Kouluvalmennus

Fiilis tämän päivän kouluvalmennuksen jälkeen on ollut niin hyvä, etten oikein edes tiedä miten päin olisin. Ihanaa miten yksi onnistunut valmennus voikin saada näin super hyvälle mielelle! Varoituksena, että luvassa on "pientä" hehkutusta... ;)

Aamu alkoi siis kouluvalmennuksella, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa jo useamman päivän. Viime viikon valmennuksen jäädessä välistä oli jo hillitön hinku päästä kunnolla töihin. Fanny oli heti liikkeelle lähtiessä tosi hyvän tuntuinen ja aavistelin, että se olisi poikkeuksellisen hyvä ratsastaa tänään.

Alkuverkan jälkeen aloitettiin pienellä jumpalla, joka sisälsi voltteja ja täyskaartoja. Pitkän sivun keskelle ratsastetttiin voltti ja voltin jälkeen seuraavan kulmaan täyskaarto ja täyskaarron jälkeen taas pitkän sivun keskelle voltti. Oikeassa kierroksessa tämä sujui tosi hyvin, mutta vasemmassa kierroksessa oli alkuun vähän vaikeampaa, kun oikea lapa meinasi karata kokoajan  ulos ja takapää sisälle. Asiaa lähdettiin korjaamaan käyttämällä ulkopohjetta tosi vahvasti, niin että poni oikeasti kääntyi siitä ja samaan aikaan sen piti taipua kunnolla vasemman pohkeen ympärille. Jonkun aikaa saatiin hinkata tätä, mutta lopulta vasempaankin kierrokseen sujui tosi hyvin ja oikea lapakin pysyi aisoissa.

Seuraavaksi otettiin vähän temponlisäyksiä laukassa. Taas piti saada poni lähtemään "räjähtävästi" eteen heti avusta. Tämä sujui tosi hyvin ja Fanny meinasi pari kertaa jopa vähän villiintyä. Jokusen temponlisäyksen jälkeen siirryttiin raviin ja jatkettiin samaa siinä. Poni oli saatu kivasti heräteltyä laukassa ja voi jestas millaista ravia sieltä sitten tulikaan! Poni paineli menemään kintut suorina ja  lähti ojentamaan etujalkojaan ihan kunnolla, joten se tosiaankin sai ensimmäistä kertaa kiinni jutun juonesta. Fiilis selässä oli ihan totaalisen "wow". Valmentajakin oli ihan ihmeissään ja totesi, että Fannylta tulee treenin myötä löytymään ihan mielettömän hieno lisätty ravi tämän päiväisten väläyttelyjen perusteella. Kyllä sitä liikettä tuosta ponista vaan tuntuu löytyvän, kun se saadaan sieltä aikaa myöten vielä kunnolla kaivettua esille. Hitsit, on se vaan niin hieno!

Todella onnistuneen treenin lopuksi vielä kunnon eteenalas-ratsastus ravissa, pitkät loppukäynnit ja oltiin valmiita. Alun aavistus hyvästä ratsastettavuudesta osui kyllä niin oikeaan, sillä Fanny esitteli tänään todellakin parastaan. Tätä lisää!

liitokavio-poni 2-vuotiaana laitumella

Estevalmennus+ muutama video

Eilen päästiin parin viikon tauon jalkeen estevalmennukseen. Fannyllahan ei tällä hetkellä ole sopivaa estesatulaa, joten piti sitten hypätä koulusatulalla. Meidän koulusatulalla ei ole ihan helpoin hypätä, koska siinä on ihan suorat siivet eikä tukia juuri ollenkaan, joten vähän hirvitti mitä tunnista tulee.

Alkuverkassa poni liikkui tosi kivasti, perustaivuttelun lisäksi tehtiin vähän väistöjä ravissa. Ensin etupään väistätystä avomaisesti ja sen jälkeen takapään väistätystä. Fanny väisti hyvin ja saikin kehuja Akilta.
Hyppääminen aloitettiin pienellä pystyllä, joka tultiin ravissa ja siitä jatkettiin pienelle ristikolle. Mun on itse ollut aina tosi vaikea hypätä ravista, kun se tuntuu jotenkin niin epäluonnolliselta, mutta siitä huolimatta tehtävä sujui hyvin. Itse säädin selässä minkä kerkesin, mutta poni hyppäsi kiltisti. Aluksi Fanny oli vähän unessa ja jäi pystyn jälkeen turhan hitaaseen tempoon, mutta parin hypyn jälkeen ponikin alkoi herätä ja liikkua paremmin eteen.

Pystyn ja ristikon jälkeen otettiin mukaan kolmantena esteenä okseri. Aloitettiin taas pystyllä ja ristikolla, sen jälkeen pääty-ympyrä ja ympyrän jälkeen okseri. Kun tehtävä oli ratsastettu pari kertaa ympyrä jätettiin pois ja jatkettiin ristikolta suoraan okserille. Esteitä nostettiin  ja tultiin sama tehtävä vielä toisesta suunnasta, nyt heti alusta asti laukassa. Esteiden noustessa ponikin alkoi innostua touhusta ja se alkoi liikkui ihan erilaisella draivilla. Laukkaan alkoi löytyä parempi tempo ja hyppääminenkin alkoi tuntua helpommalta. Ainut ongelma esteiden noustessa oli satula, isommilla esteillä tuet meinasivat loppua kesken ja olo tuntui "hieman" huteralta välillä hypyissä.

                                               

Seuraavaksi tultiin kahta pystyä kahdeksikolla ja jatkettiin siitä vielä okserille. Pystyjä kohti ratsastettiin lävistäjää pitkin ja hevonen piti suoristaa ennen estettä. Fanny kuunteli ulkoavut tosi hyvin, joten tehtävä ei tuottanut sille ongelmia. Okserille se tuli vähän pohjaan kerran (näkyy viimeisellä videolla), mutta asia saatiin korjattua hyvin seuraavalla hypyllä.

Poni toimi koko valmennuksen ajan tosi hyvin, niin sileällä, kuin hypätessäkin ja paikatkin osuivat kivasti kohdalleen muutamaa vähän pohjaan tullutta hyppyä lukuunottamatta. Esteiden noustessa Fanny innostui pitkästä aikaa ihan kunnolla ja hyppääminen tuntui olevan sen mielestä tosi kivaa eikä minkäänlaista epäröintiä ei ollut havaittavissa. Lopputunnista se oli aina ihan täpinöissään menossa esteelle ja alkoi välillä ihan kuumuakin. Ihana poni<3 Satulan kanssakin pärjäsi ihan kohtuullisen hyvin. Isommilla esteillä tosiaan meinasi vähän loppua tuet kesken, jos tuli huonompi hyppy ja hypyissä pohje heilahti helposti liian taakse, mutta muuten ei ongelmia. Mielummin sitä kuitenkin ihan estesatulalla hyppää, joten toivotaan, että uusi satula löytyisi piakkoin. 

