailla tilannetta.

Mukavaa alkavaa viikkoa joka tapauksessa, toivottavasti teillä oli vähän parempi viikonloppu kuin meillä! :)

Onnistunut estevalmennus

Eilen oli yli kuukauden tauon jälkeen estevalmennus ja samalla toissapäivän superfiiliksellä jatkettiin sielläkin. Alkuun Fanny oli taas oikea saippuapala, mutta kun vaan jaksoi työstää ja työstää niin kyllä se sieltä alkoi paranemaan, hitaasti, mutta varmasti. Alkuverkassa tehtiin perustaivuttelujen lisäksi väistöjä ja vähän temponlisäyksiä ravissa. Näiden lisäksi mentiin kummassakin suunnassa  kahta pääty-ympyrällä olevaa maapuomia, ensin ravissa ja sen jälkeen laukassa. Parilla ensimmäisellä kerralla ponilla ei oikein tahtonut kaikki jalat ehtiä menoon mukaan, mutta kun itse lopetin paineistamisen ja annoin sen miettiä rauhassa mihin jalkansa laittaa, niin puomit sujuivat sen jälkeen tosi hyvin.

Puomien jälkeen aloitettiin hyppääminen pienellä muutaman esteen radan pätkällä, joka sisälsi kaksi pystyä ja okserin. Viime hypärillä tajuamani ahaa-elämyksen jälkeen muistin alusta asti ratsastaa hyvässä tempossa miettimättä liikaa hyppypaikkoja ja kuinka ollakaan paikat osuivat kohdalleen lähes joka hypyssä. Ihan muutama hyppy lähti vähän kaukaa ja nämäkin vasta ihan loppuhypäristä, kun Fanny alkoi jo vähän väsyä. Rataa korotettiin taas pikkuhiljaa ja siihen lisättiin vielä jokunen hyppy, korkeutta esteillä oli videollakin näkyvää pääty-ympyrällä hypättävää okseria lukuunottamatta lopuksi n.80-90cm.

Fanny hyppäsi koko valmennuksen ajan mielettömän hyvin! Ihan erilaista menoa oli siihen himmailuun ja räpellykseen verrattuna mitä olen sen kanssa harrastanut tässä jo (liian) monta kuukautta. Poni syttyi koko loikkimis-hommaan ihan erilailla nyt, kun sen antoi laukata kunnolla eteen ja piti koko ajan hyvän tempon päällä. Valmentajakin sanoi Fannyn kehittyneen tosi paljon, voimaa on tullut paljon lisää takapäähän ja huomaa, että poni on saanut rutiinia hyppäämiseen.

Nyt on kyllä jotenkin niin hyvä fiilis hyppämisen suhteen, kun se tuntuu taas sujuvan, tästä on hyvä jatkaa! Vielä pitäisi löytää se estesatula, niin voisi alkaa katsella josko löytyisi jotain sopivia kisoja lähistöltä...

Kivaa alkavaa viikonloppua! :)

Super hyvä koulutreeni ja ensimmäiset vastalaukka-harjoitukset

Eilen mulla oli jo ratsastamaan lähtiessä selvä suunnitelma, että nyt tehdään jotain ihan uutta juttua, ettei aina mene vaan treenit samojen asioiden hinkkaamiseksi. Olen aikaisemminkin puhunut siitä, että pitäisi lähteä pois sieltä omalta mukavuusalueelta ja tehdä niitä vaikeampiakin juttuja, mutta miksi sitä aina palaa kuitenkin muutaman kerran jälkeen lopulta takaisin sinne mukavuusalueella? Toki sitä ihan perusratsastusta tarvitaan ja PALJON, mutta välillä pitää harjoitella vähän niitä "temppujakin", jos haluaa edetä johonkin suuntaan. Päätin siis (taas) ryhdistäytyä tässä asiassa ja ihan vaatimalla vaatia töitä sekä itseltäni, että ponilta.