                                               

Itsensä ylitys; uusi banneri!

Jokunen päivä sitten päätin opetella itse tekemään edes jonkunlaisia bannereita, ettei aina tarvitsisi olla pyytelemässä muita tekemään ja tänään sitten viimein monen tunnin tuskailun jälkeen sain kun sainkin uuden bannerin tehtyä. En olisi uskonut näkeväni tätä päivää, että saan itse jonkinmoisen bannerin kyhättyä, mutta siinä se nyt on. Voin kertoa, että tällaiselle tietokoneista mitään ymmärtämättömälle oli aikamoinen taistelu tämä koko operaatio ja epätoivo meinasi välillä iskeä, mutta nyt olen todellakin ylittänyt itseni. :D Mitään aikaisempaa kokemusta bannerien teosta mulla ei siis ollut ja tämä on ensimmäinen koskaan tekemäni banneri, joten ei ole mikään mestariteos, mutta kelpaa ainakin itselleni.

Mitäs mieltä te lukijat olette? :)

Aamun tuuppailut ja poni parturissa

Eilinen tauon jälkeinen työnteko tuntui selvästi Fannylla kropassa, koska tänään se ei ollut ollenkaan niin hyvä ratsastaa. Tämän lisäksi myös ylimääräistä virtaa tuntui varsinkin aluksi riittävän, kaikkea piti kytätä ja sätkiä milloin mihinkin suuntaan. Arvasin jo alkukäyntejä kävellessä, että tänään on luvassa adhd-päivä, koska poni alkoi kuumua jo siitä, kun tehtiin vähän pysähdyksiä. Kyllä taas huomasi, että lämpötila oli pudonnut sieltä muutamasta plus-asteesta nollaan, niitä kovempia pakkasia siis odotellessa, saa nähdä millainen dynamiitti-pötkö mulla on silloin ratsastettavana...

Aloitin taivuttelemalla kunnolla, että saisin Fannyn kroppaa auki. Paljon ympyröitä, suunnanvaihtoja, siirtymisiä ja väistöjä. Pyrin pitämään ponin kiireisenä ja vaihtelin tehtäviä, ettei sille jäisi aikaa ylimääräiselle kyttäämiselle. Vasemmassa kierroksessa kaikki oli tänään taas tosi vaikeaa, koko poni oli ihan venkula ja aluksi tuntui etten saa siihen mitään otetta. Pikku hiljaa meno alkoi kuitenkin parantua ja päästiin tekemään hommia laukassa.

Tulikin sitten eilen kehuttua niitä nostoja...tänään oli nimittäin työn ja tuskan takana, että saatiin vasemmalle hyviä nostoja. Oikealle sujui ihan hyvin, mutta vasempaan kierrokseen vaati useamman toiston, ennen kuin saatiin onnistuneita suorituksia. Muutaman hyvän noston jälkeen jätin siihen ja siirryin loppuraveihin. Taivuttelin vielä hyvin ja kävelin pitkät loppukäynnit. Ratsastus oli tänään kevyt ja jumppapainotteinen, koska eilinen tosiaan selvästi tuntui ponin lihaksissa. Tarkoituksena oli saada Fanny vaan toimimaan kelvollisesti joka askellajissa ja loppua kohden se paranikin hyvin.

Ratsastuksen jälkeen Fanny pääsi parturiin. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo "hetki" aikaa eikä harja ollut mikään kaunis näky rehottaessaan epätasaisena joka ilman suuntaan. Poni on vielä kaiken lisäksi tuunannut omasta mielestään ilmeisen hienon kolon tukkaansa syömällä aitojen välistä, joten viime aikoina sillä on kyllä ollut joka päivä oikea bad hair day. Kolo ei onneksi ole kovin iso, joten näissäkään kuvissa sitä ei edes näy kunnolla.

Lähtötilanne:

Ja lopputulos:

Tuon kolon kohdasta harja on vähän epätasainen, kun en millään saanut sitä paremmaksi, mutta kai tuo muuten ihan kelvollinen on, ainakin parempi, kuin ennen operaatiota. Poni ei ainakaan valittanut ettei kelpaisi... ;)

Vihdoin taas selässä!

Tänään pääsin viimein viikon tauon jälkeen ratsastamaan. Ajattelin Fannyn todennäköisesti olevan vinompi ja muutenkin huonompi pelkän kävelytyksen ja parin juoksutuksen jäljiltä, mutta se olikin oikein kiva. Alkuun sain toki vähän herkistellä ponia, että se alkoi reagoida jalkaan haluamallani nopeudella, mutta tämäkin parani tosi nopeasti.

Ravissa ratsastin paljon ympyrällä ja pyysin muutaman askeleen väistöjä joko ulos tai sitten sisäänpäin. Vaadin terävää reagointia pohkeeseen ja Fanny toimikin aika hyvin toivomallani tavalla. Jos se yhtään meinasi jäädä hitaaksi, niin olin heti itse nopea jalan kanssa ja tarvittaessa autoin vähän raipalla. Muutaman toiston jälkeen väistöt sujuivat oikein kivasti ja sain jopa vasemman pohkeenkin hyvin läpi.

Laukassa tehtiin ensin taas vähän  nostoja. Tänään tuli kyllä todettua, että on ne meidän sadat tuhannet toistot vaan tehneet tehtävänsä, onnistuu meinaan sen verran hyvin jo nostot. Ja mikä parasta, niin nyt tulee hyvät nostot kumpaankin suuntaan, myös vasempaan kierrokseen, mikä tuntui silloin muutama kuukausi sitten vielä ihan toivottomalta. Huippua! Nostojen lisäksi tehtiin temponvaihteluja, ensin ihan peruslaukkaa, sitten kunnolla eteen ja taas takaisin peruslaukkaan. Fannyn piti lähteä taas terävästi ja "räjähtävästi" heti avusta ja tämän se muistikin tosi hyvin. Temponlisäysten vastapainoksi kokeilin myös koota laukkaa ensimmäistä kertaa vähän. Kokosin tosi varovasti ja ihan vaan jokusen muutaman askeleen pätkän ja se riittikin tällä kertaa. Lähinnä vaan haettiin ideaa koko hommasta.

Fannyn ratsastettavuus oli tänään positiivisena yllätyksenä alusta asti super-hyvä. En tiedä olisiko osasyynä ollut myös oma tauko ratsastuksessa, tässä motivaatio-tilassa kun tuo viikko tuntui kuolettavan pitkältä ajalta ja nyt kun vihdoin pääsin taas selkään taisin itsekin ratsastaa paremmin ja vielä enemmä ajatuksen kanssa, kuin normaalisti. Edes vasemmassa kierroksessa ei ollut ongelmia, mitä ihmettelin suuresti. Olin ihan varma, että Fanny olisi taas ihan kiinni ohjassa näin pitkän ratsastamattomuuden jälkeen, mutta eipä ollut. Tässä asiassa olin kyllä ihan tarkoituksella alusta asti tosi tarkka, kun viime valmennuksessa tehtiin niin paljon töitä, että saatiin homma toimimaan kunnolla vasemmallekin. Kiva oli kyllä huomata, että parannusta on tapahtunut myös tuossa vaikeammassa suunnassa.

Ratsastuksen jälkeen ponilla oli sen verran hiki, että taitaisi klippaus olla aika ajankohtainen nyt. Pitääkin kysellä tallikaverilta, jos saisin klipperiä lainaksi jo nyt viikonloppuna. Fannya ei tietääkseni oli koskaan klipattu, joten saa nähdä miten se kyseiseen toimenpiteeseen suhtautuu. Itsekin olen klipannut tasan kerran, joten touhusta voi tulla aika mielenkiintoista... ;)

Mukavaa viikonloppua!

"Mä voin kyllä siivota noi kakat, jos sulla on muuta hommaa"

Juoksutusta

Fannyn saatua vihdoin kengän jalkaansa ajelin eilen töiden jälkeen tallille tsekkailemaan miltä haava-jalka näyttää liikkeessä. Hetken taluttelun jälkeen laitoin ponin liinan päähän ja toivoin parasta. Aluksi Fanny näytti vähän jäykähköltä, mikä oli odotettavissakin monen kävelypäivän jälkeen, mutta heti muutaman kierroksen jälkeen se alkoi vertyä, eikä jäykkyydestä ollut sen jälkeen enää tietoakaan. Kaikeksi onneksi se myös liikkui täysin puhtaasti, huh! Virtaa se ei ollut kyllä kerännyt noinkaan monen kevyen päivän jälkeen, vaan juosta jolkotteli tavalliseen tapaansa. Juoksutuksen jälkeen kylmäsin vielä jalan ja putsasin haavan. Näiden toimenpiteiden jälkeen turvotus laski jo huomattavasti, joten eiköhän jalka pian tuosta normalisoidu ihan kokonaan.

Tänään turvotusta oli taas jo vähemmän, kuin eilen, mutta pidin vielä kuitenkin juoksutuspäivän, kun ajattelin, että on parempi palauttaa poni vaan liikkeeseen ensin, ennen kuin vaatii siltä kunnon työntekoa selästä käsin. Fanny oli tänään juoksuttaessa reippaampi ja laukassa tulikin muutama kunnon koikka-loikka ja muita ponin omia muuveja. Osuutta tähän energisempään liikkumiseen oli todennäköisesti maneesissa olevilla esteillä, joita Fanny ehkä salaa toivoi pääsevänsä hyppäämään. Poni-raukalta jäi kuitenkin tämän päivän estehyppelöt väliin näiden alkuviikon kenkä ja haava-episodien takia, mutta josko ensi viikolla taas päästäisiin valmennukseen.

Äiti mikä näiden ponien korvia oikein vaivaa, kun ne on paljon pidemmät, kun mun korvat?!

Irtokenkiä ja imppareita

Treenien suhteen ei ole mitään uutta kerrottavaa, Fannyn liikutus on nimittäin lauantaista asti ollut pelkkää kävelytystä. Perjantain hyvin menneen valmennuksen jälkeen oli tarkoitus jatkaa viikonloppuna treenejä oikein kunnolla, mutta ponilla olikin eri suunnitelmat ja se päätti polkaista lauantaina toisen etukengän irti. Kengittäjä pääsi tulemaan vasta tänään, joten nyt on sitten vaan kävelty, kävelty ja kävelty. Eikä puuttuva kenkä suinkaan ole edes ainut ongelma tällä hetkellä, toissa päivänä Fanny oli myös saanut mukavan kokoisen haavan toiseen takajalkaan vähän vuohisen yläpuolelle ja nyt on jalka sitten turvoksissa. Mihin lie kinttunsa sohaissut. Kävelytyksen lisäksi tällä viikolla on siis myös kylmätty jalkaa ja puhdisteltu haavaa. On se kyllä sellainen koheltaja, että pitää vissiin oikeasti alkaa etsiä sille jostain sitä kokovartalohaarniskaa...

Nyt kun kengän puolesta taas pääsisi liikuttamaan niin todennäköisesti arkoo tuota jalkaansa sitten. Menen illalla töiden jälkeen laittamaan ponin hetkeksi liinan päähän ja katsomaan miltä liikkuminen näyttää. Toivon, että liikkuu turvotuksesta huolimatta puhtaasti. Vähän kyllä turhauttaa, kun treeniin tulee katkoja tällaisten takia, mutta onneksi nämä ovat vaan ihan pikkujuttuja.

On tässä neljän päivän ratsastamattomuudessa toki hyviäkin puolia. Nyt kun tallilla on mennyt vähemmän aikaa olen ehtinyt tehdä kotona rästihommia, jotka ovat odotelleet kesästä asti (ai miten niin ollut vähän kiireinen elämä viimeiset kuukaudet?). Väitän myös, että meillä ei ole ollut näin siistiä aikoihin, normaalisti nurkissa juoksevat villakoiratkin ovat saaneet poikkeuksellisen tehokkaasti kyytiä. Pelkälle oleilullekin on jäänyt vähän enemmän aikaa, tavallisesti kun tulee juostua paikasta toiseen päivät pitkät. Välillä muutama leppoisampi päivä tekee hyvää, varsinkin keskellä tätä pimeää ja märkää marraskuuta, kun virtaa ei muutenkaan löydy liiaksi. Myös ponin päälle muutaman päivän huililla on varmasti vaan positiivista vaikutusta.

Kun näistä pienistä haasteista selvitään, niin luulisi treenin taas kulkevan loistavasti. Motivaatio on näiden ratsastamattomien päivien jälkeen ainakin taas entistä korkeammalla ja oikein odotan selkään pääsyä.