Aloitin ratsastuksen ajatuksella, että halusin saada Fannyn tosi taipuisaksi, pehmeäksi ja ennen kaikkea suoraksi ja kahdelle ohjalle. Heti meinasi tulla hankaluuksia, koska poni oli liukas kuin saippuapala, tuntui ettei se mennyt kolmea askeltakaan suoraan "pullahtelematta" joka suuntaan. Varsinkin vasen kierros tuntui vaikealta Fannyn ollessa taas kiinni sen puolen kuolaimessa. Taivuttelin hetken kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen aloitin käynti-ravi siirtymiset ja pysähdykset. Näitä tehtiin tosi paljon ja poni alkoikin parantua kivasti.

Siirtymisten jälkeen otettiin laukkaa ja siinä harjoiteltiinkin sitten sitä uutta "temppua", nimittäin vastalaukkaa. Tätä ei oltukaan ennen testattu, mutta nyt alkaa olla laukassakin jo tasapaino siinä kunnossa, että uskaltauduin vähän kokeilemaan saadaanko minkäänlaista vastalaukkaa aikaiseksi vai meneekö koko juttu ponilla ihan yli hilseen. Ensin tein lyhyen sivun jälkeen laukannostoja myötälaukkaan, laukkasin pitkän sivun ja otin raviin ennen seuraavaa kulmaa, ravasin lyhyen sivun ja kulman jälkeen taas nosto. Kun tätä oli tehty pari kertaa kokeilinkin myötalaukan sijasta nostaa kulman jälkeen vastalaukan ja suureksi yllätyksekseni se onnistui heti ensimmäisellä kerralla. Wow, viisas poni! Laukka säilyi hyvin koko pitkän sivun eikä tuntunut olevan Fannylle edes vaikeaa. Tehtiin tätä kumpaankin suuntaan jokunen kerta ja sitten annoin olla siinä ponin suoriuduttua niin hienosti ensimmäisistä vastalaukka-harjoituksistaan.

Jatkoin työstämistä vielä laukassa kokoamisilla ja temponlisäyksillä ja tein myös nopeita siirtymisiä laukan ja ravin välillä. Fanny innostui ihan kunnolla tästä laukkapainotteisesta treenistä ja loppuraveista ei tästä syystä meinannut ensin tulla yhtään mitään. Poni tarjosi laukkaa joka välissä, kuunteli pienimpiäkin apujani ja odotti josko sieltä tulisi lupa nopeampaan askellajiin... kun lupaa ei herunut Fanny tyytyi kohtaloonsa ja jatkoi matkaa ravissa, hetki siihen kyllä meni, että se suostui sisäistämään päivän laukkailujen olleen siinä. On se hölmöläinen, ei voinut taas kun nauraa toisen ollessa niin tohkeissaan. Ihanaa kun se oli pitkästä aikaa ihan tosi innoissaan ja kuumui, tällaiset vaihtelevat laukkatehtävät ovat selvästi Fannyn mieleen. Laukassakin löytyi tänään taas ihan uusi ulottuvuus, kun ponia sai vähän kuumutettua ensin. Hankalasta alusta huolimatta lopputulokseen sai olla todella tyytyväinen, tätä lisää!

Lauantain kouluvalmennus

Lauantaina meillä oli kouluvalmennus muutaman viikon tauon jälkeen. Putoamista seuranneen lähes lomailuviikon jälkeen Fanny on tuntunut vähän turhan hitaalta jalalle ja reagoimaan muutenkin, joten valmennus tuli enemmän kuin tarpeeseen. Heti muutaman kierroksen jälkeen valmentaja kysyi ihmeissään mitä mun istunnalle on tapahtunut, kun en istu enää ollenkaan vinossa. Kerroin käyneeni osteopaatilla ja valmentaja oli todella vaikuttunut tuloksista. Ihan jokusen kerran joutui huomauttamaan lievästä vinoudesta, mutta se oli pientä aikaisempaan verrattuna. Olokin tuntui selässä heti suoremmalta ja jotenkin tukevammalta, joten osteopaatin käsittely tosiaankin auttoi.