Ihana ja niin arvaamaton elämä

Niinhän se on, että elämä on ihmeellistä ja täynnä yllätyksiä, koskaan ei tiedä mitä seuraavan kulman takaa löytyy ja juuri se onkin kaikista hienointa. Usein juuri ne parhaat asiat ovat sellaisia, joita ei edes suunnitellut tapahtuvaksi. Olen mietiskellyt elämän yllätyksellisyyttä varsinkin tänä vuonna tähän Fannyn ostoon liittyen. Niin kuin aiemmin olen kertonut, niin poni tuli takaisin omistukseeni ihan vahingossa. Hevosen osto ei todellakaan ollut suunnitelmissa, mutta kun Noora sitten tarjosi Fannya, niin vastausta ei kyllä tarvinnut montaa sekuntia miettiä. Vaikka olin siinä vaiheessa viettänyt reilu puoli vuotta huoletonta elämää ilman omaa hevosta (ja kieltämättä nauttinut siitä suurilta osin) olin saman tien valmis siihen vastuuseen, rahan menoon ja odotettavissa oleviin murheisiin, mitä hevosen omistaminen taas toisi. Kaikki muu oli saman tekevää, kunhan vain saisin Fannyn takaisin. Ja täytyy sanoa, että sitä päätöstä ei ole tarvinnut katua hetkeäkään.

Tasan 10kk sitten 19.2 päivitin Facebookiin näin:

Fanny tänään 8-v! Miten mun vauva voi jo olla niin iso? 
Tällaselta näytti meijän tallissa 8 vuotta sitten aika tarkalleen juuri tähän kellon aikaan, neidillä ikää ehkä jotain minuutti<3

Ensimmäinen Fannysta otettu kuva. Huomatkaa Goldyn suloinen wtf-ilme. :D

Enpä totisesti olisi uskonut, että tuo poni tästä päivityksestä vajaa viisi kuukautta eteenpäin olisi taas omistuksessani. Elämää ei voi täysin suunnitella ja niin onkin hyvä, jokainen päivä tuo mukanaan pieniä tai jopa vähän isompiakin yllätyksiä.

Muumipappa on viisaasti lausahtanut: "Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan". Tämä on aina ollut yksi lempparini muumien mietelauseista ja kiteyttääkin hyvin tämän postauksen mietiskelyn aiheen. Voi kun vaan saisikin aina pidettyä mielensä avoimena uusille asioille ja mahdollisuuksille, eikä kangistuisi kaavoihinsa. Elämällä on silloin niin paljon enemmän annettavaa. Fanny on yksi näistä minun suurista ihmeistäni, mitkä ovat sinun ihmeitäsi?

Ihanaa tiistaita!

Lukijan postaustoive: Fannyn elämän ensimmäiset puoli vuotta kuvin ja videoin

Kysellessäni postausehdotuksia yksi lukijoista halusi nähdä vanhoja kuvia. Tässä niitä nyt sitten tulee, kuvat ajalta helmikuu -05-elokuu -05. Kuvauskalusto tuolloin kahdeksan vuotta sitten ei ollut kummoinen, joten älkää häiriintykö kuvien ja videoiden laadusta. :)

19.2.5005 pieni prinsessa juuri syntyneenä

 Ensimmäistä kertaa pystyssä, vähän taisi tuntua huteralta. Tässä vaiheessa luultiin vielä, että varsa on väriltään rautias

 Karvan kuivumisen jälkeen paljastui kuitenkin ihana keltainen emältä peritty väri. Ikää 1 päivä

Seuraavissa videoissa Fanny ulkoilee ihan ensimmäisiä kertoja ja ponin mielestä oli niiiin kivaa testailla kuinka kovaa noilla pitkillä kintuilla oikein pääsikään<3

Ja sitten taas kuvia

n.1kk

Seuraavat kuvat ovatkin vasta keväältä/kesältä ja ponikin on kasvanut jo hurjasti

 3,5kk

 Paras kaveri Viivi

 Nälkä yllätti

...ja taas

 Mikäs pylly se tähän ilmestyi?

Ihanaa oli muistella tuota Fannyn vauva-aikaa näin lauantai-illan ratoksi. On se hauskaa kuinka elävästi vieläkin pystyy muistamaan tuon ajan asioita ja tapahtumia. Esimerkiksi Fannyn syntymää en unohda ikinä, oli ihan mieletöntä nähdä oman ensimmäisen varsansa syntymä. Koko varsa-aika oli myös hurjan jännittävää, pääsi ensimmäistä kertaa seuraamaan läheltä varsan kasvua ja kehitystä ja opettamaan sille kaikenlaisia asioita aina kavioiden putsauksesta talutukseen ja muihin juttuihin. Muistan vieläkin elävästi miltä tuntui harjata Fannya ensimmäistä kertaa ja kuinka mua jännitti, kun se meni ensimmäistä kertaa ulos. Pelkäsin ihan älyttömästi, että jotain sattuu sen painellessa hurjaa vauhtia pitkin pihaa. Voi että, ihania muistoja tulvii mieleen<3 

Käsittämätöntä, että tuo pieni rääpäle on tänä päivänä kaikkien käänteiden jälkeen taas luonani ja saan jälleen opetella sen kanssa uusia asioita, tällä kertaa tosin vähän erilaisia, kuin tuolloin kahdeksan vuotta sitten. 

Tässäpä oli nyt sitten pieni kurkistus Fannyn lapsuuteen, kiitos vaan tätä ehdottaneelle lukijalle! :)

Mitäs tykkäsitte? Postausehdotuksia saa edelleen laittaa tulemaan tähän postaukseen. Muutamia on vasta tullut, joten olisi kiva saada useampia ehdotuksia! :)

Kouluvalmennus ja vähän Back on Trackia ponille

Tänään ajelin  tallille jo heti aamusta ennen iltavuoroon menoa ja tallipihalla vastassa olikin näin upea auringonnousu, joka piti totta kai ikuistaa, kun sattui olemaan kamerakin mukana. 

Päivän ohjelmana meillä oli kouluvalmennus ja viime kerrasta tuntuikin olevan ikuisuus, vaikka tosiasiassa vain viime viikon tunti jäi väliin valmentajan sairastuttua. Treeni-into on tällä hetkellä niin huipussaan, että parinkin viikon tauko valmennuksissa tuntuu hurjan pitkältä ajalta, kun normaalisti valmentaudutaan viikottain. 