Alkuverkkailun jälkeen aloitettiin tekemällä pitkällä sivulla avomaista väistöä. Tämä oli alkuun ponilla ihan hakusessa ja saikin ottaa edestä ihan kunnolla pidätteitä, ennen kuin saatiin aikaiseksi ristiaskelia.Tehtiin tätä mutama kerta kumpaankin suuntaan ja kun alkoi sujua jatkettiin käynti-ravi siirtymisillä, joilla haettiin nyt juurikin taas sitä herkkyyttä ja nopeutta. Aluksi otin itse vähän turhan vahvasti istunnalla alaspäin siirtymisissä eikä Fannyn takapää oikein ehtinyt mukaan, mutta kun kevensin itse vähän istuntaa saatiin aikaiseksi tosi hyviä siirtymisiä.

Kun oltiin höylätty tarpeeksi käynnin ja ravin välillä siirryttiin laukka-ravi-siirtymisiin. Pari kertaa poni teki vanhan huonon tapansa mukaan eli heitti nenän kohti kattoa nostossa ja vähän jouduttiin keskustelemaan siitä, miten ne nostot nyt pitikään suorittaa. Lomailu oli tehnyt selvästi tehtävänsä, eikä kunnon nostoja tullutkaan enää tuosta vaan, joten vähän vaati itseltä taas enemmän tarkkuutta ratsastukseen, että saatiin hyviä nostoja aikaiseksi.

Siirtymisten jälkeen tehtiin laukassa vähän temponlisäyksiä ja näissä Fannyn hitaus tuli kunnolla esiin. Muutama viikko sitten se lähti tosi hyvin ja terävästi heti pohkeesta eteen, mutta nyt ei irronnut lähimainkaan samanlaista. Muutaman toiston jälkeen poni alkoi terävöityä ja kun se oli saatu sopivan energiseen mielentilaan jatkettiin tästä temponlisäyksillä ravissa. Alkuun muutama kerta oli taas ihan mitään sanomattomia, mutta loppua kohti kyllä parani ja pari viimeistä lisäystä oli jo lähes samanlaisia mihin päästiin silloin jokunen viikko sitten, mutta silti se tietty fiilis jäi puuttumaan.

Kaiken kaikkiaan Fanny toimi kuitenkin läpi valmennuksen aika kivasti. Vähän oli tuota hitaanpuoleisuutta välillä havaittavissa ja poni yritti muutamaankin kertaan mennä sieltä missä aita on matalin, mutta ihan ymmärrettävää tällainen "taantuma" pienen lomailun jälkeen. Hyvin saatiin kuitenkin asioita korjattua ja eihän tähän muu auta, kuin treeniä treeniä vaan ja sitähän nyt onkin luvassa.

Uuden kuvamateriaalin puutteessa taas jokusen viikon vanhoja kuvia (c) Laura Aaltonen

Toimivaan tiimiin tarvitaan kaksi hyvinvoivaa osapuolta

En yleensä tapaa tehdä uuden vuoden lupauksia, kun en halua ottaa stressiä siitä saanko lupaukset pidettyä, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen; tänä vuonna aion huollattaa omaa terveyttäni ja kroppaani paremmin, kuin aikasemmin. Olen jo vuosien ajan laiminlyönyt omaa terveydenhoitoani ja laittanut kaiken liikenevän rahan hevoseen. Hevonen on saanut säännöllisesti kaikkia mahdollisia hoitoja hieronnasta kiropraktikon käsittelyihin, mutta toisin on ollut ratsastajan laita. Kaupan kassatätinä työskennellessä rahaa ei ikinä ole liikaa, joten olen vähentänyt omat terveydenhuoltokuluni minimiin rahojen riittämiseksi. Lääkäriin menen yleensä vasta pakon edessä ja vähän sama juttu on esimerkiksi hammaslääkärin kanssa. Ajatuksena on ollut, että itsellä ei ole niin väliä, kunhan hevosella vaan on kaikki hyvin ja tässä on kyllä menty niin metsään...

Ratsukko rakentuu sekä hevosesta, että ratsastajasta ja jotta tiimi pystyisi toimimaan mahdollisimman hyvin täytyy kummankin osapuolen olla parhaassa mahdollisessa kunnossa. Ei auta, että hevonen on hoidettu viimeisen päälle, jos selässä istuva ratsastaja on lihaksistoltaan täysin jumissa tai vino ja vaikeuttaa näin ollen omalla toiminnallaan hevosen työskentelyä. Parhaisiin tuloksiin päästään silloin, kun kummatkin tiimin jäsenet on hoidettu asianmukaisesti, eikä kumpikaan rajoita omilla vaivoillaan tai jumeillaan toisen tekemistä.

Itselläni on ollut jo usemman vuoden jos jonkinmoista vaivaa. Hartiat ja niska ovat tosi usein jumissa ja tästä seuraa melko  koviakin päänsärkyjä. Vasen polvi on vaivannut viimeiset viisi vuotta säännöllisesti ja tämä on vaikeuttanut usein liikkumista, samoin vasen lonkka on kipuillut viime aikoina ja välillä myös alaselän kanssa on ollut ongelmia. Hevosettomana aikanani alkuvuodesta päätin puuttua tuohon niska-hartiaseudun ongelmaan ja kävinkin viikottain hierojalla, josta sain paljon apua ja päänsäryt loppuivat lähes kokonaan. Fannyn oston jälkeen jossain piti kuitenkin alkaa taas säästää ja lopetin hierojalla käynnin, josta olenkin saanut kärsiä seuraukset.

Kraniosakraaliterapiaa opiskelevan ryhmän käynti avasi kunnolla silmäni ja ymmärsin vihdoin kuinka paljon omat vaivani vaikuttavat hevoseen. Vinon istuntani takia Fanny joutuu kokoajan tasapainottamaan meitä kokonaisuutena ja sen on vaikea liikkua suorana. Näin myös konkreettisesti kuinka vino lantioni oli vaikuttanut satulaan (toppauksien painuminen epätasaisiksi). Tajusin myös sen tosiasian, että jos vaivoja on jo tässä iässä näin paljon, niin tilanne on aika hurjan paljon huonompi vanhempana, jos asian eteen ei tee mitään nyt, kun se vielä on mahdollista.

Tämän ahaa-elämyksen jälkeen päätin, että omakin kroppa laitetaan nyt vihdoin kuntoon ja ihan ensimmäiseksi tilasin eilen ajan ostopaatille, johon pääsinkin yllätyksekseni jo tänään. Kävin alukuvuodesta kerran osteopaatilla ja sain siitä todella paljon apua, joten suuntasin samaan paikkaan tälläkin kertaa. Kropan läpikäymisen tuloksena oli jo tiedossa ollut vino lantio, tästä johtuva jalkojen parin sentin pituusero, todella kireät takareidet ja lonkat plus vielä muita kireyksiä, joita en enää edes muista, joten kaiken näköistä kremppaa löytyi. Ihmekkös jos olo on ratsastaessakin välillä tuntunut kaikkea muuta, kuin vetreältä... Hetken "rusauttelun" jälkeen olo tuntui heti suoremmalta ja jalatkin saatiin taas saman pituisiksi. Viikon päästä menen vielä uudestaan ja jatkossa tarpeen mukaan. Myös aikaisemmin mainitsemaani kranio-hoitoon olen menossa heti, kun Pekka on tulossa näille suunnille, joten hyvin lähtee ainakin alkuun tämä "kohti kivuttomampaa elämää projekti".

Kylläpä tulikin heti hyvä fiilis, kun kävi hoidattamassa pitkästä aikaa myös itseään! Josko tämä vuosi alkaisikin entistä suorempana ja vähemmän vaivaisena... :)

Muistatteko te muut hoidattaa myös itseänne vai huolletaanko teilläkin vain tiimin toista osapuolta? Mitä ajatuksia postaus muuten herätti?