Tämän päivän valmennuksessa keskityttiin taas ihan perusjumppaan ja Fannyn herkistelyyn. Yleensä meillä on ollut nyt viime aikoina tapana, että joka toinen tunti tehdään ihan perushommaa ja joka toinen tunti sitten vaaditaan vähän enemmän ponilta ja silloin tehdään tunnin aikana monia erilaisia tehtäviä ja harjoitellaan uusia juttuja. Tänään oli vuorossa perusjumppaa, mikä tulikin tarpeeseen, kun vasemmassa kierroksessa Fanny on tosiaan ollut viime aikoina hankalampi saada kunnolla läpi. Alkuun se ei taas kuunnellut vasenta pohjetta sisäpohkeena tarpeeksi hyvin ja tätä alettiin parantaa väistättelemällä ympyrällä ulos. Ensin väistätettiin vain takapäätä ja sen jälkeen sekä etu-että takapäätä kumpaakin. Näitä sitten tehtiin vuorotellen niin kauan, että se vasen kylki alkoi toimia.

Väistättelyjen jälkeen vasen pohje alkoi mennä huomattavasti paremmin läpi ja siirryttiin tekemään nelikaarista kiemurauraa. Valmentaja vaati taas olemaan tosi tarkkana tien kanssa ja suoristukset ja taivutukset piti tapahtua juuri oikeissa kohdissa. On se kyllä jännä kuinka tuollaista kiemurauraa ratsastaessakin pitää kiinnittää huomiota niin moniin eri asioihin, vielä jokunen vuosi sitten ennen kuin olin kunnolla innostunut kouluratsastuksesta huitelin tällaiset tehtävät ihan puolihuolimattomasti läpi sen tarkemmin miettimättä. Nyt on ihanaa, kun pääsee ihan kunnolla hinkkaamaan sellaisia ihan pieniäkin yksityiskohtia, mä niin tykkään!

Kiemuraurien sujuessa hyvin alettiin ottaa laukkaa ympyrällä. Huolelliset nostot taas niin, että laukka lähti kunnolla takaa. Laukassa temponvaihteluja niin, että poni lähti pohkeesta terävästi ja "räjähtävästi" eteen, sitten kiinni ja sama juttu uudestaan. Tällä harjotuksella Fanny herkistyy tosi kivasti aina kyljistä. Laukka-ravi-siirtymisiä tehtiin taas paljon ja ne sujuivatkin kivasti, vasemmassa kierroksessa pitää vaan olla tarkkana ulkopohkeen kanssa alaspäin siirryttäessä, kun Fanny mielellään heittää takapään siinä kohtaa aina ulos. Tätä korjattiin väistättämällä siirtymisen jälkeen aina heti takapäätä sisään muutama askel. 

Lakkahommien jälkeen tehtiinkin enää loppuravit ja oltiin valmiit lopettamaan. Tuloksena tyytyväinen poni ja super-tyytyväinen ratsastaja. Selässä vierähti melkein kaksi tuntia, mutta voi vitsit, että oli taas hyvä valmennus! Kunnolla sai hikoilla sekä poni, että kuski, mutta paljon saatiin aikaankin. Fanny oli aivan mielettömän hyvä ratsastaa, enkä voi taas kun ihmetellä sen loistavaa työmotivaatiota, ihana poni<3

Toissa päivänä sain hommattua Fannylle vihdoin kauan himoitsemani Botin verkkoloimen. Samalla ostin myös kinnersuojat kumpaankin jalkaan, jos ne auttaisivat siihen kintereiden turvotteluun. Tuo loimi on ihan älyttömän hyvä sen takia, kun on niin ohut, että sitä voi käyttää sisäloimen alla ja siksi valitsinkin juuri sen.

Kinnersuojista Fanny ei ollut kovin innoissaan, niin kuin vähän arvasinkin. Ponihan siis vihaa yli kaiken esimerkiksi kuljetussuojia takasissa ja senpä takia meillä käytetäänkin niitä vaan etujaloissa. Ensimmäisiin kisoihin lähtiessä kuljetussuojat laitettiin normaalisti joka jalkaan, mutta Fanny laittoi pystyyn sellaisen shown, että päätin suosiolla tyytyä vain etusuojiin. Fannyn mielipiteen kuljetussuojista voi lukea täältä. Kinnersuojien kanssa oloa on nyt harjoiteltu joka päivä ja pikku hiljaa poni alkaa ehkä jo vähän siedättyä niihin. Tänään se suostui kävelemään niiden kanssa jo ainakin viisi metriä ilman sen suurempia kohtauksia, joten eiköhän se tästä, hajoitukset jatkuvat.

Nyt kuitenkin peiton alle, että jaksaa lähteä aamulla taas reippaana töihin. Tiedossa olisi 9 tunnin työpäivä, mitä sitä muutakaan lauantaina tekisi, kuin olisi töissä? ;)

Kivaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Eihän sua haittaa jos mä pyyhin nää mössöt sun takkiin?

Maanantain melkein maastoutuminen ja tiistain estevalmennus+muutama videopätkä

Maanantaina tein kisojen jäkeen vähän kevennetyn ratsastuksen. Ajatuksena oli saada Fanny vain taipuisaksi ja pehmeäksi ja keskittyä pariin pikkujuttuun, mitkä ovat mielestäni kaivanneet vähän lisätreeniä viime aikoina. Ensimmäinen asia oli herkkyys pohkeelle, kaipasin vähän enemmän herkkyyttä jalalle ja sitä lähdettiinkin hakemaan alkuverkan jälkeen nopeilla siirtymisillä. Tehtiin tosi paljon käynti-ravi-siirtymisiä ja pysähdyksiä ja jo hetken kuluttua Fanny toimikin niin pienellä pohkeella, kuin halusin, että voitiin siirtyä seuraavaan tehtävään.

Toinen asia joka kaipasi vähän treeniä oli laukannostot. Kisoissa nostot onnistuivat ihan hyvin ja kummastakin tuli 7, mutta silti olen viime aikoina kaivannut vielä vähän terävämpiä ja energisempiä nostoja. Pari ensimmäistä nostoa onnistuivat ihan ok, mutta eivät silti olleet riittävän hyviä. Seuraavassa nostossa näpäytin vähän raipalla herätelläkseni ponia ja sain ensimmäistä kertaa oikein kunnon pukin. Tähän asti pukit ovat vielä olleet ihan siedettäviä, eikä ole edes tuntunut, että sieltä voisi tipahtaa, mutta nyt Fanny teki niin ison ja nopean pukin, että huomasinkin heti tämän jälkeen istuvani satulan edessä kaulalla. Ei siinä muuten mitään, mutta poni pirulainen päätti pukin jälkeen lähteä heti täyteen laukkaan, joten siinähän sitten istuskelin kaulalla täydessä vauhdissa ja ehdin vaan miettiä, että "ai hitsi nyt kyllä muuten sattuu jos tipahdan..." Thank God Fanny viiletti suoraan eteenpäin eikä keksinyt mitään muita jekkuja ja jotenkin ihmeen kaupalla onnistuin pysymään kyydissä siihen asti, että sain tuhman ratsuni aisoihin. Kun sain ponin pysäytettyä siirsin takapuoleni takaisin satulaan ja jatkettiin treenejä, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämän pikku väliohjelman jälkeen tulikin sitten jo tosi hyviä nostoja eli Fanny oli ainakin saatu hereille. On se muuten jännä, että aina, kun lähestytään miinusasteita, niin tuo sen pukkiherkkyys kasvaa kohisten, saa nähdä millainen siitä tulee, kun on oikeasti paljon pakkasta.... :D

Fanny oli koko ratsastuksen ajan tuota pikku-pukkia lukuunottamatta tosi hyvän tuntuinen ja tietysti parani vaan loppua kohden. Vasemmalle ei ole nyt viime kerroilla ollut enää ollenkaan niin hankalaa, kuin aikaisemmin, eikä ponikaan ole ollut ohjassa kiinni samalla lailla. Eiköhän se tästä siis ala suttaantumaan. Pukki-episodi jaksoi kyllä naurattaa vielä pitkälle iltaan saakka. :D

Eilen päästiin pitkästä aika estevalmennukseen. Valmentaja innostui pitämään oikein kunnon alkuverkan ja hevosia jumpattiinkin väistöillä sekä taivutuksilla ja haettiin herkkyyttä siirtymisillä. Fanny toimi tosi kivasti muuten, mutta tuli sitten huomattua, että meidän estesatula on mennyt ihan epäsopivaksi. Harvemmin on tullut nyt ratsastettua sillä, kun lähinnä koulua on tuuppailtu ja jos on hypätty, niin yleensä vaan pientä ja silloinkin usein koulusatulalla (kun en ole jaksanut vaihtaa jalustimia satulasta toiseen, hah), mutta olen parilla viime kerralla kyllä huomannut, että satula valuu vähän eteen ratsastaessa. Nyt se kuitenkin valui vielä entistä enemmän ja häiritsi jo Fannyn liikkumista.

Olen tässä koko ajan koittanut etsiä uutta estesatulaa ja pari on ollut kokeiltavanakin, mutta sopivaa ei ole vielä löytynyt. Nyt taitaa kuitenkin olla parempi ajella Hipposportiin tai pyytää joku satulansovittaja tallille, koska tuolla satulalla ei pahemmin viitsi enää ratsastella. Fanny on tämän muutaman kuukauden aikana muuttunut kuitenkin jo sen verran lihaksistoltaan, ettei ole ihmekään, että satulatilannetta tarvitsee vähän päivittää.

Satulasta huolimatta hypyt sujuivat ihan kivasti ja paikat osuivat aika hyvin kohdalleen, jokunen hyppy lähti turhan kaukaa ja jokunen taas läheltä, mutta hyviäkin hyppyjä tuli silti paljon. Positiivista oli myös, että Fanny hyppäsi kaikki esteet yhtään epäröimättä. Hypättiin koko tunti noita videolla näkyvää muutamaa estettä vuorotellen kummastakin suunnasta ja korkeutta nostettiin aina pikkuhiljaa, lopulta esteet olivat noin 80cm. Fanny ei oikein jaksanut innostua, mutta hyppäsi kuitenkin kaiken kiltisti. Vähän parempi tempo pitäisi saada hypätessä, niin saataisiin suoritettua tehtävät vielä sujuvammin. Nyt kuitenkin uuden satulan metsästykseen ja katsellaan sitten taas lisää hyppelöitä. Tässä vielä muutama video tunnista, pieni pätkä alkuverkkaa ja vähän hyppyjä.

Pahoittelut muuten vielä näiden videoiden laadusta, itse en osaa näille tehdä yhtään mitään muuta, kuin ladata Youtubeen, joten ovat tasan sellaisia minkälaisina ne on kuvattu. En siis osaa leikata näitä, tai tehdä mitään muitakaan hienouksia, opettelu on vasta vaiheessa. Näiden saaminen Youtubeenkin oli jo työn ja tuskan takana, mutta eikähän se tästä. :D 

Jokela seurakoulu 10.11.2013

Fannyn elämän toisista koulukisoista (ja samalla ensimmäisistä vieraalla tallilla) suoriuduttu ja täytyy sanoa, että aika yllättävällä tuloksella.

Herätyskello soi eilen ennen kuutta ja sängystä noustessani huomasin, että sääennustus piti valitettavasti paikkansa ja satoi kaatamalla, oikein kiva kisapäivä-ilma siis. Kisapaikalle saapuessamme sade oli vähän laantunut, mutta silti vettä tuli taivaalta vielä ihan huolella. Hyväksi onneksi starttasin Fannyn kanssa ensimmäisenä, joten päästiin suoraan maneesiin verkkaamaan ilman, että tarvitsi kastella itseään ja ponia sateessa. 

Kävelin jonkun aikaa pitkin ohjin ja aloin sitten muutaman pysähdyksen jälkeen ravailemaan. Ratsastin askellajit läpi, taivuttelin ja tein siirtymisiä ja Fanny tuntui alusta asti yllättävän hyvältä, se oli herkkä avuille, liikkui aktiivisesti ja taipui hyvin. Kiva fiilis säilyi koko verkan ajan ja lähdin hyvillä mielin radalle. 

Viisas poni ei välittänyt maneesin toisesta päädystä tuomarinpöytineen mitään ja hetken kuluttua päästiinkin aloittamaan suoritus. Pientä jännitystä oli havaittavissa Fannyssa ja ratsastettavuus ei ollut ihan yhtä hyvä, kuin verkassa, poni ei ollut yhtä herkkä pohkeelle ja muutamassa kohdassa se kiemurteli vähän. Portin kohdalla oli myös havaittavissa pari kertaa pientä liiraus-yritystä, mutta onneksi osasin odottaakin sitä ja olin tarkkana ulkoapujen kanssa. Nämä olivat onneksi ihan pikkujuttuja, eivätkö tuota kiemurtelua lukuunottamatta edes näkyneet ulospäin, vaan ne tunsi pelkästään selkään. Tasainen ja rikkeetön rata saatiin kuitenkin aikaiseksi ja varsinkin laukkaosuudessa Fanny tuntui tosi hyvältä. 

Prosentteja en osannut veikata ollenkaan ja olinkin lentää takapuolelleni, kun äiti saapui paperia heilutellen. Tulos radasta oli 71%. "Siis anteeksi mitä?!", oli ensimmäinen ajatus ja "oho", heti seraava. Vaikka rata ei selkään tuntunut mitenkään huippu-hyvältä, niin ulospäin se selvästi näytti siltä. Hieno, hieno, hieno Fanny! Pisteskaala oli 6-8,5, laukkaosuudesta tuli hyvät pisteet, samoin kun kolmikaarisesta kiemuraurasta 8 ja tuosta 8,5 saan taas olla ylpeä, se tuli nimittäin oikeiden teiden seuraamisesta, joten olen selvästi sentään jotain oppinut. Loppukommenttina "kaunis, eleetön kokonaisuus". Voisin taas kehua Fannya kaikilla mahdollisilla sanoilla, mutta ehkä tyydyn tällä kertaa vain toteamaan, että se on  maailman paras.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen pääsin palkintojenjakoon hakemaan sinisen ruusukkeen. Lähtijöitä luokassa oli 31, joten kyllä sai olla tyytyväinen. Iina sijoittui Wilmalla hienosti kuudenneksi, joten oli kyllä onnistunut kisareissu meidän porukalla.

Kuvamateriaalia kisoista ei valitettavasti ole, koska ulkona ei sateen takia viitsinyt kuvailla ja Jokelan maneesi on niin pimeä, ettei kuvista tullut yhtään mitään, mutta laitetaan tähän loppuun nyt vielä muutama kotona kisojen jälkeen napattu kuva. Video on mahdollisesti tulossa myöhemmin, en ole itsekään vielä nähnyt koko videota, joten riippuu laadusta päätyykö se julkaistavaksi.

Nyt on kuitenkin vastattava Nukkumatin kutsuun ja kömmittävä peiton alle, kivaa alkuviikkoa itse kullekin! :)

<3

LUKIJAT: löytyisikö postaus-ehdotuksia? Mistä haluaisitte lukea? Nyt saa ehdottaa!

Normaalistihan postaukset koskevat lähinnä meidän treenejä ja muita tekemisiä, mutta koska blogi on kuitenkin kaikille vielä melko uusi tuttavuus oltuaan pystyssä vasta muutaman kuukauden ajattelin nyt kysyä teidän lukijoiden mielipidettä siitä, mistä haluaisitte lukea? Mikä kiinnostaisi juuri Sinua? Onko joku asia jäänyt epäselväksi/kiinnostaisi enemmän? Millaisia postauksia haluaisitte? Nyt saa ehdottaa kaikkea, mitä mieleen tulee ja olisi huippua, jos ehdotuksia tulisi paljon, että olisi kirjoiteltavaa pitemmäksikin aikaa treenipostailujen lisäksi!

Vaikka Fanny on nyt ollut minulla vasta reilu kolme kuukautta, niin sen historia on hyvin tiedossa, jos joku haluaa siitä kuulla lisää. Ponihan on siis oma kasvattini ja oli minun omistuksessani syntymästään asti melkein neljä vuotiaaksi ja tämän reilu neljän vuoden aikana, kun Fanny oli muualla olen käynyt katsomassa sitä kumpanakin kesänä, kun se on varsonut, joten varsoistakin löytyy vähän tietoa (ja kuvia).

Nyt vaan kaikki ihanat lukijat ehdotuksia tulemaan, niin saadaan tänne postauksia juuri niistä asioista, jotka teitä kiinnostavat! :)

Alkuviikon kuulumiset

Kylläpä on viikko hurahtanut nopeasti, huomenna olisikin taas  perjantai. Nyt kun pimeä tulee jo niin aikaisin päivätkin tuntuvat olevan lyhyempiä, eikä mitään ehdi tehdä. Juuri äskenhän oli vasta syyskuu ja nyt ollaankin yhtäkkiä jo marraskuussa, hui.

Nyt kuitenkin alkuviikon kuulumisiin. Maanantaina Fanny sai hemmottelua hieronnan muodossa. Ei se ole mitenkään jumiselta tuntunut, mutta nyt, kun vaatimustasoa on vähän taas nostettu halusin, että poni katsotaan läpi. Heti alkuun laitoin merkille, että Fanny reagoi hierontaan paljon selvemmin, kuin viime kerralla. Kysyinkin hierojalta lopuksi oliko poni jotenkin paljon enemmän jumissa tällä kertaa, kun reagoi niin paljon selkeämmin. Jumeja oli kuulemma vähän enemmän, kuin viimeksi, mutta ei tälläkään kertaa mitään isompaa, huomasi kuitenkin, että Fanny on nyt tehnyt enemmän töitä. Enemmän kireyksiä oli taas oikealla puolella, joka selittää sen, että vasen on vaikeampi kierros. Hierontaan selkeämmin reagoimiseen hieroja veikkasi olevan syynä sen, että ensimmäisellä kerralla poni on kuitenkin vähän todennäköisesti jännittänyt uutta ihmistä ja tilannetta ja nyt se uskalsi rentoutua paremmin ja näyttää miltä mistäkin kohtaa hierottaessa tuntui.

Tiistaina Fannylla oli vapaapäivä, joten taluttelin vaan maneesissa. Suunnitelmissa oli mennä maastoon käppäilemään, mutta kaatosateessa maneesi tuntui kuitenkin houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Eilen poni juoksi liinan päässä ja kyllä huomasi, että edellisenä päivänä oli ollut vapaapäivä. Tuli taas sellaisia pukkisarjoja ja loikkia, ettei voinut kuin nauraa. Fannylla oli selvästi tosi kivaa ja juoksutuksen jälkeen se vaikuttikin hyvin tyytyväiseltä, kun oli päässyt riekkumaan kunnolla.

Tänään ratsastin ensimmäistä kertaa hieronnan jälkeen ja kyllä huomasi, että ratsastettavuus oli parempi. Poni liikkui alusta asti tosi letkeästi ja reippaasti eikä tarvinnut kuin hetki jumppailla, että sain ponin ratsastettua jo aika kivaksi. Alkuverkaksi askellajit läpi ja sen lisäksi paljon pohkeenväistöjä käynnissä ja käynti-ravi-sirtymisiä. Näiden jälkeen siirryttiinkin päivän varsinaiseen tehtävään eli ravipuomeihin ja pieneen ristikko-pysty sarjaan. Heh, näköjään on tullut pakkomielle näiden sarjojen treenaamisesta, kun raviskan kisoissa se oli juuri sarja, joka osoittautui ylivoimaisen vaikeaksi. Jos me ei ens kaudella muuta osata, niin ainakin sarjat sujuu silloin, kuin vettä vaan. :D

Ravipuomeille olin tarkoituksella laittanut aika pitkät välit, että poni joutui venyttämään askeltaan ja se sujuikin oikein kivasti. Kun oltiin tultu jokunen kerta puomeja kummastakin suunnasta alettiin ottaa hyppyjä sarjalle. Vasemmasta kierroksesta tultaessa oli ensin normaali ristikko ja sen perään pieni pysty, jonka alla oli pinkit portit. Ensimmäisellä yrityksellä tultiin ristikolle tosi pohjaan ja väli oli kaikkea muuta, kuin sujuva, mutta poni ei yrittänytkään kieltää tai mennä ohi pystystä porteista huolimatta, vaikka toki se kyllä vähän kyttäsi niitä. Seuraavilla hypyillä se ei enää edes katsonut koko estettä. Toisesta suunnasta hypätessäkään portti-pysty ei aiheuttanut minkäänlaista epäröintiä, mikä oli positiivinen yllätys viime hyppykerran jälkeen, jolloin porttieste toisesta suunnasta oli Fannyn mielestä ihan hirvittävä. Hypyt sujuivat muuten hyvin, mutta oikeassa kierroksessa en millään saanut Fannya laskeutumaan esteeltä myötälaukassa. Ei auttanut johtaminen oikealle esteen päällä, eikä liioiteltu painon siirto oikealle jalalle. Yritettiin vaikka kuinka monta kertaa, mutta ei se myötälaukka vaan tullut sieltä. Ensi viikolla on kyllä pakko päästä estevalmennukseen, nyt on jäänyt jo kaksi viikkoa välistä.

Huomenna meillä on taas heti aamusta kouluvalmennus ja vähän viimeistelytreeniä sunnuntaita varten. Kyytiasiat saatiin siis järjestymään ja silloin suunnataan ensimmäisiin ulkopuolisiin koulukisoihin Jokelaan, luokkana sama C:1, joka mentiin kotonakin. Vaikka kotikisat menivätkin hyvin, niin vieraassa paikassa ei todennäköisesti olekaan yhtään niin helppoa. Fanny on luonteeltaan kuitenkin vähän sellainen kyttääjä, niin mitä tahansa saattaa olla odotettavissa. Hyviä kokemuksia mennään kuitenkin vaan hakemaan ponille ja tutustuttamaan se kuviokelluntaan muuallakin, kuin kotimaneesissa.

Huh, kylläpä tuli taas pitkä sepustus, toivottavasti jaksoitte lukea! :) Lopuksi vielä muutama kuva viime sunnuntain tuuppailuista.

 Päätön ratsastaja

Tarjotaan ylläpitoon tavoitteelliselle ratsastajalle shettis-tamma Sörbys Velisia

Tarjotaan ylläpitoon 12v. shettis tamma Sörbys Velisia (sk.99,5cm) tavoitteelliselle ratsastajalle. Kisattu tällä kaudella He C-B ja re 60cm, osallistunut myös shettismestaruuksiin. Ratsastaessa vaatii osaavamman kuskin reippautensa takia, käsiteltäessä maailman kiltein. Hakusessa aktiivinen koti, ei siis seuraponiksi. Myös ajohommat onnistuu, samoin kun hiihtoratsastus ym. Kysellä voi lisää osoitteesta jonna.lint@gmail.com

Niin se vaan on, että lapset kasvaa ja jossain vaiheessa tulee isomman ponin osto ajankohtaiseksi. Iinalle saapui tänään uusi poni ja nyt olisi meidän Wilma vailla ylläpitokotia. Maailman symppiksin poni, joka olisi nyt valmiina viemään jonkun toisen pienen kuskin kohti uusia haasteita. :)

Kuvapostaus tuuppailuista sumupilvessä

Joka paikassa oli tänään ihan mielettömän kaunista sumun takia ja suunnattiinkin Fannyn kanssa kentälle nauttimaan tästä upeasta maisemasta. Tehtiin aika hektinen reilu tunnin treeni, jonka pääpaino oli siirtymisissä. Aluksi poni oli vähän jäykähkö, mutta parani hyvin ja lopuksi se oli tosi pehmeä ja taipuisa. Pohkeeseen toivoisin Fannyn reagoivan vähän nopeammin, kun ehdin jo pakkasten aikana tottua siihen vähän herkempään malliin, mutta eiköhän se taas tästä.

Nyt kuitenkin enempää höpöttelemättä niitä kuvia. Vaikka noissa olosuhteissa kuvat eivät olekaan kovin teräviä, niin ainakin omasta mielestäni näissä on ihana fiilis. :)

Kyllä taas täytyy näitä kuvia katsellessa todeta, että on mulla vaan hieno poni. Toki se on edelleen etupainoinen ja hommaa on edessä vielä paljon, mutta kyllä se vaan alkaa aika erilaiselta jo hetkittäin näyttää (ja tietysti myös tuntua ;). Talvi kun tässä treenaillaan kunnolla, niin keväällä meno näyttää varmasti jo taas paljon paremmalta. Eikö se niin ollut, että hitaasti hyvä tulee?

Toissa päivän kouluvalmennuksesta vielä lyhyt raportti loppuun. Aluksi poni oli ihan kiinni vasemmassa ohjassa ja muutenkin tosi venkula ja mietinkin jo monta kertaa, että tuleeko koko touhusta yhtään mitään. Valmentaja teki kuitenkin taas taikojaan ja hetken jumppailun jälkeen homma alkoi toimia jo ihan erilailla. Tehtiin tosi paljon siirtymisiä, ensin käynnin ja ravin välillä ja sitten ravin ja laukan välillä. Saatiin tehtyä ihan super hyviä ravi-käynti-siirtymisiä, joista olen vieläkin ihan fiiliksissä. Fanny teki parhaat siirtymiset, mitä se on ikinä tehnyt ja oikein "istahti" kintereilleen. Nyt tajusin vihdoin itsekin miltä siirtymisen pitää selkään tuntua.

Laukassa treenattiin ensimmäistä kertaa 12metrin voltteja ja ne sujuivatkin ihan yllättävän hyvin. Tähän asti on tehty vain ympyröitä, mutta nyt alkaa ponin tasapaino olla siinä kunnossa, että voltitkin onnistuu. Tunnin lopuksi Fanny sai valmentajalta hirmuisesti kehuja, on kuulemma jo ihan kuin eri poni ja kehittynyt ihan valtavasti. Valmentaja myös totesi poni olevan kohta helppo b-tasoa, joten ei ole mennyt hukkaan meidän treenit, jes!

Nyt kuitenkin innolla kohti uutta viikkoa ja uusia treenejä, ensi sunnuntaina olisikin ensimmäiset koulukisat tallin ulkopuolella, jos saadaan kyydit järjestymään. Kivaa alkavaa viikkoa!

Mitä tykkäsitte tällaisesta kuvapainotteisesta postauksesta?